Kolumni: Kruununjalokiven varjopuoli

WWE Crown Jewel on herättänyt puhetta. Osa katsojista vaatii boikottia, osa on muuten vain vihaisia. Mutta miksi? Odottiko joku muka hyvää show’ta? Odottiko joku jotain huippupainin juhlaa?

“Yllätä minut positiivisesti” lienee ollut keskeinen ajatus monella, mutta oliko tapahtuma positiivinen yllätys?

Ei ollut.

Tapahtuma oli visuaalisesti hieno, mutta se on toinen asia. Mikään onnistuminen Crown Jewel ei ollut, mutta en jaa samaa tyrmistystä mitä monet muut fanit.

Crown Jeweliä haittasi isojen nykytähtien puute. John Cenan, Daniel Bryanin ja Roman Reignsin poissaolo teki paljon. Reignsin tilanteen ymmärtää, ja kunnioitan Cenan ja Bryanin vakaumusta tässä asiassa.

Mutta vaikka kaikki nämä olisivat olleet mukana, se olisi tehnyt luultavasti tapahtumasta vain niukasti paremman. Tilanne olisi silti jokseenkin sama: Universal-mestarina on tyyppi, johon koko yleisö suhtautuu vähintäänkin nihkeästi, ja koko World Cup -turnaus olisi kulkenut täsmälleen samaa polkua. Elämme kuitenkin Survivor Series -aikakautta, ja Raw vastaan SmackDown toteutuu joka tapauksessa.

Mikä olisi parempi keino kuin antaa “maailman parhaan” titteli SmackDownin johtohahmolle? Baron Corbin olisi tietysti loogisempi, koska hän on sentään aktiivinen painija, mutta kun raha puhuu, logiikka väistyy.

Mihin tällä pyrin on se, että rahalla saa paljon asioita. Mutta tässä on meillä faneilla myös tietty peiliin katsomisen paikka.

Kyllä, boikotista puhutaan. Kyllä, tuotteelle irvaillaan. Mutta samat fanit ympäri palloa silti kerääntyy edelleen seuraamaan WWE:n tuoreinta tuotosta.

Joku kysyisi, miksi, mutta minä en kysy, sillä olen yksi meistä.

Suoranaista painitaukoa en ole viettänyt koskaan, pitänyt kuitenkin jonkinlaista kirjaa tuloksista. Addiktiohan tämä on; sitä tahtoo nähdä, mitä on tapahtunut. Ja pakko on myöntää – WWE:tä on yksinkertaisesti helpoin seurata. Kaikki ne, jotka äänekkäästi huutavat boikottia huonon PPV:n jälkeen, kommentoivat ensimmäisenä seuraavaa viikoittaista. Ei se ole mikään boikotti eikä se edes toimi!

WWE:n katsojat ovat tottuneet niukkaan keskiarvoon, ja mikä parasta, tottuneet seuraamaan. Onko sillä mitään väliä, jos välillä tulee heikko tapahtuma? Parin viikon päästä joka tapauksessa nähdään hyvä tv-matsi, joka pyyhkii tämän kaiken pois, ja tuote on katsottavaa jälleen – ja sitten ollaan kuin mitään boikottiaikeita ei olisi koskaan ollutkaan.

WWE:llä on tällä hetkellä lahjakkain rosteri ikinä, ja WWE tietää sen myös itse. Yhtä heikkoa tapahtumaa vastaan voi tuottaa kolme hyvää tv-ottelua tai yhden unelmaottelun PPV-tasolla. Ja se on kaikille täysin ok. Ainakin toistaiseksi.

Pelkästään se, että yksi ketjupainisessio saa yleisöltä “this is awesomen”, ja jos matsi kestää yli kymmenen minuuttia ja ketjupainia on enemmän, huudetaan “fight forever”, niin jokin on pielessä. Painijatasolla, mitä WWE:llä on, tämän ei pitäisi olla yllätys.

Mutta palaan vielä Crown Jeweliin. Vain kahdessa ottelussa jokainen ottelija oli alle 40-vuotias (Rusev vs. Nakamura ja Rollins vs. Ziggler). Silti yleisö, jonka mukaan tapahtuma oletettavasti rakennettiin, huuteli omiaan isojen matsien aikana. Nautinko sellasesta? En, mutta tässä tapauksessa kyllä. Toivoa on.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Se on vasta alkamassa, eikä kukaan tiedä osapuolia.