Kolumnit

Miksi haluan olla Triple H

Työkaverini kanssa tuli männäviikolla puheeksi, että kenen saappaissa haluaisin olla yhden päivän ajan. Vastasin epäröimättä Paul Levesque eli Triple H. Tämä vastaushan tietysti alkuun hieman huvitti työkaveriani, jolla on showpainista valtavirran mukainen käsitys. Perustelujeni jälkeen hän ymmärsi vastaukseni, eikä enää pitänyt sitä huvittavana.

Syitä miksi haluaisin olla Triple H edes yhden päivän ajan on useita. Vain jokunen promille ihmisistä tekee työkseen sitä, mitä aidosti rakastaa. Paul Levesque kuuluu tuohon harvaan joukkoon. Vaikka mielipiteitä on monia, niin kukaan tuskin kiistää sitä, että HHH:lta löytyy kaksi erittäin tärkeää attribuuttia: lahjakkuutta ja intohimoa. Näistä jälkimmäinen on vielä tärkeämpi. Nykyään HHH kuuluu WWE:n omistajaperheeseen ja on johtavassa asemassa, mutta hän ei todellakaan syntynyt kultalusikka suussaan oligarkkiperheeseen. Mitä olen ymmärtänyt, niin Paul Levesque syntyi hyvinkin tavanomaiseen perheeseen ja varhaisteininä rakastui showpainiin, josta päätti tehdä ammattinsa hinnalla millä hyvänsä. Tuo itsessään on todella kunnioitettavaa. Niin moni vain ajelehtii päämäärättömänä elämänsä läpi ja tyytyy siihen osaan, jonka muut heille määrittävät.

Kun painijoita haastatellaan dokumentteihin ja muihin vastaaviin, niin hyvin usein ilmenee se, kuinka Triple H:n työmoraali ja perehtyneisyys viihteen lajiin nimeltä showpaini on kaikilta kanteilta katsottuna ihan omaa luokkaansa. Aktiivipainijana HHH taisteli läpi typerien hahmojen ja pahamaineisen ”Madison Square Garden incidentin” nousten ensimmäistä kertaa päämestariksi jo vanhan vuosituhannen puolella vuonna 1999. Alun perin puhtaana tekniikkapainijana tunnettu HHH muutti tyylinsä onnistuneesti aggressiivisempaan ja väkivaltaisempaan suuntaan, johti sekä D-Generation X:ää että Evolutionia ja auttoi WWE:tä The Rockin ja Steve Austinin jälkeisten vaikeiden siirtymävuosien aikana sen ykköstähtenä. Ei ole sattumaa, että noina vuosina HHH ja mestaruusvyö olivat lähes erottamaton yhdistelmä.

 

hhh bayley sasha banks breaking ground

Triple H vaikuttaa paitsi kehässä myös sen ulkopuolella. Kuva WWE Networking Breaking Ground -ohjelmasta, jossa Triple H on juuri ilmoittanut Bayleylle ja Sasha Banksille, että he tulevat ottelemaan NXT TakeOver: Respect -tapahtuman pääottelussa.

 

Vuosien mittaan kritiikki on paljolti hiljentynyt, mutta edelleenkin jotkut vetoavat Triple H:n edenneen ”reittä pitkin” huipulle. Tällä tietenkin viitataan siihen, että hän on naimisissa Vince McMahonin tyttären kanssa. Nyt pariskunta on ollut yhdessä 16 vuotta, joista 13 avioparina, ja heillä on kolme yhteistä tytärtä. Joten eiköhän spekulaatiot siitä, että HHH vain vallanhimossaan nai pomon tyttären, voi lopullisesti unohtaa.

Jottei tarina veny aivan ylipitkäksi, pikakelataan nykypäivään. Paul Levesque on 46-vuotias kolmen lapsen isä. Tämän lisäksi hän on edelleenkin yksi parhaista kehäesiintyjistä WWE:ssä ja vaikutusvaltainen toimihenkilö monikansallisen jättikorporaation rattaissa. NXT on WWE:n sisällä toimiva oma showpainiliiga, joka on lähes viimeistä piirtoa myöten Triple H:n luomus. NXT:n kautta HHH on onnistunut tuomaan oman näkemyksensä esiin ja perustavanlaatuisella tavalla muuttanut tapaa, jolla WWE on tyypillisesti viihdettä tarjonnut. Vince McMahon on 70-vuotias, eikä siitä enää nuorru. Viime vuosien aikana valtikka on pikku hiljaa siirtynyt Triple H:lle ja Stephanielle, vaikka Vincellä edelleen se viimeinen painava sana on. Tämä ei minua huoleta, koska perintö jää juuri oikeisiin käsiin.

Paul Levesque on menestynyt kolmen lapsen isä ja hänellä on kaunis vaimo. Triple H on oman aikakautensa suurimpia showpainijoita ja on pystynyt teoillaan niin painisaappaissa kuin kauluspaidassakin muuttamaan rakastamaansa urheiluviihteen alaa. Hän on myös vaikutusvaltaisessa asemassa monikansallisessa yrityksessä, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on satoja alaisia. Ei olekaan sellaista johtajaa, joka ei kritiikkiä kohtaisi. Siitä saa osansa myös Paul Levesque, mutta minun kirjoissani kokonaisuus on selkeästi plussan puolella. Kaikkien näiden syiden vuoksi tosiaan haluaisin päivän ajan olla Triple H. Liekö puhdasta sattumaa tai universumin tapa yrittää kertoa jotakin, mutta minulla ja Paul Levesquella on sama syntymäpäivä 27.7.

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

Kuinka WrestleMania 32 olisi pitänyt toteuttaa

Next post

Arvio: NXT TakeOver: Dallas

2 Comments

  1. Merovingi
    12.04.16 at 14:54 — Vastaa

    Ihan hyvä kolumni, mutta sen verran huomauttaisin ettei HHH ihan DX:ää sen alkuperäisessä muodossa johtanut. Se oli puhtaasti HBK:n juttu, mutta 2006 tapahtunut paluu oli sitten enemmän Hunteriin keskittyvä. WWE toki yrittää revisionistisesti luoda kuvaa että Hunter oli DX:n kantava voima jo sen alussa, vaikka näin ei tosiaan ole. Sama revisionismi näkyy myös Attiude Erassa, jossa koitetaan väkisinkin nostaa Hunteria Austinin ja Rockin tasolle, jota hän ei ole.

    Taitava kaveri, mutta silti hauskaa kyllä oikea B+ player. Se viimeinen kriittinen silaus puuttuu, että olisi Austinin ja Rockin luokkaa oleva supertähti. Ei se silti tarkoita hänen olevan huono.

    Ja tosiaan vielä se on pakko mainita että aivan varmasti Hunterin avioliitto Stephanien kanssa on antanut hänelle muutaman ylimääräisen mestaruuskauden ja oli varmaan takana pahamaineisessa Reign of Terrorissa 2003.

    • Matti Koskinen
      12.04.16 at 17:46 — Vastaa

      Kiitos kommentista! Joo, Shawn Michaels oli toki alunperin DX:n johtaja, mutta HHH peri tämän manttelin ja loi DX:n uusiksi Shawnin jäätyä pois 1998. Tuota tarkoitin, mutta en alkanut pidemmälti selittämään, jottei teksti paisu ihan ylipitkäksi.

      On varmaan totta, että HHH ei olisi niin montaa mestaruuskautta saanut ilman Stephanieta, mutta yhtä kaikki olisi noussut huipulle lahjakkuuteensa ja intohimonsa ansiosta.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *