WWE ja Iso-Britannia – mitä seuraavaksi?

NXT TakeOver: Chicagossa nähtiin uskomattoman hieno ottelu kahden nuoren brittilupauksen välillä. Tyler Baten ja Pete Dunnen kamppailu tuoreesta WWE:n United Kingdom -mestaruudesta varasti show’n, ja monet ovat nimittäneet sitä yhdeksi vuoden parhaista otteluista. Jäin kuitenkin ajattelemaan yhtä asiaa Pete Dunnen nostaessa mestaruusvyön ilmaan: mitä tämä tarkoittaa WWE:n UK-divisioonalle ja kovassa nousussa viime vuodet olleelle paikalliselle painiskenelle?

Kun WWE julkisti UK-turnauksen ja uuden mestaruuden viime vuoden lopulla, oli vastaanotto vähintään skeptinen. Kaikilla oli yhä muistissa Cruiserweight-divisioonan kohtalo. Toki CWC oli ollut huippuluokan turnaus, mutta WWE oli tapansa mukaan pudottanut pallon välittömästi cruisereiden siirryttyä Raw’hon. Ihmetystä herätti myös julkistuksen ajoitus. Englantilainen ITV oli nimittäin päättänyt järjestää World of Sport -spesiaalin uudenvuoden aattona ja oli alkanut lähestyä painijoita sitovilla sopimuksilla. WWE:n vastaus oli täysin puskista tullut UK-turnaus tammikuussa.

Pete Dunne esiintyi WWE:n UK-spesiaalilähetyksessä Progressin mestaruuden kanssa. Progressin ja WWE:n välinen yhteistyö näyttäisi olevan vielä voimissaan. Kuva: WWE.com.

Itse turnaus oli pienimuotoinen menestys. Kaksipäivänen turnaus nosti Tyler Bate, Pete Dunne, Trent Seven, Mark Andrews ja muutamat muut nimet uuden yleisön huulille. Ja sitten… ei tapahtunut mitään. World of Sport jatkoi neuvotteluitaan nauhoitusten aloittamisesta Impact Wrestlingin kanssa, britti-indyt jatkoivat menoaan, ja muutama nimi käväisi NXT:ssä ja Axxesissa ottelemassa muutaman ottelun. Lopulta nähtiin sitten ensimmäinen UK-spesiaalilähetys. Eikä se ollut kovinkaan erikoinen. Rakennus oli vaihtunut prameasta Empress Ballroomista Blackpoolissa pimeään halliin Norwichissa. Mutta yksi asia oli nyt selvää. WWE aikoi tosissaan yrittää viikoittaista UK-ohjelmaa.

Henkilökohtaisesti olen seurannut asian kehittymistä huolestuneena. Brittiskene on ollut liekeissä viimeiset vuodet. Lontoon Revolution Pro tuo maahan kovia jenkki-indynimiä ja New Japanin tähtiä taistelemaan kotimaisia huippuja vastaan. Saman kaupungin Progress Wrestling tarjoaa hyvää tarinankerrontaa ja kovaa painia tulikuuman yleisön edessä. Skotlannin Insane Championship Wrestling on pohjoisen oma ECW, joka veti viime vuonna vakuuttavat 6 000 katsojaa vuoden suurimpaan tapahtumaansa. Irlannin Over The Top Wrestling rikkoi vastikään oman katsojaennätyksensä vetämällä 2 200 katsojaa viime kuun ScapperMania 3 -tapahtumaansa. Newcastlesta käsin vaikuttava WhatCulture Pro Wrestling kerää YouTuben kautta satojatuhansia katsojia viikoittaiselle show’lleen. (Valitettavasti YouTuben päätös vetää mainokset painivideoista päätti tämän ohjelman, ja WCPW:n tulevaisuus on nyt kysymysmerkki.) World of Sport on tuomassa showpainin takaisin maan suurimmalle tv-kanavalle. Lisäksi pinnan alla kytevät Fight Club Pro sekä Walesin Attack Pro. Kuumimmat nimet lensivät Yhdysvaltoihin ja Japaniin esittelemään taitojaan. Will Ospreay nousi lähes ilmiöksi viime vuoden Best of Super Juniorsin aikana. Zack Sabre, Jr. on monien mielestä yksi maailman parhaimpia teknisiä painijoita. Marty Scurll on yksi Ring of Honorin parhaita tuoreita hahmoja. Mark Haskins ja Jimmy Havoc olivat läpimurron partaalla ennen valitettavaia loukkaantumisia. Drew Galloway oli kehittynyt yhdeksi indyjen taitavimmista isoista miehistä. Iso-Britanniassa ei ole kulkenut näin lujaa kolmeenkymmeneen vuoteen ja Progress onkin ollut suosikkipromootioni viimeisen vuoden ajan.

Ja sitten WWE iski apajille.

World of Sportin uudelleensyntymä on takkuillut hieman nauhoitteluneuvottelujen viivästyessä Impact Wrestlingin kanssa. Kuva: Total Wrestling Magazine UK.

Jos ja kun World of Sport saa tuotteensa televisioon asti, niin sen katsojamäärät ylittäisivät WWE:n viikoittaiset välittömästi puhtaasti saatavuuden perusteella. World of Sportin pilotti keräsi 1,25 miljoonaa katsojaa, ja katsojalukua vielä verotti samanaikaisesti käyty tärkeä Liverpoolin ja Manchester Cityn välinen jalkapallo-ottelu. Mutta tuo lukema kertoo jo paljon, sillä se ylitti WWE:n katsojaluvut moninkertaisesti. Ja me kaikki tiedämme, kuinka paljon WWE arvostaa monopoliasemaansa. World of Sportin selostajaksi lupautunut Jim Ross palkattiin takaisin, ja alueen isoin nimi Drew Galloway, nykyinen McIntyre, palkattiin myöskin takaisin.

Tilanteeseen liittyy paljon spekulaatioita. Ainoa varma asia on se, että WWE:n UK-sopimuksien alla työskentelevät painijat eivät saa esiintyä World of Sportissa tai WCPW:ssä, kahdessa suurimman katsojakunnan omaavissa brittipromootioissa. Progress ja ICW ovat tehneet viime aikoina yhteistyötä WWE:n kanssa ja erinäiset huhut ovatkin kertoneet molempien siirtyvän WWE Networkille. Parhaillaan onkin kova kisa käynnissä siitä, kuka saa napattua alueen suuremmat nimet itselleen. Kolme suurinta nimeä eli Will Ospreay, Zack Sabre Jr. ja Marty Scurll omaavat jo sopimukset New Japanin tai Ring of Honorin kanssa, World of Sportilla on Grado, El Ligero, Dave Mastiff, Zack Gibson ja monia muita pienempiä nimiä ja edellä mainitut Dunne, Bate, Seven, Andrews ja Wolfgang ovat kiinni WWE:n UK-sopimuksissa muiden UK-turnauksessa esiintyneiden kanssa. Tämä jättää alueen isoista kansainvälisistä Mark Haskinsin ja Jimmy Havocin ”vapaiksi agenteiksi” vaikka kaksikko esiintyikin WWE:n Axxessissa.

Progress Wrestling on kohonnut yhdeksi Englannin kuumimmista promootioista kotimaisten tähtien kuten Mark Haskinsin avulla. Kuva: Rob Brazier Photography / Progress Wrestling.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Haluaako WWE elää yhteisymmärryksessä alueen pienempien promootioiden kanssa vai päättääkö Triple H seurata appiukkonsa jalanjälkiä ja tuhota elpyvän painikulttuurin kuin territoriot konsanaan. WWE-fanit voivat iloita täysin siemauksin Dunnen ja Baten siirtyessä ennemmin tai myöhemmin NXT:hen ja päärosteriin. Ja hei, ehkäpä UK-ohjelmasta ei tule samanlaista katastrofia kuin 205 Livestä!

Minä taas jään miettimään, mihin kaikkeen kaksikko olisi vielä pystynytkään kotimaansa kamaralla.