#MaanantainMatsi – Lou Thesz vs Buddy Rogers (1950)
#MaanantainMatsi on viikoittainen juttusarja, jossa Smarksiden toimitus nostaa esiin ja esittelee lyhyesti jonkin kiinnostavan ottelun YouTubesta tai vastaavasta videopalvelusta.
Vaikka showpaini valtasi television 50-luvulla, on niistä ajoista jäänyt jäljelle kuvamateriaalia kohtuullisen vähän. Silloin ei kummemmin murehdittu sitä, kiinnostaisiko yli 70 vuotta myöhemmin jotakuta katsoa tämän aikakauden painia, vaan oli paljon tärkeämpää nauhoittaa uutta materiaalia vanhan päälle. Onneksi palasia sieltä täältä on jäänyt jäljelle ja päätynyt internetin aalloille asti. Chicagon elokuva-arkiston (Chicago’s Film Archives) kätköistä on löytynyt kourallinen otteluita 50-luvun Chicagosta. Russ Davisin omistama Imperial World Films (Imperial Wrestling Films) kuvasi ja editoi otteluita, valmiiden tuotosten löytäessä tiensä läpi Yhdysvaltojen.
Vuonna 1950 National Wrestling Alliance juhlisti vasta kolmatta elinvuottaan ja sisälsi 21 jäsentä ympäri valtiota. Painiliitto oli kohdannut vuoden 1949 ensimmäisen suuren kriisinsä, kun ensimmäinen ja hallitseva NWA:n raskaan sarjan mestari Orville Brown joutui auto-onnettomuuteen, joka päätti Brownin painiuran. Niinpä mestaruuden ykköshaastaja, hallitseva National Wrestling Associationin mestari (kyllä, showpainimaailmassa oli hetkellisesti kaksi eri NWA:ta) Lou Thesz nimitettiin uudeksi mestariksi. Thesz oli alunperin ollut NWA:n kilpailija, kilpaillen promoottori Sam Muchnickia vastaan St. Louisissa, mutta kaksikko oli yhdistänyt voimansa vuonna 1949 ja Thesz oli liittynyt mukaan Allianceen. Thesz tulisikin kantamaan NWA:n mestaruutta uransa aikana yhteensä yli vuosikymmenen ajan.
Haastajaksi Chicagon illassa asettui alkuperäinen “Nature Boy” Buddy Rogers. Rogers ja Thesz olivat jakaneet kehiä jo vuosikymmenen ajan eikä kumpikaan erityisesti pitänyt toisistaan. Vuosia myöhemmin Thesz muun muassa puhtaasti kieltäytyi pudottamasta NWA:n mestaruutta Rogersille. Thesz kuitenkin muistelee elämäkerrassaan, miten Rogers oli blondatun ja ylimielisen heel-hahmon prototyyppi ja miten hän nousi niin suureen suosioon lennokkaiden liikkeiden avulla (kuten body slam ja, hui kauhia, hyppypotku), että muiden aikakauden painijoiden oli pakko seurata perässä pitääkseen yleisön mielenkiinnon yllä.
Vuosia myöhemmin Rogersista tulisi ensimmäinen WWWF:n mestari, kun WWWF kieltäytyi tunnustamasta Rogersin tappiota Theszille vuonna 1963. WWWF vetäytyi pois NWA:sta ja Rogers kävi voittamassa fiktionaalisen mestaruusturnauksen Rio de Janeirossa. Vuonna 1950 tuo oli vielä kaukaista tulevaisuutta.
Tervetuloa elämään showpainin ensimmäistä kultakautta!
No Comment