ArviotNJPWPuroresuViisi pointtia

Viisi pointtia: NJPW Summer Struggle in Jingu

Päivämäärä: 29.8.2020

Sijainti: Tokio, Japani (Meiji Jingu Stadium)

Yleisömäärä: 4 710

Katso tapahtuma NJPW Worldissa!


NJPW tarjosi kesän lopuksi korona-ajan suurimman tapahtumansa. Lähes 5 000 katsojaa oli paikan päällä katsomassa New Japanin parasta tapahtumaa sitten tammikuun Wrestle Kingdomin. Jingun jälkeen syksyä ja G1 Climaxia kohti lähdetään jälleen kiinnostavista asetelmista. 


1. Korona-ajan parhaat puitteet ja Smackdownin imureiden perillinen

Vuonna 1999 NJPW järjesti ensimmäisen ulkoilmatapahtumansa Tokyo Yakult Sparrows -baseballjoukkueen kotistadiumilla. Tuolloin tapahtuman vetonaulana toiminut The Great Mutan ja The Great Nitan (Atsushi Onita) välinen No Rope Explosive Barbed Wire Barricade Explosive Land Mine Double Hell Deathmatch houkutteli paikalle jopa 48 000 katsojaa. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin NJPW palasi rikospaikalle järjestäen historian toisen ulkoilmatapahtumansa. Ei, Antonio Inokin ja Masa Saiton surullisenkuuluisaa Ganryujima Island Deathmatch -ottelua ei lasketa kokonaiseksi tapahtumaksi parituntisesta kestostaan huolimatta.

Tällä kertaa Jinguun ei voitu päästää sisään kuin kymmenesosa 21 vuoden takaisesta yleisömassasta. Syynä on luonnollisesti edelleen voimassa olevat tiukat yleisörajoitukset Japanissa. Siitä huolimatta katsomossa oli enemmän porukkaa kuin missään painitapahtumassa sitten maaliskuun. Samalla yleisö sai tuijottaa puhelimiaan aivan luvan kanssa, sillä uusi mobiilisovellus antoi yleisölle tavan reagoida ilman että tarvitsi suuta availla. Japanilainen sovellus antaa mahdollisuuden valita kourallisesti erilaisista reaktioista (buuausta, hurrausta, chantteja, jne.) ja kun tarpeeksi moni katsojista valitsee tietyn reaktion, niin kyseinen ääniklippi kajahtaa kaiuttimista.

Kyseisen sovelluksen äänitoteutus on ainakin joissain internetin pimeissä nurkissa kerännyt risuja. Erityisesti huutokiellossa olevan japanilaisyleisön keskellä korvassa saattaa särähtää pahastikin yhtäkkinen buuaus. Totuushan on se, että koneellisesti toteutettu yleisöreaktio ei koskaan tunnu yhtä luonnolliselta, kysykää vaikka keneltä tahansa, jotka ovat katsoneet 2010-luvun taitteen Smackdownia. Tässä tapahtumassa äänet kuuluivat lähinnä paikoin kaukaisena kohinana, paitsi pääottelussa, jossa buuaukset ja chantit jopa nostivat tunnelmaa ja samalla koko ottelun fiilistä aivan toiselle tasolle.


2. Master Wato… Master. Wato.

Mitä ihmettä NJPW on tehnyt Hirai Kawatolle?

KATSOKAA TUOTA NAAMAA!

Okei, Kawaton (nykyään… Master Wato) naama ei näytä itse tapahtumissa yhtä oranssilta ja pöhöttyneeltä kuin debyyttivignetissä, mutta siniset hiukset ja yöhousuilta näyttävät painipöksyt pistävät edelleen pahasti silmään, nimestä puhumattakaan.

Wato lähti Japanista Meksikon reissulleen vuoden 2018 alussa ja olin toivoa täynnä. Sympaattinen nuori leijona keräsi yleisöltä kovia reaktioita ja näytti kehässä erittäin lupaavalta. Seuraavan kahden vuoden ajan tippui säännöllisesti uutisia Waton surkeista esityksistä CMLL:ssä. Ei syytä panikoida vielä, moni muukin ulkomaan oppireissu on mennyt täysin reisille, kysykää vaikka Kazuchika Okadalta. Sitten alkoivat paluusegmentit. Sitten tapahtui TUO naaman paljastus. Sitten Wato palasi tyhjän yleisön edessä ja otti välittömästi pataan DOUKIlta, koko firman pahjan pohjimmaiselta juniorilta. Mistään SHOn, YOHn tai Hiromu Takahashin tasoisesta paluusta ei tosiaankaan ollut kyse.

Waton yksilöottelut paluun jälkeen ovat olleet tasoa ”ihan ok”, mutta miehen paikka on isketty tiukasti alakorttiin. Ikää on toki vasta 23 vuotta, joten potentiaalia uuteen nousuun on vielä. Todellinen tulikoe on edessä mahdollisesti seuraavan vuoden Best of Super Juniors -turnauksessa. Vuonna 2017 Wato oli ajatuksissani mahdollisesti viides Tiger Mask. Nyt aina kun Wato ajatuksiini eksyy, nousee esiin aina vaan tuo naama.


3. Kazuchika Okada Parody Wrestling

Kazuchika Okada virnuilee lehdistötilaisuudessa ja paljastaa aivan uuden mestaruuskonseptin. KOPW-mestaruudella ei ole mitään tekemistä haudanvakavan urheilutoiminnan kanssa, vaan täysi gimmick-mestaruus. KOPW-mestaruus aloittaa vuoden vakatoituna kunnes ensimmäinen mestaruuden hallitsija kruunataan. Mestaruutta puolustetaan läpi vuoden, kunnes vuoden lopussa mestaruutta hallussaan pitävä painija julistetaan sen vuoden KOPW-mestariksi. Jos tämä ei kuulosta tarpeeksi hassulta, niin poikkeuksellisesti KOPW-otteluita käydään New Japanille epätyypillisissä gimmick-otteluissa. Ensimmäisen haltijan määrittävässä turnauksessa nähtiin luovutusottelu, 2 Count -ottelu, No Finishers -ottelu, tasoitusottelu sekä nyt finaalissa nelinottelu.

Finaali itsessään oli ihan kiva. Mutta se lopputulos?

Onko New Japan kaivannut huumorimestaruutta? Tuo oli ensimmäinen kysymys, joka nousi mieleeni tämän ottelun jälkeen Toru Yanon tuulettaessa kohtuullisen halvan näköisen pokaalin kera. Onko tämä Okadan keino ottaa edes hetki rennosti murjottuaan kehoaan yläkortissa viimeiset kahdeksan vuotta? Feudaako Okada Yanon kanssa loppuvuoden, aivan kuin Hiroshi Tanahashi aikoinaan? Mitä pähkähulluja stipulaatiota Yano keksii haastajien pään menoksi?

Taivas varjele, mitä sieltä vielä tulee.


4. Timanttinen ydin

Illan kahdesta avausottelusta huolimatta koko loppukortti oli turboahdettu täyteen toimintaa. Perinteiset korttia täyttävät joukkueottelut oli tällä kertaa jätetty piirrustuspöydälle, joten katsojille tarjoiltiin avausottelun lisäksi pelkkiä mestaruusotteluita. Ja huh huh, mitä otteluita ne olivatkaan!

Pelkäsin etukäteen hieman Shingo Takagin ja Minoru Suzukin kohtaamista. Pelittäisivätkö kahden suosikkini keskinäiset kemiat kaikkien toivomalla tavalla vai jäisivätkö kovimmat kudit piippuun? Huoli oli turha, kun Lohikäärme ja Kuningas mätkivät toisiaan rehdisti turpaan tutulla intensiteetillä. Kasvoilleni levisi ottelun aikana virne, joka ei meinannut pyyhkiytyä pois millään. Onko revanssi edessä jo G1 Climaxissa?

Meno ei tuosta hidastunut, vaan suorastaan päin vastoin. Hiromu Takahashi ja Taiji Ishimori kohtasivat parin vuoden takaisen BOSJ-finaalin revanssissa, jossa oli tällä kertaa pelissä Takahashin IWGP Jr. Heavyweight -mestaruus. Vaikkei tämä ottelu edeltävän ottelun tasolle aivan yltänytkään, oli siitä huolimatta tarjolla kovan luokan hyppypapuilua, jossa oli vielä järkevä tarina kaupan päälle. Ishimorikin näytti olevan paremmassa kunnossa kuin pariin vuoteen.

Joukkuedivisioonassa on pitkästä aikaa kunnon menoa ja meininkiä, kun Suzuki-gunin Zack Sabre Jr ja Taichi puolustivat vöitään Hiroshi Tanahashia ja Kota Ibushia vastaan. Aivan Dominionin ottelun tasolle ei noustu, mutta hieno ottelu saatiin silti kasaan. Ibushin ja Tanahashin välinen tarina rakentui kutkuttavasti ja kaksikon välistä ottelua odottaa jälleen vesi kielellä.

Näiden kolmen ottelun vetovoimin NJPW tarjosi parhaan tapahtumansa sitten Wrestle Kingdomin.


5. Tranquilo, taas

EVILin shokkivoitto ja nousu IWGP Heavyweight -mestariksi kirvoitti allekirjoittaneen runoilemaan tekstinpätkän New Japanin tilanteesta Dominionin jälkeen.

Nyt Tetsuya Naito tuli hakemaan omansa takaisin.

Tunnelma oli maaginen viimeistään siinä vaiheessa, kun pimeyden ruhtinas (ei, et sinä Ozzy) käveli esiin täydessä pimeydessä kohtaamaan entisen ystävänsä.

Eihän tämä otteluna ollut samanlaista tykitystä kuin kolme edeltävää ottelua, mutta tunnelma nosti tämän kuitenkin hyväksi pääotteluksi. Kasa ikäviä botcheja sekä yliannostus sekaantumisia estivät tätä nousemasta sille seuraavalle tasolle.

Mutta Gedo sai kuitenkin huokaista helpotuksesta. EVIL sai kovaa reaktiota ja yleisö oli taputuksineen ja sovellushuutoineen täysin liekeissä lähes läpi ottelun. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että katapultti yläkorttiin on toiminut.

Illan lopetus oli melkein tähtiin kirjoitettu. Kovana baseball-fanina (miehen kannattaman Hiroshima Carpin kannattajat laulavat Naiton tunnuskappaletta kannustuslauluna) Naito pääsee poseeraamaan stadiumin keskellä mestarina ilotulitteiden paukkuessa yötaivaalla. Maagista.

Miten tästä eteenpäin? Yhtäkkiä vaikuttaa siltä, että G1 Climaxin voittaja on täysin auki. Mutta ehkä nautitaan tästä vielä kun voidaan.

Tranquilo.

Ta de lungt. Kuva: NJPW


Tulokset:

  1. Yoshinobu Kanemaru voitti Master Waton. Arvosana: 5/10
  2. Toru Yano voitti Kazuchika Okadan, SANADAn ja El Desperadon ja voitti KOPW-pokaalin. Arvosana: 6/10
  3. Minoru Suzuki voitti Shingo Takagin ja nousi NEVER Openweight -mestariksi. Arvosana: 9/10
  4. Taiji Ishimori voitti Hiromu Takahashin ja nousi IWGP Jr. Heavyweight -mestariksi. Arvosana: 8/10
  5. Dangerous Tekkers (Taichi & Zack Sabre Jr.) voittivat Golden Acesin (Hiroshi Tanahashi & Kota Ibushi) ja säilyttivät IWGP Heavyweight Tag Team -mestaruuden. Arvosana: 8/10
  6. Tetsuya Naito voitti EVILin ja nousi IWGP Heavyweight- sekä IWGP Intercontinental -mestariksi. Arvosana: 7/10

NJPW Summer Struggle in Jingu -tapahtuman kokonaisarvosana: 8/10

Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Viisi pointtia: WWE Payback (30.8.2020)

Next post

Ennakko: FCF Wrestling Show Live! (5.9.2020)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *