Wrestling Show Live: Alkuräjähdys
Helsinki, 2.9.2017. FCF Wrestlingin tuttu ja turvallinen tunnari raikaa Sokos Hotelli Presidentin alakerrassa, ja – FCF:n ”lanseeraama” – #painikansa nostaa innostuneen katseensa kehään. Kaikki on lähestulkoon kuin ennenkin, mutta jokin on silti toisin.
Kyseessä ei nimittäin ole mikä tahansa satunnainen Wrestling Show Live, vaan FCF:n upouuden kauden avaustapahtuma. Kyllä, FCF Wrestling on siirtynyt samanhenkiseen kausisysteemiin kuin esimerkiksi jääkiekon SM-liiga niin, että kesällä ollaan lomalla. Tämä tiedoksesi, jos olet elänyt tynnyrissä tai vaikkapa syvällä Mustan Aukon syövereissä.
Siksipä tapahtuman nimi on osuvasti Alkuräjähdys. Melkein kuin TNA:n muinainen maksulähetys Genesis, mutta sekulaarisempi.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten TV-Shopissa hehkutetaan.
FCF Wrestling on nimittäin siirtynyt paitsi kausisysteemiin myös loogiseen ja mielenkiintoiseen ranking-listaukseen, jonka johtaja on se, kenellä on oikeus otella FCF:n mestaria vastaan. Hyvästit siis hatusta heitetyille haastajille (kuten, kyllä, Pyöveli Petroville) ja hatunnosto FCF:n päättäjille! Nyt joka ikinen ottelu merkitsee jotakin, sillä jokainen FCF:n painija tahtoo tietenkin nousta mestariksi. Jos häviät, tiput alemmaksi. Jos voitat, nouset ylemmäksi. Samperin yksinkertaista – ja juuri siksi todella onnistunutta ja toimivaa! Juuri sitä, mitä FCF Wrestling tarvitsee: kilpaurheilullisia elementtejä, joita voi soveltaa myös showpainin kummallisessa maailmassa.
Niinpä jo illan ensimmäinen ottelu eli Tohtori Ionin ja Shemeikan välinen vääntö herättää säpinää yleisössä. Pelkkä ranking-listaus ei kuitenkaan liene syy siihen, sillä aistittavissa on, että painikansa yksinkertaisesti janoaa näiden nimenomaisten ottelijoiden otteita. Ioni, joka on nauttinut yleisön suosiosta debyytistään saakka, ei ole vieläkään menettänyt momentumiaan laisinkaan, ja tuore kasvo Shemeikka on kuin vastaus fanien rukouksiin. (”Jotakuta super high-flyeria” itse asiassa toivottiin FCF:ään jo vuonna 2015, ja juuri sellainenhan Shemeikka on!)
Niin, ja kaiken kukkuraksi ottelu on kaikin puolin erittäin pätevä ja monipuolinen avausmatsi. Vaikka molemmat ottelijat ovat vielä verrattain kokemattomia painijoita etenkin suomipainin konkareihin verrattuna, kaksikko kykenee loihtimaan kiehtovan ja loogisesti etenevän matsin, jossa on esimerkiksi jalkasaksien kaltaisia huippukohtia juuri sopivin väliajoin. Ei liian usein, jotta draaman kaari pysyy raameissaan, muttei myöskään liian harvoin niin, että yleisö menettäisi mielenkiintonsa otteluun.
Ioni ja Shemeikka itse asiassa vaikuttavat erittäin fiksuilta painijoilta, ja tämä ottelu on toimiva esimerkki siitä – ja vaikka Ionia on mahdotonta kehua liikaa, Shemeikka jättää ottelussa jopa vielä suuremman vaikutuksen. Eritoten siksi, että mies on otellut FCF:ssä vasta alle vuoden ja saa siitä huolimatta jo nyt koko yleisön syömään kädestään.
Se ei kuitenkaan riitä voittoon, sillä matsi päättyy lopulta Ionin juhlaan. Sekopäisen tiedemiehen lopetusliike, TajuaTKO, on liikaa, eikä Shemeikka saa enää olkapäätään ylös matosta.
Suurin shokki nähdään kuitenkin vasta ottelun jälkeen. Arvaamaton Ioni ei nimittäin esimerkiksi potkaise voittamaansa Shemeikkaa otsaan tai aio tehdä hänen aivoistaan jonkinlaista kemiallista muhennosta, vaan tarttuu häntä kädestä kiinni ja nostaa toverillisesti pystyyn.
Shemeikka on ilmeestään päätellen yhtä yllättynyt kuin yleisökin. Tällaista Tohtori Ionia emme ole aikaisemmin nähneet!
Tohtori Ioni paljastaa uuden puolen itsestään paiskaamalla kättä Shemeikan kanssa.
House of Painin ”Jump Around” soi villisti, ja yleisö lyö rytmikäästi käsiään yhteen. Verhon takaa ilmestyy ”Lapin luchador” Jami Aalto – yhtä pirteänä kuin aina. Valtaosa faneista nauttii Aallon läsnäolosta, mutta kuuluupa kansan seasta myös niitä kuuluisia soraääniäkin.
”Hipit hirteen!” huutaa nimittäin joku, ja ajattelen, että tässäpä olisi mainio tilaisuus käsissämme. Kuten tiedämme, sosiaaliliberaali politiikka herättää kuumia, jopa tulisia tunteita tänä räjähdysherkkänä vastakkainasettelujen aikana, ja Vihreän liiton aggressiivinen edustaja Jami Aalto olisi takuuvarmasti hahmo, joka nousisi kansan, miksei jopa valtavirtamedian huulille. Jamin sukunimenkin täytyy olla jo jonkin sortin enne – mieshän voisi olla Toukon kaukainen sukulainen!
Aallon vastustaja, Stark Adder, lienee sen sijaan sukua, ööh, ken tietää kenelle – tai mille. Tänä iltana hän voisi yhtä kaikki olla vaikkapa Jami Aallon isä, sillä niin suuri on painijoiden ikäero.
Eikä ikäero ole ainut tekijä, joka muistuttaa Aaltoa ja Adderia isän ja pojan suhteesta. Kehässä seisoo nimittäin kaksi samantyylistä ottelijaa, jotka molemmat tunnetaan lennokkaista otteistaan ja päräyttävästä ketteryydestään. Voisi oikeastaan itse asiassa sanoa, että Stark Adder oli Jami Aalto ennen Jami Aaltoa. Mies, jonka soihtuun Lapin luchador nyt kurkottaa.
Sitä suomipainin legendoihin lukeutuva Stark Adder ei kuitenkaan hevillä luovuta – onhan hän sentään soturi, jonka veri on metallia. Sen saa Aalto tuta luissaan, kun Adder nousee kehäköyden päälle ja tiputtaa otsansa Jamin rintaan kuin ”The Rabid Wolverine” Chris Benoit konsanaan. Upea ottelu on ohi oikeastaan ennen kuin se ehtii edes puhkeamaan kukkaansa, ja ainakin minä jään janoamaan lisää. Tällä kaksikolla on toimiva kemia keskenään!
FCF:n toimitusjohtaja Leo Lemmetty on samaa mieltä ja nousee kehään onnittelemaan Adderia isosta voitosta.
Sen jälkeen tapahtuukin jotain niin omituista, että on kuin itse Vince Russo istuisi ohjaajan tuolissa leveä virne parrakkailla kasvoillaan.
Lemmetty nimittäin toteaa, että vaikka hän on FCF:n toimitusjohtaja, hän tarvitsee itselleen ”oikean käden miehiä”.
En ole varma, mitä Lemmetty tuolla tarkoittaa, mutta kauhistun joka tapauksessa.
No, oli miten oli, Lemmetty siis ilmeisesti tahtoo Adderin rinnallensa, ja Adderin kannattaa suostua siihen Leon sanojen mukaan siksi, että metallisoturi saisi sen jälkeen puolueellista kohtelua FCF:n toimitusjohtajalta.
Siihen Adder ei kuitenkaan suostu, vaan kertoo olevansa oman itsensä herra ja käskee Lemmettyä, poikaa, oppimaan seisomaan omilla jaloillaan.
”Adder! Kutsuiks sä mua just pojaks! Mä oon mies enkä mikään poika!” ulvoo Lemmetty kilahtaen – ja hetken päästä tuore kasvo Toni Tamminen, Lemmetyn tuliterä kätyri, hyökkää yllättäen Adderiin käsiksi ja lukitsee suomipainin veteraanin tyylipuhtaaseen Rauman Lukkoon.
Mutta pahin on vasta edessä. Lemmetty nimittäin jatkaa ulvomistaan ja julistaa, että Adder astelee jatkossa aivan erilaisen sisääntulomusiikin saattelemana kehään.
En tunnista kappaletta, koska en varsinaisesti kuulu kyseisen musiikin kohdeyleisöön, kuten ei taatusti Adderkaan, mutta biisi kuulostaa yhtä kaikki Antti Tuiskulta.
Okei, tästä tykkään äärimmäisen paljon, mutta kokonaisuudessaan kohtaus on pelkästään hämmentävä.
Tarina on kaikki kaikessa, mutta niin ovat johdonmukaiset hahmotkin. Nyt tässä kävi niin, että Leo Lemmetty teki sataprosenttisen täyskäännöksen, joka ainoastaan sai yleisön hämilleen. Miksi Lemmetty oikein käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, ja mitä ihmettä hän tekisi ”oikean käden miehellään” – ja miksi hän houkuttelisi kaikista mahdollisista vaihtoehdoista juuri Stark Adderin moiseen rooliin?
Hämmentävä ja tökerö segmentti, josta nautin joka tapauksessa täysin rinnoin, sillä olen wrestlecrapin ylpeä puolestapuhuja.
Ja sitähän tämä todellakin oli: wrestlecrapia.
Stark Adder, suomipainin veteraani, nuoren Jami Aallon riepoteltavana.
Stark Adder sanoo suorat sanat FCF:n toimitusjohtajalle, Leo Lemmetylle.
Raumalainen Toni Tamminen on Lemmetyn uusi luottomies.
”Seuraavaksi”, sanoo kehäkuuluttaja Koopra, jolloin yleisöstä kuuluu toiveikas huuto: ”Möykky!”
Möykkyä saamme kuitenkin odottaa vielä tovin, sillä nyt vuorossa on se toinen Sisu 8 -semifinaali: Vili Raato vastaan Make Smooth.
Illan seuraavaa shokkia emme kuitenkaan joudu odottamaan pitkään. Sen koemme nimittäin sillä sekunnilla, kun Raato marssii sisään – speedot jaloissaan! Vanha anarkistipunkkari on nyt kuin mikä tahansa geneerinen painija, ja sehän hitto vie toimii!
Make Smooth ei puolestaan ole marssia kehään lainkaan, sillä joku lienee hyökännyt hänen kimppuunsa Pressan mystisissä uumenissa.
Yleisö seuraa kamerakuvasta, kuinka joku on hyökännyt Make Smoothin kimppuun takahuoneissa.
Lopulta Smooth kuitenkin ilmestyy urhoollisesti esiin – vain joutuakseen saman tien Raadon kynsiin. Kehäkello soi, ja uhkaavalta vaikuttava ottelu voi alkaa.
”Näytä sille, Make!” toivoo joku, mutta Raato ei anna armoa. ”Pois mun kehästä!” hän huutaa ennen kuin heittää Smoothin ulos. Yllättävänkin sitkeä keravalainen, Smooth, ei kuitenkaan anna periksi, vaan taistelee vastaan Talvisodan finaali – ja historian ensimmäisen Sisu 8 -turnauksen voitto – takaraivossaan. Raato on yhtä kaikki alinomaa niskan päällä, mutta toisaalta niin oli myös Salomon Strid toukokuussa – ja silloin voiton vei kaikesta huolimatta Make.
Historia ei kuitenkaan toista itseään. Synkkä Raato lentää yläilmoihin kuin lepakko ja upottaa sitten saappaansa Smoothin karvaiseen rintaan kuin WWE-tähti Finn Bálor konsanaan. Armonlaukaus, coup de grâce, on liikaa, ja ottelun jälkeen ilmaan nostetaan Vili Raadon käsi.
Raato etenee siis Talvisotaan, jossa hän kamppailee Sisu 8 -turnauksen voitosta joko Mikko Maestroa tai Möykkyä vastaan. Make Smoothin mielessä lienee sen sijaan kosto. Se, kuka ikinä Smoothin kimppuun hyökkäsikin (eli kaiken järjen mukaan Salomon Strid, ellei FCF ole oikeasti palkannut Vince Russoa riveihinsä), saa siis olla varpaillaan.
Smooth ei aio enää vitsailla.
Pahansuopa Vili Raato päihitti Make Smoothin ja eteni Sisu 8 -turnauksen finaaliin.
Sitten onkin vuorossa järisyttävä taistelu.
The Beast, Ruotsin mestari, astuu samaan kehään Suomen mestarin, Juhana Karhulan, kanssa.
Ja selättää Karhulan kymmenessä sekunnissa.
En tiedä, olenko imeytynyt jonkinmoisen aikamatkustusportaalin kautta Torontoon, Kanadaan ja päivämäärään 20.11.2016, joten nipistän itseäni.
Ei, en ole Kanadassa katsomassa WWE:n Survivor Series -tapahtumaa ja Brock Lesnarin ja Goldbergin eeppistä kohtaamista, vaan istun yhä edelleen Pressassa – ja tämä on todellisinta totta.
The Beast on todellakin squashannut (tai suomalaisittain sanottuna: ”kössittänyt”) Juhana Karhulan, eikä painikansa ole uskoa silmiään.
Toisin kuin ”The Rebel” StarBuck, joka juhlistaa Beastin voittoa pirullinen virne kasvoillaan. Beastin nopea voitto oli nimittäin nimenomaan StarBuckin ansiota, sillä hallitseva Valhalla Nordic Wrestling -mestari kävi varastamassa Karhulan huomion juuri ennen kellonsoittoa ja sai siten Suomen mestarin kääntämään selkänsä Pedolle – jolloin Karhula sai maistaa Beastin perkeleellistä puskua.
Onneksi kyseessä ei sentään ollut mestaruusottelu. Silloin Karhulan sankarillinen mestaruuskausi olisi saanut karmaisevan traagisen lopun.
FCF:n mestari, Juhana Karhula, jää ruotsalaisen The Beastin jyrän alle – kiitos StarBuckin.
Karhulan tappio on niin suuri yllätys, että sitä puidaan koko väliajan verran. Tauon jälkeen on kuitenkin aika siirtää ajatukset muualle – nimittäin illan toiseen Sisu 8 -semifinaaliin.
Ensin kehään kävelee Möykky, tuo Mustan Aukon uusin edustaja. Muut kyseisen ryhmittymän edustajat – eli siis Pyöveli Petrov ja Herra Tapaturma – eivät kuitenkaan ole läsnä, joten nuori Möykky saa kamppailla vastustajaansa Mikko Maestroa vastaan ypöyksin.
Se ei kuitenkaan hetkauta nälkäistä Möykkyä, joka ottelee Maestroa vastaan hullunkiilto silmissään. Syntyy kamppailu, jossa Maestron äly kohtaa Möykyn voiman – ja joka johtaa hetken päästä kehän ulkopuolelle, yleisön sekaan.
Pian kaksikko palaa kehään, jossa molemmat painijat hakevat selätyksiä vuoron perään. Möykky on kuitenkin hivenen niskan päällä, vaikka yleisö Maestroa sisukkaasti kannustaakin. Pian Maestro ajautuu pahaan alakynteen ja matelee jo vatsallaan kanveesissa kuin kastemato, eikä Möykky tunne armoa. Möykky ei kuitenkaan onnistu viimeistelemään Maestroa, ja pian osat vaihtuvat vastakkaisiksi. Lopulta Maestro saa juntattua Möykyn mattoon tyylipuhtaalla Rock Bottomilla ja selättää sitkeän vihollisensa.
Maestron voitto miellyttää Pressan yleisöä, vaikka joukosta löytyy myös Möykyn kannattajia. Vili Raato ei sen sijaan hurrauksia saa, kun hän luikertelee ottelun jälkeen paikalle ja kävelee suoraan Mikko Maestron nenän eteen uho silmissään – synkän ja raskaan sisääntulomusiikkinsa pauhatessa taustalla. Vielä vähemmän Raadosta pidetään sen jälkeen, kun hän väistää Maestron lyönnin ja pakenee häntä koipiensa välissä kehästä pois.
Maestro sen sijaan nostaa Sisu 8 -pokaalin symbolisesti ilmaan ja hymyilee leveästi.
Talvisodassa nähdään, hyytyykö Maestron hymyn, vai saako viiden laudaturin ylioppilaan raadollinen odysseia onnellisen lopun.
Möykky oli paha vastustaja, mutta Mikko Maestro kykeni kuitenkin etenemään Sisu 8 -turnauksen loppuotteluun.
Mikko Maestro ja Vili Raato ottelevat vastakkain Talvisodassa. Voittaja ansaitsee Sisu 8 -pokaalin.
Sitten koittaa aika suuren revanssin.
Timmy Force, Tukholman hallitseva mestari ja Ruotsin mahdollisesti lupaavin tähti (ainakin Steinboltin ja Harley Ragen sekä tietenkin Valentinen rinnalla), juoksee kehään energisen sisääntulomusiikkinsa eli The Who’n ”Baba O’Rileyn” tahtiin – ja minä hymyilen, sillä tiedän, ettei Pressan väki tiedä, mitä on luvassa. Timmy Force jätti nimittäin lähtemättömän vaikutukseen allekirjoittaneeseen STHLM Wrestlingin tapahtumassa There Will Be Blood V, jossa hän paini rankan taistelun toista lupaavaa ruotsalaispainijaa, J.O. Hansenia, vastaan.
Tiedän myös sen, että hän otteli erittäin hyvän matsin ”The Rebel” StarBuckia vastaan tänä kesänä Tukholmassa. Siitä todisteena toimittajamme Villen puheet sekä StarBuckin blogikirjoitus, jossa kanukki kertoo, että kyseinen ottelu Timmy Forcea vastaan lukeutuu kokeneen legendan mahtavimpiin matseihin.
Ilmassa on muutoinkin taikaa. Timmy Force on nimittäin nimenomaan StarBuckin kouluttama painija, ja nyt oppilas haastaa isäntänsä – eikä kyseessä ole mikä tahansa ottelu, vaan historian ensimmäinen Suomen maaperällä oteltu koitos uudesta Nordic Valhalla Wrestling -tittelistä eli Pohjoismaiden mestaruudesta.
Siksi on sääli, että StarBuck iskee Forcea mestaruusvyöllään kalloon jo ennen kuin kello soi. Sitten kehään kiipeää Karhula, sen jälkeen Beast. Kello kilisee kuin palolaitoksella, ja tajuamme, että on vain ajan kysymys ennen kuin Leo Lemmetyn sisäinen Teddy Long vapautuu kahleistaan.
”The Rebel” StarBuckin on tarkoitus puolustaa Pohjoismaiden mestaruuttaan ruotsalaistähti Timmy Forcea vastaan, kunnes suunnitelmat muuttuvat.
FCF:n toimitusjohtaja Leo Lemmetty on muuttanut illan pääottelusta joukkuematsin, jossa Timmy Force ottelee Juhana Karhulan kanssa StarBuckia ja The Beastia vastaan.
Niin myös käy, ja kohta katselemme Timmy Forcen ja StarBuckin mestaruusottelun sijaan joukkuematsia, jossa Force taistelee Karhulan kanssa StarBuckia ja Beastia vastaan.
Ei huono sekään, mutta suussani on silti kitkerä maku. StarBuck toki loistaa egoistisen paskahousun hahmossaan, mutta olisin ihan aidosti halunnut nähdä Forcen ja StarBuckin välisen matsin – matsin, joka oli meille luvattu.
Pettymys haihtuu kuitenkin nopeasti pois, sillä kehässä on joka tapauksessa neljä erittäin mielenkiintoista painijaa ja eittämättä pohjoisen parasta antia. Karhulan ja Forcen joukkue on mainio babyface-parivaljakko, kun taas Beastin ja StarBuckin joukkueessa kiehtoo tulenarka tilanne. Kaikkihan me FCF-fanit muistamme, mitä Beastin ja StarBuckin välillä tapahtui pari vuotta sitten…
Arka tilanne näkyy myös kehon kielessä, kun Beast vaihtaa StarBuckin kehään läimäisemällä häntä aggressiivisesti käteen. Ei kovin ystävällinen ele. StarBuck jatkaa siitä huolimatta Beastin käskyttämistä ja ohjeiden antamista, ja me melkein näemme, kuinka vanne Pedon päässä kiristyy sekunti sekunnilta.
Karhulan ja Forcen yhteistyö sujuu sen sijaan kuin rasvattu, mutta ottelu päättyy yhtä kaikki StarBuckin ja Beastin voittoon. Peto saa nimittäin puskettua Karhulan taas kerran kanveesiin, eikä Suomen mestari kykene nousemaan selätyksestä.
Se tarkoittaa sitä, että Beast selättää Karhulan toisen kerran saman show’n aikana.
Niin, ja sitä, että Karhulan pitää puolustaa Suomen mestaruuttaan Beastia vastaan seuraavassa FCF:n tapahtumassa.
Kaataako Karhula silloin pedon – vai Peto karhun?
FCF Wrestlingin seuraava tapahtuma Wrestling Show Live! lauantaina 14.10.2017 klo 17 Helsingin Pressassa. Liput Tiketistä 20 € / 15 €. Lisätietoa: wrestling.fi.
No Comment