Wrestling Show Live!: Karhula vs. Sakamoto
Kuvat: Marko Simonen
Helsinki 3.9.2016. Ilma on synkkä tumman pilvikerroksen peittäessä taivaan. Kesähelteet ovat jääneet taakse, ja kalenterista on käännetty esiin seuraava välilehti. Eletään syyskuuta, tarkemmin sen kolmatta päivää, jonka kohdalta usean suomalaisen painifanin almanakasta löytyy merkintä: FCF Wrestling Show Live!
Aivan Helsingin linja-autoaseman yläpuolella sijaitsevaan – aavistuksen nuhjuiseen – kuppilaan on poikennut monenkirjavaa väkeä mahdollisesti sateelta suojaan. Sanomalehtiin uppoutunut rouva, ehkäpä bussia odotteleva varttuneempi seurue matkalaukkuineen, jätkäporukka pelaamassa korttia – sekä harmaahapsinen, melankolisesti keski-oluensa pohjalle tuijotteleva vanhempi herra, joka muhkeissa viiksissään ja pälvikaljussaan muistuttaa hämmentävän paljon erästä showpainin legendaa.
Ajatus kaurismäkeläisestä, surumielisestä Hulk Hoganista tuoppi kourassaan muistelemassa menneitä ja Jättiläisen junttaamista herättää huvitusta paikalle ripotellen saapuvissa painifaneissa, jotka ovat päättäneet kokoontua yhteen ennen Wrestling Show Liveä. Kahvit, kolajuomat ja oluet voitelevat kurkkuja, joista kumpuaa juttua yhteisestä mielenkiinnon kohteesta. Puidaan ulkomaalaisten liigojen uusimpia käänteitä ja spekuloidaan illan – tai oikeastaan iltapäivän – tapahtumaa. Fiilistellään myös vain viikon takaista Turussa pidettyä SummerSlam-saunailtaa.
– Kello on kohta jo puoli, toteaa joku. On aika viimeistellä virvokkeet ja suunnata Pressan uumeniin, ensimmäistä kertaa sitten toukokuun. Tunnelma on korkealla.
Kesää ei onneksi tarvinnut viettää ilman kotimaista painia. Spandex Sapiens -dokumentin kunniaksi pidetyn kesäkiertueen aikana FCF Wrestling nähtiin kahdesti ulkoilmassa: ensin Kampissa ja sitten Kansalaistorilla. Rundi huipentui Suomen suurimmassa roolipelitapahtumassa, Ropeconissa, jossa FCF esiintyi suuren, arviolta jopa 500 ihmisestä koostuneen yleisön edessä. ”Spandex Sapiens Tourin” punaisena lankana oli StarBuckin ja Jessica Loven sota, mutta muutoin juonikuviot eivät juuri edenneet tapahtumissa otteluiden ollessa suurelta osin showcase-tyyppisiä. Ropeconissa nähdyssä Jessican ja StarBuckin – viimeisessä – kohtaamisessa todistettiin Wrestling Show Liven pääotteluun vaikuttaneita tapahtumia, mutta palataan niihin hieman tuonnempana.
Pressan portaikossa Tiketin tuloste vaihtuu pääsylippuun, jossa poseeraa tapahtuman ulkomaanvieraista toinen, entinen WWE- ja NXT-painija Kazma Sakamoto. Narikan kupeesta löytyy hauska kuriositeetti: pahvista rakennettu tyrmä, jossa voi valokuvauttaa itsensä ja näin alistua ”Reginan vangiksi”. Ainakin ylläpitäjä Lehtinen piipahtaa putkassa.
Paikalle on saapunut enemmän väkeä kuin toukokuussa, jolloin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut rokottivat yleisömäärää melko reippaasti. Nyt tilanne on onneksi toinen, vaikka aivan tammikuun tason tungokseen ei päästä. Paikat löytyvät baaritiskin edustalta, ja hetken odottelun jälkeen show pyörähtää käyntiin, kun ”Tuho” Torvisen naama ilmestyy videoprojektorista Pressan seinälle. Lyhyessä klipissä – vielä sen kuvaushetkenä toimitusjohtajan virassa toiminut – Torvinen ilmoittaa, ettei StarBuckilla ole ”apinaperseineen” asiaa Wrestling Show Liveen. Syynä on Ropeconin pääottelussa nähty superpotku, joka kohdistui Jessica Loven ohimon sijasta päätuomari Teemun takaraivoon – tahallisesti.
Kehäkuuluttaja Koopra nousee kehään, ja perinteisen tunnelman nostatuksen jälkeen kuulemme ottelukorttiin tehdyistä muutoksista. ”Häijy” Heimo Ukonselkä on joutunut jättämään tapahtuman väliin, mutta hänen vastustajansa, hollantilainen Mark Kodiak, ei kuitenkaan ole tehnyt turhaa reissua Suomeen; Heimolle on nimittäin löydetty korvaaja. Ympärilläni veikataan, että kyseinen korvaaja olisi Mikko Maestro, ja tämä aavistus voimistuu, kun avausottelussa Jessica Love ja TEUVO kohtaavat toisensa ties kuinka monetta kertaa – eikä Maestroa näy, vaikka hänen oli määrä olla ottelun kolmas osallistuja.
Vaikka äärioikeistolaisen Teuvon ja liberaalin Jessican vastakkainasettelu oli alkuun riemastuttavaa seurattavaa ja periaatteessa toimii edelleenkin, tämä ottelu on yksinkertaisesti nähty jo liian monta kertaa. Varsinkin kun kaava on jälleen sama Teuvon jäädessä Jessican liiskaamaksi alle viidessä minuutissa. Ehkäpä tällä kertaa syy tappioon oli virheellinen tankkaus, sillä tutun Karhu-tölkin sijaan Teuvo kohotteli huulilleen Sandelsia. Matsista irtosi kyllä pari muistettavaa Teuvo-hetkeä, kuten ”Aborttilyönti!” -huudahdus Jessican vatsan seuduille kohdistuneen iskun jälkeen, sekä ”jäänkylmä” stunner, jolla ei tosin ollut juurikaan vaikutusta. Ei kuitenkaan tätä matsia enää vähään aikaan, kiitos – varsinkaan kun Ropeconin ottelu StarBuckia vastaan muistutti, kuinka taitava painija Jessica oikeasti onkaan.
Seuraavaksi on aika tarkistaa, millaista satoa kantaa vihanpito, jonka siemenet kylvettiin jo viime marraskuussa Gloriassa. Tuolloin vastikään FCF:n rivistöön palannut Aurora koki yllättävän tappion nuorelle tulokkaalle Reginalle. Siitä saakka suomalaisen naispainin kokenut kehäkettu ja tulevaisuuden kultainen toivo ovat kohdanneet useaan otteeseen yksilö- ja joukkueotteluissa sekä nokitelleet toisiaan verbaalisesti.
Nämä naiset tuntevat toistensa otteet varmasti läpikotaisin, mutta tällä kertaa – syystä tai toisesta – homma ei yksinkertaisesti vain klikkaa. Ottelun rakenne, jossa molemmat yrittävät jatkuvasti hakea nopeaa selätystä varsinaisten liikkeiden sijaan, on ajatuksena hyvä, mutta toteutus ei valitettavasti onnistu. Lisäksi matsia riivaa samantapainen déjà-vu kuin avausotteluakin. Tästä tosin ei voi syyttää itse ottelijoita, vaan FCF:n naisten divisioonan ohuutta, joka tietysti tämän kokoisessa maassa on aivan ymmärrettävää. Jonkinlaista tuuletusta ja piristysruisketta tilanne nyt kuitenkin kaipaisi. Save_Us.KYY
Kahden ottelun jälkeen on aika kurkistaa videoklipin välityksellä FCF:n johtoportaan kulisseihin. Näemme kuinka Leo Lemmetty, entinen kehäkuuluttaja, on ”Tuho” Torvisen juttusilla. Leo kokee, että kiireisellä toimitusjohtajalla on liian monta rautaa tulessa ja tarjoutuu itse hoitamaan homman. Torvinen, kumma kyllä, suostuu tähän mukisematta, ja näin valta vaihtuu – ja uusi hokema ja hashtag, #LeoHoitaa, saa alkunsa.
Tuore toimitusjohtaja piipahtaa myös kehässä, ja pyörät on totisesti pantu pyörimään. Seuraava Wrestling Show Live! – joka järjestetään joulukuussa Gloriassa – on saanut alaotsikon ”December Rumble”. Viime talvena samaisessa paikassa nähty WWE:n Royal Rumblea muistuttava eliminaatio-ottelu tullaan siis näkemään jälleen, mutta tällä kerralla pienellä uudistuksella. Voittajalle ei nimittäin ole tiedossa mestaruusottelua ”Suomen WrestleManiassa”, Talvisodassa, vaan palkintona on sopimussalkku, jolla voi lunastaa mestaruusottelun missä ja milloin tahansa. WWE:n Money in the Bank -konsepti rantautuu siis viimein myös Suomeen.
Leon tiedotustilaisuus herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Paluuta painiareenana loistavasti toimivaan Gloriaan odotetaan innolla, ja myös Rumble-ottelun vakiintuminen vuosittaiseksi perinteeksi kuulostaa hyvältä. Money in the Bank -salkku puolestaan saa osakseen kritiikkiä ja epäilyä. Kuinka hyvin kyseinen, ainakin WWE:ssä jo inflaation kokenut formaatti onnistuu FCF:ssä? Salkun lunastus synnyttää varmasti hienosti yksittäisen hetken, mutta miten se istuu osaksi isompaa kuvaa?
Ongelmallisen tilanteesta tekee myös suomenmestaruuden epäselvä tilanne, jota ei toistaiseksi ole FCF:n puolelta valotettu juuri lainkaan. Fyysinen mestaruusvyö lienee edelleen Valentinen hallussa, mutta tunnustaako FCF häntä enää mestariksi? Kuinka titteli saadaan takaisin? Tuodaanko sitä edes takaisin, vai vetääkö Leo hihastaan uuden mestaruuden FCF:n kruunuksi? Sisältyykö Money in the Bank -salkkuun lauttaliput länsinaapuriin, jossa Valentine tätä nykyä ottelee?
Show’n ensimmäiselle puoliskolle mahtuu vielä yksi ottelu, joka sekin on tuttu FCF:n lähihistoriasta. Toisin sanoen kyseessä on jälleen yksi revanssi, tällä kertaa Ricky Vendettan ja Stark Adderin välinen sellainen. Aikoinaan The Constrictors -nimisenä joukkueena vastustajiaan dominoinut kaksikko kohtasi toisensa jo Talvisodassa oltuaan pitkään kiinni toistensa kurkuissa, ja tuon kohtaamisen olisi voinut kuvitella olevan ”mestarin ja padawanin” viimeinen. Vendetta onnistui tuolloin nousemaan ohi entisestä opettajastaan, mutta nyt Stark Adderilla on mahdollisuus pistää stoppi ”Suomalaisen dobermannin” räksytykselle.
Koitos on tapahtuman uusintaotteluista kovatasoisin. Jo kahden taitavan kehätyöskentelijän kohtaaminen on odottamisen arvoista, mutta nyt kirsikkana kakun päällä on vihdoin myös ottelumuoto, jota olen näiden kahden välille toivonut ties kuinka pitkään – ottelu tulisi päättymään ainoastaan luovutukseen. Pressan yleisö saa todistaa tiiviin ja intensiivisen teknisen väännön, jolle tosin olisi suonut muutaman minuutin lisää aikaa. Nyt dramaattinen lopetus tuntuu tulevan hieman liian nopeasti. Vendetta junttaa Adderin kallon mattoon ”Final Flash” -liikkeellä ja lukottaa tämän niin, että tuomari katsoo parhaaksi ottelun keskeyttämisen Adderin vaipuessa hämärän rajamaille. Näin FCF:n suureen tuloskirjaan merkitään voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä Ricky Vendetta.
Vaikka kyseenalaistin ennakkoäänitteessäni tämän matsin tarkoitusta olla kortissa (ja oikeastaan teen niin edelleen), on pakko myöntää, että kyseessä oli mainio matsi, jonka näkemisestä olen iloinen. Häikäilemätön Vendetta kehittyy entisestään, ja jos tässä vaiheessa pitäisi alkaa veikata, kuka poistuu Gloriasta salkku hyppysissään joulukuussa, pistäisin panokseni tälle miehelle.
Väliajan jälkeen on aika tutustua tapahtuman toiseen ulkomaalaisvahvistukseen, Mark Kodiakiin. Hollantilainen Kodiak kapuaa kehään, ja kuulen ympäriltäni vertauksia varmasti jokaiseen isokokoiseen ja kaljuun painijaan, joka vain mieleen juolahtaa – aina Vaderista Rybackiin. ”Geneeriseksi mörssäriksi” ennakkoon uskottu Kodiak paljastuukin oikein karismaattiseksi ja tilannetajuiseksi esiintyjäksi reagoidessaan yleisön huuteluihin ja buuauksiin hyvin. Heimo Ukonselkää tosiaankin saapuu paikkaamaan villimiehen vanha vihamies Mikko Maestro aivan kuten ounastelimme, ja Pressa purskahtaa valtaisiin suosionosoituksiin hänen tanssahdellessaan kehään.
Maestron erikoisalana tuntuu olevan nykyään se, että hän ottaa tylyn näköisiltä karjuilta turpaan, ja melko rajua tappelua nähdään tälläkin kertaa. Maestro tosin ei jää tuleen makaamaan, vaan vastaa sillä samalla periksiantamattomalla asenteella, jolla päihitti Ukonselän Talvisodassa ja piti pintansa ruotsalaista Harley Ragea vastaan toukokuussa. Kehä käy ottelijoille liian pieneksi, ja yleisö saa olla tarkkana, kun Kodiak ja Maestro alkavat paiskoa toisiaan Pressan pilareita päin. Rymyämisen lomassa Kodiak saa nenänvarteensa vuotavan vekin, mutta onneksi tuomari ei yritä tyrehdyttää vuotoa samanlaisella innolla kuin Samoa Joen ja Finn Bálorin matsissa NXT TakeOver: Dallasissa, vaikka kehään ilmestyykin pyyhe.
Ottelun ehkäpä sykähdyttävin liike nähdään, kun Maestro makaa lähellä kulmausta ja Kodiak kampeaa valtavan ruhonsa toiselle köydelle. ”Se tekee Vader Bombin!” kuulen sivultani, mutta Kodiak repäiseekin arsenaalistaan täysin odottamattoman tempun: jätti tekee sisäänpäin kääntyvän voltin kuin mikäkin kevytsarjalainen, ja Maestro ehtii ”lentävän hollantilaisen” alta vain juuri ja juuri pois. Matsin voiton nappaa lopulta Mikko, mutta helpolla se ei tule. Maestro iskee parhaan junttansa, Rock Bottomin, mutta Kodiakin hartia ponnistaa itsensä irti matosta. Toinen juntta, joka sekään ei vielä riitä, ja nyt vieras näyttää jopa kansainvälistä käsimerkkiä. Vasta kolmannen juntan jälkeen uppiniskainen Kodiak suostuu pysymään kanveesissa.
Pölyn laskeuduttua Kodiak nappaa mikrofonin ja antaa hyvässä urheiluhengessä tunnustusta sitkeälle vastustajalleen. Myös Maestro haluaa purkaa sydäntään ennen kuin poistuu kehästä. Mikko “Klassikko” käyttää puheenvuoronsa ilmaistakseen tyytymättömyytensä kouluttajansa StarBuckin viimeaikaisiin tekoihin ja heittää ilmoille otteluhaasteen. Maestro on keitetty jo monissa liemissä, mutta miten hän mahtaa pärjätä, kun vastassa on mies, joka hänet perehdytti lajin saloihin? Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.
Neljän yksilöottelun jälkeen estradi luovutetaan FCF:n joukkuedivisioonalle. Kyseessä on jälleen uusintaottelu, sillä Liiga, Luupään veljekset ja Smooth & Stoned Connection ottivat yhteen viimeksi Ropeconissa tismalleen samanlaisessa kolmen joukkueen sekamelskassa. Katala Liiga – eli Tohtori Ioni ja H.C. Andersen – nappasi tuolloin voiton varkain, kun Vili Luupää hoidettiin kehästä pois aina yhtä säväyttävän takaperinvolttinsa jälkeen, ja Andersen selätti Vilin liiskaaman Make Smoothin.
Ottelun rakenne Pressassa on hyvin samankaltainen kuin Ropeconissa. Tiivis ja nopeahko mylly, jossa jokainen saa vilauttaa osaamistaan. Liigan ylivoima, Jami Aallon ja Make Smoothin rempseä hauskanpito sekä Vili ja Jake Luupään keskinäinen kinastelu ovat kaikki jo tuttuja elementtejä. Vaikka ottelu tietyllä tapaa onkin jo tuttua kauraa, en lähtökohtaisesti pidä ennalta-arvattavuutta huonona seikkana, kunhan toteutus onnistuu. Menettelevä matsi, joka lunastaa odotuksensa. Ehdotonta peukkua täytyy antaa Smooth & Stoned Connectionin voitolle. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaista jälkeä syntyy tulevaisuudessa, kun ”Silkkisesti Seipäässä” lähtee haastamaan Liigan mahtia.
Ottelua paremmin mieleeni kuitenkin jäävät sen jälkeiset tapahtumat. Luupään veljesten jo Talvisodassa alkunsa saanut konflikti saavuttaa viimein kiehumispisteensä varsin rumalla tavalla. Turhautunut Vili iskee veljeään terästuolilla kuin Brutus tikarilla jättäen Jaken verisenä kehään. ”Luisevien” veljesten välinen matsi on tuoliniskun jälkeen pomminvarma asia, mutta se, maksetaanko kiljuvelkoja jo Gloriassa vai venytetäänkö kuviota aina tulevaan Talvisotaan saakka, jää vielä nähtäväksi.
On aika illan pääottelun, jossa Suomen ykköstykki Juhana ”King Kong” Karhula kohtaa vieraan, joka on saapunut Japanista saakka. Kyseinen vieras on tietenkin Kazma Sakamoto.
Karhula ei kuitenkaan ollut alkuperäinen valinta Sakamoton vastustajaksi. Lukuisia kertoja nousevan auringon maassa otelleen StarBuckin oli nimittäin alun perin tarkoitus ottaa Sakamotosta mittaa. Jo aiemmin mainitsemani Ropeconissa sattuneen välikohtauksen vaikutuksesta kunnia suotiin kuitenkin Karhulalle – ja StarBuckille puolestaan langetettiin porttikielto tapahtumaan. Yllättäen – ja kaikkia showpainin kliseitä ja lainalaisuuksia vastaan – StarBuckia ei todellakaan Pressassa nähdä lihassa ja veressä, vaan ainoastaan videolla. Tämä on sääli, sillä StarBuck on nyt kesän aikana muodostuneen roolinsa myötä viihdyttävämpi ja kiinnostavampi kuin aikoihin. Röyhkeän, koppavan ja agitoivan StarBuckin nimeen voisi liittää vaikkapa etuliitteen ”Hollywood”.
Aivan pureskelematta StarBuck ei kuitenkaan porttikieltoaan niellyt. Sakamoto nimittäin kertoo ennen tapahtumaa Facebookissa julkistetussa videossaan saaneensa kuulla StarBuckilta kaikki Karhulan heikkoudet. Ennen ottelun alkua näemme Pressassa myös klipin, jossa ”The Canadian Rebel” on saapunut vastaanottamaan Sakamotoa Helsinki–Vantaan lentokentälle.
Karhulaa tämä ei kuitenkaan vaikuta huolettavan, ja tuttu ”game face” onkin päällä kuninkaan astellessa kotiyleisönsä eteen suuren sankarin elkein. Myös Sakamoto herättää hyvin reaktiota ja paljastuu karismaattisemmaksi kuin osasin odottaa. Monet varmasti muistavat hänet parhaiten lyhyestä roolistaan WWE:ssä Lord Tensain palvelijana, ja Pressan yleisö muistuttaakin vierailijaa tästä ”Tensain narttu!” -letkautuksineen. Näihin – ja muihin aavistuksen epämääräisiin – huuteluihin Sakamoto reagoi hyvin, ja vuorovaikutuksesta kyllä huomaa, että japanilainen on kiertänyt maailman painikehiä. Mutta kakkoseksi ei kyllä Karhula jää, sillä aina yhtä riemukasta ja vilpitöntä reaktiota ”King Kong” onnistuu yleisöstä taas kerran repimään.
Tunnelma on siis kohdallaan, mutta niin on myös itse ottelukin. Catch-as-catch-canin, strong stylen ja urheiluviihteen välimaastossa taitavasti tasapainoileva mittelö tarjoaa jokaiselle jotakin. Japanilainen – eli varsin kovaotteinen – painityyli konkretisoituu varsinkin Sakamoton rajuissa kämmensyrjälyönneissä, jotka värjäävät Karhulan rintakehän vereslihalle. Iskuja ja liikkeitä vaihdellaan tasaisissa merkeissä kotiyleisön kannustaessa Karhulaa voittoon.
Yleisön toive lopulta toteutuu, kun Karhula kampeaa Sakamoton harteilleen ja junttaa japanilaisen Karhunkaatajalla mattoon. Lyöty Sakamoto antaa vastustajalleen kunnioitusta tyynesti. Niin tekee myös Karhula, joka on juuri voittanut maailmanluokan ottelijan ja jonka pokerinaama on rakoilla ansaittujen suosionosoitusten edessä. FCF Wrestlingin tämän vuoden tapahtumien pääottelut ovat olleet kautta linjan huippulaatua, ja Karhula on ollut niistä kolmessa. Huippuvireen löytänyt Karhula nostaa rimaa jatkuvasti, ja on kiinnostavaa nähdä, mitä kotimaan tämän hetken kovin painija vielä vetäisee hihastaan.
Syyskuun Wrestling Show Live ei noussut Pressassa pidettyjen tapahtumien kirkkaimpaan kärkeen, mutta kyseessä oli silti hyvä ja nautittava show. Ehdotonta peukkua täytyy antaa tapahtuman aikana näytetyille videopätkille, joita kaikki fanit eivät välttämättä ennakkoon katsele. Myös Facebookin ilmestyneet backstage-haastattelut edistävät tarinankerrontaa hyvin, joskin niiden toteutukseen voisi panostaa kännykkäkameraa enemmän (tuskin monikaan myöskään katsoo niitä show’n aikana, joten niitä ei tarvitsisi kiirehtiä välittömästi ulos, tai yksittäin minuutin pituisina, vaan esim. koosteena). Tapahtuman suurin ongelma oli revanssien liiallinen määrä, mutta onneksi tähän vaivaan on luvassa lääkettä. FCF:n painikoulun uusin koulutuserä alkaa nimittäin olla valmis astumaan treenikseltä ulos ja tuomaan pistoksen uutta verta FCF:n suoniin (mistä lisää tulevassa artikkelissa!). Myös tuleva Rumble-matsi tarjoaa oivan mahdollisuuden sekoittaa pakkaa ja synnyttää tuoreita ja kiinnostavia ottelupareja.
Joulukuuhun on pitkä aika, mutta onneksi hyvää kannattaa odottaa.
FCF Wrestlingin seuraava tapahtuma, Wrestling Show Live! December Rumble, järjestetään kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä 10. joulukuuta. Tapahtumasivu Facebookissa. Lisätietoja: wrestling.fi.
No Comment