AEWViisi pointtia

Viisi pointtia: AEW Double or Nothing (25.5.2019)

Päivämäärä: 25.5.2019

Sijainti: Paradise, Nevada, Yhdysvallat (MGM Grand Garden Arena)

Yleisömäärä:


Kun All Elite Wrestlingin ensimmäisen maksulähetyksen alkuvideo pyörähti käyntiin, piinaava odotus palkittiin – ja showpaini tuli takaisin. WWE:n myrkyllinen monopoliasema on vihdoin saanut särön, ja faneilla on matalan kynnyksen vaihtoehto. Double or Nothing teki historiaa monella eri tavalla.


1. Se oli tupla, ei kuitti

Double or Nothing oli riski, joka kannatti. Painimaailmassa on todennäköisesti useita ihmisiä, jotka toivoivat, että All Elite Wrestling epäonnistuisi ensimmäisessä tapahtumassaan, mutta tuo toive ei toteutunut. Sen sijaan MGM Grand Garden -areenalla nähtiin mahdollisesti kaikkien aikojen mahtavin debyyttitapahtuma, joka järisyttää showpainimaailman rakenteita vielä vuosikausia.

Tiivistettäköön tapahtuman anti pähkinänkuoreen. Double or Nothing järjestettiin loppuunmyydyllä areenalla tulikuuman yleisön edessä ja oli viimevuotisen All In -tapahtuman tavoin kuin rakkauskirje showpainille. Double or Nothing tarjosi kaikkea sitä ilmiömäistä showpainia, joka on ollut Vince McMahonin monoliitin varjossa vuodesta 2001 saakka. Avainsanana tässä on showpaini, sillä All Elite Wrestlingin tähdet ovat painijoita, jotka painivat painifaneille – eivät tuotteita, joita tuotteistetaan tuotantoon.

Vanha sanonta kuuluu, että showpaini on feikkiä. Double or Nothing tuntui kuitenkin aidolta – toisin kuin WWE:n kliininen, keinotekoinen ja kahlittu tuote. Tämä näkyi varsin hyvin Jon Moxleyn kasvoista. Kahdeksan vuoden kaamos oli ohi, ja MGM Grand Garden -areenalla esiintyi vapaa mies. Aidolta siis siinä mielessä, ettei joka ikistä sanaa ja tekoa kontrolloida ja mikromanageroida, valvota ja vaadita.

Toivottavasti lauantain tapahtuma saa WWE:n varpailleen, sillä silloin myös McMahonin tuote voi puhjeta kukkaansa ja lunastaa kaiken sen rajattoman potentiaalin, mitä WWE:llä on tarjota.


2. Cody ja Dustin varastivat show’n

Double or Nothingin paras ottelu oli kahden veljen – tai tarkemmin velipuolen – välinen sota. Tunnelma oli suorastaan taianomainen, kun Dusty Rhodesin pojat Cody ja Dustin sukelsivat syvälle 1980-luvun uumeniin ja loksauttivat kaikilta leuan auki.

Tunnelma kohosi jo Codyn ristiriitaisessa sisääntulossa, jossa mies lähetti varsin suoran viestin WWE:n suuntaan. Brandi Rhodes nimittäin ojensi Codylle lekan, jolla tämä tuhosi sisääntulorampilla olleen pääkalloin koristellun valtaistuimen. Kyytiä sai siis Stephanie McMahonin aviomies Triple H, mutta taika alkoi vasta kehässä.

Olen sanonut jo pitkään, että Dustin Rhodes on todella aliarvostettu painija ja kehäpsykologian mestari. Double or Nothing oli taas osoitus siitä, mihin Dustin kykenee. Painija, jolla on kyky kaapata koko yleisön huomio itseensä, ei tarvitse voltteja tai sekopäisiä spotteja. Riittää, että tekee oikeita asioita oikeaan aikaan.

Myönnettäköön, että osa tämän ottelun brutaalia viehätystä ammentaa bleidauksesta, joka todennäköisesti oli hurjempi kuin oli suunniteltu. Dustin Rhodes vuodatti verta kuin pistetty sika – ja saattoi rikkoa The Great Mutan pahamaineisen asteikon.

On silti korostettava, ettei ole samantekevää, kuka sitä verta vuodattaa. Dustin Rhodes piti yleisön otteessaan pienillä liikkeillä ja eleillä ja myi kärsimystään täydellisesti. Eikä Cody esiintynyt yhtään huonommin.

Kliimaksina oli se, että veljekset hautasivat sotakirveensä. Cody ja Dustin ottelevat joukkueena ainakin kerran, ja se on mielestäni hieno juttu.


3. Jon Moxley räjäytti pankin

Double or Nothing päättyi Chris Jerichon ja Kenny Omegan väliseen otteluun, joka oli valitettavasti pienoinen pettymys. Sama kaksikko otteli mielestäni paljon paremman ottelun NJPW:n Wrestle Kingdom 12 -tapahtumassa, ja Double or Nothingin kaksi – tai oikeastaan kolme – edellistä ottelua oli nostanut riman liian korkealle.

Se, että tapahtuma päättyi Jon Moxleyn debyyttiin, oli siitä syystä erittäin tervetullut käänne. Jerichon yllättävä ja loppujen lopuksi melko mitäänsanomaton voitto olisi voinut tuntua antikliimaksilta, kun taas Moxley sai koko MGM Grand Garden -areenan liekkeihin.

Samalla syntyi ajatus siitä, aikovatko jotkut muut WWE-tähdet seurata perässä. Tie on nyt raivattu, ja Double or Nothingin perusteella päämäärä on enemmän kuin kiehtova. Voi olla ja luultavasti onkin, että esimerkiksi Luke Harper ja Sasha Banks katselivat Moxleyn debyyttiä tarkasti.

Todennäköistä on, että Moxleyn ensimmäinen iso ottelu on nimenomaan Omegaa vastaan ja tapahtuu elokuun lopun All Out -maksulähetyksessä. Jericho sen sijaan kohdannee samassa tapahtumassa Hangman Pagen All Elite Wrestlingin mestaruusottelussa.

Parasta on se, että Omega on vain yksi unelmavastus, jonka kanssa Moxley voi saada klassikko-ottelun aikaan. Muita mielenkiintoisia vastustajia ovat muun muassa Jimmy HavocJoey Janela ja miksei myös Dustin Rhodes. Tuntuu siltä, että vain taivas on tässä tapauksessa rajana.


4. Alku pelotti

Double or Nothing sisälsi kaikesta huolimatta myös niitä heikkoja hetkiä, ja eritoten esilähetys olisi voinut olla rutkasti parempi. Kip Sabian ja Sammy Guevara painivat menettelevän matsin, mutta promootion historian ensimmäisen ottelun kunnian saanut Casino Battle Royal aiheutti vain harmaita hiuksia.

All Elite Wrestling on sanonut painottavansa voittojen ja tappioiden merkitystä sekä kilpaurheilullisuutta tuotteessaan. Olen siksi sitä mieltä, että Casino Battle Royalin kaltainen satunnainen ja sekava ottelu oli suorastaan kamala tapa ratkaista All Elite Wrestlingin maailmanmestaruuden toinen haastaja.

Ottelusta puuttui ensinnäkin logiikka siitä, millä perusteella juuri nämä 21 – tai oikeastaan 22, mikäli Orange Cassidy lasketaan – painijaa sai edes mahdollisuuden päästä ottelemaan promootion mestaruudesta.

Ottelu oli myös epäreilu, koska painijoiden sisääntulojärjestys ratkaistiin arpomalla. Jos tarkoitus on olla kilpaurheilumainen, tämä oli päinvastoin silkkaa show’ta.

Ottelu oli myös absurdi ja friikkisirkuksen kaltainen, koska kehässä oli WCW-reliikki Glacierin, ikiaikaisen Billy Gunnin ja jalattoman Dustin Thomasin kaltaisia painijoita.

Kaiken lisäksi ottelu oli ennalta arvattava ja iljettävän kliseinen. Ei ollut vaikea ennustaa, että juuri Hangman Page on ottelun 21. osallistuja.

Iljettävä klisee oli sen sijaan se, kuinka Maxwell Jacob Friedman piiloutui ottelun aikana kehän alle. Sitä seurasi vieläpä toinen yhtä iljettävä klisee, kun Page eliminoi Luchasauruksen ottelusta ulos ja kuvitteli voittaneensa matsin, jolloin Friedman palasi kehään. Kolmas klisee oli se, että Friedman heitti Pagen kehäköyden yli ja alkoi juhlia ”voittoaan” tarkastamatta, tippuiko Page kehästä ulos vai ei. Neljäs klisee oli se, että Page sitten yllätti Friedmanin, eliminoi hänet ja voitti ottelun.

Kamalinta on se, että tämä järjetön, TNA:n pimeimpiä vuosia muistuttanut sirkus toden totta ratkaisi AEW:n mestaruuden haastajan. Ottelu oli vieläpä varsin epäselvä, sillä tuntui, ettei edes AEW:n henkilökunta ollut täysin perillä matsin säännöistä.

Onneksi tämän farssin jälkeen suunta oli vain ylöspäin.


5. Showpaini on tullut takaisin

Näinhän se on. WWE:llä – ja Vince McMahonilla – on vihdoin amerikkalainen haastaja, joka voi tarjota vaihtoehtoista showpainia korkeilla tuotantoarvoilla. Tällainen tilanne oli viimeksi 1990-luvulla, kun World Championship Wrestling nousi yleisön suosioon ja ajoi WWE:n ahtaalle.

All Elite Wrestling ei uhkaa WWE:n valta-asemaa tai tule kasvamaan ainakaan pitkään aikaan WWE:tä suuremmaksi, mutta AEW on silti todellinen, aito piikki McMahonin vanhassa lihassa. Yksi esimerkki tästä on Jon Moxleyn tapaus. Moxley kieltäytyi WWE-sopimuksesta ja valitsi AEW:n. Se on putipuhdasta kilpailua. Samoin tekivät myös All Elite Wrestlingin varatoimitusjohtajat Cody Rhodes, Kenny Omega ja The Young Bucks, jotka eivät uineet WWE:n haaviin.

Se, mihin tämä asetelma johtaa, on mysteeri, mutta sen minä uskallan ennustaa, että meille faneille tämä kilpailu tarkoittaa pelkkää hyvää. Kun All Elite Wrestling muuttaa maailmaa, WWE:n katsojaluvut laskevat jatkuvasti. Vince McMahonin on pakko vastata tähän tuleen jollakin tavalla ennemmin tai myöhemmin, ja silloin myös WWE voi tarjota yhtä laadukasta showpainia kuin kauan sitten.

Sitä odotellessa saamme nauttia niistä hedelmistä, joita Double or Nothing kantaa.


Tulokset:

  1. Hangman Page voitti Casino Battle Royal -ottelun. Arvosana: 2/10
  2. Kip Sabian voitti Sammy Guevaran. Arvosana: 6/10
  3. SoCal Uncensored (Christopher Daniels, Frankie Kazarian ja Scorpio Sky) voitti Ciman, T-Hawkin ja El Lindamanin. Arvosana: 8/10
  4. Britt Baker voitti Awesome Kongin, Nyla Rosen ja Kylie Raen. Arvosana: 5/10
  5. Best Friends (Chuck Taylor ja Trent Berreta) voitti Angélicon ja Jack Evansin. Arvosana: 8/10
  6. Hikaru Shida, Riho Abe ja Ryo Mizunami voittivat Aja Kongin, Yuka Sakazakin ja Emi Sakuran. Arvosana: 9/10
  7. Cody voitti Dustin Rhodesin. Arvosana: 10/10
  8. The Young Bucks voitti The Lucha Brothersin ja säilytti AAA:n joukkuemestaruuden. Arvosana: 10/10
  9. Chris Jericho voitti Kenny Omegan. Arvosana: 8/10

AEW Double or Nothing -tapahtuman arvosana: 9/10


bike tracks

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin sanomalehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Jon Moxley on siirtynyt All Elite Wrestlingiin – teki debyyttinsä viime yön maksulähetyksessä

Next post

Jälkipyykkinaru #39: AEW Double or Nothing

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.