Showpainilehdet ja -mediat jaetaan kahteen kategoriaan, joista toiset ovat promootioiden virallisia julkaisuja (esim. WWE Magazine) ja toiset taas ulkopuolisten tekijöiden julkaisuja (esim. Wrestling Observer Newsletter). Promootioiden virallisissa julkaisuissa asioista uutisoidaan subjektiivisesti ja yleensä kayfabea ylläpitäen, kun taas Wrestling Observer Newsletterin kaltaisissa ulkopuolisten tekijöiden julkaisuissa asioista kerrotaan objektiivisesti ja kayfabea rikkoen.
Virallisia, promootioiden omia lehtiä ovat aikojen saatossa olleet muun muassa AWA Magazine, AWE Magazine, ECW Magazine, GLOW Magazine, N.W.A. Official Wrestling, WCW Magazine, WWF/E Magazinez, Westside Pro Wrestling’s Almanac, Wrestling News ja XPW Magazine. Näistä ECW Magazine toimi vuosina 1999–2000 ja WCW Magazine vuosina 1995–2001. Pitkäaikaisin lehti on ollut WWF/E Magazine, joka ilmestyi kuukausittain vuosina 1983–2014. Lehdestä ilmestyy vielä tänäkin päivänä erikoisnumeroita, mutta lehti ei enää ilmesty joka kuukausi.
WWE Magazine on sisältänyt kuukausittaisen kalenterin, treenausvinkkejä, erilaista tietoa WWE:stä sekä viihteellisiä artikkeleja. Lehti oli alun perin nimeltään WWF Victory Magazine, kunnes jo kolmas numero julkaistiin nimellä World Wrestling Fedearation Magazine. Tämän lehden kansikuvassa oli vastikään WWF-mestariksi kruunattu Hulk Hogan. WWF Magazine ilmestyi joka toinen kuukausi kesäkuuhun 1987 saakka, jolloin lehti alkoi ilmestyä kuukausittain. WWF Magazine oli kuukausien ajan kayfabe-julkaisu, jonka tarinat syvensivät hahmojen tarinoita ja taustoja. Lehdessä oli myös tulevien tapahtumien ennakoita sekä erilaisia artikkeleita, jotka oli suunnattu nuoremmille lukijoille. Lehdessä myös julkaistiin fanien lähettämiä kirjoituksia, joissa annettiin palautetta painijoista ja juonikuvioista.
WWF päätti luoda toisen lehden huhtikuussa 1996, jolloin päivänvalonsa sai Raw Magazine. Tämä lehti erosi WWF Magazinesta siten, että Raw Magazine keskittyi siihen, mitä kulissien takana tapahtui. Lehdessä kerrottiin painijoiden oikeasta elämästä.
WWF Magazinen nimi muuttui WWE Magazineksi, kun World Wrestling Federation vaihtoi nimensä World Wrestling Entertainmentiksi toukokuussa 2002. Ensimmäinen WWE Magazine -niminen numero julkaistiin kesäkuussa 2002. Myöhemmin WWE Magazinen nimi muutettiin SmackDown! Magazineksi, jotta Raw’lla ja SmackDownilla olisi omat lehtensä. Tämä nimenmuutos tapahtui tammikuussa 2004. Raw Magazine ja SmackDown! Magazine yhdistyivät takaisin WWE Magazineksi elokuun 2006 numerossa.
Uusi WWE Magazine erkaantui silkasta showpainilehdestä siten, että valtaosa lehden sisällöstä oli erilaisia elämäntapaohjeita, tuotearviointeja ja valokuvia WWE:n supertähdistä WWE-kehien ulkopuolella. WWE ilmoitti lopulta 31. heinäkuuta 2014, että WWE Magazinen tuotanto lopetetaan taloudellisista syistä. Viimeinen numero julkaistiin 16. syyskuuta 2014. Viimeisen numeron kannessa olivat The Shield -ryhmän Seth Rollins, Dean Ambrose ja Roman Reigns. Tästä huolimatta WWE Magazinen erikoisnumeroita julkaistaan silloin tällöin; näistä mainittakoon ”Photos of the Year”, ”The 2015 Preview” ja ”WrestleMania 31 Yearbook”.
WWE Magazinen sisältö koostui muun muassa Raw Footage -artikkelista, jossa keskityttiin johonkin ikimuistoiseen otteluun Raw’n historiassa. Friday Night Fight -artikkeli oli samanmoinen, mutta se keskittyi johonkin SmackDownin ikimuistoiseen otteluun. Classic Moment -artikkeli keskittyi johonkin klassikko-otteluun WWE:stä tai WCW:stä. By the Numbers -artikkeli keskittyi johonkin otteluun tilastojen valossa. Jerk of the Month -artikkeli keskityttiin johonkuhun heel-painijaan, -joukkueeseen, -hahmoon, -manageriin tai -selostajaan. WWE Alternate Realities -artikkelissa pohdittiin, mitä tapahtuisi, jos kaksi painijaa vaihtaisi paikkaa. You Had to be There -artikkelissa joku WWE-tähdistä kertoi taannoisesta matkastaan sarjakuvan muodossa. Brawl Q&A -artikkelissa haastateltiin jotakuta kehittyvää WWE-painijaa. Fantasy Warfare -artikkelissa pohdittiin mahdollisia unelmaotteluja. The Scars of the Superstars -artikkelissa puheenaiheena oli jonkun WWE-painijan arvet. Celebrity Superfan of the Month -artikkelissa näyttelijät, muusikot tai urheilijat kertoivat rakkaudestaan WWE:tä kohtaan. The Hurt Locker -artikkelissa WWE-tähdet paljastivat pukuhuoneen lokeronsa sisällön. Fight at the Museum -artikkelissa WWE-tähdet esittelivät entisten WWE-painijoiden esineitä. The One-Word Interview -artikkelissa WWE-tähti kuvaili muita WWE-painijoita yhdellä sanalla. Then & Now -artikkelissa veteraanipainijat muistelivat WWE-vuosiaan. You Got The Mic -artikkelissa julkaistiin lukijoiden lähettämiä kirjeitä, valokuvia ja taideteoksia.
Nykyään WWE julkaisee samantyyppistä sisältöä verkossa. Materiaalia julkaistaan paitsi WWE:n kotisivuilla myös esimerkiksi YouTubessa ja sosiaalisen median eri kanavilla.
Riippumattomista showpainilehdistä ja -medioista hyvänä esimerkkinä toimii Wrestling Observer Newsletter, jonka toiminnan Dave Meltzer aloitti jo vuonna 1980. Wrestling Observer -sivusto yhdistyi vuonna 2008 Bryan Alvarezin Figure Four Weekly -sivuston kanssa, ja Wrestling Observer Newsletter julkaistaan tänä päivänä viikoittain paitsi printattuna myös sähköisenä sanomalehtenä. Meltzerin sanomalehteä pidetään usein ensimmäisenä, josta alettiin käyttää nimitystä ”dirt sheet”. Tällä käsitteellä viitataan julkaisuun, joka käsitelee showpainia tosielämän näkökulmasta.
Wrestling Observer Newsletterin alkuvaiheissa Meltzer oli omien sanojensa mukaan vain fani, joka halusi levittää tietoa showpainista yliopistossa opiskeleville ystävilleen. Muut sen ajan valtavirran showpainijulkaisut oli suunnattu jokseenkin nuoremmalle yleisölle. Alkuun Meltzer alkoi ylläpitää videonauhojen välityslistausta ja rupesi lähettämään tapahtumien tuloksia ja painimaailman uutisia videonauhojen mukana. Tämä johti siihen, että Meltzer alkoi julkaista Wrestling Observer Newsletter -nimistä sanomalehteä vuonna 1982. Sanomalehti oli alun perin 16–24 sivua pitkä ja julkaistiin kahden tai kolmen viikon välein.
Meltzer ilmoitti kuitenkin keskeyttävänsä Wrestling Observer Newsletterin vuonna 1985 ja ryhtyvänsä työskentelemään vakituisena jalkapallotoimittajana, joka vain toimisi sisällöntuottajana joissakin showpainijulkaisuissa. Lukijat reagoivat Meltzerin päätökseen niin voimakkaasti, että hän tuli toisiin aatoksiin ja päätti sittenkin jatkaa Wrestling Observer Newsletterin parissa. Meltzer alkoi toimittaa Wrestling Observer Newsletteriä täyspäiväisesti vuonna 1987, jolloin lehden pituus oli kahdeksan sivua. Samoihin aikoihin Meltzer alkoi kiertää showpainimaailman tärkeimpiä tapahtumia, varsinkin Japanissa. Meltzer näkyy eturivissä yleisössä WCW:n Chi-Town Rumble 1989 -maksulähetyksessä Chicago Bears -pelaaja Brad Musterin vieressä. Koska kayfabesta pidettiin vielä siihen aikaan tiukasti kiinni, WCW-selostaja Jim Ross tiedosti Brad Musterin läsnäolon muttei Meltzeriä.
Wrestling Observer Newsletter nousi 1980-luvulla ihmisten tietoisuuteen lehtenä, jossa paljastettiin sisäpiirin uutisia ja takahuoneen tapauksia aikana, jolloin kayfabea varjeltiin tarkasti. Meltzerillä oli tukenaan vahva verkosto, historiantuntemus ja omat tilastoanalyysinsä. Wrestling Observer Newsletterissä on käsitelty tarkasti esimerkiksi Montreal Screwjob -tapausta, Vince McMahonin 1990-luvun alun steroidioikeudenkäyntiä ja Chris Benoit’n murhatutkimusta. Meltzerin lehti tunnetaan myös siitä, että se sisältää pitkiä muistokirjoituksia edesmenneistä painijoista.
Meltzer on sanonut, että hänen journalistinen lähestymistapansa showpainimaailmaan otettiin vastaan kielteisesti showpainin piireissä. Terry Funk ja Bill Watts ovat kuitenkin tukeneet Wrestling Observer Newsletteriä aikaisista ajoista lähtien. Meltzer on kiittänyt houstonilaista promoottoria Paul Boeschia siitä, että tämä on opettanut Meltzerille, kuinka painiala toimii. Mitä enemmän showpaini on kehittynyt, sitä paremmin Meltzeriin on suhtauduttu.
Koska isot promootiot eivät ole tavanomaisesti tiedostaneet ”dirt sheetsin” olemassaoloa, Meltzer on joutunut etsimään muita keinoja mainostaakseen sanomalehteään. Wrestling Observer Newsletterin ilmoituksia on julkaistu muun muassa erilaisissa kayfabe-julkaisuissa. Meltzer onnistui myös mainostamaan sanomalehteään vieraillessaan showpainiaiheisissa radio-ohjelmissa ja toimiessaan vierailevana kirjoittajana amerikkalaisissa sanomalehdissä.
Nykypäivänä uutisia tulee jatkuvalla syötöllä, joten Wrestling Observer Newsletterin fokus on siirtynyt silkan uutisoinnin sijaan analysoimaan uutisia ja pohtimaan, minkälaisia vaikutuksia showpainimaailman uutisilla voi olla. Showpainijat, kuten esimerkiksi Konnan, ovat paljastaneet nähneensä Wrestling Observer Newsletterin numeroita Vince McMahonin työpöydällä. Uskomus on, että monet showpainin suurimmista tähdistä tilaavat Meltzerin sanomalehteä, vaikka harva painija myöntää sen avoimesti. WWE-kehäkuuluttaja Howard Finkelin vaimo on yksi ensimmäisistä WWF:ään sidoksissa olleista henkilöistä, joka oli tunnetusti Wrestling Observer Newsletterin tilaaja.
Vaikka Meltzer ei ole painija tai minkään promootion työntekijä, häneen on tehty jonkin verran viittauksia painikehissä. Esimerkiksi lyhytkestoisessa Universal Wrestling Federationissa toimi jobberi, jonka nimi oli Dave ”The Observer” Meltzer. The Young Bucks -joukkueen Matt ja Nick Jackson nimesivät lopetusliikkeensä ”Meltzer Driveriksi” vuonna 2014. Pari vuotta myöhemmin vuonna 2016 The Addiction -joukkue eli Christopher Daniels ja Frankie Kazarian nimesivät oman lopetusliikeensä ”Best Meltzer Everiksi”. Myös Ricochet ja Matt Sydal nimesivät oman lopetusliikkeensä ”Shooting Star Meltzer Driveriksi”.
Meltzerin sanomalehti on saanut laajan fanikunnan. Kun Meltzer sai töitä The National Sports Daily -lehdestä, hän sai vihdoin yhteyden Vince McMahoniin, mikä kasvatti Meltzerin mainetta ja Wrestling Observer Newsletterin tilaajien määrää. Mick Foley kirjoittaa ensimäisessä omaelämäkerrassaan, että Wrestling Observer Newsletterin artikkelit indy-painista saivat WCW:n pohtimaan Foleyn palkkaamista. Foley myös huomauttaa kirjassaan, että jotkut promoottorit, esimerkiksi Bill Watts, saattoivat muuttaa suunnitelmiaan sen mukaan, minkälaisia mielipiteitä Meltzerin sanomalehdessä julkaistiin.
Lisätietoa showpainisivustoista saat täältä.
Teksti: Eetu Lehtinen
Lähde: Wikipedia