2015NJPWTapahtumat

Arvio: Dominion 2015

Sijainti: Osaka, Japani (Osaka-jō Hall)

Päivämäärä: 5.7.2015

Yleisömäärä: 11 400

Enska kirjoittaa New Japan Pro Wrestlingistä. Mitä nyt on tekeillä?

Ask, and you shall might receive. Tätä toivottiin, joten tätä myös tulee. Kyseessä siis viime sunnuntaina järjestetty tapahtuma, jossa NJPW:n mestari (eli IWGP-mestari) A.J. Styles puolusti vyötään ”The Rainmaker” Kazuchika Okadaa vastaan. Mukana show’ssa oli tietysti myös muu Bullet Club (mm. The Young Bucks, Kenny Omega ja Doc Gallows eli WWE:stä tuttu Luke Gallows – tai Festus) sekä pitkä liuta NJPW:n parhaimmistoa (mm. Shinsuke Nakamura, Kushida ja Hiroshi Tanahashi). Tapahtumapaikka eli Osaka-jō Hall oli merkillinen siksi, että tämä oli NJPW:n ensimmäinen show yli 21 vuoteen kyseisellä areenalla.

Alkuun lyhyesti suhteestani puroresuun. Myönnän heti sen, etten ole minkään sortin NJPW-asiantuntija. Olin itse asiassa katsonut ainoastaan yhden kokonaisen NJPW-tapahtuman tätä show’ta ennen, ja se tapahtuma oli tammikuinen Wrestle Kingdom 9 (NJPW:n oma ”WrestleMania”). Hajanaisia matseja ja lukuisia musiikkivideoita olen toki nähnyt jo vuodesta 2002 saakka, mutta sen vahvemmin NJPW – tai mikään muukaan japanilainen painiyhtiö – ei ole minua otteessaan pitänyt. Dominionin katsominen oli minulle siis vieras elämys, enkä ollut järin tietoinen otteluihin johtaneista kuvioista tai mahdollisista turnauksista.

Se ei kuitenkaan estänyt minua nauttimasta tästä tapahtumasta täysin rinnoin. Kortti oli rakennettu niin, että katsojan – myös kokemattoman sellaisen – oli helppo päästä show’hun sisään. Myös ne varsinaiset tarinat, joita painijat kehässä kertoivat, menivät ongelmitta perille ilman englanninkielistä selostusta. Tuntui itse asiassa varsin virkistävältä, kun joutui itse tekemään matseista ja hahmoista havaintoja. Tämän vuoksi olikin onni, ettei minulla ollut edes mahdollisuutta katsella tätä vaikkapa Jim Rossin ja Matt Strikerin selostamana. Wrestle Kingdom 9:n ongelma (tai ainakin allekirjoittaneen ongelma, en tiedä muista) taisi olla nimenomaan se, että tapahtuma oli selostettu englanniksi. Silloin sai niin paljon uutta tietoa ja dataa aivoihinsa matsista toiseen, että koko ilta tuntui pikemmin oppitunnilta kuin paininautinnolta.

Dominionissa tunnelma oli toinen.

IWGP Junior Heavyweight Tag Team Championship
Three-Way Match

reDRagon vs. Roppongi Vice vs. The Young Bucks (c)

njpw1

Twiittasin eilen, että Young Bucks saattaa olla koko maailmankaikkeuden historian paras joukkue. Seison sanojeni takana yhä. Toki iso kiitos jo pelkästä joukkueen olemassaolosta kuuluu mm. The Rockersille tai Hardyn veljeksille, joita ilman lennokas tag team -paini ei välttämättä olisi koskaan päässyt televisioon ja siten inspiroinut Young Bucksin kaltaisia tiimejä, mutta kylmä fakta on se, että Young Bucks on parempi kuin Rockers tai Hardy Boyz. Young Bucks on samaan aikaan viihdyttävä, ärsyttävä, ilmiömäinen, rasittava ja kerta kaikkiaan päräyttävä joukkue, joka painii yhteen niin hämmästyttävän hienosti. Ette siis varmaan ylläty, kun kirjoitan, että minä todella nautin tästä matsista.

Juhlavasta johdannostani huolimatta joudun kuitenkin toteamaan, ettei tämä ottelu täyttänyt odotuksiani täydellisesti. Young Bucks oli toki liekeissä, mutta Roppongi Vice ja eritoten reDRagon tuntuivat jäävän tässä vähän paitsioon. Rocky Romero (joka muuten muistuttaa ulkonäöltään Jinder Mahalia – lepää rauhassa, 3MB) oli ehkä ainut, joka nousi muista painijoista esiin, mutta Barreta (kyllä, se Barreta eli WWE:stä tuttu Trent Barreta), Bobby Fish ja Kyle O’Reilly jäivät pahasti Young Bucksin varjoon. Toisaalta mikäs siinä, sillä Enska ei valita, jos Nick ja Matt Jackson ovat valokeilassa. Kritiikistä huolimatta hieno matsi, jossa parasta oli sen upea kliimaksi. Mielestäni oiva valinta avausotteluksi.

Arvosana: 8/10

Tag Team Match

Bad Luck Fale & Yujiro Takahashi vs. Tetsuya Naito & Tomoaki Honma

njpw2

Bad Luck Fale ja Yujiro Takahashi (ja Yujiron kuuma nainen, Shiori) kuuluvat Bullet Clubiin, joka on siis vihattu talli. Tetsuya Naito ja Tomoaki Honma ovat sen sijaan yleisön suosiossa, ja etenkin Honma on varsinainen NJPW-kansan lellikki. Hän on kuin jonkinlainen omituinen versio 1980-luvun Hulk Hoganista. Bad Luck Fale on puolestaan järkäle, Takahashi limanuljaska ja Naito taisteluhenkinen mies, joka tykkää jostain syystä venyttää silmäluomiaan.

Tämä matsi kuului ikävä kyllä illan (harvoihin) pettymyksiin. Tässä pitäisi varmaankin tietää se, mikä Honma tarkalleen ottaen on ja mistä hänen tietyllä tavalla absurdi suosionsa johtuu. Ei varsinaisesti huono ottelu, mutta maallikon oli vaikea saada tästä suurta nautintoa irti. Onneksi matsi oli melko lyhyt (8:50), joten se ei tuntunut missään vaiheessa tylsältä.

Arvosana: 5/10

Singles Match

Katsuyori Shibata vs. Kazushi Sakuraba

njpw3

Tämä oli maallikon näkökulmasta helpompi ottelu, sillä kyseessä oli yksinkertaisesti kahden painijan välinen taistelu. Esim. Honman suosio on jonkinlainen ilmiö, jota ei käsitä opastuksetta, jolloin Honmaa ei välttämättä ymmärrä. Sakuraban ja Shibatan sen sijaan ymmärsi ja helposti; kumpikaan heistä ei tahdo eikä aio hävitä. Ottelu oli siis todella tasaväkinen ja kilpailullinen koitos, jossa voitto oli alinomaa pelkän hiuskarvan varassa.

Alkuun matsi ei tosin vakuuttanut. Se ei jostain syystä imaissut katsojaa sisäänsä, vaikka äksöni oli kaikin puolin menettelevää. Vaan yhtäkkiä tapahtui kummallinen käänne, jonka jälkeen ottelu oli kuin unta. Tätä on vaikea selittää kirjoittaen. Shibata ja Sakuraba ajautuivat ihmeelliseen vaiheeseen, jossa he vaihtelivat (tarinan kannalta) vaarallisia otteita lukotuksesta toiseen. Vaihe oli jollain lailla suorastaan unenomainen. Painijat kykenivät siis luomaan erinomaisen flow’n, joka tuntui jännittävältä todella pitkään.

Täytyy sanoa, että harva ottelu kykenee vangitsemaan katsojansa tällä tavalla. En yksinkertaisesti kyennyt kääntämään katsettani pois. Suosittelen siis katsomaan tämän ottelun jo pelkästään sen lopputaistelun ansiosta.

Arvosana: 8/10

IWGP Junior Heavyweight Championship

Kushida vs. Kenny Omega (c)

njpw4

Tämä ottelu teki minusta Kenny Omegan fanin. Too sweet!

Tässä ottelussa oli klassinen tarina, jossa sympaattinen sankari (Kushida) taisteli ylimielistä mestaria (Omega) vastaan. Kushidan tiellä ei tosin ollut pelkästään Omega, vaan myös Young Bucks, sillä Omega kuuluu Young Bucksin tavoin Bullet Clubiin – ja Bullet Club pitää yhtä. Niinpä Nick ja Matt Jackson olivat kannustamassa ja auttamassa Omegaa tässä matsissa, jolloin Kushida tuntui entistä sympaattisemmalta sankarilta ja altavastaajalta. Kaiken lisäksi Omega teloi röyhkeästi Kushidan toista polvea läpi koitoksen, mikä hankaloitti haastajan matkaa entisestään.

Tarina oli siis simppeli, mutta mikä on se tekijä, joka tekee simppelistä tarinasta mainion? Vastaus on niin ikään simppeli: kerronta. Kushidan rooli oli toisaalta aika helppo, sillä hänen piti vain näytellä traagista kärsijää, mutta Omega veti oman roolinsa suorastaan täydellisesti. Rokkitähden näköinen Omega on sekoitus Dean Ambrosea ja Brian Pillmania, ja tässä ottelussa tuo sekoitus kantoi mehukasta hedelmää. Omega oli samaan aikaan kuvottava ja viihdyttävä, ja moinen yhdistelmä tarkoittaa lyhyesti sanottuna erinomaista pahista.

En paljasta lopputulosta, jos joku teistä tahtoo katsella tämän neitseellisesti. Sen tosin paljastan, että luvassa on kokemus, josta nautitte koko sen keston eli yli 20 minuutin ajan.

Arvosana: 9/10

NEVER Openweight Championship

Tomohiro Ishii vs. Togi Makabe (c)

never

Mitä ajattelette, kun kuulette kirjaimet ”ECW” ja parivaljakon ”Mike Awesome ja Masato Tanaka” samassa kontekstissa? Kyllä, täysin älytöntä ja juuri siitä syystä unohtumatonta showpainia. Mutta Awesome on jo vainaa ja Tanaka kohta eläkkeellä, joten tarvitsemme uuden parivaljakon. Se parivaljakko on Tomohiro Ishii ja Togi Makabe.

Tämä oli mielestäni Dominionin paras matsi. Jos nautit siitä, että kaksi isokokoista muskelimiestä hakkaa toisiaan oikeasti turpaan, hyppää voltteja kulman päältä, tippuu ilkeästi niskoilleen kanveesiin ja nousee jokaisen liikkeen jälkeen nopeasti takaisin ylös, tämä ottelu on luotu sinua varten. Todella ilmiömäinen suoritus Ishiiltä ja Makabelta, kuin sekoitus showpainia ja Tekkeniä. Brutaali ja šokeeraava, muttei silti missään nimessä inhottava tai liian väkivaltainen. Tuli tietyllä tavalla mieleeni termi suomalainen sisu ja kahden jääräpäisen miekkosen taistelu siitä, kumpi kykenee istumaan sadan asteen löylyissä kauemmin. Katso, niin nautit.

P.S. Ei liene mikään ihan täydellinen sattuma, että Masato Tanaka oli kaikkien aikojen ensimmäinen NEVER-mestari…

Arvosana: 9/10

IWGP Tag Team Championship

Doc Gallows & Karl Anderson vs. The Kingdom (c)

njpw5

Kahden japanilaisen samurain sekopäisestä äksönistä tutun turvalliseen jenkkimenoon, kun Bullet Club eli Gallows ja Anderson haastoivat Ring of Honorista tutun The Kingdomin eli Matt Tavenin ja Michael Bennettin. Silmäkarkkia tässä matsissa tarjosivat Gallowsin puuma-vaimo Bullet Babe ja Bennettin kuumaverinen rakkaus, entinen WWE-diiva Maria Kanellis, joiden takalistoja NJPW:n ohjaajat kuvasivat hilpeän intohimoisesti.

Tämän ottelun kohtaloksi koitui se, että Ishii ja Makabe tyhjensivät pajatson. Hurjan intensiivisen matsin jälkeen ei enää jaksanut kiinnostua tällaisesta perusmeiningistä, jossa ei tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä. Oikeastaan ottelussa kiinnostivat vain ne kohdat, kun Bullet Babe ja Maria sekaantuivat tavalla tai toisella matsin kulkuun. Unohdettava koitos, joka maistui filleriltä, vaikka oli mestaruuskin pelissä.

Arvosana: 4/10

Singles Match

Toru Yano vs. Hiroshi Tanahashi

njpw6

Täytyy todeta, että myös tätä matsia häiritsi Ishii vs. Makaben mahtavuus. Ottelu tuntui siltä kuin joisi hyvän drinkin kamalassa krapulassa. Teoriassa siis ihan hyvää kyllä, mutta kun ei maistu niin ei maistu. Lisäksi tässä vaiheessa alkoi jo painaa show’n pitkä kesto (neljä tuntia) sekä se, ettei malttanut enää odottaa Shinsuke Nakamuran, A.J. Stylesin ja Kazuchika Okadan kehäotteita. Näin ollen on sääli, että Yano ja Tanahashi joutuivat moiseen paikkaan, mutta such is life. Keskinkertainen koitos, jota en aio katsoa koskaan uudestaan. Vain erityisen hyvä kehätoiminta tai tarinankerronta olisi voinut tehdä tästä matsista hyvän, mutta siihen Yano ja Tanahashi eivät mielestäni yltäneet.

Arvosana: 5/10

IWGP Intercontinental Championship

Shinsuke Nakamura vs. Hirooki Goto (c)

njpw7

NJPW-nyyppänä Goto oli minulle vieras nimi, mutta Nakamuran olin vastikään nähnyt eräässä ROH Wrestling -jaksossa, jossa hän otteli näyttävästi Roderick Strongia vastaan. Odotin siis Nakamuralta paljon myös NJPW:ssä, mutta mitä lopulta sitten sain? Vähän sitä sun tätä, sanoisin.

Ottelu oli puhtaana painisuorituksena hieno, paikoitellen jopa uskomaton. Nautin suuresti kaikista niistä liikesarjoista ja väistöistä, joita Nakamura ja Goto viljelivät pitkin matsia. Laatu ei kuitenkaan noussut ihan niin korkealle kuin olin uskaltanut odottaa. ”Hieno” ei riitä, kun uumoilee näkevänsä ”mahtavan”. Tästä tosin saan syyttää itseäni kahdesta eri syystä: liian korkeista odotuksista ja siitä, etten ollut tietoinen ottelijoiden historiasta. Olen varma, että missasin monta merkillistä hetkeä ja viittausta, vaikka siis silmäni kyllä olivat televisiossani koko ajan kiinni. En näin ollen saanut tarinasta tarpeeksi vahvaa otetta, jotta olisin imeytynyt matsiin kunnolla.

Jännittävä ja mielenkiintoinen, niillä tätä ottelua kuvailisin. Ikimuistoinen tai täysosuma matsi ei kuitenkaan ollut. Lievä pettymykseni sai minut kyseenalaistamaan myös Nakamuran maineen. Onko Shinsuke todella yksi NJPW:n parhaimmista painijoista, vai pitääkö minun vain ”lurkata enemmän”?

Arvosana: 8/10

IWGP Heavyweight Championship

Kazuchika Okada vs. A.J. Styles (c)

njpw8

Tiedän, että moni tämän tekstin lukijoista rakastaa A.J. Stylesiä muttei ole seurannut hänen uraansa Japanissa. Tiedän myös (omasta kokemuksestani), että on järkyttävä virhe olla seuraamatta hänen Japanin-vuosiaan. A.J. Styles ei ole nimittäin milloinkaan ollut niin hyvä tai tuntunut yhtä suurelta supertähdeltä kuin juuri nyt.

En tunne tämän(kään) kuvion taustoja tarkasti, mutta ilmeisesti kyseessä oli sota, jossa kansansuosikki Okada kolisteli sarviaan pahamaineista Bullet Clubia vastaan. Tiedän – kuulostaa kaiketi tylsältä ja kulahtaneelta, mutta niin vain se vanha formaatti toimii. Okada, japanilaisten sankari, vastaan A.J. Styles, pahan Bullet Clubin kultakimpale. Jompikumpi häviää, jompikumpi nöyrtyy, ja tunnelmaan voi tehdä viillon veitsellä.

Jos tätä vertaisi WWE:hen, kyseessä voisi olla 1990-luvun lopun ottelu, jossa The Rock haastaa Shawn Michaelsin, D-Generation X:n kultakimpaleen. Kansan rakastama sankari vastaan ärsyttävä mutta viihdyttävä mestari. Myös se varsinainen ottelu oli kuin Rock vs. Michaels: Okada otteli The Rockin rohkeudella koko Bullet Clubia vastaan, ja A.J. väläytteli alinomaa uskomatonta kehäosaamistaan Michaelsin lailla. Jännitystä, draamaa ja maailman parasta kehätyöskentelyä – voiko showpainiottelulta muuta enää toivoa?

Vaikken anna ottelulle täydellistä arvosanaa eli kymppiä siksi, että en kaikesta huolimatta pitänyt tätä ihan ehdottomana huippumatsina, tässä nähtiin jotain täydellistä. Ottelun lopputaistelu on nimittäin niin uskomattoman hieno, ettei sitä pysty edes käsittämään. Äärimmäisen vaikea ja täydellisesti onnistunut sarja on ilmiömäinen asia ottelussa kuin ottelussa ja tilanteessa kuin tilanteessa, mutta kaikista ilmiömäisin se on suuren tapahtuman pääottelun kliimaksissa. Se vei minut hetkeksi johonkin ihan toiseen paikkaan kuin kotisohvalleni.

Arvosana: 9/10

Kokonaisuudessaan NJPW Dominion 2015 oli todella mukava yllätys. Tiesin tietysti, että NJPW:ssä osataan painia, mutta Wrestle Kingdom 9 jätti silloin tammikuussa suuhuni pahan maun johtuen luultavimmin englanninkielisestä selostuksesta ja eräänlaisesta asenteesta, joka silloin netissä vallitsi. Jos et tykännyt Wrestle Kingdomista, olit juntti. No, minä en silloin ihan hirveästi tykännyt Wrestle Kingdomista, mutta olenko juntti? En, vaan puhun suoraan. Dominionin ympärillä ei pyörinyt samanlaista ahdistavaa henkeä eikä Jim Rossin tai Matt Strikerin pitänyt kertoa minulle, mitä jokainen asia tarkoittaa ja mikä milloinkin on mahtavaa. Niinpä Dominion oli piristävä elämys, ja minun muistoissani lähestyn tätä tapahtumaa paljon lämpimämmin kuin Wrestle Kingdom 9:ää.

Tapahtuman arvosana: 9/10

New Japan Pro Wrestlingin oman ”WWE Networkin”, NJPW Worldin, voit tilata täältä. Ellet osaa japania, tästä englanninkielisestä ohjeesta lienee hyötyä.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, filosofian maisteri sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Nitro vs. Raw (8.1.1996)

Next post

Arvio: Slammiversary 2015

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.