ArviotViisi pointtiaWWE

Viisi pointtia: WWE Clash Of Champions (15.9.2019)

Päivämäärä: 15.9.2019

Sijainti: Charlotte, Pohjois-Carolina, USA (Spectrum Center)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!


Kesä on vietetty ja vuosi kääntynyt jo viimeiselle kolmannekselleen. WWE:n osalta tämä tiesi sitä, että kalenterissa vuoroon tuli Clash of Champions – ilta, jolloin jokainen mestaruus oli tulilinjalla.


1. Bayleyn hahmo nousi uudelle tasolle

Olen useasti toistanut, että Bayley on suosikkini NXT:n neljästä hevosnaisesta, joten on harmi, että päärosterissa hänen tähtensä on ollut laskusuuntainen. Aina silloin tällöin on pieniä välähdyksiä paremmasta nähty, mutta mihinkään pitkäkestoisempaan ja parempaan ne eivät ole johtaneet. Uskon, että tällä kertaa tilanne on toinen, ja Bayley vihdoin pääsee loistamaan myös päärosterissa.

Bayleylle sopii erittäin hyvin kaksinaismoralistinen hahmo, jossa hän puhuu edelleen entiseen tapaansa hyvien ja puhtaiden arvojen puolesta mutta tekee juuri päinvastoin ja ratkaisee ottelunsakin häikäilemättömästi huijaamalla. Viitteitä tähän oli saatu jo viikoittaisjaksoissa, mutta nyt kierroksia lisättiin ja asiaa alleviivattiin jopa uusilla painipöksyillä, joiden lahkeeseen oli kirjoitettu sanat role model. Niin, ja tosiaan kermana kakun päälle Bayley voitti ottelunsa Charlotte Flairia vastaan räikeästi huijaamalla, minkä jälkeen liukeni paikalta nopeasti kuin Selänne punaviivalta. Herkulliseksi tilanteen teki myös se, että kotiyleisönsä edessä Charlotte oli myös liveyleisön selkeä suosikki, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa Bayley sai kunnollista heel-kohtelua. Tätä toivon näkeväni lisää.


2. Joukkuepaini on surullista katsottavaa

Miesten puolella molemmat joukkuemestaruudet menivät vaihtoon mutta herättivät hyvin vähän tunteita. Välinpitämättömyys kertoo siitä, että virheitä on tehty. Raw’n puolella puolustavat mestarit olivat Braun Strowman ja Seth Rollins ja heidän haastajansa Robert Roode ja Dolph Ziggler. Mestarijoukkueen osalta kyseessä oli ikiaikainen ”Wanhan Wrestlahmentin” klisee, jossa joukkuemestaruutta käytetään ainoastaan pelinappulana päämestaruusfeudin edistämiseen. Samalla koko joukkuedivari tulee ohimennen haudatuksi, koska kovat yksilöpainijat yhtäkkiä ovatkin parempia kuin yksikään vuosikausia yhdessä ollut joukkue. Roode ja Ziggler puolestaan heitettiin yhteen kaiketi sen vuoksi, kun kummallekaan ei parempaa tekemistä keksitty. Ei ollut yllättävää, että he myös mestaruuden voittivat.

Raw’n puolella oli siis kaksi aivan uutta joukkuetta nokikkain. Vastaavasti sinisen ohjelman puolella kohtasivat Revival ja New Day, jotka ovat rutinoituneita joukkueita. Samalla se tarkoitti sitä, että ottelupari oli moneen kertaan jo aiemmin nähty. Nyt Revival voitti, ja vyöt vaihtoivat omistajiaan, mutta mitä tämä merkitsee? Ei yhtään mitään. Tämä on iso ongelma WWE:n joukkuepainissa.


3. Sasha Banksin paluu parrasvaloihin

WrestleManian jälkeiseltä sielunetsintäreissultaan palannut Sasha Banks on ryminällä noussut takaisin painifanien huulille. Pidempi tauko teki ehdottomasti hyvää kaikille osapuolille, ja nyt freesiä energiaa suorastaan uhkuu naisesta. Tauko teki hyvää myös katsojalle. Sashan ajatuksia puidaan laajemmin hienosti tehdyssä WWE Chronicle -ohjelmassa, jonka suosittelen katsomaan.

Sashalle sopivan vastaparin tarjoaa Becky Lynch, joka myös kaipaa piristystä. Kevään tulikuuma momentum on jäähtynyt, koska uskottavia haastajia ei ole löytynyt. Nyt sellainen on vihdoin olemassa Sasha Banksin myötä, joten ei ihmekään, että tästä feudista halutaan ottaa kaikki irti.

Ottelu oli mielestäni fiksusti buukattu siten, että Becky hankki vähintäänkin puolitahallisen diskauksen ja siekailematta käytti terästuolia aseenaan. Tämä viesti sitä, että vaikka Becky onkin tarinan hyvis, niin kaikki ei ole aivan mustavalkoista. Pidän tällaisesta. Lisäksi naisten pitkään jatkunut nujakointi yleisön ja makkarakojujen läpi oli sellainen tehokeino, jota harvoin käytetään. Tästä johtuen se myös toimi. Tämä tuntuu sellaiselta tarinalta, joka ansaitsee nähdä päätöksensä Hell in a Cellin häkin sisällä.


4. Randy Ortonin työsaappaat

Mikä on Randy Ortonin työmoraali? Tämä on aina relevantti kysymys, sillä Ortonin kohdalla vastaus vaihtelee. Liian usein Orton käyttäytyy tavanomaisen toimistorotan tavoin, eli saapuu töihin, tekee vaadittavan minimisuorituksen ja leimaa itsensä ulos. Joskus kuitenkin käy niin, että myös Orton innostuu jostakin projektista kuin nuoruuden päivinään, ja silloin lopputulos näyttääkin tyystin erilaiselta. Tästä projektista nimeltä Kofi Kingston hän selkeästi innostui.

Uumoilin, että loppuhuipennus nähtäisi vasta Hell in a Cellissä, ja sen tähden pidin mestaruuden vaihdosta jopa todennäköisenä vaihtoehtona. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä feudi ikään kuin tyhjentyi tähän otteluun. Ottelu oli todella hyvä, eikä siinä enää jätetty mitään varastoon. Kyseessä oli ehdottomasti Kofin paras mestaruuspuolustus ja myös Ortonin osalta kovin suoritus pitkään aikaan. Mielestäni tämä voitto kyllä nosti Kofin mestaruuskauden uudelle tasolle. Toivottavasti nyt jatko hoidetaan hyvin, ja Kofin kausi jatkuu nousujohteisena.


5. Lupaavia aihioita

Lopetettuani tapahtuman katselun ei päällimmäisenä ollut mikään erityisen hyvä fiilis, mutta tätä kirjoittaessani olen huomannut, että pidin tapahtumasta enemmän kuin olisi arvannutkaan. Tämä johtui siitä, että se antoi lupauksia paremmasta. Näitä olivat Bayleyn hahmonkehitys, Sashan ja Beckyn mielenkiintoinen kohtaaminen, Luke Harperin hienosti toteutettu paluu ja tietysti odotuksia nostattava The Fiendin tarjoama loppuhuipennus.

Pessimisti ei pety, ja varmin betsi onkin, että kuukauden päästä kaikki nämä nyt kuumilta tuntuvat jutut ovat jo jäähtyneet kädenlämpöisiksi. Toisaalta lokakuussa tapahtuu suuria asioita – AEW:n viikoittainen alkaa, SmackDown siirtyy Foxille ja uuden draftin myötä brändijakoa ollaan mahdollisesti palauttamassa. Näiden muutosten myötä voi olla, että myös WWE on pakotettu nostamaan tasoaan.


Tulokset:

  1. Robert Roode ja Dolph Ziggler voittivat Braun Strowmanin ja Seth Rollinsin ajassa 9:37 ja nousivat uusiksi Raw’n joukkuemestareiksi. Arvosana: 5/10
  2. Bayley voitti Charlotte Flairin ajassa 3:46 ja säilytti SmackDownin naisten mestaruuden. Arvosana: 6/10
  3. The Revival voitti The New Dayn ajassa 10:05 ja nousi uudeksi SmackDownin joukkuemestariksi. Arvosana: 6/10
  4. Alexa Bliss ja Nikki Cross voittivat Mandy Rosen ja Sonya Devillen ajassa 8:07 ja säilyttivät WWE:n naisten joukkuemestaruuden. Arvosana:  4/10
  5. Shinsuke Nakamura voitti The Mizin ajassa 9:34 ja säilytti WWE Intercontinental -mestaruuden. Arvosana: 6/10
  6. Sasha Banks voitti Becky Lynchin diskauksella ajassa 20:00 ja säilytti Raw’n naisten mestaruuden. Arvosana: 7/10
  7. Kofi Kingston voitti Randy Ortonin ajassa 20:50 ja säilytti WWE:n mestaruuden. Arvosana: 8/10
  8. Erick Rowan voitti Roman Reignsin No DQ -ottelussa ajassa 17:24. Arvosana: 7/10
  9. Seth Rollins voitti Braun Strowmanin ajassa 10:56 ja säilytti WWE Universal -mestaruuden. Arvosana: 6/10

WWE Clash of Champions tapahtuman kokonaisarvosana: 7/10


find bike trails

Matti Koskinen

Matti Koskinen

Duunarista aikuisopiskelijaksi muovautunut oman elämänsä Rocky Balboa. Showpainiin ensikosketukset vuonna 2002. WWE:hen päin hieman kellallaan.

Joensuu / Eastern Finland

Previous post

#MaanantainMatsi - Bryan Danielson vs. Nigel McGuinness (2008)

Next post

Jos säännöt ovat arvottomia, niiden rikkominen ei merkitse mitään

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *