FCFViisi pointtia

Viisi pointtia: FCF Wrestling Sideshow: New Year’s Edition (5.1.2019)

Päivämäärä: 5.1.2019

Sijainti: Helsinki, Suomi (Sokos Hotel Presidentti)


Kotimaan painivuosi käynnistyi tutun ja turvallisen Sokos Hotel Presidentin alakerrassa, kun FCF Wrestling Sideshow: New Year’s Edition keräsi painikansan koolle vuoden ensimmäisenä lauantaina. Kirjava ja rento tapahtuma sisälsi monia hauskoja hetkiä, mutta mahtui show’n sekaan myös dramaattisia käänteitä ja yksi todella kovan luokan kamppailu.


1. ”Please come back!”

Tämä oli ensimmäinen FCF:n Sideshow-tapahtuma, johon pystyin osallistumaan, joten en ollut aivan varma siitä, mitä tuleman pitää. Tiesin, että Sideshow’ssa saattaa olla kevyempi ja kokeilevampi meininki kuin FCF Wrestlingin ensisijaisissa show’issa eli Wrestling Show Live -tapahtumissa, mutta muutoin illan yllä leijui kysymysmerkki. Kyllä, Viktor Tykki ja Ender Kara ottelisivat kaiken järjen mukaan hyvän ottelun, mutta kuinka hyvä se voi olla, jos kyseessä on kuitenkin vain ikään kuin B-luokan show?

Ottelun taso kävi kuitenkin selväksi heti ensi askeleista lähtien, ja lopputuloksena syntyi teos, joka voi suurella todennäköisyydellä nousta jopa koko vuoden parhaimmaksi kotimaiseksi otteluksi. Turkkilaislähtöinen ruotsalaispainija Ender Kara on yksinkertaisesti ilmiömäinen höyhensarjalainen, joka liikkuu kehässä sulavasti kuin nuori Rey Mysterio. Viktor Tykki on puolestaan alinomaa parempi ja vakuuttavampi mörssäri, joka esiintyy kehässä jo nuoren veteraanin elkein – ja jonka japanilainen ottelutyyli alkaa hioutua jo pelottavan hyväksi.

Ender Karan näyttävät, akrobaattiset spotit sulautuivat upeasti Viktor Tykin stiffeihin iskuihin, ja matsi äityi myös dramaattiseksi, kun Karan suusta alkoi vuotaa verta. Ottelun voiton vei tällä kertaa Tykki, mutta kyllä myös Kara jotain voitti – nimittäin suomalaisyleisön kunnioituksen. Karan silmät kostuivatkin kyyneliin, kun Pressan fanilauma huusi mantraa, joka toivottavasti toteutuu jonakin päivänä: ”Please come back!”

Sitä voi vain kuvitella, minkälaiseen otteluun Tykki ja Kara kykenisivät, jos matsille annettaisiin kymmenen minuuttia enemmän aikaa. Ehkäpä vaikka sitten Talvisodassa?


2. Toni Tamminen näytti närhen munat

Shemeikka on se painija, joka liitetään Viktor Tykkiin, mutta kyllä Tykkiin voi liittää myös muuan toisen nimen, nimittäin Toni Tammisen. Shemeikka, Tykki ja Tamminen näet valmistuivat samaan aikaan FCF:n koulutuksesta, mikä saattaa toisinaan unohtua, koska Tykki ja Shemeikka ovat saaneet valokeilan itselleen. Tamminen on siis jäänyt tietyllä tavalla varjoon, mikä on ollut mielestäni suuri sääli, sillä suulas, karismaattinen ja taitava Tamminen on yksi koko kotimaan kiinnostavimmista ja potentiaalisimmista painijoista. Jos Tammista pitäisi johonkuhun verrata, rinnastaisin hänet ehkäpä nuoreen Chris Jerichoon.

Sideshow’ssa Tamminen pääsi kuitenkin irti ja sai näyttää katsojille närhen munat. Samalla Tamminen näytti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Kettuilevasta kukkoilijasta kuoriutui kovan luokan painija, joka nousi ottelun ehdottomaksi tähdeksi siitä huolimatta, että matsissa otteli myös tulikuuma Sisu 8 -menestyjä Polar Pekko. Tätä toki tuki ottelun tarina, jonka kapellimestarina toimi kyseenalainen kehäkuuluttaja Tim Saari – mies, joka solvasi Tammista mikrofonin välityksellä läpi ottelun.

Olisiko tämä Toni Tammisen vuosi?


3. Sepi särki sydämeni

”Miksi, Sepi, miksi?” kuului muuan katsojan kysymys, kun Salomon Strid oli houkutellut nuoren sielun siipiensä suojaan ja saanut Sepin puukottamaan toveriaan Kekeä selkään. Aivan kamala – joskin samaan aikaan mahtava – juonenkäänne, joka sai Pressan väen surun murtamaksi. Tämä hirvittävä teko tapahtui kaiken lisäksi heti sen jälkeen, kun Sepi ja Keke olivat onnistuneet nappaamaan suuren voiton suomipainin pitkäaikaisimmasta joukkueesta eli Jami Aallosta ja Make Smoothista. Hetken ajan naantalilaiset olivat aurinkoisina onnensa kukkuloilla ja pitivät yhtä, sen jälkeen Sepin naamalla roikkui jo eloton ilme ja Keke makasi maassa.

Sepin ja Keken ystävyys on siis historiaa, ja Sepi on tästä eteenpäin Salomon Stridin oppipoika. Tämä oli mielestäni loistava käänne, vaikka Sepin ja Keken joukkueessa oli toisaalta potentiaalia nousta todella suureksi yleisön suosikiksi ja jopa vetonaulaksi. Toisaalta juuri siksi tämä Sepin itsekäs teko sattui entistä enemmän. Sepi ei ainoastaan myynyt sieluaan suomipainin saatanalle messiaalle, vaan epäsi meiltä kaikilta mahdollisuuden nauttia naantalilaisten iloisesta elosta.

Käänne oli erittäin tervetullut myös Stridin kannalta. Stridin hahmo tarvitsi kipeästi jotakin uutta, ja tämä saattaa olla juuri oikea ratkaisu siihen ongelmaan. Strid aloitti Stark Adderin oppilaana, nyt Stridillä on oma oppilaansa. Toivottavasti tämä johtaa siihen, että Stridin oppilas eli Sepi kohtaa – ja voittaa – Stridin opettajan eli Adderin. Potentiaalia on – myös Kekellä, jossa näen ainesta FCF:n seuraavaksi rakastetuksi sankariksi. Onneksi tämä käänne meni vieläpä niin päin, että juuri Sepe astui pimeälle polulle, sillä FCF:ssä on nähty jo tarpeeksi monta isokokoista heel-hirviötä. Keke saisi pysyä facena ja siten freesinä.


4. Reginan vangit kehittyivät loistavasti

Salomon Strid ei ollut ainoa, jonka hahmo oli kipeästi kehitystä vailla. Sama päti myös Reginaan ja Reginan vankeihin, ja niinpä olen iloinen siitä, että myös Reginan ja vankien tarinaa jatkettiin tässä tapahtumassa oikein mallikkaalla ja kekseliäällä tavalla. Reginan ottelussa kävi nimittäin niin, että toinen hänen vangeistaan onnistui tuomaan voiton Reginan joukkueelle ja ansaitsi siten ylennyksen vankien hierarkiassa. Regina pujotti vangin hauiksen ympärille kapteeninnauhan, ja sen jälkeen valtasuhteissa ei ollut enää mitään epäselvää. Regina on kuningatar, kapteeni korkea-arvoisempi vanki ja toinen vanki pelkkä kurja mato.

Tilanne on kutkuttava. Vangit eivät ole enää vain kasvottomia olentoja vailla sielua, vaan nyt heidät voi erottaa toisistaan. Nähtäväksi jää, nouseeko kapteeniksi ylennetyllä vangilla valta päähän tai hyväksyykö arvoton vanki asemansa pahnan pohjimmaisena. Nähtäväksi jää myös se, ovatko vangit tulleet FCF:n rosteriin jäädäkseen. Riisuvatko he vielä joskus naamarinsa, ja jos kyllä, niin keiden kasvot sieltä oikein paljastuvat – ja miksi? Kuinka kauan Regina saa pidettyä vankinsa kurissa, ja mihin Regina vankeineen voi vielä päästä? Tämän tarinan kehittymistä olisi mielekästä seurata vaikkapa Youtubessa.

Itse ottelusta ei sen sijaan jäänyt paljoakaan kerrottavaa, sillä se levisi pahasti käsiin ja oli tuomittu epäonnistumaan Ender Karan ja Viktor Tykin uskomattoman ottelun jälkeisenä matsina.


5. Aukko vastaan Maestro ei sytytä

Jos minä olisin saanut päättää, Polar Pekko olisi voittanut Sisu 8 -turnauksen ja lunastanut mestaruusottelunsa StarBuckia vastaan toukokuun Wrestling Show Live: Omega -tapahtumassa. Kyseessä olisi ollut ennennäkemätön tilanne, jossa uusi ja tulikuuma tulokas olisi noussut raketin lailla FCF:n huipulle ja päässyt taistelemaan suomipainin isää vastaan todella kiinnostavassa ottelussa. Tässäkin Sideshow’ssa olisimme voineet nähdä jotakin freesiä, esimerkiksi Polar Pekon ottelun jotakuta StarBuckin valitsemaa uhkaa vastaan.

Sisu 8 -turnauksen voitti kuitenkin Vili Raato, mikä ei ole missään nimessä minkään sortin vääryys. Raato on kehittynyt uskomattomasti ja on kotimaan aatelia, mutta ikävä kyllä hänellä on riippakivenään Musta Aukko. Se, että mestari, tässä tapauksessa Mikko Maestro, kamppailee ylivoimaista stablea vastaan, on pahasti kulunut showpainin klisee eikä jaksa siten herättää kiinnostusta. Raadon ja Maestron taistelu olisi voinut soutaa huomattavasti mielenkiintoisimmille vesille, jos Raato olisi toiminut yksinäisenä sutena. Samalla Pyöveli Petrov olisi voinut tehdä jotakin muuta kuin heilua vuodesta toiseen pääotteluissa ikiaikaisessa roolissaan, miksei vaikkapa antautua yhdeksi Reginan vangeista?

Aukko vastaan Maestro ei siis sytytä eikä tehnyt sitä myöskään Sideshow’ssa, jonka todellinen pääottelu oli Ender Kara vastaan Viktor Tykki. Shemeikan – vähintään henkinen – sota Mustaa Aukkoa vastaan on sen sijaan hienoa tarinankerrontaa. Voisiko olla, että Shemeikka ja Tykki löytävät itsensä vuoden lopulla samalta puolelta, Mustan Aukon syvyyksistä, kuin Tommaso Ciampa ja Johnny Gargano konsanaan?


Tulokset:

  1. Polar Pekko voitti Toni Tammisen ja Kert Kukkin. Arvosana: 6/10
  2. Keke ja Sepi voittivat Make Smoothin ja Jami Aallon. Arvosana: 5/10
  3. Viktor Tykki voitti Ender Karan. Arvosana: 8/10
  4. Regina ja vangit voittivat Johnny McMetalin, Reimin ja Futuristin. Arvosana: 2/10
  5. Vili Raato, The San & Pyöveli Petrov voittivat Mikko Maestron ja Shemeikan. Arvosana: 4/10

FCF Wrestling Sideshow: New Year’s Edition -tapahtuman arvosana: 5/10


online polls

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä, joka on päivisin paikallislehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Viisi pointtia: NJPW Wrestle Kingdom 13 (2019)

Next post

#MaanantainMatsi - Vili Luupää vs. Jake Luupää (2017)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.