#maanantainmatsiJuttusarjat

#MaanantainMatsi – Shawn Michaels vs. Max Moon (1993)

#MaanantainMatsi on viikoittainen juttusarja, jossa Smarksiden toimitus nostaa esiin ja esittelee lyhyesti jonkin kiinnostavan ottelun YouTubesta.


WWE:n viikoittainen painiohjelma Monday Night Raw vietti viikko sitten merkkipäivää, saavuttaen kunnioitettavan 25 vuoden merkkipaalun. Neljännesvuosisataan on mahtunut yli 1200 jaksoa, joissa on nähty lukemattomat määrät unohtumattomia otteluita ja uskomattomia juonikuvioita. Viime viikolla nähdyssä juhlajaksossa riitti legendoja vuosien varrelta, joten nostalgiatrippimittariin kertyi reilusti kierroksia.

Alkaessaan 11. tammikuuta 1993 Raw korvasi USA Network -kanavalla kahdeksan vuotta pyörineen Prime Time Wrestling -ohjelman. Raw erosi merkittävästi muista WWE:n sen aikaisista painiohjelmista sillä, että se lähetettiin suorana.

Ensimmäinen Raw lähetettiin Manhattan Centeristä New Yorkista, ja siinä nähtiin kaikkiaan neljä ottelua. Raw’n historian ensimmäisessä ottelussa Yokozuna liiskasi Koko B. Waren alle neljässä minuutissa. Steinerin veljekset eivät kauaa vitkutelleet päihittäessään The Executioners -tiimin. Myöskään jakson lopettanut The Undertakerin ja Damien Dementon ottelu ei montaa minuuttia kellottanut.

Nopeiden kössitysten seassa nähtiin kuitenkin myös yksi hieman pidempi ottelu, jossa Shawn Michaels puolusti Intercontinental -mestaruuttaan Max Moonia vastaan.

Max Moon -hahmo luotiin alun perin Konnanille, mutta tämän poistuttua WWE:stä takahuonekiistojen takia gimmick annettiin Paul Diamondille – ilmeisesti sillä verukkeella, että hän nyt sattui mahtumaan pukuun. Hahmo jäikin lopulta lyhytikäiseksi jobberiksi.

Kuuntele myös: Podcast: Kullankaivajat #2

Shawn Michaels (c) vs. Max Moon – Intercontinental Championship (Monday Night Raw, 11.1.1993)

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

SubTV:n painilähetysten korruptoima wannabe-toimittaja ja amatöörigraafikko. Usein myös äänessä Smarksiden Soundcloud-kanavalla. Aina valmis lyömään CHIKARA-kortin pöytään. Napostelee modernin indypainin parhaita paloja sekä rämpii 90-luvun joshin ja deathmatchien loputtomassa suossa. Seurailee WWE:tä lähinnä somessa ja tapaa muutaman kerran vuodessa – vähän kuin lapsuudenystävää. Luultavasti vielä jonain päivänä hautautuu elävältä Smarksiden VHS-kirjaston alle.

Previous post

WWE-veikkaus 2018: Royal Rumble

Next post

Smarkin sävel – 1/2018

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.