Smarksiden tutkimusmatkat: Los Rudos Neza (Nezahualcóyotl, Meksiko)

Smarksiden tutkimusmatkat on juttusarja, jossa tutustumme Independent Wrestling TV -suoratoistopalvelun tarjontaan yksi promootio kerrallaan. Tavoitteena on selvittää, minkälaista showpainia maailmalta löytyy. Independent Wrestling TV on maksullinen suoratoistopalvelu, jonka hinta on 10 dollaria kuukaudessa; koko vuoden tilauksen saa noin 90 euron hinnalla. Klikkaa lisätietoihin tästä.

Meksikossa showpaini tunnetaan nimellä lucha libre, ja syvällä Meksikon sydämessä sijaitsee Nezahualcóyotlin kaupunki.

Sinne, Estado de Méxicon osavaltioon, missä äänitorvet soivat ja rummut hakkaavat tahtia, johtaa Smarksiden historian ensimmäinen tutkimusmatka, jonka kohteena on Los Rudos Neza -nimisen promootion tapahtuma Revolution.

Kuva: Wikipedia

Revolution valikoitui tutkimusmatkan tapahtumaksi siitä syystä, että se oli ainut tapahtuma, joka Los Rudos Nezalta löytyi Independent Wrestling TV:n valikoimasta. Tapahtumapaikkana oli Nezahualcóyotl, ja painit painittiin 14. marraskuuta 2015.

Tässä tapahtumassa oloni todella oli kuin tutkimusmatkailijalla, sillä purjehdin nyt sellaisille vesille, joista minulla ei ollut aikaisemmin mitään kokemusta. Meksikolaista painia on toki tullut katseltua jonkin verran, mutta maan indy-skene on allekirjoittaneelle täysin vierasta maaperää.

Niinpä en osannut lainkaan odottaa, minkälaisen show’n Los Rudos Neza katsojilleen tarjoaisi.

Tunnelma kuin jalkapallossa

Väliotsikko sen kertoo. Lähetys meni suoraan asiaan ja alkoi kehämähinällä, jonka kuuluttajana toimi kalju, keski-ikäinen, nahkatakkinen mies. Ottelijat – joiden nimiä en tiedä, koska niitä ei ollut lisätty lähetykseen ja koska kehäkuuluttajana toimivan kaljupään espanjaa oli mahdoton tulkita ja koska lähetyksessä ei ollut selostusta, ja vaikka sellainen olisi ollut, se olisi todennäköisesti ollut niin ikään espanjankielinen, ja koska Cagematchin tulokset ovat eri järjestyksessä kuin lähetyksen ottelut – olivat tietenkin maskipäitä ja mähinä meksikolaista sellaista.

Otteluita saati niiden tuloksia en ala tässä sen tarkemmin analysoida, mutta ne olivat lyhyesti sanottuna oikein taidokkaita ja näyttäviä lucha libre -matseja. Vain yksi ottelu jätti kylmäksi ja oli selvästi hidastempoisempi tapaus muihin verrattuna. Muutoin matseissa oli kaasu pohjassa, ja kehässä nähtiin erittäin hienoja spotteja ja rajuja iskuja.

Se, mikä varasti show’n, oli yleisön luoma tunnelma. Tapahtumapaikka oli jonkinmoinen pieni ja oikein intiimi esiintymissali, johon mahtui kenties vain viitisenkymmentä katsojaa, mutta meno oli kuin jalkapallo-ottelussa konsanaan. Äänitorvet soivat jatkuvasti ja rytmittivät yleisön huutoja, ja samaan aikaan kehän reunaa – ja ties mitä – hakattiin kuin rumpuja niin, että yleisö oli melko lailla yhtä suuri ellei jopa suurempi osa show’ta kuin itse painijat, joiden otteluista puuttui kehäpsykologiaan perustuva yleisön kontrolli.

Vaan eipä tässä kehäpsykologiaa kukaan edes kaivannut. Tapahtuman tyyli ei ollut perinteinen amerikkalainen showpaini, jossa yleisö buuaa ja hurraa sille, mitä kehässä milloinkin tapahtuu, vaan katsojat olivat yksinkertaisesti saapuneet paikalle pitämään hauskaa. Tunnelma oli siksi aivan erilainen kuin missään muussa indy-tapahtumassa, jotka olen nähnyt. Tämä, jos jokin, oli sitä kuuluisaa urheilujuhlaa.

Musiikit suoraan yökerhosta

Hauskanpitoa alleviivasi se, ettei yhdelläkään painijalla ollut erityisempää hahmoa ja siihen liittyvää sisääntulomusiikkia. Painijat astuivat esiin tyypillisen yökerhomusiikin tahtiin, ja välillä jouduin pohtimaan, katselenko showpainia vai suoraa lähetystä Meksikon yöelämästä.

Los Rudos Neza ei siis suinkaan pyrkinyt tuottamaan haudanvakavaa urheilutapahtumaa, vaan riemukkaan show’n, joka tuntui enemmän biletykseltä kuin urheilulta. Tämä ei kuitenkaan ota mitään kehätoiminnalta pois, sillä paini itsessään oli, kuten todettua, varsin korkeatasoista ja säväyttävää. Ottelut eivät olleet koomisia tai kokeellisia, vaan tavanomaisia lucha libre -matseja, joita vain sattui seuraamaan innostunut ja interaktiivinen yleisö, joka huuteli painijoille hyvässä hengessä ja jolle painijat antoivat sopivasti huomiota.

Ottelijoista on yhtä kaikki nostettava esiin silloin vasta 19-vuotias nuorukainen Keira, joka on Cagematchin mukaan tätä nykyä vakiokasvo meksikolaisessa AAA-promootiossa ja otellut tänä vuonna esimerkiksi Tessa Blanchardia vastaan. Keira otteli Los Rudos Nezan tapahtumassa äärimmäisen vakuuttavasti ja jätti vastustajansa Felina Metalican ja La Jarochitan varjoonsa siitä huolimatta, että myös Metalica ja Jarochita ottelivat varsin hyvin. Naisten kolminottelu olikin ehdottomasti illan paras matsi, ja Keira olisi tällä näytöllä mahtava lisäys esimerkiksi All Elite Wrestlingin rosteriin.

Tätä katsoisi lisää

On sääli, että Independent Wrestling TV:stä löytyy vain yksi Los Rudos Nezan tapahtuma. Tätä iloista ja viihdyttävää meksikolaispainia olisi nimittäin mielekästä katsoa enemmänkin.

Samalla heräsi ajatus siitä, että lucha libre voisi sopia hyvin kotimaisen FCF Wrestlingin kokeellisen Sideshow-tapahtuman teemaksi. Erilaiset maskipäät, kuten Attitude-tapahtumassa nähty – jo liki eeppiseen asemaan noussut – ”Baltian paras joukkue”, voisivat otella meksikolaisittain samalla kun yleisö ottaa äänitorvensa esiin. Siihen kun lisäisi twerkkaavan härän ja Corona-olutta juovan Teuvõn, niin kaikki olisi kunnossa.

Onneksi Independent Wrestling TV:n syövereistä löytyy kuitenkin muita meksikolaisia promootioita, joihin Smarkside tulee ajan myötä tutustumaan. Los Rudos Neza avasi portin ja näytti, mistä showpainissa voi olla kysymys. Kravatti oli löysällä, suupielet ylhäällä ja ottelijoilla työsaappaat jalassaan.

Mainio sekoitus tulisen yleisön kuumia lauluja ja suoraviivaista, simppeliä showpainia ilman älyvapaita juonenkäänteitä. Tätä todellakin katsoisi lisää, eivätkä edes tuotantoarvot olleet surkeimmasta päästä. Staattisen kamerakuvan lisäksi oli yksi käsikamera, mutta tila oli niin ahdas, että kaiken sai taltioitui tarpeeksi hyvin näin. Se, että lähetyksestä puuttui selostus, ei häirinnyt yhtään.

Peukalo siis ylöspäin. Tutkimusmatka oli onnistunut, ja tuontituotteena Nezahualcóyotlista Suomeen voisi tuoda rennon yleisön, joka ei vaadi liikoja tai istu hiljaa paikoillaan. Ehkä vielä jonakin päivänä ihmiset nousevat pomppimaan ja uskaltavat laulaa Kari Tapion sanoja Teuvon sisääntulon aikana…