Kolumnit

Kolumni: Showpainifanini nousu, tuho ja jälleensyntymä

Olen kuin monet muut suomalaiset painifanit – aloitin showpainin seuraamisen SubTV:n esittäessä sitä myöhäisilloissa. Kiitos siitä kuuluu serkulleni. En tiedä, mikä siinä iski silloin, mutta hienoa se oli.

Painia tuli katsottua niin pitkään, kunnes SubTV päätti sen esittämisen lopettaa ja oikeudet siirtyivät MTV3 Max -kanavalle, josta sen katsominen jatkui. Pääsin myös hillityimpinä markkausvuosinani käymään Helsingissä katsomassa WWE:tä. Se oli kiva reissu, joka minulla on vieläkin mielessä. Muistan erityisesti sen, kun The Miz haukkui meitä ankoiksi. Hiton ankoiksi. Kuinka hän kehtasi!

Jossain vaiheessa kävi kuitenkin jotain hirveää. Oli vuosi 2012, kun minulla tyssäsi lähes kokonaan showpainin katsominen. Sitä en tiedä, johtuiko tämä täysin siitä, ettei Suomessa pahemmin showpainia Eurosportin Clash Time -ohjelmablokin WWE-ohjelmia (This Week ja Vintage Collection) lukuun ottamatta näytetty – vai oliko tässä vain kyse siitä, että olin vain kyllästynyt siihen silloin.

Kyllähän minä vuosittain uusimman WWE-pelin aina hommasin, mutta sekin oli laiha lohtu. Sitten WWE 2K14 -pelin jälkeen en hommannut uudempia sarjan pelejä ennen tätä vuotta. Kertoo vähän, ettei showpainilla ollut minkään sortin merkitystä minulle enää silloin. Tästä alkoi parin vuoden tauko, jolloin en pahemmin katsellut showpainia kun kiinnostus löytyi muualta, toisten fanien joukosta.

Pari vuotta kului, ja silloin showpainin katsominen ja siihen liittyvän uutisoinnin seuraaminen oli minulle hyvin vähäistä, mitä nyt The Krizskin showpainikatsauksia ja Eurosportilla näytettyjä Impact Wrestlingin jaksoja tuli katseltua.

Sisälläni kyti silloin pieni ajatusliekki siitä, että mitä jos alkaisin taas katsoa aktiivisesti showpainia, ja päädyinkin tämän seurauksena ostamaan WWE Networkin, jotta näkisin Royal Rumblen hyvällä laadulla.

Networkista tuli ohjelmaa katseltua aina silloin tällöin, mutta sekin jäi loppujen lopuksi hyvin vähäiselle käytölle sen jälkeen kun minut tutustutettiin Smarksiden Taima-kanavalle, Smarksidetubeen. Siellä tuli järjestettyä teemailta, jossa katsoimme ensimmäisestä jaksosta alkaen Wrestling Society X -nimisen 10-osaiseksi jääneen painiohjelman kaikki jaksot. Sen jälkeen minut tutustutettiin Lucha Undergroundiin ja muuhun sisältöön, jota Smarksidetubella on tarjota. Katson nykyään kaikki viikoittaiset siellä, kun ehdin ja jaksan. Siihen saattaa vaikuttaa ryhmän hyvä yhteishenki.

Nyt showpainifaniksi palaamisestani on kulunut melkein kaksi vuotta, ja olen huomannut, että lajin tarjonta ja sisältö ovat laajentuneet ja parantuneet sinä lyhyenä aikana, kun en katsonut showpainia. Siinä missä WWE on muuttunut enemmän perheystävällisemmäksi, ylivoimaisia supersankareita täynnä olevaksi show’ksi, on El Rey Networkin Lucha Underground enemmän elokuvamaisempaa backstage-segmentteineen ja lennokkaine spotteineen – tietenkään hieman hardcorempaa lähestymistapaa unohtamatta. Kertoo hyvin siitä, että tällaiselle viihteelle on vielä kysyntää – ja siitä, että sekä uusille ideoille että kehitykselle on vielä tilaa.

Olen onnellinen, että löysin takaisin showpainin pariin. Olen myös onnellinen, että löysin ylipäätään Smarksiden, yhteisön, jossa viettää aikaa muiden aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Ehkä oli ihan hyvä pitää taukoa, ehkä.

Lisää...
Toni Jefremoff

Toni Jefremoff

Vuonna -94 Suomen ja Ruotsin rajalla syntynyt datanomi, jolle maistuu kahvin ja teen lisäksi myös japanilainen animaatio, sarjakuvat ja hyvin tehdyt showpainin juonikuviot. Tuottaa myös mediaa monessa muodossa ja hölisee aika-ajoin myös radiossa.

Previous post

Podcast: Eläköön humpuuki! #3

Next post

Wrestling Show Live: Alkuräjähdys

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.