”Syljetkö vai nieletkö?” – WWE:n oikeasti ensimmäinen naisten maksulähetys ei sisältänyt painia, vaan oli Eric Bischoffin absurdi projekti pehmopornofirma Girls Gone Wildin kanssa
Smarksiden erikoisartikkelit ovat tavallista syvempiä juttuja, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän taustatyötä tai aikaa. Erikoisartikkeleita julkaistaan satunnaisesti, eikä niissä ole mitään yhtenäistä teemaa.
WWE:n Evolution oli historiallinen lähetys – ensimmäinen täysin naispainille pyhitetty WWE:n erikoistapahtuma. Vaikka WWE:n motivaatiot voivat olla kyseenalaisia tapahtuman taustalla, on ydinajatus silti hieno: WWE:n kunnianosoitus ja juhla heidän naistähdilleen, jotka ovat vasta viime vuosina saaneet sitä arvostusta, mitä he ovat ansainneet jo vuosia.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen WWE:n järjestämä maksulähetys, jossa fokus on ollut heidän naistähdissään.
Asia, jota WWE ei varmasti halua heidän katsojiensa muistavan, on, että vuonna 2003 WWE yhdisti voimansa Girls Gone Wild -nimisen softcore-pornoyhtiön kanssa. Yhdessä WWE ja Girls Gone Wild järjestivät yhteisen maksutapahtuman nimeltään “Girls Gone Wild: Live From Spring Break”. Kuten nimestä saattaa arvata, niin painin kanssa tällä show’lla ei ollut mitään tekemistä.
Viisitoista vuotta sitten WWE:n suhde heidän naistähtiinsä oli hyvin erilainen kuin nykyään. Vaikka toki samoihin aikoihin naisdivisioona oli täynnä Trish Stratuksen, Litan, Jazzin ja Victorian kaltaisia painitaitureita, niin tätä nykyä silloinen divisioona muistetaan ennemmin Stacy Keiblerin ja Torrie Wilsonin kaltaisten kaunottarien silmäkarkista ja keikistelystä kuin itse painista. Divisioonan nimikkomatsi oli bra & panties match eli ottelu, jossa vastustaja on riisuttava alusvaatteisilleen. Tämä ottelumuoto ei jäänyt ainoastaan silmäkarkkidivisioonan hoidettavaksi, vaan myös vakavasti otettavat, niin sanotut oikeat painijat, kuten edellämainitut Trish Stratus ja Victoria, joutuivat ottelemaan näitä otteluita.
WWE:n naisten divisioona oli muutenkin erittäin ulkonäkökeskeinen, eikä esimerkiksi Gail Kim meinannut saada työpaikkaa, koska Vince McMahon ei uskonut, että hänen katsojansa pitäisivät aasialaistaustaista Gail Kimiä viehättävänä. Näihin aikoihin WWE julkaisi myös paljon ”diivojensa” ulkonäköön keskittyviä DVD-julkaisuja, kuten “South of the Border”, “Divas in Hedonism” ja “Divas Undressed”, joiden ideana oli lähinnä vain näyttää niin paljon paljasta pintaa kuin mahdollista mahdollisimman pienellä substanssilla. WWE:n kunniaksi on tosin mainittava, että he julkaisivat vuonna 2003 Trish Stratuksen elämästä ja urasta kertovan dokumentin, jonka ideana ei ollut muista julkaisuista poiketen mässäillä rosterinsa naisien ulkonäöllä.
Voi juku – koiranpentuja!
Girls Gone Wild oli Joe Francisin vuonna 1997 perustama aikuisviihdeyritys, jonka bisnesmalli oli simppeli: mene kameran kanssa juhliin, jossa on humalaisia naisia, ja yllytä heitä riisuutumaan.
Konsepti oli toimiva, sillä esimerkiksi vuonna 2008 Joe Francisin henkilökohtainen arvo oli noin 150 miljoonaa.
Miten kaikki sai alkunsa?
Vuonna 2003 ystävänpäivän SmackDownissa Girls Gone Wildin omistaja Joe Francis kutsui Torrie Wilsonin GGW:n omaan maksulähetykseen. Wilson osallistui mielellään. Sattumoisin samassa show’ssa Hugh Hefner ilmoitti, että joku WWE:n naisista saisi kunnian päästä hänen Playboy-lehteensä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Stephanie McMahon ilmoitti, että WWE:n Playboy-edustaja on valittu – ja näin jälkikäteen on päivänselvää, että lehden väliin päätyi Torrie Wilson. WWE rakensi Wilsonista selkeästi jonkinlaista seksi-ikonia, joten selostajien arvuuttelu siitä, kuka kumma sen lehden kansien väliin päätyisi, on jälkikäteen aivan naurettavaa.
Torrie Wilsonin sen aikaiselle feudikumppanille Nidialle tämä oli kuitenkin paha pala. Seuraavien viikkojen ajan Nidia ja Jamie Noble yrittivät murtautua Playboy-kartanoon vakuuttaakseen Hugh Hefnerille, että Nidia olisi paljon parempi lisäys Playboyn kansien väliin kuin Torrie Wilson. Hefneriä itsessään ei näissä segmenteissä nähty, eivätkä Hefnerin turvamiehetkään ottaneet tätä ehdotusta kuuleviin korviinsa – mutta Nidia vaati heitä sanomaan Hefnerille, että tämä katsoisi Franciksen tulevan Girls Gone Wild -maksulähetyksen, jossa hän haastaisi Torrie Wilsonin “body challengessa” ja antaisi Hefnerille “kaksi isoa syytä” siihen, miksi juuri Nidia kuuluisi Playboyhin Torrien sijaan.
Nidia ja hänen kaksi isoa syytä.
Myös Dawn Marielle – toiselle tämän ajan Torrie Wilsonin viholliselle – oli kova paikka, että sekä Torrie että Nidia pääsivät esittämään alastonta vartaloaan Spring Break -yleisön eteen, kun hän itse joutui virumaan kylmässä Pennsylvaniassa SmackDownin lähetyksessä.
Paholaismainen viekottelija Sean O’Haire kuitenkin uskotteli Dawn Marielle, että tämän vartalo on ihan yhtä kaunis kuin Spring Breakissa esiintyvien Torrie Wilsonin ja Nidian – ja että tämän pitäisi esitellä sulojaan.
Hieman myöhemmin Dawn Marie kävelikin kehään ja vilautti yleisölle. Luonnollisesti mitään ei oikeasti näytetty. Yleisö näki vain kameramiehen ammattitaidon huipentuman, kun kehäköysi oli sopivasti kameran ja Marien rintojen välissä. Yleisössä olleet katsojat näkivät puolestaan Marien rintoja peittävät “pastiet” eli läpinäkyvät nännisuojat.
Dawn Marie ja hänen nännitön rintavarustus.
Katso: Dawn Marie vilauttaa yleisölle.
Raw’n puolella Stacy Keibler oli ollut jo hetken miehensä Testin managerina ja samalla brändännyt tätä uusiksi. Hän oli muun muassa saanut Testin kutsumaan fanejaan “Testicleiksi”. Stacy oli myös saanut Testille työn valitsemaan finalisteja Girls Gone Wild -tapahtumaan, mutta Test innostui tästä työstä todella paljon – ja lopulta Stacy olikin mustasukkainen miehestään.
GGW-viikolla Test oli lähtenyt jo ennen Raw’ta Girls Gone Wildin tapahtumapaikalle kertomatta Stacylle. Samassa jaksossa vielä mainostettiin tapahtumaa järjestämällä täysin aivoton kisa, jossa Jerry “The King” Lawler ampui vesipyssyllä malleja, ja yleisö päätti huutamalla, kuka malleista oli villein. Stacy Keibler kuitenkin keskeytti tämän ja kertoi, että häntä harmitti Testin yli-innokkuus – mutta sitten hän tajusi olevansa ihan yhtä villi kuin muutkin tytöt, ja Jerry Lawlerin sijaan Stacy ampui näitä naisia vesipyssyllä. Stacy mainosti vielä lopuksi, että hänkin esiintyy Girls Gone Wildissä ja että hän haluaa, että King kastelee hänetkin märäksi. Siispä King ampui Stacya vesipyssyllä yleisön iloksi.
Jos sanon, että tämä on yksi WWE:n historian typerimmistä segmenteistä koskaan, en välttämättä edes hirveästi valehtele. Stacy meni vain minuuteissa mustasukkaisesta tyttöystävästä aivottomaksi bimboksi. Yleisö kuitenkin melusta päätellen nautti.
King nuortuu ainakin 30 vuotta näissä vesileikeissä.
Millainen itse tapahtuma sitten oli?
Tämä tapahtuma oli tarkoitus järjestää Floridan Panama Cityssä, joka on yksi USA:n suosituimmista ja isoimmista Spring Break -kohteista. Show siirrettiin kuitenkin Teksasin South Padre Islandiin, sillä Panama Cityn poliisi uhkasi pidättää kaikki naiset, jotka näyttävät liikaa paljasta pintaa tätä maksulähetystä kuvatessa.
Girls Gone Wold: Spring Break -tapahtumaa markkinoitiin WWE:n naisten paljaalla pinnalla, mutta jos joku erehtyi tilaamaan tämän tapahtuman sen takia, joutui hän syvästi pettymään. Koko tapahtuman idea nimittäin oli nimetä Miss Girls Gone Wild 2003, ja WWE:n esiintyjät olivatkin juonto- tai tuomarirooleissa. Miss Girls Gone Wild 2003 -kisan voittaja saisi 25 000 dollaria ja kunnian kutsua itseään nimellä Miss Girls Gone Wild 2003.
Illan juontajaparina toimi Stacy Keibler ja Johnathan Coachman. Jos Coachin vuoden 2018 selostusura ei saanut sinua vielä vihaamaan häntä, niin nähtyäsi tämän spesiaalin vihaat häntä yhä enemmän.
Coach ei selvästikään halunnut olla paikan päällä, mistä en todellakaan syytä häntä, mutta hänellä oli myös kiire päästä koko urakasta läpi mahdollisimman nopeasti. Tapahtuma olisi saanut kestää kaksi tuntia, mutta kesti vain 80 minuuttia, ja iso syy siihen on Coach, joka hoputti naisia jatkuvasti pois lavalta eikä antanut näiden tehdä oikein mitään.
PWTorch kyseenalaisti tapahtuman arviossaan, että on iso mysteeri, miksi “aseksuaalinen Coach” juonsi tapahtuman – eikä perversseistä heitoistaan tunnettu Jerry Lawler. Ja pakko olla samaa mieltä: Lawlerin irstaat läpät ovat toisinaan vaivaannuttavia, mutta jos WWE näki vaivan tämän tapahtuman järjestämiseen, elosteleva Lawler olisi ollut elementissään. Ainakin paljon enemmän kuin täysin karismaton puritaani Coachman.
Coach on niin leipääntynyt, että lukee lehtiä työajalla.
Show’n alkuperäiseen tapahtumapaikkaan eli Panama Cityyn WWE oli lähettänyt Josh Mathewsin, mutta häntä käytiin moikkaamassa vain muutaman kerran. Ilmeisesti tarkoituksena oli viettää noin puolet tapahtumasta Josh Mathewsin seurana, mutta Panama Beachin uhkaukset pidättää kaikki paljasta pintaa näyttävät naiset luultavasti pelotti WWE:tä sen verran, että Mathewsin luona vietettiin aikaa ehkä kolmen minuutin edestä.
Josh Mathewsista ei onneksi tarvinnut kärsiä kuin vain muutaman minuutin.
Tuomaristoon kuuluivat Girls Gone Wildin täydeltä urpolta vaikuttanut perustaja Joe Francis, jokin supermalli nimeltään Kylie Bax, jonka unohdin istuvan tuomaristossa heti, kun hän katosi ruudusta, ja Test, joka on mahdollisesti koko tapahtuman viihdyttävin osa heiluessaan oman videokameransa kanssa.
Lisäksi mukana oli kaksi nykyistä WWE Hall of Fameria – Torrie Wilson, joka vaikutti hyvin humalaiselta, ja Snoop Dogg, joka tarjoaa Testin ohella tapahtuman viihdyttävintä antia huudellessaan hävyttömyyksiä mistään mitään välittämättä.
Testillä on elämänsä paras työpäivä.
Miss Girls Gone Wild finalisteina on 12 naista. Robin on sinkku, joka etsii itselleen jotakuta, joka voisi tehdä ”sen” joka ilta. Test kysyy häneltä, sylkeekö hän vai nieleekö. On varmaan turha kertoa vastausta. Yleisö ainakin hurraa.
Asiminalle kelpaa kuka tahansa, kun hän juo. Malli-Kylie kysyy häneltä hänen orgasmiennätyksestään päivän aikana. Vastaus on kymmenen.
Kathrynin suosikkikuntoilu on seksi. Torrie kysyy Kathryniltä hänen suihinottotekniikastaan, mutta Kathryn ei sitä osaa selittää, vaan pyytää avustajaa – jota hän ei ikinä saa, koska on kiire. Test olisi kuitenkin ollut vapaaehtoinen.
Mayra rakastaa Teksasin säätä, koska se tarkoittaa vähäistä vaatetusta. Snoop Doggin vuoro kysyä: onko doggystyle hänen suosikkinsa? Mayra ilmeisesti rakastaa kaikkia asentoja, myös sellaista kuin “front to back”, jota edes omat pimenneet aivoni eivät ymmärrä.
Kerry on illan inhottavin heel, sillä hän ei ole edes menettänyt neitsyyttään 21-ikävuoteen mennessä. Joku tuomareista ehdottaa, että hänet tulisi kivittää.
Silmälasipäinen Nikki muistuttaa Snoop Doggia Louis Lanesta (jolla ei ole ikinä ollut silmälaseja), joten Snoop utelee, harrastaisiko Nikki seksiä ennemmin Teräsmiehen vai Lepakkomiehen kanssa. Vastaus on luonnollisesti molemmat.
Ensimmäiset 6 kisaajaa.
Donna Sun on ainut, jolla on sukunimi. Veikkaan, että joku tuottajista on halunnut alleviivata Donnan aasialaista eksotiikkaa. Donnasta osataan kertoa, että hänellä oli threesome naisten kanssa ennen kuin hän edes menetti neitsyytensä. Uskomatonta. Test pyytää Donnaa näyttämään mikrofonille, miten hän harrastaa suuseksiä. Coach on nähnyt tarpeeksi noin sekunnissa ja häätää Donnan lavalta.
Bridgette rakastaa istua elokuvateatterien takarivillä, eikä juontohommissa olevalla Stacy Keiblerillä ole hajuakaan, mitä se tarkoittaa. Myös Bridgetteä pyydetään näyttämään suuseksitaitojaan mikrofonille, mutta Coach on jo nähnyt tämän ja häätää Bridgetten lavalta vieläkin nopeammin.
Renee kaipaa miestä, joka kestää vahvaa naista. Torrie utelee häneltä hänen naisseikkailuistaan. Renee kertoo, ettei se tarina ole niin hyvä, jos sitä ei todistanut itse.
Shalah ei kaipaa kahden minuutin miehiä. Test pyytää Shalahia näyttämään notkeimman asentonsa. Lopputulos ei ole spagaati. Hän saa myös extrapyynnön tuomareilta: maailman epäcoolein mies Joe Francis kysyy Shalahin lesbofantasiaa. Vastaus on kaksi naista ja jänis.
Foshah on tanssija, joka on käytännössä pukeutunut alusvaatteiden lisäksi vain vyöhön ja lahkeisiin. Snoop Dogg utelee häneltä, kenen tuomarin kanssa hän haluaisi harrastaa suuseksiä. Torrie Wilson voittaa – tietenkin.
Viimeinen kisaaja on Staceie, joka opiskelee yhtiölakia. Ensi töikseen Staceie näyttää yleisölle tissit – ja luultavasti jo sillä voittaa ensimmäisen kierroksen. Girls Gone Wildin omistaja Joe Francis kysyy Staceielta, mitä hän tekisi sillä 25 000 dollarilla, jonka hän voisi tästä kisasta voittaa. Staceie vastaa, että näyttäisi villin puolen Girls Gone Wildista. Minäkään en ymmärrä. Heti perään Coach kysyy Stacy Keibleriltä hänen ennakkosuosikkiaan. Stacy kuulemma tykkää siitä blondista.
Viimeiset kuusi kisaajaa.
Jos mitään ei jäänyt yhdestäkään kisaajasta mieleen, niin samanlainen olo jää myös tätä katsoessa. Itselläni jäi alun perin mieleeni vain neitsyt Kerry (lähinnä siksi, että hän oli täysin väärässä ympäristössä – ja sai jatkuvasti vittuilua tästä) sekä Foshah ja Staceie, jotka vaikuttivat siltä, että heillä voisikin olla tulevaisuutta aikuisviihdebisneksessä.
Lisäksi mieleen jäi, miten idioottimaisesti kaikkien nimet on kirjoitettu. En todellakaan tiedä, annetaanko USA:ssa nimiä miten sattuu vai oliko tämä jokin tuotantotiimin vitsi, mutta kaikki kirjoittamani nimet on sillä tavalla, miten ne on tässä ohjelmassa esitetty.
”Spin the wheel, make the deal.”
Missikokelaat kisaavat neljässä eri kategoriassa ihan kuin oikeissakin missikisoissa: juhla-asukierros, iltapukukierros, bikinikierros ja niin kutsuttu talenttikierros.
Kolmen ensimmäisen kierroksen sisältö oli tosin täysin sitä, että he saapuvat paikalle ihan missä asussa nyt sattuvat olemaankaan, vastaavat johonkin perverssiin kysymykseen ja näyttävät sen verran paljasta pintaa kuin sillä kertaa uskaltavat.
Asukierroksilla jokaiselle on varattu noin puoli minuuttia aikaa, mikä tarkoittaa, että kisaajista ei jää oikein mitään kunnolla mieleen.
Lahjakkuuskierroksella on mukana onnenpyörä, jossa on eri haasteita, joita tulevan Miss Girls Gone Wildin tulee tehdä. Kategorioina on “pallot suussa”, “ole Girl Gone Wild, “rakenna bikini”, “hauskaa fallisen ruuan kanssa”, “kieliolympialaiset”, “feikkaa orgasmi”, “sylje tai niele” ja “jonglöörää vesipalloja”.
Osa näistä on tosin tuomariston mielestä niin surkeita kategorioita, ettei niitä nähdä lainkaan: esimerkiksi yksi kisaaja saa kategorian “jonglöörää vesipalloja”, mutta Test kääntää sen mielivaltaisesti “hauskaan fallisen ruuan kanssa”. Kuka nyt jaksaisi tällaisessa tapahtumassa katsoa jonglööräystä?
Luultavasti ainoa mainitsemisen arvoinen osa tässä kohtaa kisaa on neitsyt-Kerryn segmentti, jossa koko tuomaristo, yleisö ja juontajat ovat avoimesti häntä vastaan. Onnenpyörää pyörittävä Test jättää tarkoituksella hänelle kategorian “feikkaa orgasmi”, ja juontajat vitsailevat, että hän tuskin edes tietää, mikä se on.
En ole yllättynyt, etteivät samaan aikaan Snoop Doggin chanttaamat “suck my dick” ja “lift your skirt” -huudot päätyneet hänen WWE Hall of Fame -videopakettiinsa.
Kategoria oli ”syljetkö vai nieletkö?” En tiedä miten tämä vastaa kysymykseen.
Lopuksi tuomariston epämääräisesti valitsemat viisi parasta pääsee paikalla olevan yleisön meluäänestykseen – ja voittajaksi selvitytyy aasialaistaustainen Donna Sun. Vince McMahon todistettiin vaihteeksi vääräksi, sillä hänen järjestämän missikisan voitti yleisöstä lähteneen desibelin mitalla aasialainen nainen.
Voittajaksi selviytyi Donna Sun. Tämä varmasti lukee ensimmäisenä hänen CV:ssään.
Aivan lähetyksen päätteeksi lavalle pyydetään vapaaehtoisia yleisön naisia vilauttamaan kameralle, ja lähetyksen päättyessä ruudussa on liuta tissejä. Jee.
Torrie Wilson vs. Nidia
”This is your main event.”
Ohjelma-aikaa käytetään runsaasti myös Torrie Wilsonin huhtikuun 2003 Playboy-numeron mainostukseen. Yhdessä vaiheessa iltaa Coach ei jaksa enää kuunnella juontajaparinsa Stacy Keibleria, vaan lukee Torrien Playboy-numeroa. Stacy tästä hieman suutahtaa, mutta Coach osaa selittää, että Stacy on kuuma – mutta Torrie on liekehtivä.
Lisäksi tässä näytetään videomateriaalia kyseisen numeron kuvauksista, joka on hyvinkin samanlaista tavaraa kuin WWE näytti myös viikoittaislähetyksissään kyseisistä kuvauksista. Tämä on kuitenkin oiva aasinsilta tapahtuman ainoaan mainostettuun “otteluun” eli Nidian ja Torrie Wilsonin Body Challenge -matsiin.
Body Challengen säännöt ovat aika selvät. Naiset käyvät vuorotellen ruudussa, näyttävät vartalostaan sen verran kuin haluavat ja ilmeisesti lopuksi yleisö äänestää paremman vartalon omistavaa naista.
Nidian vuoro on ensin. Nidia oli entiseltä ammatiltaan ennen Tough Enough -voittoa striptease-esiintyjä, joten hän osaa keikistellä lavalla oikein hyvin. Mitään unohtumatonta hän ei tarjoa. Kriittisiä osia ei näy, koska Nidia on heel – vaikka Snoop Dogg kuinka chanttaa: “Show your tits!”
Torrie saapuu seuraavaksi ja tarjoaa ihan ensiksi bodyshottia Stacy Keiblerille, joka ottaa sen iloissaan vastaan. Nidia kuitenkin hyökkää Torrien kimppuun tuoli kädessään ennen kuin Wilsonin osa ehtii kunnolla edes alkaa. Eikä kyseessä ole edes WWE:stä tuttu taitettava terästuoli, vaan puinen selkänojallinen baarijakkara. Ja siinä se.
Tapahtumaa mainostettiin WWE-naisten alastomuudella, ja sen sijaan katsojille tarjottiin luultavasti vähemmän WWE-naisten vähäpukeisuutta kuin mitä aikansa viikoittaisjaksoissa Raw’ssa ja SmackDownissa.
Koko Nidian ja Torrien väliselle segmentille – ainoalle tapahtumaan etukäteen mainostetulle segmentille – annettiin aikaa neljä minuuttia ja kymmenen sekuntia. Tämä on noin viisi prosenttia koko lähetyksestä.
Olisihan se pitänyt arvata.
Mitä tapahtui tapahtuman jälkeen?
WWE:n ruudussa tapahtumasta ei puhuttu oikeastaan lainkaan. Ikään kuin tapahtumaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Seuraavassa SmackDownissa Torrie Wilson ei esiintynyt lainkaan. Nidia sen sijaan manageroi Jamie Noblea, joka otteli Rey Mysteriota vastaan. Kyseisen ottelun aikana selostajat Michael Cole ja Tazz mainitsivat, että Noble kävi Hugh Hefnerin Playboy-kartanossa riehumassa – mutta ei lainkaan sitä, miksi.
Tämän jälkeisessä SmackDownissa Nidian kateus Torrien Playboy-numerosta jatkui Nidian ja Torrien kohdatessa painiottelussa, jonka lähes koko aika käytettiin Torrien Playboy-numeron mainostukseen. Girls Gone Wildia ei mainittu sanallakaan. Torrie voitti ottelun helposti, ja feudi päättyi siihen.
WrestleManiassa Torrie otteli Stacy Keiblerin ja kahden Miller Lite -oluttytön kanssa pehmoporno-ottelun ja aloitti senjälkeisessä SmackDownissa feudin WWE:hen palaavan Sablen kanssa.
Ilkeä Sable keskeytti Torrien Playboy-bileet.
Girls Gone Wildin omistaja Joe Francis pidätettiin hieman tämän tapahtuman jälkeen kiristyksestä ja huumesyytöksistä. Lisäksi häntä syytettiin siitä, että hän oli pyytänyt alaikäisiä naisia esiintymään alasti videolla ja kertomaan kameralle, että he olisivat 18-vuotiaita.
Francis sai syytteen prostituutiosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja huumeiden välittämisestä.
Pidemmän päälle tällä ei ollut vaikutusta mihinkään, sillä Francis tuotti Girls Gone Wild -videoita vielä kymmenen vuotta, kunnes lopulta ajautui konkurssiin vuonna 2013. WWE:n kanssa hän ei kuitenkaan tehnyt enää ikinä yhteistyötä.
Francisista ei löytynyt vuoden 2003 mugshottia, mutta onneksi hän on niin paha poika, että muista vuosista voi valita parhaan kuvan.
Takahuoneissa kuohuu
Koko tämä soppa on Eric Bischoffin luultavasti suurin itse tuottama juttu hänen koko WWE-urallaan.
Bischoffin yksi parhaista kavereista oli Jason Hervey, joka oli entinen lapsitähti The Wonder Years -ohjelmasta. Hervey toimi tuottajana WCW:ssä hänen näyttelijäuransa jälkeen, ja kun Bischoff aikanaan siirtyi TNA:han, Hervey tuli mukana.
Jason Hervey tunsi Joe Francisin ja tutustutti hänet Eric Bischoffiin. Bischoffin mukaan Francis halusi ostaa Playboyn, ja Bischoff tiesi, että Vince McMahon suunnitteli ainakin ajatuksen tasolla samaa. Francis halusi järjestää suoran maksulähetyksen ja pyysi siihen apua Eric Bischoffilta, jolla oli paljon kokemusta PPV-lähetyksistä. Bischoff päätti suositella Vince McMahonille yhteistyötä Girls Gone Wildin kanssa, sillä millä muullakaan mediajätillä olisi WWE:n kaltaista kokemusta spektaakkelimaisista suorista lähetyksistä?
Voit kuunnella Bischoffin näkemyksen tästä tapahtumasta oheisesta upotteesta.
Girls Gone Wildista on jäänyt todella vähän mitään taustatietoa. En ole löytänyt mitään haastatteluita tai vastaavia, joissa esimerkiksi Nidia, Stacy Keibler, Torrie Wilson tai Test olisivat kertoneet kokemuksestaan.
Myös nämä finalistinaiset ovat suuri mysteeri. Keitä nämä naiset olivat, ja miksi juuri he valittiin tähän kisaan?
Kilpailijoiden eriskummallisia nimiä googlettamalla onnistuu löytämään muutamat heistä tulevien Girls Gone Wild -julkaisujen IMDb-sivuilta, mutta siinä on hyvin pitkälti se.
Myöskään minkäänlaista tapahtuman ostolukua en onnistunut löytämään, mutta en voi kuvitella sen olevan kovinkaan iso. Girls Gone Wild: Live From Sping Breakia myytiin noin 20 dollarin hintaan.
Yksi hulvaton anekdootti tapahtumasta on kuitenkin jäänyt elämään, kun Snoop Dogg nöyryyttää yhtä tapahtuman tuottajista, Kevin Dunnia. Kuulet sen alla olevasta upotteesta kohdasta 1:21:14, sillä tarina ei ole läheskään yhtä hauska kirjoitettuna.
Kannattaako tämä tapahtuma katsoa?
Ei.
Tässä tapahtumassa oli tasan kaksi positiivista asiaa: Test ja Snoop Dogg. He ottivat kaiken ilon irti tästä irstailusta. Muutenkin on tavallaan hauska nähdä WWE-tähtiä näin absurdissa ympäristössä. En tiedä, miten olisin itse 11-vuotiaana reagoinut, jos olisin tiennyt, että humalainen Torrie Wilson utelee satunnaisten naisten lesbomieltymyksistä maksulähetyksissä.
Muuten koko tapahtumaa voi pitää täytenä floppina, ellei jopa katsojien linssiinviilauksena.
Tätä tapahtumaa mainostettiin WWE-tähtien alastomuudella, mutta ironisesti WWE:n viikoittaislähetyksissä oli näihin aikoihin tarjolla enemmän WWE-tähtien paljasta pintaa. Erityisen isona huijauksena pidän Torrien ja Nidian body challengea. Aikuisviihteenä tämä koko tapahtuma oli ala-arvoista viihdettä, sillä koko “Miss Girls Gone Wild” oli täysin idioottimainen konsepti, jossa nämä täysin tuntemattomat naiset saapuivat hetkeksi keikistelemään liukuhihnalta – ja katoavat sitten ruudusta yhtä nopeasti tarjoamatta oikeastaan mitään. Suurin osa naisista oli toki ihan hyvännäköisiä, mutta en todellakaan olisi tilannut tätä tapahtumaa yhdenkään heidän takia.
Itse katsoin tämän tapahtuman 15 vuotta myöhemmin ilmaiseksi internetistä, ja silti jäi huijattu olo.
”I wanna fuck.”
– Snoop Dogg, 2003
No Comment