Arvio: AEW Double or Nothing 2022
Kolme vuotta sitten AEW pakkasi kymmenen tuhatta henkeä Las Vegasiin ja käynnisti vallankumouksen. Tänä päivänä promootio voi paremmin kuin koskaan, mutta oliko paluu Vegasiin vuosipäivän kunniaksi odotetunlainen napakymppi?
Kuten johdattelevasta kysymyksestä voi päätellä, ei ollut.
AEW:n kolme edellistä maksutapahtumaa olivat asettaneet riman kohtuuttoman korkealle, joten oli odotettavaa että se taso jossain vaiheessa lopahtaa. Ennusmerkit olivat tavallaan toki ilmassa, sillä mielestäni tapahtuman rakentelu oli jäänyt usean ottelun kohdalla köykäiseksi, olemattomaksi tai vaan puhtaasti heikoksi. Seassa oli kuitenkin muutama todella kuuma kuvio, jotka loistivat kirkkaina valopilkkuina Dynamiten ja Rampagen keskiöissä.
Mitä näistä eväistä saatiin sitten aikaan?
This has been a long time coming for @RealWardlow! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/dXtFpo8P4t
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Yksi painimaailman kuumimmista kuvioista sai kunnian avata illan juhlallisuudet. En nyt siis puhu HookHausen-joukkueen debyytistä pre-shown puolella, vaan MJF:n ja Wardlown välienselvittelystä. Kaksikko oli ollut sotajalalla Revolution-tapahtumasta alkaen, mutta siemenet oli kylvetty jo Wardlown debyytissä talvella 2019. Viikkojen ajan Dynamiten parasta antia olivat olleet juurikin näiden velikultien (ja siipimiesten kuninkaan Shawn Spearsin) segmentit. Kaikkien ennusmerkkien mukaan huipennus oli luvassa nyt.
Toki ennen tapahtumaa oli käynnissä valtava kuhina, johon kytkeytyi MJF:n tyytymättömyys palkkaansa, väliin jätetty meet & greet -tapahtuma, Schrödingerin lentolippu, kasinolla vietetty ilta ja minuuttiaikataululla seurattu Twitter-kuhina. Lopputulos oli kuitenkin se, että MJF astui ensimmäisenä suden suuhun, ehkä vihatumpana kuin koskaan aiemmin. Oliko kyseessä sitten maailman typerin work, shoot, worked shoot, shooted work vai jotain aivan muuta ei ole vielä kirjoitushetkellä tiedossa, muilla kuin Tony Khanilla, MJF:llä ja varmasti jotenkin myös Hulk Hoganilla.
Goodnight HULKAMANIACS and jabronie marks without a life that don't know it a work when you work a work and work yourself into a shoot,marks
— Hulk Hogan (@HulkHogan) October 16, 2011
Kaiken sekoilun jälkeen itse ottelu oli puhtaasti kaikki mitä siltä olisi voinut toivoa. MJF yritti paeta hetken, kunnes kohtasi viimein turmionsa Wardlowin armottomassa mankelissa.
Ja se oli siinä.
Illan avaus oli täydellinen ottelu.
Ja oli se HookHausenin ottelukin aika kiva!
Oli siis harmi, että seuraavat pari tuntia kuluivat pääosin alakuloisissa merkeissä.
Avausottelun jälkeinen suvantovaihe on suurin syy, miksi tämä tapahtuma jättää kylmäksi. Jostain kumman syystä pääkorttiin oli ahdettu 12 ottelua, joka venytti kokonaiskestoa lähes viiteen tuntiin. Dave Meltzerin mukaan ylimääräinen tunti oli hankittu PPV-tarjoajilta, jotta Martha Hart saisi omalle puheelleen kaiken tarvitsemansa ajan. Samalla tapahtumaan buukattiin muutama ylimääräinen ottelu viimeistä tuntia silmällä pitäen. Ei olisi tarvinnut.
The @youngbucks right on target! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/dP78WsaMkZ
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Hardyn ja Jacksonin veljesten välienselvittely jo meinasi ihan unohtua arviota kirjoittaessa. Unelmaotteluksi tituleerattua joukkuekohtaamista ei voi unelmien täyttymykseksi lukea. Veljesjoukkueet olivat kohdanneet muutamaan otteeseen viittä vuotta aiemmin. Niistä otteluista etenkin ROH:ssa oteltu tikapuurähinä keräsi aikanaan kehuja. Nyt mukana ei ollut remonttivälineitä peittämässä Hardyjen raihnaisuutta. Etenkin Jeff tuntui olevan aivan pellolla läpi ottelun, joko hajoavan painikengän tai loukkaantumisen vuoksi. Matt ja Nick Jacksonin niskaan lankesi mahdoton tehtävä kantaa ottelu kunnialla maaliin asti. Lähes jokaisessa PPV-tapahtumassa voi melkein odottaa Young Bucksien varastavan shown, mutta ei tällä kertaa. Ottelu oli kankea valtaosan ajasta ja syttyi kunnolla henkiin vasta lopputaistelun aikana. Voittajapuolisko nostattaa myös kulmakarvoja kysyvästi.
Hardyilla saattaa edelleen olla nimiarvoa, mutta itse toivoisin kaksikon pikkuhiljaa ripustavan painisaappaansa naulaan.
What an amazing counter by @annajay___ to lock in the #QueenSlayer on the TBS Champ! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/MwhONDfYEX
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Tapahtumaa edeltävään Rampageen olisi aivan hyvin voinut viskata ainakin Jade Cargillin ja Anna Jayn välisen TBS-mestaruusottelun. Ottelusta ei jäänyt kyllä mitään positiivista jälkipolville kerrottavaa, sillä pakka hajosi totaalisesti kasaan muutaman ensimmäisen minuutin jälkeen. Ymmärrän täysin, että Jade Cargillista rakennetaan naisten divisioonan tähteä ja karismaakin löytyy, mutta kehässä puhutaan vielä raakileesta. Kun yhtälöön lisätään lähes yhtä vihreä Jay, ei lopputulokseksi saatu mitään positiivista. Ottelun suurin tarjonta olikin illan Kuumimmissa Vapaissa Agenteissa, kun ensin Stokely Hathaway saapui Cargillin uudeksi manageriksi ja heti perään Athena (NXT:ssä Ember Moon) saapui estradille divisioonan tuoreimpana lisäyksenä. Vaikka AEW:n kokoonpano alkaakin kärsiä hieman mammuttitaudista, niin koen molempien olevan oivia lisäyksiä. “Big Stoke” on managerina nappiosuma ja toivottavasti näyttelee mikkimiehen taitojaan mahdollisimman usein. Athena puolestaan lisää jälleen tasokkaan veteraanin naisten divisioonaan, joka tarvitsee edelleen huipputason painijoita omien projektien edistyessä hitaasti.
Myöhemmin tapahtumassa paikalle saapui vielä mystisestä polvivammastaan maagisesti parantunut entinen ROH-mestari Rush kaveeraamaan vanhan kaverinsa Andrade El Idolon kanssa. Rush ei vielä omaa “All Elite” -grafiikkaansa saatu, joten voi olla että miljoonan peson mies on vain läpikulkumatkalla. Horisontissa häämöttää jo Forbidden Door eikä tarvita kummoista selvännäkijää toteamaaan, että Los Ingobernables -trion yhteenpaluun olevan suunnitelmissa…
House of Blackin ja Death Trianglen välinen kuvio tuntuu kestäneen nälkävuoden verran ilman kummoisempaa kehitystä. Nyt nähtiin kuitenkin vasta ensimmäinen puhdas trios-ottelu osapuolten välillä (Revolutionissa loukkaantunutta Fenixiä paikkaili pohjoismaalainen supertähti Erick Redbeard). Vaikka Malakai Blackin promot ovat pahimmillaan herättäneet lähinnä Bray Wyatt -tason myötähäpeää, ei käy kieltäminen että kehässä tosiaan sinkoili kuusi maailmanluokan painijaa. On vähän harmi, että osapuolet eivät ole yksilöotteluita otelleet (PAC vastaan Tommy End, Fenix vastaan Buddy Matthews, haloo!), mutta onneksi molemmat trios-kohtaamiset ovat olleet täyttä dynamiittia. Koko kuusikko veti ottelun päästä päähän sata lasissa aivan kuin olisivat yhtäkkiä astuneet Dragon Gaten kehään.
And now @malakaiblxck answers! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/5faPOhLB37
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Siksi onkin harmi, että ottelun lopetuksessa tunnelmaa madallettiin oikein urakalla pahan puolelle kääntyneen Julia Hartin muodossa. Jos House of Blackin ja Death Trianglen kuvio on tuntunut hitaalta, niin Hartin kasvoilla leviävä musta mönjä se vasta hitaasti onkin liikkunut, jääden paikoilleen noin neljäksi kuukaudeksi. Hartin liittyminen House of Blackiin ei kiinnosta allekirjoittanutta laisinkaan.
Älkää lukitko näitä tyyppejä pimeään huoneeseen mölyämään taas kolmeksi kuukaudeksi vaan antakaa heidän painia, hitto vie!
Yksi tämänvuotisen (ja oletettavasti myös tulevien vuosien) Double or Nothingin isoista otteluista olivat miesten ja naisten Owen Hart Foundation -turnausten finaalit. Traagisesti vuonna 1999 menehtyneen Hartin muistoa kunnioittava turnaus on saanut aikaa televisiossa runsaasti viimeisten viikkojen ajan. Harmillisesti finaalit eivät olleet turnausten parasta antia.
Massive back elbow by @SamoaJoe! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/YvVGPUJaI0
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Miesten finaalissa olivat nokikkain Samoa Joe sekä Adam Cole. Molempien mittavista ROH-urista huolimatta kaksikko ei ollut koskaan aiemmin kohdannut toisiaan yksilöottelussa. Ensikohtaaminen oli loppujen lopuksi kieltämättä täysin katsottava ottelu, mutta ei mitään sen enempää. Joe on ollut lyhyellä AEW-urallaan parempi kuin uskalsin odottaa. Aika ja loukkaantumiset ovat vieneet kultaisten vuosien terän, mutta Joen presenssi ja tekemisen fyysisyys erottavat ukon edelleen massasta edukseen. Ottelu Colen kanssa ei vaan missään vaiheessa klikannut. Cole nauttii AEW:ssa isoa roolia ja kerää kovaa reaktiota, mutta kehässä ja mikissä hän on usein sietämättömän valju. Toki poikkeuksiakin tähän on (Colen promot Road to -videopaketeissa ovat pääosin olleet hyviä, tv-ottelut Jay Lethalia ja Christian Cagea vastaan olivat hienoja), mutta Cole ei valitettavasti ole kuulunut rosterin mielenkiintoisimpiin painijoihin. Ottelu oli siis loppujen lopuksi todellakin yksi näkemistäni otteluista.
Shotgun dropkick by @realrubysoho! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/rug07wQhz3
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Naisten finaali ei myöskään suurempia arvosana-asteikkoja rikkonut. Britt Baker ja Ruby Soho olivat sentään kohdanneet kerran aiemminkin, mutta silloinkaan lopputulos ei ollut kovinkaan erikoinen. Tällä kertaa sentään Rancid esitti Ruby Soho -kappaleensa Sohon sisääntulossa. Se jäikin ottelun muistettavimmaksi asiaksi. Kun vielä viime vuonna uskoin Bakerin ottaneen harppauksia eteenpäin painijana, niin tänä vuonna asiat ovat olleet melkein päinvastoin. Bakerin kaikki isot ottelut ovat olleet aikamoisia floppeja, myös niitä ihan oikeasti päteviä painijoita vastaan.
The Founder of the #OwenHart Foundation, Dr. Martha Hart is here at #AEWDoN Double or Nothing! pic.twitter.com/qrjtwtccRb
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Kokonaisuuden paras osa olikin ehdottomasti Owenin lesken Martha Hartin puhe finaaleiden jälkeen. Vuosikausien ajan demonisoitu Martha sekä hänen ja Owenin lapset olivat vihdoin saaneet oman puolensa tarinasta kuuluviin Dark Side of the Ring -dokumentin kautta. Nyt voittajille vyöt ja pokaalin jakanut Martha näytti vapautuneelta ja iloiselta. Rouvan puhe oli kuin vaihtoehtoinen Owenille omistettu Hall of Fame -puhe, joka onnistui tuomaan hymyn huulille.
Epäonnistuneista finaaleista huolimatta toivon hartaasti ettei turnaus jää yhden vuoden ihmeeksi vaan tulevina vuosina palataan asiaan. Jos jotain painijaa kannattaa kunnioittaa vuodesta toiseen, niin Owen Hartia.
Illan heikoin palanen oli ehdottomasti Men of the Yearin ja debytoivan Paige VanZantin välienselvittely Sammy Guevaran, Tay Contin ja, arvasit oikein, Frankie Kazarianin kanssa. Scorpio Sky, Ethan Page ja Dan Lambert sukelsivat Codyversen syövereihin eikä edes Cody Rhodesin lähtö firmasta ole nostanut poppoota ulos siitä suosta. Samalla Guevarasta ja Contista on tullut sietämättömiä hahmoja, joita edelleen itsepäisesti buukataan “sankareina” Men of the Yearia vastaan. Sitten mukaan sekoitetaan Frankie Kazarian, Scorpio Skyn turha viikon mittainen face-turn swerve sekä MMA-ottelija Paige VanZant, on sekava soppa valmis. AEW on saavuttanut jotain ainutlaatuista: kuvion jossa yleisö ei halua hurrata oikeastaan kenellekään.
Otteluun johtanut juonikuvio onkin ollut alkuvuoden huonoin juonikuvio AEW:ssa, eikä ottelu sitä mihinkään muuttanut. Yleisö reagoi odotetun lailla kuusikkoon eikä kehätoiminta mielipidettä muuttanut. Ottelun ainoa valopilkku oli Kazarian, jonka jatkuva kiroilu sai sentään hymynkaaren hiipimään huulille.
.@paigevanzant and @TayConti_ facing off after weeks of animosity! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/wPvugfZDSo
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Ainoa syy PPV-statukseen oli varmasti VanZantin debyytti kehässä asti. Kehän laidalla hän oli toki pyörinyt viime syksyn nurkilta asti, mutta nyt painikoulutus oli saatu siihen vaiheeseen että mähinöintiin oli annettu lupa. VanZant ei mitään suuria ihmeitä kehässä esittänyt, mutta ei ainakaan näkyvästi myöskään mokaillut.
Luojan kiitos kuvio on nyt virallisesti kuopattu. Valitettavasti koko kuusikko saa tehdä hartiavoimin työtä, että saavat pestyä tämän ajan haaskuun lemun pois itsestään.
Tarvitseeko tapahtumasi elvytystä? Kutsu hätiin Ihmeellinen Kumimies™, joka bumppaa niin talossa kuin puutarhassa!
Insane Coffin Drop by @DarbyAllin onto @KORCombat! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/Df9d3ai0Tz
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Khan käskytti vihdoin kaapistaan työukot kehään asti, kun niskojaan lähes Ibushin omaisesti vihaava Darby Allin otti mittaa luotettavasta teknikosta Kyle O’Reillysta. Vasta viimeisessä Rampage-jaksossa ennen tapahtumaa lisätty ottelu ei tosiaankaan ollut mikään parhaiten rakennettu, vaikka O’Reilly olikin pillmanoinut Allinin oppi-isä Stingin jalan viikkoa aiemmin. Owen-turnaukseen välieriin kaatunut parivaljakko ei saanut samanlaista valokeilaa kuin finalistit, mutta toimittivat sangen näppärän kohtaamisen, joka alkoi vihdoin herättää yleisöä kohmeestaan. Normaaliin tapaan mukaan mahtui jälleen muutama mielipuolinen Allinin loikka. O’Reillyn muutamat ensimmäiset kuukaudet AEW:ssa kuluivat suhteellisen rauhallisen merkeissä, mutta viimeisen kuukauden otteet ovat jälleen muistuttaneet hänen kyvyistään kehässä. Mattopainin maestro oli suosikkejani aikanaan PWG:ssä, joten on ollut mahtavaa nähdä miehen syttyvän jälleen liekkeihin.
On kuitenkin todettava että ottelu olisi laadustaan huolimatta sopinut viikottaisjakson tarjontaan. Ottelijoistaan huolimatta kohtaaminen oli illan pienimmän profiilin koitos.
Flying Octopus Hold by @serenadeeb, putting @thunderrosa22 in a precarious position here in this Championship Match! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/1baQdMAeFG
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Tapahtuman ylösnousemusta alkupuolen suosta oli hyvä jatkaa AEW:n parhaalla naistenmestaruusottelulla hetkeen. Eikä ihmekään, kun kehässä olivat divisioonan parhaimmistoa edustavat Thunder Rosa ja Serena Deeb. Ottelun rakentelu oli vaan ollut valitettavan heikkoa, sillä kumpikaan ei ole erityisesti mikin varressa loistanut. Rosakin on ollut loukkaantuneena mestaruusvoitostaan alkaen, joten kehässäkään ei ole päästy riehumaan.
Onneksi itse ottelu kuitenkin toimitti toivotun lailla. Deebillä on vyöllään jo yksi parempia naisten PPV-otteluita firman historiassa Rihoa vastaan vuosi takaperin, mutta ihan sen kohtaamisen tasolle ei päästy. Rosan ja Deebin kemiat natsasivat yhteen oikein mainiosti ja perinteisen tekninen kohtaaminen olisi sulautunut vaivattomasti jopa NWA:n tapahtumaan.
Toivottavasti tämä taso pysyy myös tulevissa tapahtumissa, sillä naisten divisioonassa alkaa olla tarvittavaa taitoa ja syvyyttä.
“Ladies and gentlemen, shit is about to hit the fan”, totesi kehäkuuluttaja Justin Roberts ennen Anarchy in the Arena -ottelun alkua.
Ja voi pojat kuinka oikeassa hän olikaan.
Jericho Appreciation Societyn edustaman urheiluviihteen ja Blackpool Combat Clubin edustaman showpainin yhteentörmäys oli vääjäämätön molempien ryhmittymien syntyessä. Mukana olivat myös Eddie Kingston, Santana ja Ortiz, jotka olivat aloittaneet koko rähinän Chris Jerichon tuoreimman poppoon kanssa. Illan alkaessa kenelläkään ei ollut vielä mitään käryä minkälainen ottelu areenan anarkia tulisi olemaan.
Ottelu alkoi kohtuullisen normaalisti brawlauksella kesken sisääntulojen. Luulin katsovani vain tavallista yleisön seassa tappelua, josta sitten siirryttäisiin kehään jakamaan geneerisiä iskuja roskatynnyreillä, tuoleilla ja pöydillä.
Sitten Jon Moxleyn sisääntulomusiikki Wild Thing hiipui… ja alkoi uudestaan.
Siitä hetkestä alkaen tämä ei ollut enää ottelu.
Tämä oli Mähinä.
A bloodied @theDaddyMagic assaults @MadKing1981 in the stands! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/weGTsYHPxF
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Kamera joutui hyppimään villisti paikasta toiseen, sillä taistelu tosiaankin levisi ympäri areenaa yleisön mylviessä villinä. Bryan Danielson pieksi Angelo Parkeria minuuttitolkulla yhdessä ja samassa paikassa. Veriset Kingston ja Matt Menard päätyivät ruokakojuille asti. Jericho iski kauhistuttavan Walls of Jerichon pöydästä lävitse. Santana ja Ortiz lensivät villisti paikasta toiseen. Daniel Garcia murhattiin hissiin.
Mähinässä tapahtui aivan liikaa asioita kuvailtavaksi tämän tekstin puitteissa, mutta se kaikki oli aivan mahtavaa. Verisessä kamppailussa ei ihan hirveästi painia nähty, mutta ei se menoa haitannut.
Ottelun lopetus oli myös puhdasta magiaa. Verisen Kingstonin marssi takahuoneista takaisin kehään bensakanisterin kanssa on uppoutunut jokaiselle katsojalle pysyvästi alitajuntaan. Danielsonin maaginen taistelu ylivoimaa vastaan muistutti jälleen jokaista siitä, kuka on maailman paras painija. Jopa ottelun heikoin painija, Jake Hager oli oikeasti toimiva palanen ottelua painiessaan Danielsonin kanssa ja hyökätessään lopussa tämän polven kimppuun psykoottisesti pesäpallomailan kanssa.
Jos illan avausottelu oli täydellinen ottelu, tämä oli täydellinen kokemus.
Joukkuemestaruusottelu sai kunnian seurata järjen vievää rähinää ja onnistuikin siinä melkoisen hyvin. Yleisökin oli löytänyt virtansa uudelleen edellisen ottelun tuoksinnassa ja pysyikin kuumana loppuillan ajan.
That didn't work out too well for @starkmanjones! Get #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/HMl5gXtpUV
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Joukkuemestaruuden ympärillä pyörinyt kuvio oli ollut ihan kiva keskikortin kuvio. Jännäksihän kuvion tekee se, että itse mestarit eivät kuviossa ihan hirveästi olleet mukana. Shane “Swerve” Stricklandin, Keith Leen ja Team Tazin välinen välinen kuvio oli ollut Rampagen vakiokalustoa jo hetken aikaa, kunnes Jurassic Express liittyi mukaan huvin ja urheilun vuoksi pistämään mestaruutensa tulilinjalle.
Itse ottelu ei ollut yhtä kova kuin edellisen tapahtuman vastaava kolmen joukkueen mestaruuskoitos, mutta erittäin tasokas kohtaaminen saatiin silti kokkailtua kasaan. Toki Stricklandin ja Powerhouse Hobbsin välinen vääntö oli paikoin hämmentävän kohmeista, mutta se ei onneksi ottelun kokonaislaatuun hirveämmin vaikuttanut. Valokeilassa ollut erittäin karismaattinen Ricky Starks toki lensi huolestuttavasti niskoilleen. Niskavamman kanssa jo aiemmin kamppaillut Starks pysyy toivottavasti terveenä, sillä isompaankin rooliin miehellä olisi kieltämättä rahkeita.
Samalla hitaasti, mutta varmasti etenevä Jungle Boyn ja Christian Cagen välinen kuvio alkoi ottaa uusia ulottuvuuksia Cagen lähes maksaessa Boylle ottelun useampaan otteseen. Valmennussuhde ei kuitenkaan osoita rakoilun merkkejä, vaan Cage näyttää ottavan “Jungle Jack Perryä” yhä tiukemmin isälliseen otteeseensa. Hitaasti hyvä tulee, eikös?
Kaasu ei ollut yhtä pohjassa kuin esimerkiksi House of Blackin ja Death Trianglen mittelössä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti siitä huolimatta yllin kyllin. Starksin karisma, Stricklandin sulavuus, Leen pommit, Hobbsin mörssäys, Jungle Boyn atleettisuus ja Luchasauruksen… olemus saivat kaikki loistaa ottelun aikana. En itse tyrmää ottelun voittanutta osapuolta, vaikka toivoisin seuraavaan PPV-tapahtumaan rehtiä kahden joukkueen vääntöä joukkuevöistä.
Päämestaruusottelu oli jälleen kerran illan odotetuinta antia, kuten kuuluukin olla.
Ottelun rakentelu oli ollut kelvollista, mutta kahden tajuttoman kovan CM Punkin kuvion jälkeen (mikkivirtuooseja Kingstonia ja MJF:ää vastaan), ei Hangman Pagea vastaan revitty esiin kovimpia loukkauksia sanaisesta arkusta. Vihaisen Hangmanin vastapariksi saatiin Punk, joka tuntui lähinnä kiusoittelevan hermojensa kestokyvyn rajoilla olevaa Pagea ja myös onnistuen siinä.
CM Punkin paluu oli niin käsittämättömän iso juttu, että tuntuu edelleen melkein käsittämättömältä, että ukko viikoittain ruudussa heiluu. Kaiken lisäksi työt jatkuvat siitä, mihin ne kahdeksan vuotta sitten jäivät, mitä nyt vähäisistä atleettisista lahjoista on osa iän myötä kaikonnut entistä kauemmaksi. Illan “Punkshotit” olisi voinut suosiolla jättää suunnitteluasteelle. Tanssiparina toiminut Page ei tuntunut pelkältä vastaantulijalta vaan näytti aivan yhtä tähdeltä kuin Chicagon messias.
#Hangman @theadampage's Rolling Elbow flattens @CMPunk! Order #AEWDoN NOW on @BleacherReport & Internationally on @FiteTV / https://t.co/30z8K48kUT pic.twitter.com/H5sGtchF3Z
— All Elite Wrestling (@AEW) May 30, 2022
Yleisö oli tosiaan kuumana, tosin aika hämmentävällä tavalla molempien ottelijoiden saadessa rutkasti enemmän buuauksia ottelussa kuin hurrauksia. En tiedä mitä kummaa Las Vegasin vesijohtovedessä liikkuu (tai edes juoko sitä kukaan), mutta tunnelma oli sangen kummallinen. Page otti useita hengähdystaukoja vain imeäkseen yleisön reaktiota sisäänsä, mikä nyt sopii itsetuntonsa kamppailevan Pagen hahmoon.
Itse kehätoimintakin toimitti. Kohtaaminen oli fyysinen ja muutamasta Punkin kompuroinnista huolimatta kovatasoinen. Olisin henkilökohtaisesti toivonut Pagen olevan tarinan sankarina, mutta lehmipoika päätyikin fyysisesti dominoivammaksi osapuoleksi veteraanin taistellessa henkensä edestä. Lopetus nosti jälleen keskiöön Pagen epävarmuuden ja masturbatorisen Bret Hart -kunnianosoituksen hengessä tultiin kanavoitua Hartin ja Roddy Piperin koitosta WrestleMania 8 -tapahtumassa. Tunteet ottivat vallan Pagen tarttuessa aarteeseensa ja harkitessaan kauniin platinaisen metallin upottamista Punkin ohimoon. Mutta yleisön mylviessä Pagesta ei ollut miestä vetämään liipaisimesta likaisin keinoin. Ja se epäröinti maksoi Pagelle kaiken.
Page uinahti höyhensaarille. Kolmeenlasku oli muodollisuus.
CM Punkin kolmas kesä on alkanut. Onko edessä revanssi Pagen kanssa, hidas kääntyminen takaisin pimeän puolelle vai jotain aivan muuta, se selviää tulevien kuukausien aikana.
Tai niin, olisi selvinnyt jos Punk ei olisi tapahtumaa seuranneessa Rampagessa ilmoittanut olevansa loukkaantunut. Toivottavasti visiitti sairastuvalle ei veny kohtuuttoman pitkäksi, sillä olisi sääli päästä käynnistämään tämä kesä vasta ensilumien nurkilla.
Muistokirjoitusta on turha alkaa vielä väsäämään, sillä loppujen lopuksi kyseessä oli hyvä tapahtuma, mutta ei odotetun erinomainen. Muutamat kyseenalaiset buukkauspäätökset, liiallisesti tuntunut kesto ja heikohko alkupuolisko rokottavat kokonaisuutta roimasti. Loppupuolen ottelut kuitenkin lunastivat odotuksia.
Kun taso on ollut niin kova, niin hyväkin voi tuntua pettymykseltä.
No Comment