Koronapandemia ravisutti showpainin perusteita – nouseeko uhan myötä enempää mahdollisuuksia?

Sitä on jatkunut kohta puoli vuotta. Keskiviikkona 11.3.2020 WWE:n NXT lähetettiin tutusti Full Sail Universityltä Orlandosta. Kilpakaveri AEW oli matkustanut Utahin Maverick Centeriin ja tarjosi ohjelman, jonka pääottelussa Hangman Page & Dustin Rhodes voittivat Inner Circlen johtajan Chris Jerichon ja Sammy Guevaran.

Kukaan ei tuossa vaiheessa tiennyt kuinka pitkäkestoisen ja vakavan uhan koronapandemia asettaisi myös showpainille. Vince McMahonin johtama konglomeraatti ja Shahid Khanin miljardien tukema AEW kyllä selviäisivät tilanteesta taloudellisesti eteenpäin, mutta monille pienemmille painipromootioille korona on ollut kuolemansuudelma. Huhtikuun ensimmäisen viikon piti olla painijuhlaa, joka huipentuisi sunnuntaina 5.4 Tampassa järjestettävään WrestleMania 36 -tapahtumaan. WWE viivytteli asian kanssa niin pitkään kuin mahdollista, mutta joutui lopulta maanantaina 16.3 nöyrtymään ja ilmoittamaan, että WrestleMania Raymond James Stadiumilla on peruttu ja tapahtuu Performance Centerissä tyhjille katsomoille. Kyseessä oli monumentaalinen ilmoitus. WrestleMania-viikosta on nimittäin kehittynyt koko viikon kestävä painifestari, joka kerää fanit ja pienemmät indypromootiot ympäri maailmaa yhtä aikaa samaan paikkaan. Pienille promootioille kyseessä on aivan kiistatta koko vuoden taloudellisesti tärkein hetki.

Korona vei kaiken pois ja ilman tv-sopimuksia ja tukevaa kassavarantoa tulevaisuus oli täysi arvoitus. Isoja tekijöitä lukuun ottamatta tilanne merkitsi täydellistä stoppia tapahtumille ja sitä myöten tulovirroille. Yksi suurimmista tilanteesta kärsijöistä oli ilman muuta keskisuuri National Wrestling Alliance, jonka YouTubessa lähetetty viikoittaisohjelma Powerrr! oli osoittautunut menestykseksi. Korona katkaisi tylysti tämän lennon ja nyt tulevaisuus näyttää todella hämärältä. NWA:n lisäksi Yhdysvalloissa kovan kohtalon koki myös sittemmin WWE:n ostama EVOLVE, ja brittein saarilla useat pienemmät promootiot ovat eksistentiaalisissa ongelmissa, johtuen koronan lisäksi myös kesän #speakingout -skandaalista.

Nyt elokuun lopussa maailma on jo jollain tapaa oppinut elämään pandemian kanssa, mutta keväällä tilanne oli ratkaisevasti erilainen. Koronatartuntojen noustessa eksponentiaalisella käyrällä jouduttiin Yhdysvalloissakin useissa osavaltioissa lockdown- tai vähintäänkin shutdown-tilaan. Monin paikoin yli 50 hengen kokoontumiset kiellettiin kokonaan, joka teki mahdottomaksi viikoittaisjaksojen kuvaamisen. Kaikki urheilusarjat pakotettiin tauolle ja näytti siltä, että showpaini ei voisi tältä välttyä. Lopulta AEW:n ja WWE:n pakkobreikki onnistuttiin välttämään, kun Floridan kuvernööri Ron DeSantis määritteli showpainin ”välttämättömäksi liiketoiminnaksi”. Suurimpien firmojen viikoittaiset jaksot siis pysyivät katkeamattomasti ruudussa. Tämä oli päätös, josta niin Floridan osavaltio kuin Vince McMahoninkin saivat paljon kritiikkiä osakseen. On syytä kuitenkin muistaa, että yhtään sen vastuullisemmin ei toiminut myöskään Shahid & Tony Khanin johtama AEW.

AEW ja WWE kyllä selviäisivät, mutta tilanne oli jättiläisillekin äärimmäisen vaikea. Lipputulojen menetykset aiheuttaisivat toki ison loven, mutta kassa kyllä sen kestäisi. Isompi kysymys oli se, onko showpainissa ilman yleisöä mitään mieltä? Kilpaurheilussa tyhjät lehterit vievät kaiken tunnelman ja suuruuden tunnun mennessään, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse kilpailusta paremmuudesta yksilöiden tai kentällä olevien joukkueiden kesken. Tässä mielessä on ymmärrettävää järjestää tapahtumat, vaikka yleisöä ei olisikaan. Showpaini on tässä ratkaisevasti erilainen viihteen muoto, koska kyseessä on omintakeinen urheilun, teatterin ja improvisaation yhdistelmä. Lähtökohta on täysin erilainen, koska koko tapahtuma rakennetaan nimenomaisesti katsojille. Yleisö on showpainin sielu ja nyt se oli poissa.

Raw & SmackDown olivat tuskailleet laskevien katsojalukujen kanssa jo vuosia ennen koronaa, ja taustalta löytyy ainakin tusinan verran syitä aina mediamurroksesta ja WWE:n käsikirjoituksen tasosta lähtien. Näihin ei ole tässä tarkoitus paneutua sen syvemmin, mutta varmaa on se, että korona ei tehnyt palveluksia laskeville katsojaluvuille. Pari ensimmäistä pandemia-ajan jaksoa meni eksoottisuuden varjolla, mutta hyvin pian kävi selväksi, että painiminen tyhjälle yleisölle oli sielutonta puuhaa. Jo ennestään surkealla tasolla olleet katsojaluvut romahtivat lisää. Tyhjät lehterit tekivät ohjelmasta katsomakelvotonta tauhkaa.

Datalähde: Showbuzzdaily.com. Koonnut: Brandon Thurston & Wrestlenomics Radio.

Graafi kuvaa painin viikoittaisohjelmien katsojalukujen kehitystä vuonna 2020. Tarkastelun kohderyhmänä tässä ovat 18-49 vuotiaat katsojat, jota pidetään tärkeänä indikaattorina tulevaisuutta silmällä pitäen. Syynä tähän on se, että tähän ikähaarukkaan kuuluvat katsojat ovat todennäköisesti valmiita käyttämään rahaa painiharrastukseensa nyt ja tulevaisuudessa.

Graafista voi tehdä kaksi tärkeätä huomiota. Ensinnäkin yleinen trendi siitä, että katsojaluvut ovat pandemian aikana olleet selvässä laskussa erityisesti Raw’n ja SmackDownin osalta. Laskua on myös NXT:n ja AEW:n osalta, mutta lähestyttäessä nykyhetkeä on osa katsojista palannut NXT:n ja AEW:n Dynamite-ohjelman pariin. Tilanne ei siltikään näytä kovin mairittelevalta. Toinen tärkeä huomio liittyy siihen, että AEW pärjää tässä tärkeässä 18-49 ikäryhmässä paremmin kuin WWE:n NXT, ja siinä mielessä McMahonin monoliitin tulevaisuus näyttää epävarmalta.

Datalähde: Showbuzzdaily.com. Koonnut: Brandon Thurston & Wrestlenomics Radio.

Tämä graafi kuvaa samaa asiaa kuin yllä oleva, mutta kaikki ikäryhmät huomioiden. Tämä kertoo sen, että Raw & SmackDown ovat edelleen USA:n katsotuimmat showpainiohjelmat, mutta eron tekevät yli 50-vuotiaat katsojat. WWE:n olisi siis ensisijaisen tärkeää saada nuoremman ikäpolven katsojia koukutettua mukaansa. Graafin skaalauksen vuoksi muutokset eivät silmämääräisesti näytä erityisen suurilta, mutta perustarina on myös tässä sama: korona teki hallaa katsojaluvuille.

”Uusi normaali”

Ihan jokainen meistä on joutunut nielemään sen katkeran myrkkypillerin, että virus on tullut jäädäkseen ja sen kanssa on vain opittava elämään. Toiveet pikaisesta paluusta normaaliin asiaintilaan showpainiin osalta on saanut haudata ja edes alustavaa aikataulua ei ole olemassa. Kaikki riippuu siitä, kuinka pandemia etenee. Niinpä myös showpainin osalta on jouduttu ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Katsojakokemusta kaikkein eniten parantanut tekijä oli ehdottomasti se, että AEW keksi tuoda rosterinsa kehän laidalle tapahtuman ajaksi. Se, että kehän tapahtumiin oli joku livenä reagoimassa toi katseluun sellaisen interaktiivisuuden hivenen, joka on showpainille äärettömän tärkeää. Olkoonkin, että firman työntekijät eivät voi reagoida tapahtumiin yhtä vapaasti kuin aidot katsojat. Muutaman viikon päästä myös WWE otti saman keinon käyttöönsä ja lisäsi pleksit, joita paukuttamalla sai sopivasti luotua lisätunnelmaa myös kotikatsomoihin.

Huonosti suomen kieleen kääntyvä cinematic wrestling eli elokuvallinen paini on myös saanut uutta tuulta purjeisiinsa pandemian aikana. Elokuvallisen painin alkupisteenä voitaneen pitää Matt Hardyn Broken-hahmon syntyä noin neljän vuoden takaa, mutta koronan myötä se on lopullisesti lyönyt läpi valtavirtaan. Tunnetuin esimerkki elokuvallisesta painiottelusta lieneekin WrestleManiassa nähty AJ Stylesin ja Undertakerin ”Boneyard Match”, joka sai yleisesti ottaen todella positiiviset arviot. Elokuvallisen painin läpimurto on varmasti yksi kehityskulku, jota korona on nopeuttanut.

The Undertaker murjoo AJ Stylesiä hautausautoa vasten Boneyard-ottelussa.

Juuri nyt SummerSlam-viikonloppua elettäessä olemme jälleen pandemiapainin yhdessä murrosvaiheessa. WWE on siirtynyt Performance Centeristä Amway Centeriin, josta lähetettiin tuorein SmackDown ja se tulee toimimaan myös SummerSlamin näyttämönä. Fyysistä sijaintia tärkeämpi muutos kuitenkin on, että WWE on rakentanut sinne virtuaalisen osallistumisen mahdollistavan monitoimitilan, jota kutsutaan ThunderDomeksi. Ideana siis on, että kotoa käsin ohjelmaa seuraavat fanit pääsevät kasvoineen televisioon ja tällä tapaa koitetaan simuloida liveyleisöä. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen kokeilu, mutta ensimmäisen SmackDownin perusteella konsepti vaatii vielä hiomista. Fanien kasvot kyllä elävöittävät menoa, mutta samalla mukaan oli lisätty hermoja raastavan monotoninen taustaääni, joka oli kuin jatkuvasti pauhaava imuri. Katselunautinnon kannalta paras vaihtoehto varmastikin olisi, että virtuaalifanit kasvoineen olisivat paikalla, mutta rosterin jäsenet entiseen malliin kehänlaidalla luomassa aitoa ääntä imureiden sijaan.

Yhtä lailla myös AEW on tekemässä muutoksia, sillä torstaina 27.8. lähetettävään Dynamite-jaksoon otetaan ensimmäistä kertaa maksavia katsojia paikan päälle sitten maaliskuun ensimmäisen puoliskon. Rajoitukset ovat kuitenkin tiukat: Daily’s Placessa saa olla enintään 10% täyttöaste, katsojilla on maskipakko ja jokainen sisääntulija joutuu kuumemittaukseen. Tiukkoihin rajoituksiin on myös perusteensa, sillä AEW tuskin haluaa mainetta ”koronalinkona.” Joka tapauksessa kotikatsojan osalta pienelläkin liveyleisöllä on varmasti piristävä vaikutus.

Miten jatkossa?

Paluu normaaliin vaikuttaa olevan valovuosien päässä, eikä siitä oikein tohdi edes unelmoida. Paini tapahtuu pandemian ehdoilla vielä pitkän aikaa ja ThunderDome tuskin on vielä kehityksen päätepiste. Pandemia koettelee luovuuden rajoja ja toisaalta myös mahdollistaa toisin tekemisen, kuten elokuvallinen ote tekemiseen on osoittanut. ”Adapt or perish” – sopeudu tai häviä, totesi Triple H:kin jo vuosia sitten.

Katsojana huomasin, että parin ensimmäisen tyhjällä areenalla nähdyn jakson jälkeen kiinnostukseni lopahti täysin, koska showpaini ilman yleisöä vain tuntui ontolta, sieluttomalta ja väärältä. Seurasi kuukausien tauko viikoittaisten seurannasta, mutta nyt huomaan, että tämä patoutunut painienergia tahtoo purkautua ulos ja kiinnostus myös pandemiapainiin on herännyt. Sama kehitys on myös luettavissa esiin tilastoista, sillä NXT:n ja AEW:n katsojaluvut ovat toipuneet pahimmasta notkahduksesta.

Äsken maalasin synkeän kuvan pandemian kehityksestä, mutta historia todistaa myös sen, että kaikki pandemiat hellittävät ennemmin tai myöhemmin. Koronakin menee ohi, vaikka aikataulusta emme voi tässä vaiheessa tietää. Itse olen palannut painin pariin pandemiasta huolimatta, mutta monella muulla se on jäänyt pois, kenties pysyvästi. Erittäin suuri haaste tuleekin olemaan se, kuinka nämä pandemian aikana showpainin unohtaneet katsojat saataisiin takaisin, kun jonain päivänä tilanne normalisoituu? On selvää, että se tulee olemaan erittäin tärkeä taitekohta ja jokin uusi vetovoimatekijä täytyisi pystyä luomaan. Muuten uhkana on, että showpainin koronadipistä tuleekin krooninen vaiva, se pahamainen ”uusi normaali.”