2017ArviotNaispainijatShine

Arvio: Shine 40

Päivämäärä: 13.1.2017

Sijainti: Ybor City, Florida

Halusin tutustua johonkin itselleni täysin uuteen ja tuntemattomaan painiliigaan, joten päätin ottaa katseluun Shine Wrestlingin tammikuisen tapahtuman. Shine Wrestling on vuonna 2012 perustettu floridalainen liiga ja Shimmer Women Athletesin sisarliiga. Aivan kuten “isosiskonsa” Shimmer, myös Shine tarjoaa katsojilleen ainoastaan naisten välisiä otteluita. Shine on myös osa WWNLive (World Wrestling Network) -verkostoa, johon kuuluvat lisäksi mm. EVOLVE, Full Impact Pro, Style Battle sekä jo edesmennyt Dragon Gate USA. Verkoston liigojen tapahtumia pystyy katsomaan FloSports-palvelusta niin livenä kuin suoratoistonakin.

Mutta mitä Shinen ytimekkäästi järjestysnumerolla nimetyllä tapahtumalla oli tarjottavana tulokkaalle? Uuden liigan kuvioihin hyppääminen kesken kaiken on usein hankalaa, mutta onneksi ennen tapahtumaa nähtiin kooste, jossa käytiin läpi Shine 39:n käänteitä. Varttitunnin kestäneen videopaketin aikana useat painijat pääsivät myös mikrofonin varteen, ja näin ummikkokin sai hieman tarttumapintaa ennen kuin käytiin tositoimiin.

Show alkoi huonoilla uutisilla, sillä hallitsevan Shinen mestarin Ivelessen kerrottiin olevan loukkaantunut, eikä hän ollut saanut lääkäreiltä lupaa otella. Koska Ivelesse ei pystynyt puolustamaan mestaruutta, oli titteli päätetty hyllyttää. Tiedotus houkutteli kehään kolme haastajaa: Allysin Kayn, LuFiston ja Mercedes Martinezin, jotka kaikki olivat mielestään oikeutettuja mestariksi. Tapahtuman pääotteluksi päätettiin lyödä lukkoon kolminottelu mestaruudesta tämän trion kesken.

Four Way Match

Angel Rose vs. Jessie Belle Smothers vs. Jayme Jameson vs. Su Yun

shine1

Ensimmäisenä matsina nähtiin nelinottelu itselleni täysin tuntemattomien painijoiden kesken. Su Yung tosin vilahti alun videokoosteessa ja oli sen mukaan otellut rankan Falls Count Anywhere -ottelun Vanessa Kravenia vastaan Shine 39:ssä. Yung erottui välittömästi edukseen ottelun muista osallistujista niin hahmonsa kuin kehäotteidensakin puolesta. Rähjäisiin vaatteisiin ja kalpeaan kasvomaaliin sonnustautunut Yung oli kuin riivattu zombi, tai kajahtanut kabuki-näyttelijä.

Ottelu oli aika lailla Yungin show’ta, joskin myös pieni ja pippurinen Angel Rose esiintyi edukseen Smothersin ja Jamesonin jäädessä lähes statistien rooliin. Melko lyhyt ottelu rakentui parin Yungin isomman spotin varaan, kun hän ensin vei vastustajansa tappelemaan tapahtumapaikan baaritiskin päälle (selostajan puheiden perusteella Yungin tavaramerkki) ja myöhemmin lensi vastustajiensa viskaamana eturivin katsojien päälle. Tästä huolimatta Yung vei ottelun nimiinsä helpon oloisesti muutamalla näyttävällä liikkeellä.

4/10

Singles Match

Brandi Lauren vs. Malia Hosaka

shine2

Seuraavassa ottelussa olivat vastakkain nuori tulokas ja kokenut konkari. Legendaarisen Killer Kowalskin kouluttama, jo vuonna 1987 debytoinut Malia Hosaka muistetaan varmaankin parhaiten 90-luvun WCW:stä, ja onpa hän urallaan piipahtanut myös ECW:ssä, TNA:ssa ja WWE:ssä. 2000-luvulla Hosaka on otellut pääasiassa indyissä ja ehtinyt jopa kerran vetäytyä eläkkeelle palatakseen kehiin vain vuotta myöhemmin.

Hosaka veti mainiosti roolinsa vanhana, kärttyisenä veteraanina, joka haluaa pistää nuorempansa ruotuun. Lauren ei lyhyen ottelun raameissa päässyt juuri näyttämään osaamistaan, vaan joutui kärsimään kun Hosaka kohdisti hyökkäyksensä hänen käsivarteensa. Ottelussa nähtiin nopeita välähdyksiä kovista iskuista ja hyvästä teknisestä painista, mutta matsi päättyi ennen aikojaan kun Hosaka lukotti Laurenin pehmennetyn käsivarren, ja tulokkaalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luovuttaa. Edes pari lisäminuuttia otteluun olisi ollut tervetullut ratkaisu.

3/10

Singles Match

Aerial Monroe vs. Xandra Bale

shine3

Jälleen kehään saapui itselleni uusia tuttavuuksia. Taustatutkimuksessa tosin selvisi, että Monroe kävi Raw’ssa jobbaamassa Nia Jaxille viime vuoden elokuussa, mutta tämä oli minulta mennyt ohi, koska WWE:n viikoittaisia ei juurikaan ole tullut katsottua pitkään aikaan.

Monroe oli jo sisääntulossaan eloisa ja pirteä, ja hänestä syntyikin mielikuva New Dayn kadonneena naisjäsenenä (vaikka hän ei toki ollutkaan yhtä koominen hahmo). Bale puolestaan oli tavanomaisempi “indyuikkari”, eli taidokas painija vailla räikeää hahmoa. Ottelulla ei ollut taustallaan tarinaa, mutta jotain pientä yritettiin sentään luoda kun Bale härnäsi kampauksestaan tarkkaa Monroeta pörröttämällä tämän hiuksia. Ottelun vahvuudet olivat laadukkaassa kehätoiminnassa, jossa iskut kovenivat ja tempo kasvoi tasaisesti loppua kohden. Maukas välipala urheilullisesta painista pitäville, ja jos tarinallista sisältöä olisi ollut enemmän, olisi myös arvosana saattanut olla pisteen korkeampi.

6/10

Singles Match

Candy Cartwright vs. Leva Bates

shine4

Nyt kehään saatiin tuttu painija, kun NXT:ssä Blue Pants -nimellä esiintynyt Leva Bates astui esiin verhojen takaa. Cosplay-gimmickistään tunnettu Bates oli sonnustautunut Assasins Creed -peleistä tuttuun asuun ja “murhasi” katsojia matkallaan kehään, kuin myös härnäsi vastustajaansa rannekkeeseen piilotetulla terällä. Vastustaja Candy Cartwright oli ulkomuodoltaan kuin prototyyppi WWE:n “diivoista” noin kymmenen vuoden takaa, eli uhkea vaaleaverikkö. Onneksi häneltä löytyi myös kelvolliset painitaidot ja ripaus karismaa heel-hahmonsa tueksi.

Kun Cartwright ryhtyi ilkkumaan Batesin vaatetusta, oli asetelma kuin nuorten draamasarjasta, jossa koulun suosituin tyttö kiusaa luokkansa nörttiä. Tätä asetelmaa olisi voitu ehkä hyödyntää enemmänkin, sillä nyt tasaväkinen ottelu jäi melko tavanomaiseksi. Tuntui myös että ottelijoilla eivät kemiat täysin kohdanneet, ja varsinkin Bates tuntui paikoitellen jopa hieman laiskalta. Harmi, sillä hän on parhaimmillaan mukaansatempaava painija. Myös Cartwright tuntui potentiaaliselta, mutta ei ollut nyt parhaassa vireessä, vaikka saikin yllättävän voiton.

5/10

Singles Match

Chelsea Green vs. Rachael Ellering

shine5

Tapahtuman viimeisessä yksilöottelussa kohtasivat kaksi Lance Stormin oppilasta. Chelsea Greenin jotkut saattavat tunnistaa TNA:sta (nimellä Laurel Van Ness), jotkut puolestaan ehkä saattavat muistaa hänet Raw’sta Daniel Bryanin fysioterapeuttina. Rachael Ellering puolestaan on, kuten sukunimestä voi päätellä, manageri-legenda Paul Elleringin tytär. Sukunimellä saattoi kenties olla vaikutusta, sillä Ellering keräsi yhdet illan kovimmista suosionosoituksista noustessaan kehään.

Jos kuvailin edellistä ottelua tavanomaiseksi, oli tämä suorastaan oppikirjamainen – joskin hyvin toteutettu. Matsi alkoi hitaalla tunnustelulla, jonka myötä katala Green sai yliotteen sympaattisesta Elleringistä. Ottelu kulki Greenin hallinnassa, kunnes loppua kohden ryhdyttiin laittamaan pökköä pesään, ja Ellering nousi ahdingosta vastaiskuihin. Ottelu huipentui kovien iskujen ja vastaliikkeiden muodossa Elleringin jopa yllyttäessä “barbieta” lyömään kovempaa. Selkeästi paras tapahtuman yksilöotteluista, vaikka myös paremmaksi olisi voitu laittaa.

7/10

Triple Threat for the Shine Tag Team Championship

Las Sicarias (ACR & Thea Trinidad) vs. C4 (Amber O’Neal & Kennadi Brink) vs. Santana Garrett & Raquel (c)

shine6

Santana Garrett ja Raquel olivat voittaneet Shinen joukkuemestaruuden Shine 39:ssä, ja nyt tuoreiden mestareiden oli aika puolustaa vöitään peräti kahta haastajajoukkuetta vastaan. Kolmen joukkueen ottelun sääntöjen puitteissa vuoroon voi vaihtaa painijan myös muusta kuin omasta joukkueesta. Oli mielenkiintoista päästä näkemään, mitä tästä hieman harvinaisemmasta ottelumuodosta saataisiin revittyä irti.

No, kyseessä oli melkoinen pannukakkku. Ottelu alkoi mallikaasti, kun heel-joukkue C4 keskittyi agitoimaan kehässä olevia huuteluillaan ja kävi kehässä iskemässä vain kun he pääsivät selkeästi niskan päälle. Ottelu kuitenkin loppui pian kuin seinään, kun Trinidad potkaisi joukkuekaveriaan vahingossa keskelle naamataulua, ja hallitsevat mestarit nappasivat tämän myötä nopean voiton. Ottelun jälkimainingeissa nähtiin sentään hieman draamaa, kun ACR saamastaan monosta suivaantuneena käänsi selkänsä Trinidadille ja poistui takahuoneeseen yhdessä C4:n jäsenten kanssa. Vaikka face-joukkueiden meno olikin alussa mallikasta, tuli loppuratkaisu turhan nopeasti ja tönkösti.

3/10

Triple Threat for the vacant Shine Championship

Allysin Kay vs. LuFisto vs. Mercedes Martinez

shine7

Kuten tapahtuman alussa kuultiin, oli show’n pääotteluna kolminottelu Shinen mestaruudesta, joka Ivelessen loukkaantumisen myötä oli jouduttu hyllyttämään. Kehään noussut kolmikko herätti mielenkiintoa jo show’n avanneessa promossa, ja toiveissa oli, että melko vaisun alakortin jälkeen nyt nähtäisiin tapahtuman paras ottelu, liigan parhailla painijoilla.

Kaylla ja Martinezilla oli selvästi paljon kitkaa keskenään, mutta ottelun alussa he kuitenkin liittoutuivat hetkeksi neutralisoidakseen C4-jengin johtajan LuFiston. Alkupuolella nähtiin runsaasti tiukkaa brawlaamista ja varsinkin komeasti kajahtaneita avokämmenlyöntejä rintakehään. Ottelu levisi usein myös yleisöön, jopa baaritiskille saakka, kuten avausottelussakin. Kehään palattuaan ottelijat turvautuivat erilaisiin heittoihin ja junttiin Kayn loukatessa polvensa kovassa pyörityksessä. LuFiston peli näytti pelatulta, kun hänet heitettiin tylysti terästuolien rykelmään yleisössä, ja Martinez ja Kayn palasivat kehään aloittaen intensiivisen lopputaistelun hyvien vastaiskujen ja komeiden heittojen myötä. Ottelun loppuratkaisu oli yllättävä, sillä kun Martinez käänsi Kayen kuristusotteen selätykseksi, säntäsi LuFisto kehään ja loikkasi pinon päällimäiseksi tuomarin käden iskiessä mattoon kolmannen kerran.

Totta tosiaan, kevyesti tapahtuman paras ottelu. Intensiteettiä riitti jo alussa, eikä tahti hidastunut matsin vanhetessa. Loppuratkaisu oli erikoinen, eikä välttämättä kaikkien mieleen. Itse kuitenkin pidin, enkä muista vastaavaa aiemmin nähneeni. Näin myös ovi jäi auki tulevaa varten, enkä usko, että Martinez ja Kay päästävät tuoretta mestaria noin vain pälkähästä.

8/10


Vaikka moni ottelu kärsi liian lyhyestä kestosta ja arvosanat jäivät pääosin alhaisiksi, ei Shine 40:n katsomiseen käytetty aika kuitenkaan tuntunut mielestäni hukkaan heitetyltä. Oli mukavaa katsella jotain itselleen täysin uutta, vaikka en välttämättä lähtisikään tätä tapahtumaa suosittelemaan. Aion kuitenkin antaa Shinelle vielä (ainakin parin tapahtuman verran) mahdollisuuden pistää paremmaksi, sillä uskoisin että kun hahmot ja kuviot tulevat enemmän tutuiksi, pystyy myös otteluihin uppoutumaan paremmin.

Tapahtuman arvosana: 5/10

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

Rauha, rakkaus, showpaini.

Previous post

Painiaiheinen sarja tulossa Netflixiin - GLOW ilmestyy 23.6.

Next post

RAW keräsi vuoden alhaisimmat katsojaluvut – historian toisiksi huonoin lukema

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.