Arvio: Ultima Lucha II

Ultima Lucha II jaettiin kolmeen osaan, joista kaksi ensimmäistä kesti tunnin ja viimeinen kaksi tuntia. Selostajina kaikissa jaksoissa toimivat vanhat tutut Matt Striker ja Vampiro.

---

Ultima Lucha II: 1. osa

Ultima Luchan ensimmäinen osa pyhitettiin kokonaan Dario Cueton ”Unique Opportunity” -turnaukselle. Kyseessä oli siis neljän ihmisen miniturnaus, jonka voittaja sai Dario Cueton kuuluisan ”uniikin mahdollisuuden”, joka yleensä koituu enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Falls Count Anywhere

Cage vs. The Mack

Siistiin pukuun pukeutunut Cueto astuu juuri ennen ottelun alkua toimistostaan esiin ja ilmoittaa, että matsi käydään Falls Count Anywhere -säännöillä. Se on hupsua, sillä tismalleen sama ottelu samalla stipulaatiolla aloitti myös ensimmäisen Ultima Luchan. Ottelu on muutenkin hyvin samantapainen kuin miesten viimevuotinen koitos. Komeat spotit ja Attitude Era -tribuutit ovat läsnä tänäkin vuonna. Itse asiassa ottelu on muutenkin Attitude Era -henkinen koitos, sillä aseina käytetään niin roskista, kitaraa, stop-merkkiä kuin piñataakin. Yksi muistettava kohokohta on, kun ottelua otellaan hetken aikaa Dario Cueton toimistossa.

Ihan hauska avaus illalle, vaikka mielestäni nuo WWE-tribuutit saisikin jättää indie-liigoihin. Cagea olisi ollut kiva nähdä vähän isommassa ottelussa tässä finaalissa. Mistä lähtien muuten Falls Count Anywhere on tarkoittanut myös No DQ -sääntöjä? Eikös se tarkoita vain, että selätykset lasketaan missä tahansa?

6/10

Boyle Heights Bar Fight

Son of Havoc vs. Texano, Jr.

Myös ennen tätä ottelua Cueto saapuu toimistostaan ja ilmoittaa ottelulle stipulaation. Kyseinen stipulaatio onkin hieman ironinen, sillä Matt Cross – joka siis esittää Son of Havocia – on tosielämässä absolutisti. Ottelun ideahan on kuin mikä tahansa No DQ -matsi, mutta kehän reunalle on tuotu baareista löytyviä esineitä, kuten baarijakkaroita, laseja ja tietysti alkoholituotteita.

Tämäkin ottelu siirtyy pikaisten lucha-spottien jälkeen hardcore-rymistelyyn. Vaikka ottelu on nimenomaan baaritappelu, niin ottelijat löytävät silti esimerkiksi palomieskypärän ja vaahtosammuttimen käsiinsä. Tämä johtaakin komean näköiseen spottiin, jossa Texano ottaa hörpyn viinapullosta ja lyö sen sitten Son of Havocin kypärään. Muutenkin aseita käytetään sopivan luovasti, ja etenkin Texanolle on annettava isoa kättä, sillä hän ryömii lasinsiruissa kuin mikäkin sekopää. Vaikka Texano on ihan debyytistään lähtien ollut se Lucha Undergroundin heikoin osa, niin tässä matsissa hän hoitaa roolinsa enemmän kuin hyvin – lähinnä ottamalla hulluja iskuja vastaan.

8/10

Falls Count Anywhere

The Mack vs. Son of Havoc

Sitten on finaalin vuoro. Cueto ilmoittaa jälleen ottelulle stipulaation, mutta ainakin itse olen hieman pettynyt, sillä tämä stipulaatio nähtiin jo. Toisaalta koko stipulaatiota hädin tuskin hyödynnetään ottelussa, sillä aseita ei käytetä ollenkaan, ja kehän ulkopuolelle siirrytään vain hetkeksi. Sen sijaan akrobaattista painia nähdään paljon, kun esimerkiksi jo ottelun toinen isku on Mackin tekemä Spiral Tap. Mitään kovinkaan ihmeellistä ottelussa ei ehdi tapahtumaan, kun Son of Havoc nappaa muutamassa minuutissa voiton Shooting Star Pressillä.

3/10

Ottelun jälkeen on Son of Havocin voitonjuhlat, sillä hän voitti Dario Cueton ”uniikin mahdollisuuden”. Cueto saapuu toimistostaan kahden salkun kanssa ja antaa Son of Havocille valinnan. Ensimmäisessä salkussa on 250 000 dollaria (joka on Cueton mukaan enemmän kuin Son of Havoc tulee koko urallaan tienaamaan). Toisessa salkussa on kuitenkin mahdollisesti isompi aarre – varmistettu osallistuminen Ultima Lucha III:n pääotteluun Lucha Undergroundin mestaruudesta. Ei ole kovinkaan vaikea arvata, kumman salkun karvainen vauvanaama Son of Havoc valitsee – mestaruusmatsin.

Vaan Cuetolla on jälleen mutka matkassa. Saadakseen salkun Son of Havocin on voitettava vielä yksi ottelu. Temppelin portaiden yläpäähän saapuu Famous B, joka on noussut Lucha Undergroundin toisen tuotantokauden aikana huippusuosituksi manageriksi ja joka antoi edelliselle asiakkaalleensa, kääpiöpainija Mascarita Sagradalle, kenkää vain muutama jakso ennen Ultima Luchaa. Nyt hänellä on uusi asiakas – eikä ihan mikä tahansa asiakas, vaan meksikolaislegenda Dr. Wagner, Jr.

Singles Match

Son of Havoc vs. Dr. Wagner, Jr.

Dr. Wagner, Jr. on siis jo yli 50-vuotias lucha libren legenda. Mies kuitenkin liikkuu ikäänsä nähden yhä vikkelästi, ja näiden muutamien minuuttien ajan hänen ottelemistaan oli jopa ihan ilo katsoa. Miehen painikunnosta on vaikea sanoa mitään, mutta 80- ja 90-lukujen matsien perusteella hän on ollut todella mainio high flyer -painija aikanaan.

Kyseessä ei ole mikään varsinaisen pitkä ottelu, mutta eipä kuulukaan. Dr. Wagner, Jr ottaa helpon voiton vain muutamassa minuutissa, vaikka Son of Havoc jokseenkin yrittää taistella vastaan. Wagner tienaa voitostaan 250 000 dollaria. Älä koskaan luota Cuetoon. Ottelulle 1/10, mutta juonenkäänteelle 9/10.

1/10

---

Ultima Lucha II: 2. osa

Gift of the Gods Elimination Match

Daga vs. Siniestro de la Muerte vs. Mariposa vs. Marty “The Moth” Martinez vs. Sexy Star vs. Killshot vs. Night Claw

Ennakossani oletin tämän ottelun olevan vauhdikas, kehäpsykologiasta vähät välittävä sekamelska, jossa Daga ja Night Claw varastavat show’n. Olin melko lailla oikeassa – joskin oikeastaan kaikki Siniestro de la Muertea ja naisia laskematta varastivat show’n. Siniestronkin huonon esiintymisen voi kuitenkin perustella sillä, että hänet eliminoitiin ottelusta ensimmäisenä. Matsin suurin spotti ja ehdoton kohokohta on debytoivan Night Claw’n takaperinvoltti Cueton toimiston päältä, mutta jos totta puhutaan, niin olen hieman pettynyt tähän spottiin. Suurimmaksi osaksi nämä loikat Cueton toimiston päältä ovat olleet ottelun kulkuun sopivia, mutta tällä kerralla kyseessä on malliesimerkki siitä, mistä monet vanhan koulukunnan äijät (Steve Austin, Jim Cornette, Jim Ross jne.) valittavat nykypainiin liittyen: tehdään liikaa välittämättä tarinasta. Komealta se toki näytti, mutta – toisin kuin Angelicon loikat ensimmäisellä kaudella – samalla se ei yksinkertaisesti tuntunut miltään. Samaa voi sanoa muutenkin koko matsista.

Päältä päin ihan viihdyttävää menoa, mutta loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton ottelu. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että viimeinen kolmikko koostui niistä painijoista, jotka kiinnostivat minua vähiten – Sexy Starista, Mariposasta ja Marty The Mothista. Historian ansiosta tämä oli ihan kiinnostava kolmikko, mutta mielestäni yhden heistä olisi voinut vaihtaa joksikin näistä ottelun työjuhdista. Toki Marty The Moth on taitava, ja Starin ja Mariposan No Más -ottelu oli mahdollisesti toisen tuotantokauden paras, mutta tämäntyyppiseen ympäristöön he eivät mielestäni sovi. Se on lopulta Sexy Star, joka poistuu Gift of the Gods -mestarina temppelistä.

Kaikista näistä kolmesta tähän mennessä nähdyistä Gift of the Gods -matseista väitän tätä heikoimmaksi. Ensimmäisen Ultima Luchan Gift of the Gods oli ladattu täyteen rosterin lennokkaimpia painijoita ja toisessa oli mielenkiintoinen lopetus Cagen riehuessa keskikorttilaisten seassa, mutta tämä jätti vain vähän kylmäksi.

3/10

Poliiseiksi paljastuneet Joey Ryan ja Cortez Castro (eli konstaapeli Reyes) yrittävät rohkaista Mr. Ciscoa menemään mikrofonin kanssa Dario Cueton puheille, jotta he saisivat hänestä jotain likaista irti. Mr. Cisco pelkää tulevansa murhatuksi.

Death Match

King Cuerno vs. Mil Muertes

Mikäli olet painija ja tahdot päästä suuren luokan gimmick-otteluihin, kannattaa luultavasti kehitellä hahmo, joka liittyy kuolemaan. Tämä on tehonnut WWE:ssä The Undertakeriin ja Lucha Undergroundissa Mil Muertesiin, joka onkin osallistunut jokaiseen Grave Consequences- ja Death Match -otteluun Lucha Undergroundissa. Lucha Undergroundin versio Death Matchista eroaa tyypillisestä ”kuolonottelusta” siten, että Lucha Undergroundissa ottelun nimeä ei ole liioiteltu. Ottelu nimittäin mitä luultavimmin päättyy hahmon kuolemaan.

Mikäli katsoo Ultima Lucha II:ta odottaen brutaalia ja väkivaltaista ottelua, niin tässä on luultavasti se, mistä olisin odottanut suurta verimäiskettä. Sen sijaan verta nähdään vain hyvin vähän Muertesin suupielissä, mikä on toisaalta pieni pettymys. Matsissa kuitenkin molemmat miehet menevät pää edellä lasin läpi, ja osumaa otetaan muutenkin vaikka miten paljon. Kaiken mäiskeen päätteeksi Muertes menee kunnon tuhoajamoodiin ja junttaa Cuernon lukuisten pöytien ja tikkaiden läpi, kunnes lopulta vierittää tämän kehään ja iskee tälle – mitä luultavimmin – uuden lopetusliikkeensä eli Tombstone Piledriverin. Muertesin metamorfoosi ”Luchatakeriksi” on valmis. Tämä muutos on ainakin itselleni tervetullut, sillä hänen aiemmin käyttämä Flatliner on yksi wrestlingin typerimmistä iskuista. Tombstonen jälkeen Cuerno kannetaan paareilla pois temppelistä.

Vaikka ottelu oli väkivaltainen, ja molemmat miehet näkivät selvästi vaivaa, niin jokin tässä jäi silti vaivaamaan. Muertesin ja Fenixin kamppailut olivat tuhat kertaa parempia, vaikka nekin olivat paljon yksipuoleisempia. Ehkä se vain on se veri, jota jäin odottamaan?

6/10

Jakson lopuksi Mr. Cisco saapuu Cueton toimistoon. Hän juttelee hermostuneena niitä näitä ja yrittää udella Cuetolta, mitä hän oikein puuhailee nykyään. Cueto kuitenkin haistaa jonkin olevan vialla ja käskee Ciscon näyttää, ettei tällä ole mikrofonia. Totuuden paljastuttua Cueto yrittää udella, mistä häntä epäillään, mutta ennen kuin Cisco onnistuu antamaan kunnollista vastausta, niin Cueto lyö tämän kuoliaaksi punaisella härällään. Lopuksi Cueto soittaa tuntemattomaksi jäänelle henkilölle ja ilmoittaa, että aika on koittanut.

---

Ultima Lucha II: 3. osa

Ultima Lucha II:n viimeinen finaalijakso alkaa Pentagon Jr:n ja Vampiron viimeisellä koulutushetkellä ennen Pentagonin mestaruusottelua. Vampiro käskee Pentagonin tuhoamaan se mies, joka hän oli, jonka Matanza rikkoi ja joka pelkäsi. Vampiro ohjaa suojattinsa luolaan, jossa tämä taistelee haamujaan vastaan. Vampiro käskee Pentagonia etsimään pimeyden sisältään, ja lopulta Pentagon kehittyy kuin Pokémon konsanaan – ja on sen jälkeen ”Pentagon Dark”.

Trios Championship Match

Fenix, Aerostar & Drago vs. Jack Evans, PJ Black & Johnny Mundo

No nyt on vauhtia! Gift of the Gods -matsin aikana vähän harmittelin, että ne rosterin taitavimmat high flyer -painijat eivät siihen otteluun päässeet osallistumaan, mutta ei ihmekään, kun viisi parhaimmista (sori, PJ Black, mutta olet ryhmäsi ”Marty Jannetty”) on tässä matsissa.

Ottelun rakenne alkaa rakoilla heti alussa, kun painijat hyppivät kehään ja kehästä ulos vähät välittämättä tag team -otteluiden säännöistä. Selostaja Matt Strikerillä palaa tähän hermot heti, eikä hän meinaa rauhoittua ennen kuin tuomari Rick Knox keskeyttää maskipäisten yhteissukelluksen ja käskee näiden jatkaa ottelua sääntöjen mukaan. Tosin ellen väärin muista, niin ensimmäisen kauden ensimmäisissä jaksoissa näistä tag-säännöistä käytettiin ns. meksikolaista käytäntöä, eli liukuminen kehästä ulos laskettiin vaihdoksi. Joten jos muistini ei täysin petä, niin tag-säännöt ovat muuttuneet temppelissä ensimmäisistä jaksoista.

Loppumatsi meneekin sitten niin, että maskittomat pahikset huijaavat sen minkä ehtivät, ja maskilliset hyvikset väläyttävät uskomattoman upeita high flying -temppujaan aina kun siihen on mahdollisuus. Pahisten pahistelu äityy lopulta jopa niin pahaksi, että he ihan suoraan hyökkäävät tuomarin kimppuun, koska tämä ”laskee liian hitaasti”. Kaiken tämän sekamelskan keskellä puolet kaudesta saikulla ollut Angelico tekee paluunsa hyökkäämällä mestareiden kimppuun kaunalosauvojen kanssa. Tämän tasoituksen avulla maskipäiset sankarit saavat tarpeeksi apua, ja he onnistuvat päihittämään pahisjoukkue Worldwide Undergroundin. Nyt Fenix on muuten Lucha Undergroundin ensimmäinen Grand Slam Champion – joskin meinaan aina unohtaa, että hän on sen päämestaruudenkin joskus voittanut.

Ottelu oli aivan mielettömän viihdyttävä ja varasti mahdollisesti show’n. Täytyy kuitenkin myöntää, että en tykännyt Angelicon sekaantumisesta. Toki Angelicoa oli kiva nähdä pitkästä aikaa, mutta olisin silti suonut sankareille puhtaan voiton ja tuonut Angelicon peliin vasta ottelun lopuksi tai kolmannella tuotantokaudella. Siitä huolimatta ottelu oli onnistunut. Kaikki painijat pistivät parhaansa likoon, eivätkä muutamat liialliset häiriötekijät (tuomarin kanssa kikkailu sekä Angelicon keskeytys) onnistuneet pilaamaan hyvää pakettia.

9/10

Singles Match

El Dragon Azteca, Jr. vs. Black Lotus

Jännitys tätä ottelua kohtaan on ollut suuri, sillä matsin tarina alkoi ihan ensimmäisen tuotantokauden ensimmäisissä jaksoissa. Onkin siksi kiva nähdä, ettei  Black Lotus ole mikään täysi turhake.

Ottelu alkaa vauhdilla, ja Black Lotus vetääkin heti alussa komean spagaatin Aztecaa väistäessään. Ottelun edetessä alkaa kuitenkin jotenkin noteerata, että Black Lotus on jokseenkin kokematon painija, vaikka onkin ollut tavalla tai toisella showpainissa osallisena vuodesta 2007 saakka. Vaikka monet hänen iskuistaan näyttävät hyvältä (mistä iso kiitos Aztecalle, joka myy kuin vimmattu), niin se tyhjä tila iskujen välissä pistää huomaamaan, ettei hän ole täysin varma, mitä hänen pitäisi tehdä. On kuitenkin ilo katsoa Aztecaa, sillä hän käy oikeasti ylikierroksilla ottaen kaiken mahdollisen irti Lotusista. Ottelu ei ehdi kestämään kauhean kauan, sillä Pentagon Dark saapuu paikalle ja vetää molempia painijoita turpaan.

Jos totta puhutaan, niin tämä oli ehkä parempi kuin odotin. Lucha Undergroundin onneksi he löysivät El Dragon Azteca Junioriksi todella loistavan painijan, sillä kehnomman ottelijan kanssa tämä matsi olisi voinut olla vaivaannuttava. Lisäksi ottelun keskeytys ei haitannut ollenkaan. Tämän tarinan ei tarvitse mielestäni loppua hetkeen, mutta se ei samalla vienyt arvokasta aikaa Ultima Luchasta sen enempää. Arvosana voi tuntua alhaiselta, mutta olen oikeasti todella tyytyväinen.

3/10

Lucha Underground Championship

Matanza Cueto (c) vs. Pentagon Dark

Edellinen ottelu tosiaan päättyi siihen, että Pentagon Dark saapui kehään ja tuhosi molemmat osallistujat. Sitä seurannut puhe onkin sitten todella kovaa kamaa. Pentagon Dark ilmoittaa tuhonneensa Pentagon Juniorin – ja että hän haluaa mestaruusmatsinsa nyt. Ihan ovela tapa saada tämä mestaruusottelu järjestettyä ennen pääottelua, vaikka mielestäni tämän olisi kyllä kuulunut olla show’n viimeinen matsi.

Vaikka ottelulla ei varsinaisesti ole mitään nimettyä stipulaatiota, niin ottelulla kuitenkin on pakko olla selkeä voittaja. Tämän takia siis diskaukset ja uloslaskut eivät ole voimassa. Suureksi yllätyksekseni ottelu alkaa Pentagonin hallinnalla. Valtaosa ottelusta on itse asiassa Pentagonin dominanssia. Matanza, joka on debyytistään lähtien tuhonnut kaiken tieltään vähät myymisestä välittämättä, ottaa nyt Pentagonilta vastaan vaikka minkälaista mäiskettä. Kehän laidalla hermoileva Dario Cueto ei voi kuin huutaa veljelleen, että ”muista äiti, muista äiti”, mutta sillä ei tunnu olevan vaikutusta Matanzaan, joka ensimmäistä kertaa Lucha Undergroundissa tuntuu oikeasti olevan alakynnessä – ja vaikka Matanza onnistuukin pari kertaa omat temppunsa perille saamaan, niin vähän tuntuu, että monsterin saappaissa on tällä kertaa Pentagon Dark, joka vähät välittää Matanzan volteista tai muista tempuista. Aivan ottelun lopuksi selostamossa koko illan ollut Vampiro nousee ylös ja tuo suojatilleen piikkilankapesäpallomailan. Pentagon innostuu tästä uudesta lelusta, mutta Matanzan hyvinvoinnista huolestunut Dario Cueto syöksyy kehään veljeään suojellakseen. Pentagonin huomio siirtyy Darioon, jolloin Matanza onnistuu lyömään Pentagonia piikkilankamailalla selkään. Matanza voittaa ottelun ja säilyttää vyönsä. Lopuksi Vampiro saapuu kehään suojattinsa luo, mutta Pentagon tuuppaa hänet kauemmaksi ja lähtee pois.

Huh, huh. Enpä olisi arvannut tätä tulosta. Jo kauden alussa olin varma, että Pentagon, Jr. tulisi poistumaan finaalista mestarina. Jotenkin tuntui, että koko kausi rakennettiin sitä varten, ja sitten sitä ei tapahtunutkaan. Toisaalta on kiva, että kaikki ei tapahdu ennalta arvattavasti, mutta sitten taas on hetkiä kuten tämä, jossa sitä olisi todellakin toivonut. Toki painissa ei koskaan saisi tuomita tuloksia heti, vaan katsoa sitten muutaman kuukauden päästä, että oliko käänne onnistunut. Tässäkin tapauksessa siis pitää päättää vasta ensi kaudella, että oliko ratkaisu hyvä vai huono.

Mutta entä se matsin laatu? Pentagonin ottelut ovat itselleni hassuja siksi, etten osaa katsoa niitä normaaleina painiotteluina. Aivan kuten Lesnarin ottelut. Ne ovat itselleni jokseenkin suurempia, joissa fiktion ja faktan rajat unohtuvat. Siksi tälle on hyvin vaikea antaa arvosanaa. Toisaalta ottelu oli kovin yksipuolinen, ja sen lopetus tuli todella helposti. Toisaalta taas istuin liimattuna penkkiini haltioituneena Pentagon Darkin sadistisista otteista.

7/10

Singles Match

Taya vs. Ivelisse

Vampiron selostus on edellisen pommin eli Pentagonin tappion jäljiltä vaisua ottelun alussa. Itse asiassa oma katsomisenikin on hieman vaisua. On jokseenkin vaikea keskittyä tähän otteluun, kun kauden suurin pettymys tapahtui juuri edellisessä ottelussa. Tässä on siis melkoinen esimerkki siitä, miten ottelu voi kärsiä väärästä paikasta kortissa.

Ottelussa itsessään ei kuitenkaan mitään vikaa ole. Naiset painivat ihan menettelevän ottelun, joka nyt ei kuitenkaan pysty säväyttämään mitenkään. Ottelu tuntuu muutenkin aika lyhyeltä, sillä kesken kaiken valot sammuvat, ja valojen syttyessä kehässä on Catrina, joka tekee Ivelisselle jonkinlaisen kummallisen iskun, ennen kuin valot sammuvat uudestaan – ja Catrina katoaa toimiston päälle. Taya iskee vielä northern lights suplexin ja double foot stompin, jotka riittävät voittoon.

Ihan kiva hengähdystauko, mutta Catrinan keskeytystä – ja hänen aivan upeaa painiasuaan – lukuun ottamatta ei tässä ole oikein mitään muistettavaa.

3/10

Singles Match

Rey Mysterio vs. Prince Puma

Sitten illan pääottelun pariin. Ymmärrän toki, miksi Lucha Underground halusi tehdä tästä main eventin. Tässä olisi nimittäin ollut vaarana käydä eräänlainen ”Rock vs. Hogan -tilanne”, minkä jälkeen mestaruusottelu olisi voinut tuntua yhtä turhalta kuin Chris Jericho vs. Triple H WrestleMania 18:ssa.

Mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Pentagonin mestaruusvoitto Ultima Luchassa oli niitä asioita, jotka tuntuivat luonnollisilta jo kauden alussa, ja muutenkin hänen kuvionsa Cueton veljesten kanssa on ollut mielenkiintoinen. Sen sijaan Mysterio ja Puma voittivat hetkeksi Trios-mestaruuden, ja sen jälkeen Puma vain ilmoitti haluavansa kokeilla, että kumpi on parempi. Ei näillä kriteereillä tarvitse muuttaa matsia pääotteluksi.

Nyt kun valitukseni ottelun paikasta kortissa ovat ohi, onkin aika keskittyä otteluun. Taistelu paremmuudesta ei selvästikään ole pelkkää sanahelinää tai tarinankerrontaa, vaan molemmat miehet tuntuvat oikeasti panevan parastaan. Pumasta toki on tottunut, että hän on ihan ilmiömäinen, mutta Mysterio on melkoinen yllättäjä. Tämä on sulavinta ja parasta Mysteriota moneen vuoteen. Tiukkaa lennokasta taistelua molemmin puolin, kunnes Rey onnistuu lopulta saamaan 619:n ja West Coast Popin perille – ja näin Mysterio voittaa ottelun.

Jopas on tapahtuma täynnä yllätystuloksia. Tämäkin ottelu tuntui sellaiselta ”soihdunsiirto-ottelulta”, jossa Mysterio luovuttaa ”lucha libren kuninkuuden” eteenpäin, mutta sitten hän voittaakin. Tarkoittaakohan tämä sitä, että he tulevat kohtaamaan vielä uudestaan ja että Puma voittaa vasta sitten? Vaikea sanoa.
Tuloksesta huolimatta ottelu oli todella ilmiömäinen – ja ehdottomasti Ultima Lucha II:n paras ottelu. Oikeastaan ainoan miinuksen annan selostuksesta. Vaikka Matt Strikeristä todella paljon pidänkin, niin tässä ottelussa hän ehti käydä hermoille toistellessaan, miten Pumalla saattaa olla edessään eräänlainen ”I’m sorry, I love you” -hetki. Mutta jos tämä jätetään huomiotta, niin ehdottomasti huippuluokan lucha libre -matsi.

Ottelun loputtua Mysterio jättää Puman kehään fanien hurrattavaksi ja poistuu itse paikalta.

9/10

Näin on tämäkin tapahtuma taputeltu lähestulkoon pakettiin. Matt Striker ja Vampiro sanovat katsojille näkemiin… ja Pentagon Dark hyökkää Vampiron kimppuun! Pentagon hakkaa Vampiroa piikkilankapesäpallomailalla, ja Vampiro alkaakin vuotaa verta kuin pistetty sika. Pentagon ilmoittaa, ettei Vampiro ole enää hänen mestarinsa – Pentagon on nyt mestari. ”Cero miedo!”

Vielä ennen loppua näytetään, kuinka Dario Cueto menee käsiraudoissa poliisiautoon, jossa hän alkaa hymyillä. Melkoista kiusoittelua.

Kokonaisuutena tapahtuma oli ehdottomasti kova, muttei silti niin hyvä kuin viime vuoden vastaava. Ensimmäinen jakso aiheutti vähiten pettymyksiä, sillä turnaus oli sopivan mielenkiintoinen ja matsit hyviä. Juonenkäännekin oli hauska. Toista jaksoa haittasi toistaiseksi tylsin Gift of the Gods -ottelu ja hieman pettymyksen puolelle jäänyt Death Match. Itse finaalissa taas oli melkoista ylibuukkauksen ongelmaa, sillä vain yksi ottelu oli sellainen, jossa ei jonkun toisen painijan keskeytystä nähty. Muutenkin muutamat buukkauspäätökset olivat vain hämmentäviä. Ensimmäisessä Ultima Luchassa tarinat päättyivät ja uudet alkoivat. Tässä taas tuntui, ettei mikään loppunut, vaan kaikki vanha jatkuu taas. Sitten toki se isoin miinus: viime vuoden lopussa ollutta lopetusmontaasia odotin tälläkin kertaa, sillä se oli mahdollisesti yksi siisteimmistä asioista sillä kertaa. Tällä kertaa saimme vain Dario Cueton maanisen hymyn poliisiautossa, missä ei toki mitään vikaa ole. On vain monta muuta tarinaa ja painijaa, joiden olisin toivonut pääsevän parrasvaloihin.

Kokonaisarvosana: 6/10