Arvio: NWA TNA Marraskuu 2002

Päivämäärä: 6. – 20.11.2002

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

---

Marraskuu oli ilmeisesti aika harmaata aikaa TNA:n kulissien takana, koska en ole saanut käsiini mitään merkittäviä tietoja yhtiön kehityksestä. Panda Energyn rahat olivat kelvanneet TNA:lle, ja nyt TNA Entertainmentiksi nimensä muuttanut yhtiö jatkoi vakaata eloaan Nashvillessä. Myös yhteistyö NWA:n kanssa jatkui entisellään. Marraskuun alussa National Wrestling Alliance juhli 54:ttä syntymäpäiväänsä Anniversary-tapahtumassa, jossa olivat mukana myös kaikki TNA:n kärkinimet.

On hauskaa seurata, miten TNA:n roster on elänyt tässä kuukausien aikana, koska TNA:lla ei selvästikään ollut tapana tiedottaa mitenkään painijoiden lähtemisistä tai saapumisista. Esimerkiksi Ken Shamrock oli kadonnut pysyvästi firmasta hävittyään päämestaruutensa, ja myös Sabu oli käynyt vain pikaisella visiitillä. Apolo oli saanut TNA:n ensimmäisillä viikoilla suurta pushia, mutta sitten hän hävisi ykköshaastajuusottelunsa Jeff Jarrettille, eikä häntä ole sen jälkeen firmassa näkynyt. Myös Monte Brown on ollut jo yli kaksi kuukautta poissa. Disco Infernokaan ei jäänyt talk show’ineen kovin pysyväksi osaksi tarjontaa. Joukkuedivarista olivat kadonneet pysyvästi Duppit, mikä ei ole tosin kummoinenkaan menetys. Edes selostaja Ed Ferraran katoamista ei aikanaan selitetty mitenkään. Viimeisin katoaja on Low-Ki, joka esiintyi viimeksi lokakuun alussa. Häntä toivon pian takaisin.

TNA hehkutti jokaisessa show’ssaan sitä, miten heillä on ”open door policy”, jonka ansiosta ketkä tahansa lahjakkaat painijat saisivat tulla kokeilemaan siipiään TNA:n riveissä. Sen takia TNA:n show’issa onkin pyörinyt tämän vuoden aikana aikamoinen kasa painijoita, joista monet indy-kaverit ovat käyneet vain ranskalaisella visiitillä ja muutama harva on jäänyt pysyväksi osaksi rosteria. Ilmeisesti open door policy toimii myös sen osalta, että säännöllisesti lähetyksissä esiintyneet painijat saatetaan heittää samasta avoimeista ovesta ulos koska tahansa ilman kummempia selityksiä. Jossain vaiheessa he voivat myös kömpiä siitä ovesta takaisin sisään, kuten on käynyt välillä kadoksissa olleiden Mortimer Plumtreen, Disciples of the New Churchin, Tony Mamaluken ja Scott Hallin kanssa.

---

Weekly PPV #19 (6.11.2002)

• Singles Match
  Jorge Estrada vs. Bruce
  * ½ 
• NWA World Heavyweight Title Shot Tournament Semi Final Match
  Sonny Siaki vs. BG James
  * ½ 
• NWA Tag Team Championship Match
  Chris Harris & James Storm (c) vs. Disciples of the New Church
  * * ½
• NWA World Heavyweight Title Shot Tournament First Round Match
  Brian Lawler vs. Syxx-Pac
  * ½ 
• Tables Match for the NWA X Division Title Shot
  Kid Kash vs. Jose Maximo vs. Joel Maximo vs. Tony Mamaluke vs. Ace Steel
  * * * ½
• Singles Match
  Jeff Jarrett vs. Curt Hennig
  * ½
• NWA X Division Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Jerry Lynn
  * * * * 

Yhteenveto:

Tällä viikolla jatkettiin viime viikolla alkunsa saanutta NWA World Heavyweight -mestaruuden ykköshaastajuusturnauksessa. Viimeisessä puolivälieräottelussa toisensa kohtasivat Brian Lawler ja Syxx-Pac, joilla oli meneillään henkilökohtainen feud Lawlerin tyttöystävästä Aprilista. Feudissa nähtiin taas traaginen käänne. Ottelun jälkeen Pac kaappasi Aprilin itselleen, minkä seurauksena Lawler sai kehässä jonkinlaisen kohtauksen, ja April ryntäsi miehensä apuun. Ykköshaastajuusturnauksessa oteltiin myös ensimmäinen välieräottelu, jossa toisensa kohtasivat Sonny Siaki ja BG James. Molemmat ottelut olivat laadultaan aika mitäänsanomattomia ja heikkoja, vaikka Siaki ja Pac tekivätkin ihan hyvää työtä. Siaki/Jamesin heikkous oli tylsyys ja Lawler/Pacin heikkous liika keskittyminen Apriliin.

Mestaruuskuvioihin liittyvistä kuvioista on mainittava, että Jeff Jarrettin ja Curt Hennigin hyvin henkilökohtaiseksi edennyt feud sai tällä viikolla jatkoa, kun Hennig ja Jarrett mäiskivät toisiaan yllättävän siedettävässä ja tiivissä brawlauksessa. Olisin voinut antaa jopa kaksi tähteä, ellei ottelua olisi lopetettu typerästi diskauksella. Jatkoa lienee luvassa. Jeff Jarrett ehti olla taas muussakin mukana. Tärkein käänne nähtiin kuitenkin show’n alkupuolella, kun Jarrett varmisti, ettei hän ole mystinen Mr. Wrestling III. The Truth (joka ei ollut paikan päällä ollenkaan) oli nimittäin jättänyt Mr. Wrestling III:lle avoimen sopimuksen, jonka allekirjoittamalla tämä mystinen Truthin piinaaja saisi haluamanaan ajankohtana mestaruusottelun Truthia vastaan. Jarrett saapui kehään ja vaati itselleen tätä sopimusta, mutta allekirjoittamisen sijaan hän repi sen palasiksi. Jarrett ilmoitti, ettei hän ole Mr. Wrestling III ja että hän aikoo ansaita mestaruusottelunsa voittamalla meneillään olevan turnauksen.

Päämestaruuskuviot ovat vihdoin alkaneet saada jollain tavalla toimivaa ja kiinnostavaa rakennetta, vaikka ykköshaastajuusturnauksen ottelut eivät olekaan häikäisseet laadullaan. ME-kuvioiden ulkopuolella tässäkin show’ssa oli vahvasti esillä X-Divarilaisten meininki. Viiden miehen Tables Elimination -ottelussa ratkaistiin uusi ykköshaastaja X-Divisioonan mestaruudelle, ja tuo rymistely olikin aivan ehdottomasti parasta monen X-Divarilaisen mäiskintää pitkään aikaan. Todella viihdyttävä spottailupaketti.

Silti Tables Matchikin jäi kakkoseksi illan Main Eventille, joka oli ilmeisesti Feud Ending Match AJ Stylesin ja Jerry Lynnin välillä. Tässä kohtaamisessa oli kaikki kunnossa: ennen ottelua nähtiin TNA:n lyhyen historian paras hypevideo, ja itse ottelu oli oikeasti huikea kohtaaminen. Se ei ollut todellakaan tyypillinen X-Divisioonan huikeatempoinen spottailu vaan selvästi rauhallisempi ottelu, jossa kerrottiin mahtava tarina ja jossa yleisö oli aivan täysillä mukana. Huikea 20-minuuttinen tahtojen taistelu, jossa nähtiin myös ne pari vaadittavaa henkeäsalpaavaa spottia. Huipputason kohtaaminen.

Muista kuvioista tässä show’ssa oli esillä joukkuemestaruusfeud ja Brucen taistelu Jorge Estradaa vastaan. Harris/Storm vs. New Church on selvästi paras feud, jota koko TNA:n tähänastisen historian aikana on joukkuekuvioissa nähty, ja myös ottelu oli oikein miellyttävän brutaalia mäiskintää. Harris ja Storm näyttivät paremmalta kuin pitkään aikaan. Olisin antanut ottelulle kolme tähteä, ellei sitäkin olisi pitänyt lopettaa laimeasti. No, jatkoa on luvassa. Brucen ja Estradan kuvio sitten olikin varsin turha ja tylsä jatko viimeviikkoiselle Tag Team Matchille. Parasta ottelussa oli se, että heinäkuun alusta lähtien poissa ollut Lenny teki tässä show’ssa paluunsa Brucen rinnalle. Bruce vs. Estradan panoksena oli Miss TNA -titteli: jos Estrada voittaisi, Priscillasta tulisi Miss TNA.

X-Divisioona pelasti tämänviikkoisen PPV:n. Yksi huippuottelu (edellisestä olikin jo aikaa) ja yksi hieno monen miehen mäsikintä auttavat huomattavasti. Tämän lisäksi on kehuttava sitä, että vihdoinkin myös joukkuemestaruuksien ja päämestaruuden kuviot näyttävät oikeasti kiinnostavilta. Joukkuemestaruuksista nähtiin jo ihan kiva ottelu, jossa on kuitenkin (toivottavasti) vielä parannettavan varaa. Päämestaruuskuvion ottelut olivat vielä varsin heikolla tasolla, mutta odotan silti jatkoa. Hattua nostan Hennigille ja Jarrettille, jotka suoriutuivat ottelustaan odotettua paremmin. Ja kun edelleen kaikki pahin p**ka loistaa poissaolollaan, oli tämä keskivertoa parempi TNA-PPV, vaikka Kehnon yläpuolelle ei päästäkään.

---

Weekly PPV #20 (13.11.2002)

• Singles Match
  Tony Mamaluke vs. EZ Money
  * * ½ 
• Singles Match
  Chris Vaughn vs. Sonny Siaki
  * 
• Singles Match
  Kaos vs. Malice
  * 
• Singles Match
  Jorge Estrada vs. Brian Lawler
  * 
• NWA X Division Title Shot Match
  Jimmy Yang vs. Amazing Red
  * * * 
• Tag Team Match
  Spanish Announce Team vs. Rainbow Express
  * * 
• Tag Team Match
  Hot Shots vs. Don & Ron Harris
  * ½
• NWA World Heavyweight Title Shot Tournament Final Match
  BG James vs. Jeff Jarrett
  * *  
• NWA Tag Team Championship Match
  America’s Most Wanted(c) vs. Disciples of the New Church
  * * ½ 
• NWA X Division Championship
  Jerry Lynn (c) vs. Kid Kash vs. AJ Styles
  * * *

Yhteenveto:

TNA teki tässä show’ssa varmastikin historiaa buukkaamalla enemmän otteluita kaksituntiseen PPV:hen kuin koskaan aikaisemmin amerikkalaisen showpainin historiassa. En toki mene takuuseen tästä, mutta tuskin kovin montaa kertaa on nähty 10:tä ottelua kahden tunnin PPV:ssä. Tässä kuitenkin nähtiin (ja lisäksi useampi in ring -promo), eikä show ollut silti erityisen kamala vaan jopa ihan toimiva paketti. Ei toki lähelläkään parhaita, mutta siitä lisää kohta.

Yksi syy otteluiden ennätysmäärään oli squashien määrä. Tässä show’ssa nähtiin kaksi puhdasta squashia ja pari hyvin lähellä squashin luokitusta olevaa ottelua. Puhtaista squasheista toisessa Sonny Siaki otti takaisen uskottavuutensa, joka oli kokenut kolauksen viime viikon puhtaan tappion jälkeen, pieksemällä random indy-janarin Chris Vaughnin. Toisessa nähtiin Malicen comeback. Malice oli siis ollut poissa 9. PPV:stä lähtien, ja huhut olivat kertoneet, että hän olisi tehnyt sopimuksen WWE:n kanssa. Näin ei kuitenkaan siis ollut. Edellisen kerran esiintyessään Malice oli tehnyt jonkunlaisen face-turnin sopimalla riitansa Don Harrisin kanssa. Seuraavassa PPV:ssä oli ilmoitettu, että James Mitchell oli erottanut Malicen New Churchista temppunsa takia. Nyt koko tätä välikohtausta (tai Malicen ja Don Harrisin feudia ylipäätänsä) ei selostajien puheiden mukaan ollut tapahtunut ollenkaan, ja Malice oli aivan entiseen tapaan mukana Disciples of the New Churchissa. Paluuottelussan Malice tuhosi toisen random indy-jantterin Kaoksen (ei sama kuin WCW:ssä paininut Kenny Kaos).

New Churchista ja Harriksista onkin luontevaa siirtyä joukkuekuvioihin. Tällä viikolla jatkettiin siis TNA:n historian selvästi mielenkiintoisinta joukkuemestaruusfeudia, kun America’s Most Wanted (nyt virallisesti Harrisin ja Stormin joukkueen nimi) kohtasi uudestaan Disciples of the New Churchin. Tällä kertaa ottelu oli painillisesti hiukan parempi ja lopetus oli selvästi parempi, mutta ottelu oli muuten hetkittäin niin sekavaa sähellystä, että minua alkoi ärsyttää. Niinpä annan arvosanaksi lopulta saman kuin viime viikon ottelulle. Jään edelleen odottamaan sitä oikeasti hyvää/hienoa ottelua. Pitää muuten vielä sanoa New Churchista, että se sai tällä viikolla uudeksi managerikseen Bella Donna -nimisen neidon. Ja jos mietitte, miksi mainitsin Harrisit tässä joukkuemestaruuskohdassa, niin siihenkin on selvä syy. SAT ja Rainbow Express sekä Harrisit (ensimmäistä kertaa joukkueena TNA:ssa) ja Hot Shots ottelivat toisiaan vastaan otteluissa, joiden voittajat kohtaisivat toisensa ensi viikolla. Tämän miniturnauksen voittaja kohtaisi joukkuemestarit sitä seuraavalla viikolla. Kumpikaan otteluista ei ollut mitenkään erityisen hyviä, vaikka SAT tekikin kovasti työtä Expressiä vastaan ja Hot Shotit myivät pirun hienosti Harrisien liikkeet.

Turnauksesta toiseen. Myös päämestaruusturnaus otti tällä viikolla askelia eteenpäin. Alun perin tässä show’ssa piti nähdä Syxx-Pacin ja Jeff Jarrettin välinen välieräottelu, mutta Pac oli selvästikin ottanut mallia ystävästään Scott Hallista show’iden missaamisen osalta, ja niinpä hän ei saapunut tänä iltana paikalle ollenkaan. Tämän seurauksena Jarrett pääsi automaattisesti finaaliin BG Jamesia vastaan. Aluksi ilmoitettiin, että tuo ottelu nähtäisiin vasta ensi viikolla, mutta Jamesin vaatimuksien jälkeen ottelu päätettiin sittenkin buukata tähän show’hun (en tosin tykännyt yhtään siitä, että ottelu vain alkoi Jamesin ja Jarrettin promottelun päätteeksi ja virallisesti ottelun siirtämistä ei ilmoitettu missään vaiheessa). Itse ottelu oli yllättävän hyvä, kun otetaan huomioon osanottajat. James ja Jarrett mäiskivät ihan kivasti toisiaan katsomossa, ja myös loppuosuus oli buukattu ihan ok:sti. Kokonaisuutena sellainen tv-ottelutasoinen kohtaaminen, vaikka lopputulos olikin aika itsestäänselvä.

Viikon parhaat ottelut nähtiin taas X-Divisioonan kohtaamisissa. Tosin täytyy todeta, että juuri näissä ajanpuute rokotti laatua kaikkein pahimmin. ME:nä nähty 3-Way X-mestaruudesta (johon Styles pääsi mukaan rematch-diilinsä ansiosta), Amazing Redin ja Jimmy Yangin ykköshaastajuusottelu ja EZ Moneyn TNA-debyyttiottelu Tony Mamalukea vastaan olisivat kaikki voineet olla vähintään puolikkaan parempia, jos niille olisi annettu edes kolmisen minuuttia lisäaikaa. Nyt ne jäivät kaikki kesken juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun olisi ollut aika pistää se suurin vaihde silmään. Ottelut olivat siis hyviä, mutta jättivät pettyneen fiiliksen, koska parempaan olisi voitu pystyä. EZ Money vakuutti minut ja niin teki myös Jimmy Yang, joka oli taas palannut Japanin-kiertueelta ja samalla kertaa myös eronnut Flying Elviksistä sulassa sovussa Jorge Estradan kanssa. Silti show’n kirkkaimmat tähdet olivat AJ Styles, Amazing Red ja Kid Kash.

Ainiin, sitten nähtiin myös jatkoa Brian Lawlerin ja Aprilin ikuisuuskuviolle, joka ei varmaan kiinnosta ketään. Aikaisemmin illalla nauhoitetussa haastattelussa nähtiin, kuinka Lawler lähes tulkoon sai Aprilin kiinni seksin harrastamisesta suihkussa toisen miehen kanssa. Myöhemmin paljastui, että tuo mies oli kaikista TNA:n painijoista homoikoni Bruce. En edes yritä ymmärtää tätä kuviota. Myöhemmin illalla Lawler otteli Jorge Estradaa vastaan täysin yhdentekevässä ja turhassa ottelussa.

Tätä show’ta on hieman vaikea arvioida, koska keskiarvonsa osalta tämä oli aika heikko suoritus. Toisaalta minä en ole koskaan katsonut ensisijaisesti show’ita arvostellessa niiden keskiarvoa vaan kokonaisfiilistä. Minua ei oikeastaan edes haitannut ne pari show’ssa nähtyä squashia, koska ne olivat ihan perusteltuja ja viihdyttäviä. Lawler/Estradan sen sijaan olisi voinut jättää pois, ja Harrisit vs. Hot Shotsin hyväksyn ainoastaan sen takia, että se oli osa joukkuemestaruuksien ykköshaastajuus”turnausta”. Ikävästi harmittaa se, että X-Divarilaisten otteluilla olisi ollut selvästi mahdollisuuksia parempaan, jos vain aikaa olisi ollut hieman enemmän. Samoin joukkuemestaruusottelu olisi ollut parempi toimivammalla bukkauksella. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin aika keskitasoa TNA:n PPV:eistä. Viihdyin tätä katsoessa enemmän kuin monien muiden TNA-PPV:eiden kohdalla, joten siihen nähden suoritus oli ihan jees, vaikka ppv olikin jälleen kerran Kehno.

---

Weekly PPV #21 (20.11.2002)

• Tag Team Match
  Divine Storm vs. EZ Money & Sonny Siaki
  * * ½ 
• Singles Match
  Kory Williams vs. Malice
  DUD 
• NWA Tag Team Title Shot Match
  SAT’s vs. Ron & Don Harris
  * * 
• Singles Match
  BG James vs. Lenny
  ½
• NWA X Division Title Shot Match
  Jorge Estrada vs. Crimson Dragon vs. AJ Styles
  * * *
• NWA Tag Team Championship Match
  Disciples of the New Church (c) vs. America’s Most Wanted
  * * * 
• NWA X Division Championship Match
  Jerry Lynn (c) vs. Amazing Red
  * * * 
• NWA World Heavyweight Championship Match
  The Truth (c) vs. Jeff Jarrett
  * * ½ 

Yhteenveto:

Tämän viikon aivan ehdoton pääjuttu oli Jeff Jarrettin vihdoin ja viimein ansaitsema 1 vs. 1 -mestaruusottelu NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Jarrett oli odottanut tätä ottelua ensimmäisestä viikosta lähtien, ja kotiyleisönsä edessä Jarrettista muodostui tässä ottelussa Truthia vastaan jopa hieman facemainen hahmo. Ottelua oli pohjustettu hienosti, ja videopakettikin oli kunnossa. Samoin tunnelma oli huipussaan, ja ottelulla oli aikaa hienosti. Tämä oli ehdottomasti merkittävimpiä otteluita TNA:n vuoden 2002 historiassa, vaikka laadullisesti ottelu ei mikään huippukamppailu ollutkaan. Truth ja Jarrett venyivät kyllä odotuksiin nähden hyviin otteeseen ja esittivät oikein toimivaa peruspainia (sen erikoisempaa he eivät ikävä kyllä pysty), johon yleisön tunnelma toi vielä oman lisänsä. Huolimatta Jarrettin typeristä Stroke-elehtelyistä olisin voinut antaa tälle kolme tähteä, mutta loppu rokotti taas puolikkaan. Minulla on ensinnäkin mennyt lopullisesti hermot siihen, että TNA:ssa ei ratkaisevilla hetkillä tunneta mitään diskauksia, vaikka ottelut eivät olisi millään tavalla No DQ -säänöillä käytäviä. Tässäkin Jarrett ja Truth saivat mäiskiä toisiaan ympäri areenaa terästuoleilla, kunnes yhtäkiä tuomari häipyi kehään ja aloitti uloslaskun. Viihdyttäväähän tämä HC-mäiskintä on, mutta kun siinä ei ole mitään logiikkaa! Tehkää niistä otteluista sitten No DQ Matcheja. Tai älkää ainakaan pistäkä tuomaria puhumaan diskauksen merkityksestä ennen ottelua niin kuin tässä tapauksessa. Lisävalitus pitää antaa vielä siitä, että Mr. Wrestling III piti sekoittaa tämänkin ottelun lopetukseen. Ottelun jälkeen myös Mr. Wrestling III riisui vihdoin maskinsa ja paljastui Vince Russoksi. Kyllä vain. Tätähän me kaipasimme.

Päämestaruusottelu oli siis lopun sekoiluja lukuun ottamatta onnistunut ja painillisestikin ihan viihdyttävä, mutta ei se silti illan paras ottelu ollut. Se titteli menee taas X-Divarin puolelle, vaikka tälläkään viikolla ei nähty mitään tajunnanräjäyttäviä otteluita. Jerry Lynn ja Amazing Red ottelivat oikein hyvän ja viihdyttävän mestaruusottelun, jossa nähtiin muutama upea spotti mutta joka jäi silti ennakko-odotuksistani harmillisesti vähintään puolikkaan verran. Ykköshaastajuusottelussa toisensa kohtasivat AJ Styles, Jorge Estrada ja Crimson Dragon, joka oli ECW:n loppuajoilta tuttu Chris Hamrick maskin ja kokovartalopuvun alla. Selostajat eivät tosin tätä mukamas tienneet. Ottelu lähti liikkeelle vähän hitaanpuoleisesti, mutta erityisesti Dragonin hienojen potkujen ja muutenkin näyttävien otteiden ansiosta homma muuttui vähitellen paremmaksi. Loppuosuus olikin oikein mukavaa menoa vaikkei taaskaan mitään erityisen hillitöntä. Dragon oli tällä kertaa tuon ottelun tähti, AJ Styles oli poikkeuksellisen laimea.

Joukkuemestaruuskuvioissa jatkui edelleen feud AMW:n ja New Churchin välillä. AMW:n kaksikko näyttää viikko viikolta paremmalta, ja tällä viikolla he saivat jo yleisönkin täysin mukaansa. Tämä feud on ollut todellinen pelastus TNA:n joukkuedivisioonalle. AMW ja New Church vetivät tällä viikolla myös parhaan ottelunsa tähän mennessä, vaikka tämä oli itse asiassa kaikkein vähiten brutaali näistä nähdyistä otteluista. Tällä kertaa loppu oli kuitenkin buukattu hyvin, eikä edes laimea diskauspäätös haitannut. Blow off jäänee jonnekin myöhemmälle ajankohdalle, koska seuraavaksi New Churchin olisi tarkoitus kohdata voittaja tässä show’ssa nähdystä Harrisit vs. SAT’s -ottelusta. Maximoiden joukkueen nimi oli nyt virallisesti SAT, mutta sekään ei auttanut heitä kummoiseen otteluun Harristen kanssa. Meni se tosin paremmin kuin pelkäsin, ja itse asiassa tämä oli varmaan yksi parhaimmista Harristen otteluista. Toinen kaksosista jopa vetäisi loikan yläköyden yli ringsidelle. Oli aika huikea näky, ja pelkästään siitä ottelu sai puolikkaan lisää.

Disciples of the New Churchista vielä sen verran, että James Mitchell promosi tässä show’ssa, että hän ei tyytyisi vain joukkuemestaruuksieen. Seuraavaksi hänen New Churchinsa ottaisi haltuun myös NWA World Heavyweight -mestaruuden. Ilmeisesti ykköshaastajan viittaa oltiin taas sovittelemassa Malicen harteille, koska tuon promon jälkeen hän tuli vetämään squashin jo toisena viikkona putkeen. Tämän viikon squash oli kuitenkin täysi vitsi edellisviikkoon verrattuna, koska juuri ratkaisevaksi tarkoitetun Top-Rope Diving Clotheslinen hetkellä Malice botchasi homman aivan täysin ja rojahti yläköydeltä mahalleen maahan. Ilkeiden kielien mukaan Malice oli ottelun jälkeen niin raivoissaan, että hän menetti backstagella täysin hermonsa ja paiskoi kamoja ympäriinsä. Olipa totuus mikä tahansa, tämä jäi Malicen viimeiseksi otteluksi TNA:ssa. Tulemme tosin törmäämään häneen vielä pariin otteeseen arvosteluissani, mutta siitä myöhemmin lisää. Jerry Tuite (alias Malice alias The Wall) menehtyi sydänkohtaukseen joulukuussa 2003.

Malicen squashattavana toimineen Kory Williamsin lisäksi tässä show’ssa TNA-debyyttinsä teki Chris Divinen ja Quiet Stormin joukkue, joka oli paininut indyissä jo parin vuoden ajan. Managerinaan heillä oli ehkä useammallekin tuttu Trinity. Debyyttiottelussaan he kohtasivat EZ Moneyn ja Sonny Siakin, ja itse asiassa tuo ottelu oli varsin pätevä ja viihdyttävä X-Divarilaisten joukkueottelu. Lisäviihdyttävyttä otteluun toivat Trinityn upeat loikat. Tässä olisi nyt ensimmäinen kunnon naispainija TNA:n käytettävänä.

Niin ja sitten show’ssa nähtiin se pakollinen April/Brian Lawler/Bruce -sähellys. Brian Lawlerille oli nyt siis paljastunut, että Bruce ei ehkä ollutkaan ihan sitä mitä oli antanut ymmärtää, koska hän viihtyi turhan hyvin Aprilin kanssa suihkussa. Lawlerin lisäksi tästä oli Brucelle raivoissaan Lenny, joka väitti Brucen pettäneen hänen luottamuksensa. Lenny otteli tässä show’ssa BG Jamesia vastaan täysin turhassa ottelussa, johon sekaantuivat myös Bruce, Lawler ja April. Eikö tämä kuvio voisi jo loppua?

Aikalailla samaa tasoa kuin viime viikon ottelu. Pari hyvää ottelua muttei mitään superkohtaamista ja pari ihan viihdyttävää vielä siihen päälle. Sitten seassa oli viime viikon tapaan myös pari onnettomampaa koitosta. Ero viime viikkoon oli lähinnä se, että tässä nähtiin se kauan odotettu suuri päämestaruusottelu, joka tuntui vihdoin nostavan mestaruuden arvoa. Sen ansiosta tämä on juuri ja juuri edellistä show’ta parempi mutta silti selvästi Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 29.5.2013