2002ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #22

Päivämäärä:

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Tämänviikkoinen TNA:n ppv järjestettiin kiitospäivän aattona, ja sen kunniaksi TNA:n oma haastattelijaneitonen ja country-laulaja Goldielocks lauloi show’n aluksi Yhdysvaltain kansallislaulun, koska kaikki patrioottiset katsojat olivat tietenkin kiitollisia siitä, että Yhdysvaltain armeija oli valmis minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään Irakiin. Jihaa. Selostajinamme Mike Tenay ja Don West.

Tag Team Match

The Briscoes vs. Divine Storm

Kyllä vain, Briscoen veljekset olivat tehneet paluunsa TNA:han. Briscoet kävivät painimassa jonkun pariminuuttisen pätkän Hot Shottien kanssa yhdessä ensimmäisistä TNA-PPV:eistä, mutta tuo ottelu jäi täysin kesken, kun Malice ryntäsi kehään pieksemään kaikki. Nyt Briscoeilla oli vihdoin mahdollisuus päästä näyttämään todellinen osaamisensa, ja vastaansa he saivat edellisessä show’ssa TNA-debyyttinsä tehneet Chris Divinen ja Quiet Stormin.

Tämä oli harmillinen pettymys. Divine Storm vaikutti edellisessä esiintymisessään oikein pätevältä kaksikolta, ja Briscoen taidot me kaikki varmaan tiedämmekin. Niinpä tästä oli lupa odottaa todella vauhdikasta ja viihdyttävää kahden nuoren joukkueen näytön paikkaa. Ehkä sitten nuo liialliset paineet aiheuttivat kummassakin nuorukaiskaksikossa liiallista jännitystä, sillä läpi ottelun molemmilta joukkueilta nähtiin harmillista haparointia, joka tappoi ottelun momentumin pahan kerran. Kaikkein varmimmin esiintyi Trinity, joka väläytti taas pari upeaa high flying -liikettä. Ihan ottelun loppupuolella Briscoet ja Divine Storm alkoivat vihdoin saada jutun juonesta kiinni, mutta sitten ottelu jo päättyikin. Kyllä tässä siis nähtiin myös oikein hienoja otteita, ja lopputaistelut olivat todella viihdyttävää katsottavaa. Lisäplussaa on myös annettava Trinitystä. Ei tämä silti ollut lähelläkään edes sitä kolmea tähteä, jota ajattelin etukäteen miniminä.

* * 

Seuraavaksi nähtiin varsin merkittävä angle, kun Vince Russo tarttui ensimmäistä kertaa mikkiin TNA-urallaan. Russo oli siis paljastunut viime show’n päätteeksi Mr. Wrestling III:ksi, kun tämä maskipainen mysteerimies oli auttanut Jarrettin voittoon mestaruusottelussa Truthia vastaan ja sen jälkeen riisunut maskinsa. Alun perin tässä anglessa Mike Tenayn piti haastatella Jeff Jarrettia ja saada selvitettyä, oliko Jarrett tiennyt Mr. Wrestling III:n henkilöllisyydestä tai onko Jarrett yhteistyössä Russon kanssa. Jarrettin sijaan kehään saapuikin Russo, ja Mike Tenay poistui saman tien paikalta. Tenay oli juuri ennen tätä anglea puhunut selostuspöydän takana siitä, kuinka hän ei voisi sietää Russoa ja kuinka hän lopettaisi TNA:ssa työskentelyn sinä päivänä, kun Russo pääsisi TNA:n johtoon.

Russo aloitti promonsa rohkeasti ”shoottaamalla” ja sanomalla, että Tenay voisi koska tahansa lähteä tästä firmasta ja liittyä vaikkapa Sean Waltmanin seuraksi TNA-rejectien joukossa. Russo lupasi heti promonsa aluksi shoottaavansa, mikä tietää aina hyvää… Not. Russo puhui yhteisestä historiastaan Jeff Jarrettin kanssa ja siitä, kuinka ystävystyivät jo 1990-luvun puolivälissä WWF:ssä ja riitautuivat myöhemmin ja kuinka he aikanaan loikkasivat yhdessä WCW:hen (koska Russo oli kiltti ja viitsi ottaa Jarrettin mukaansa). Russo kertoi, että hän teki Jarrettista WCW:n mestarin. Russon mukaan oli paras mahdollinen asia, että WCW ajautui konkurssiin. Russo kertoi, että hän on ollut alusta lähtien mukana TNA:n kehittelyssä Jarrettin pyynnöstä ja että TNA-nimi oli hänen keksintöään. Sen ei tosin pitänyt tarkoittaa Total Nonstop Actionia vaan Tits And Assia. Russo, pliis. Russon mukaan hän ei kuitenkaan päässyt tekemään TNA:ssa mitään, ja Jarrett käski hänen odottaa. Nyt Russo on kyllästynyt odottamaan. Russon mukaan WWE on p****estä ja TNA on yhtä p****estä. Mutta hän on saapunut TNA:han pelastaakseen yhtiön ”perinteiseltä wrestlingiltä”. Hän aikoo tuoda TNA:han sen Sports Entertainmentin, mikä on tällä hetkellä hukassa koko painibisneksestä. Ensi viikolla koko TNA tulee kokemaan järisyttävän muutoksen, ja Jeff Jarrettilla olisi nyt viimeinen mahdollisuus valita oikea puoli ja liittyä Russon porukkaan. Russo vaati Jarrettilta vastausta illan loppuun mennessä. Jarrett olisi joko Russon puolella tai Russoa vastaan. Russo lupasi auttaa Jarrettin voittoon myös tänä iltana.

En oikein tiedä, mitä mieltä tästä anglesta pitäisi olla. Tavallaan on todella hyvä, että TNA:n Main Event -kuvioihin aletaan saada jotain selkeyttä ja jotain oikeasti suuria kuvioita. Koko homma on ollut pahasti tuuliajolla käytännössä alusta lähtien. Toisaalta minulla ei ole yhtään minkäänlaista kiinnostusta Russon WCW-tyyliseen ”shoottaamiseen” ja muuhun turhaan paskaan. Tässäkin Russo ilmoitti heti alunsa pieksevänsä tekniikkatyypit, jos he katkaisisivat hänen mikkinsä. Sitten hän ei sanonut edes mitään oikeasti ”shoottia”. Eikö tästä osuudesta voitaisi luopua, niin kuviot muuttuisivat heti kiinnostavammaksi? Ainiin, Russolla on aivan jumalattoman rasittava ääni huonolla tavalla. Ei todellakaan sellainen tyyppi, jolta haluan kuulla 10 minuutin promon.

Tag Team Match

America’s Most Wanted vs. Hot Shots

America’s Most Wantedilla ja Hot Shoteilla oli ollut jonkinlainen ikuisuusfeud päällä toistensa kanssa ihan ensimmäisistä TNA-lähetyksistä alkaen. Käytännössä se oli päättynyt edellisen kuun viimeisessä PPV:ssä, jossa Disciples of the New Church teki comebackinsa. Tuon jälkeen AMW oli keskittänyt kaikki voimavaransa New Churchin kanssa tappelemiseen, mutta nyt he kohtaisivat Hot Shotit tässä lämmittelyottelussa, koska New Churchilla oli toiset haastajat. Hot Shotien ura oli ollut viime aikoina pelkkää alamäkeä, eikä tässä kaksikossa ollut enää mitään kiinnostavaa. Voi Chase Stevensiä, joka oli mukana varmaan kahdessa TNA:n tylsimmässä joukkueessa (Hot Shots nyt ja Naturals myöhemmin).

Olisin antanut tälle otteluna puoli tähteä vähemmän, mutta pitää antaa puolikas lisää ihan vain AMW:n loistavan kehittymisen ansiosta. Harris ja Storm näyttävät viikko toisensa jälkeen vakuuttavammalta, uskottavammalta ja ennen kaikkea oikeasti TNA:n ykkösjoukkueelta. Tämä feud Disciples of the New Churchia vastaan on todellakin tehnyt heille hyvää. Tässäkin ottelussa AMW täräytteli pirun nättejä liikkeitä, jotka Hot Shotit myivät taas hyvin. Toki Hot Shotitkin pääsivät näyttämään osaamistaan muutaman liikkeen voimin, mutta kyllä Hot Shotit ovat tällä hetkellä TNA:ssa se joukkue, jolla on kaikkein vähiten uskottavuutta jäljellä. Myös storylinen rakentaminen toimi tässä ottelussa hyvin, ja se tämän tarkoitus myös oli. Roolissaan siis toimiva vaikkei muuten mikään erikoinen koitos ollutkaan.

* * 

NWA Tag Team Championship

Disciples of the New Church (c) vs. BG James & Curt Hennig

Disciples of the New Church pääsi tällä viikolla puolustamaan joukkuemestaruuksiaan ensimmäistä kertaa joitain muita kuin America’s Most Wantedia vastaan. Vastustajikseen he saivat BG Jamesin ja Curt Hennigin joukkuen. Hennig näytti huomattavasti paremmalta kuin vieläpä kuukausi sitten. Olisiko sittenkin vielä toivoa? Saa nähdä. Alun perin New Churchia vastaan piti asettua Hennigin rinnalla Syxx-Pac, mutta Sean Waltman oli kuulema päättänyt lähteä TNA:sta, kun hän sai kuulla Vince Russon olevan TNA:n kuvioissa mukana. Tämä oli siis storyline-selitys, todellisesta en tiedä. Tässä samalla voin muuten myös ihmetellä sitä, että TNA tuntui unohtaneen kokonaan edellisessä show’ssa nähdyn Harris vs. SAT’s -ottelun voittaneille Harriksille luvatun mestaruusottelun. Minulla ei ole mitään hinkua nähdä Harriksia mestaruuskuvioissa, mutta olisipa kiva tietää, mistä syystä koko kahden viikon ”turnauksen” lopputulos päätettin yhtäkkiä sivuuttaa.

Jo kolmas ihan kiva joukkueottelu putkeen tänä iltana. Tämän ottelun vahvuus oli alkupuoliskossa, koska tämä lähti käyntiin todella vauhdikkaasti. Kaikki neljä näyttivät yllättävän hyvältä. Etukäteen ajattelin, että Hennigin ja Jamesin otteista ei tulisi tässä joukkuemestaruusottelussa mitään, mutta ihan kivasti he alkupuolella heiluivat Slashin ja Leen kanssa. Menoa oli oikeasti mukava katsoa. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä vaisummaksi touhu kuitenkin muttui. Uudet temput alkoivat loppua, ja Slash ja Lee pitivät ottelua hallussa tylsillä rest holdeilla ja mitäänsanomattomilla liikkeillä, jotka James myi aika vaivalloisesti. Lopussa homma muuttui taas vähän energisemmäksi, mutta sitten meille jo tarjoiltiinkin laimeahko lopetus. Kokonaisuutena alkupuolen ansiosta ihan jees, muttei tämä mikään mestariteos ollut. Toisaalta oli tämä varmaan parempi, kuin mitä New Churchin ottelu Harriksia vastaan olisi ollut.

* * 

Singles Match

Alyx Winters vs. EZ Money

Tämän viikon EZ Moneyn -annoksen aika. Money oli tällä hetkellä selvästi se uusi TNA:n X-Divisioonan kaveri, johon he kiinnittivät kaiken huomionsa. Samalla ruudusta olivat kadonneet Low-Ki, Elix Skipper ja jopa Kid Kash pariksi viikoksi. En edes ala mainita mitään Christopher Danielseja tai muita, jotka pistäytyivät vain parissa show’ssa. Harmillisesti on X-Divari tosiaan ”open door policysta” huolimatta kaventunut. No, tällä viikolla Money kohtasi kilometrien päähän squashia huutavassa ottelussa Alyx Wintersin, joka oli paininut indyissä parin vuoden ajan ja oli muuten alun perin Moneyn itsensä kouluttama.

Viihdyttävä squash muttei mitään sen enempää. Money kyllä osaa viihdyttävien liikkeiden tarjoilun, ja hommaa edesauttoi myös se, että tämänkertainen jobberi myi kaikki Moneyn liikkeet todella näyttävästi. Edelleenkin olen ihmeissäni siitä, ettei Moneystä tullut koskaan mitään suurta. Erityisesti WWE:n olisi luullut kiinnostuvan hänestä. Moneylla oli kuitenkin kokoa, taitoa ja lookia. Mutta siis, tämä ottelu oli squashina oikein viihdyttävä, mutta en minä silti tämmöisille kohtaamiselle ala antaa yli yhden tähden arvosanoja, koska nämä eivät mitään kunnon otteluita sinänsä ole.

Singles Match

Crimson Dragon vs. Sonny Siaki

Jos joku ei viime arvostelusta huomannut lukea, Crimson Dragon oli siis ECW:stä tuttu Chris Hamrick, joka paini maskin ja kokovartaloasun alla ja jonka todellisesta henkilöllisyydestä ei jostain syystä puhuttu mitään. Dragonin koko attire oli muuten aivan erilaisen näköinen kuin viime show’ssa. Edellisessä PPV:ssä Dragon oli osallistunut X-Divisioonan ykköshaastajuusotteluun mutta hävinnyt niukasti. Nyt häntä vastaan asettui Sonny Siaki, joka haki edelleen uutta nostetta parin viikon takaisen mestaruusturnaustappionsa jäljiltä.

Toisessa TNA-ottelussaan Crimson Dragon ei ollut niin vakuuttava kuin ensimmäisessä esiintymisessään. Varsinkin alussa Dragonin otteissa oli haparointia, mutta loppua kohti meininki muuttui taas huomattavaksi varmemmaksi, ja Dragon sekä tarjoili näyttäviä liikkeitä että otti niitä hyvin vastaan. Ottelun selvä huippuhetki oli Siakin Pump Handle Suplex kehästä ulos. Vaikka ottelun loppupuolisko olikin taas ihan kivaa kahden ison X-Divarilaisen painia, ei tämä silti ollut mitenkään erityisen säväyttävä ottelu. Dragonin potkut tuovat kieltämättä hieman jotain uutta näihin otteluihin, mutta on tässä silti se ”Same Old Shit” -ongelma, mikä monissa muissakin X-Divarin otteluissa tällä hetkellä. TNA tarvitsee laajemman ja ennen kaikkea monipuolisemman X-Divarin. Nyt alkuinnostus on alkanut vaihtua hieman puutuneisuudeksi, vaikka oikeastaan joka viikko tarjolla on myös hyviä otteluita.

* * 

Ennen seuraavaa ottelua sisääntulorampille saapui promottamaan Brian Lawler. Aikaisemmin illalla Goldielocks oli haastattelut Brucea tämän suhteesta Apriliin, ja Bruce oli myöntänyt, että heillä on tietynlaista kipinöintiä. Oikeastaan Bruce ei ehkä olekaan homo ja hän on myös kyllästynyt esittämään sellaista. Tästä lähtien hänet tunnettaisiin nimellä Allan Funk. Myöhemmin Goldielocks oli haastatellut Aprilia, joka kielsi kaiken. Sekä Bruce että April myös väittivät Goldielocksille, että tämä itse olisi ihastunut Apriliin, koska edellisen show’n Bruce/Lenny/Lawler/April -sotkun päätteeksi Goldielocks oli tullut paikalle ja kävellyt Aprilin kanssa pois käsi kädessä.

Mutta siis, Lawlerin promo. Heti saapuessaan paikalle Lawler näytti siltä, että hän oli poissa tolaltaan ja myös itkenyt koko illan ajan. Lawler osasi näytellä itkupilliä yllättävän hyvin. Lawler promosi siitä, kuinka hänellä oli vihdoin selvinnyt kaikki, mitä April oli tehnyt hänen selkänsä takana. Ensin Aprililla oli ollut suhde Syxx-Pacin kanssa ja sitten Brucen kanssa. Kaikkein järkyttynein Lawler oli kuitenkin siitä, että nyt April oli alkanut heilastella Goldielocksin kanssa. Aikamoista. Tämä kaikki järkytys ja se, ettei hän saanut keneltäkään backstagella tai katsomossa tukea, oli liikaa Lawlerille. Lawler kertoi saaneensa tarpeekseen koko tästä bisneksestä, ja hän ilmoitti lopettavansa painibisneksessä. Kyllä vain. Katsotaanpa, kauan tämä päätös pitää. Joka tapauksessa Lawler oli omien sanojensa mukaan saanut tarpeeksi, ja hän poistui sisääntulorampilta itkien. Olisiko tämä vihdoin koko kuvion lopetus? Toivon todella niin. En myöskään jää kaipaamaan Lawleria, jos hän todella TNA:sta lähtee. Anglen jälkeen nähtiin vielä backstagella, kuinka Lawler oli saanut lohduttajaksi Jorge Estradan managerin Priscillan ja kuinka Lawler alkoi käpälöidä tätä. Mitä helvettiä? Erityisen perverssin tuosta anglesta tekee se, että todellisuudessa Priscilla seurusteli tähän aikaa kenenkäs muunkaan kuin Jerry Lawlerin kanssa. Että semmoista.

NWA X Division Championship

Jerry Lynn (c) vs. AJ Styles

Ehei, TNA ei todellakaan saanut tästä taisteluparista tarpeekseen. En voinut uskoa silmiäni, kun AJ Styles voitti edellisen viikon PPV:ssä jälleen kerran ykköshaastajuusottelun. Styles ja Lynn kohtasivat alle kuukausi sitten Main Eventissä, joka oli buukattu vaikuttamaan oikeasti siltä viimeiseltä ja ratkaisevalta Feud Ending -ottelulta näiden kahden välillä. Ja paskan marjat. Tässä sitä taas oltiin. Jerry Lynn puolusti jälleen kerran X-Divisioonan mestaruutta AJ Stylesiä vastaan. Tämä oli varmaan jo lähes 10. miesten keskeinen ottelu TNA:ssa.

Jos Christopher Daniels vs. AJ Styles on nykyaikana se ottelu, jonka TNA on buukannut aivan liian monta kertaa, niin vuonna 2002 tuo liian monta kertaa buukattu ottelu oli siis todellakin Jerry Lynn vs. AJ Styles. Olisi pitänyt tietää, että TNA ei osaa lopettaa ajoissa ja että tuo pari viikkoa sitten nähty ottelu ei todellakaan jäisi miesten viimeiseksi keskinäiseksi kohtaamiseksi edes tämän vuoden aikana. No, ei tätä ottelua voi liian paljon moittia, koska tämä oli yksinkertaisesti taas kerran hienoa painia ja aivan ehdottomasti illan paras ottelu tähän mennessä. Lynn ja Styles olivat ottaneet taas vähän eri lähestymistavan, koska nyt spottailun sijaan äijät teloivat toisiaan todella fyysisesti, mikä myös näytti hyvältä. Taidettiin myös nähdä ottelusarjan ensimmäisen bleidaaminen. Lopetus oli vähän laimea, eikä tämä aikansakaan puolesta ollut huippuottelu. Ei siis parasta Lynn vs. Stylesiä. Joko nyt riittäisi?

* * * ½

NWA World Heavyweight Championship

Jeff Jarrett (c) vs. The Truth

Tämä oli illan selvästi suurin ottelu. Jeff Jarrett oli siis viime viikolla onnistunut vihdoin ja viimein tavoitteessaan ja noussut ensimmäistä kertaa urallaan NWA World Heavyweight -mestariksi. Voitto ei kuitenkaan ollut puhdas, koska vanha kunnon Vince Russo oli sekaantunut otteluun ratkaisevalla hetkellä. Aikaisemmin illalla Russo oli ilmoittanut auttavansa Jarrettin voittoon tässä ottelussa. Hän myös vaati Jarrettilta vastausta siihen, aikoisiko hän liittyä Russon puolelle tulevassa suuressa suunnitelmassa. Truth oli tietenkin aivan raivoissaan sekä Russolle että Jarrettille siitä, että hän oli menettänyt kolme ja puoli kuukautta hallussa pitämänsä mestaruuden huijauksella. Jännä asetelma heel vs. heel -ottelulle.

Eipä tämä mainittavasti paremmaksi muuttunut viikossa. Ottelun alkupuoli oli tosin oikeasti asteen verran parempaa ja jännittävämpää painia kuin edellisillä viikolla. Ajattelin jo, että ottelulla voisi olla mahdollisuuksia kolmeen tähteen, jos se pidettäisiin tällaisena vakavana big time -taisteluna. Sitten otteluun piti kuitenkin sotkea pakollinen katsomossa tappelu, joka tuntuu olevan välttämätön osa TNA:n ME-otteluissa. Tässäkään tuo ei tuonut otteluun mitään lisää, vaan sen sijaan söi todella paljon fiilistä. Myös katsomossa nähty pöytäbumppi oli todella heikko, ja sen jälkeen nähty Double Count Out sekä ottelun uudelleen aloittaminen olivat täysin turhia osia ottelussa. Onneksi ottelun loppuosuus sentään hoidettiin hyvin, ja Russon rooli pidettiin yllättävänkin pienenä ratkaisuhetkinä. Tykkäsin ottelun lopusta ja siitä, että Jarrettin orastavaa face-turnia on osattu oikeasti rakentaa hyvin ja rauhallisesti. Kokonaisuutena tämä vaihteleva ottelu oli ihan kiva.

* * ½


Ei tässä show’ssa hirveästi ole kehuttavaa. Ilman Styles vs. Lynniä tämä olisi ollut selvästi Surkea, ja nytkin tämä oli todella rajalla. Toisaalta jollain muulla ottelulla tämä olisi voinut olla paljon parempi, koska hyvästä laadustaan huolimatta Styles/Lynn oli oikeasti tosi väsynyttä buukkausta TNA:lta. Suuri plussa pitää antaa TNA:lle siitä, että vihdoin ME-kuviot alkavat tuntua merkittäviltä ja mielenkiintoisilta. Päämestaruuden arvo on noussut hetkessä. Harmi vain, että nämä kuviot tuovat mukanaan Russon in screen -roolin ja hänen rasittavat ”shoot”-anglensa. No, ei tuomita liikaa etukäteen. Muuten tämä show oli todella yhdentekevä. Jos suurimman osan arvosana on kaksi tähteä, ollaan aikamoisen tv-show -tasoisen PPV:n äärellä. Se ei ole erityisen hyvä asia. Toisaalta ei tässä nähty yhtään oikeasti paskaakaan ottelua, joten kai sitä voisi mennä huonomminkin. Armollisesti Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 2.6.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Marraskuu 2002

Next post

Arvio: WWE Armageddon 2002

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.