Viisi pointtia: TripleMania XXVII (2019)
Päivämäärä: 3.8.2019
Sijainti: Mexico City, Mexico (Arena Ciudad de México)
Lucha Libre AAA:n vuoden suurin tapahtuma TripleMania on perinteisesti ollut viihdyttävä katastrofi, jossa hyvään painiin sekoittuu täyslaidallinen sekoilua ja sekasotkua. Tänä vuonna nähtiin järjestyksessään 27. versio kyseisestä tapahtumasta, missä ei todellakaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Vaan mikä oli viihdyttävyyden ja sekoilun sekoitussuhde tällä kertaa?
1. Cain Velasquezin debyytti näytti miehen lapsuudenrakkauden lucha libreen
Yksi tämän vuoden yllättävimmistä uutisista tuli jo maaliskuussa, kun Brock Lesnarinkin minuuteissa tuhonnut UFC-legenda Cain Velasquez päätti siirtyä kahdeksankulmaisesta häkistä showpainikehään. Yllättävintä uutisessa kuitenkin oli, ettei Velasquezin showpainiura alkanut WWE:stä – missä hän kävi hetken harjoittelemassa Norman Smileyn valvovan silmän alla – tai muusta Yhdysvaltojen promootiosta, vaan hän päätti suunnata kulttuurisille juurilleen Meksikoon. Yllättävää myös voi joillekin olla se, että Velasquez valitsi kahdesta Meksikon isosta promootiosta AAA:n CMLL:n ylitse, mutta asiaa tarkemmin tutkimalla ei se ole niin outoa. CMLL on aina ollut ryppyotsaisempi ja vakavampi, kun taas AAA:lla on aina ollut hieman “roskapromootion” maine, missä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Näin Velasquez ei olisi niin helposti sopinut CMLL:ään, kun taas AAA tuntuu todella luonnolliselta paikalta.
TripleManian kolmanneksi viimeisessä ottelussa (jota selostaja Matt Striker kutsui yhdeksi illan kolmesta main eventeistä – mikä on aika paksua 8 ottelun kortissa) Velasquez lyöttäytyi yhteen Psycho Clownin ja Codyn kanssa otellen Taurusta, Texano jr:a ja Killer Krossia vastaan. Koko ottelun kantava tarina oli, miten kukaan ei halunnut samaan aikaan kehään vaarallisen Cain Velasquezin kanssa ja valtaosa ottelusta menikin siihen, miten rudojen puoli tagaili itseään jatkuvasti ulos kehästä varoen Velasquezia. Kun Velasquez lopulta pääsi painipuuhiin, oli ilo huomata, että hän oli todellakin omaksunut lucha libren. Lähes ensitöikseen hän iski hurricanranan ja lentävän arm dragin nurkkatolpasta, mikä todellakin yllätti ainakin minut. Olisikin ollut sääli, jos Velasquez olisi ryhtynyt esimerkiksi Ronda Rousey-tyyliseen pseudo-MMA:han, sillä tämä olisi ollut täysin väärä ympäristö sille. Tästä syystä en pitänytkään ottelun lopetuksesta, missä Velasquez sai luovutusvoiton kimuralla. Jokin lennokkaampi ja näyttävämpi olisi ollut mielestäni paikallaan.
Vaikka koko ottelun voikin katsoa kahdesta gifistä ja saada silti irti kaiken mahdollisen, niin pidin tätä debyyttiä erittäin onnistuneena. Velasquezin lapsuudenrakkaus lucha libreen näkyi miehen painiessa maski päässään ja saapuessaan paikalle Meksikon lipun kanssa. Mikään valmis paketti hän ei missään nimessä ole, sillä Velasquezin kehäkarisma oli aika heikkoa ja hän näytti paikoin olevan hukassa kehässä. Vaan harva onkaan täysin luonnollinen ensimmäisessä ottelussaan ja tätä matsia tuskin harjoiteltiin yhtä tarkasti, toisin kuin vaikkapa Ronda Rouseyn debyyttimatsia.
2. Blue Demon jr – 21 ja 0
Meksikolaisille faneille tapahtuman ehdottomasti isoin ottelu oli tapahtuman pääottelu eli Blue Demon juniorin ja Dr. Wagner juniorin välinen maski vastaan hiukset -ottelu, mikä oli myös tapahtuman ainut singles-ottelu. Dr. Wagner jr. hävisi maskinsa – jota hän oli kantanut vuodesta 1986 asti – toissavuoden TripleManiassa Psycho Clownille. Blue Demon jr. on myös paininut 80-luvulta asti. Maskien legenda on vieläkin pidempi – vaikka Wagner olikin toki jo hävinnyt omansa. Dr. Wagner jr.:n isä Dr. Wagner loi maskinsa vuonna 1965 ja nousi nopeasti yhdeksi maan ilkeimmäksi rudoksi. Blue Demonin tarina on vieläkin vanhempi, sillä kyseinen maski on ollut käytössä vuodesta 1948 eteenpäin. Myös Blue Demon on yksi lucha libren legendaarisimpia rudoja ollen Meksikon kansallissankari El Santon suurin vihollinen. Blue Demon jr. ei ole kuitenkaan Blue Demonin varsinainen poika, vaan myös tarinan mukaan hänen adoptoitu lapsensa. Tästä on toki jonkinlaista polemiikkia, missä Blue Demonin varsinainen poika on jatkuvasti haastanut Blue Demon junioria oikeuteen ties mistä syistä. Silti Blue Demon jr. on paininut jatkuvasti maskinsa kanssa jo 80-luvulta asti ollen muun muassa entinen NWA:n mestari.
Ennen ottelun alkua näimme yhden vuoden upeimmista visuaaleista, kun nämä legendaariset luchadoret seisovat nostokurjissa osoittamassa toisiaan samalla kun heidän takanaan pyörii kyseisen feudin hypevideo. Meksikolaiseen tapaan melodramaattisuus on niin överiä ja alleviivattua, että sitä ei vaan voi kuin rakastaa.
Näiltä pitkän linjan luchadoreilta ei enää lähde ne kaikista lennokkaimmat loikat, mutta tässä tapauksessa niitä ei edes kaivattu. Kun ottelu lähtee ensisekunneilla kehästä ulos ja noin minuutissa otsa on auki, niin tietää kyllä minkä tyypin ottelu on kyseessä. Luchabrawlaus onkin melkoinen oma taiteenlajinsa, jossa verta ei säästellä ja matsin päätteeksi maskit ovat niin riekaleina, ettei paljoa jää mielikuvituksen varaan, että kuka siellä maskin alla luuraa. Ja tässä ottelussa ei todellakaan verellä säästelty – erityisesti Blue Demon jr.:n otsa pulppusi aivan järkyttävän näköisesti. Lisäksi ottelussa nähtiin ase, jota en uskonut ikinä näkeväni showpainissa – vasara. Vasaralla Demon takoikin sitten Dr. Wagner jr:n vartaloa ympäriinsä kuin mielipuoli. Jos jollain tavalla tätä ottelua kuvailisin, niin siihen sopisi parhaiten Smarksiden vuoden 2019 muotisana: mähinä.
Ottelun päätteeksi Blue Demon jr. paiskaisi petonimöhkäleen Dr. Wagner juniorin päähän ja tyypilliseen tapaan – jotta Dr. Wagner jr. ei näyttäisi liian heikolta – paikallinen heel-tuomari El Hijo del Tirantes teki pikalaskun. Näin Demon on voittanut Wagnerin hiukset ja uran vieden luchas de apuestas-tuloksensa upeaan 21 ja 0. Tämä ei toki ole lähelläkään lucha de apuestas ennätystä (sen pitää 50-luvun painija Estrella Blanca 200-700 lucha de apuestas voitolla), mutta siitä huolimatta Blue Demon jr.:n lucha de apuestas -putki on upea, eikä tätä Meksikon yhtä legendaarisimmista naamioista tarvitse vieläkään eläköittää.
Dr. Wagner jr.:n uran loppuminen on kuitenkin aito Terry Funk-eläköityminen. Heti seuraavana iltana Dr. Wagner jr. kertoi, että eläköityminen tulee olemaan vuoden mittainen prosessi, missä hän tulee kunnioittamaan kaikkia hänellä jo olevia bookkauksia, mutta että seuraavan vuoden TripleManiaan mennessä hän olisi eläkkeellä. Tämäkin on luonnollisesti puppua, sillä hieman myöhemmin Dr. Wagner jr. syytti Blue Demon jr.:ää ottelun varastamisesta ja kertoi, että eläköityminen tuollaisen huijauksen jälkeen olisi naurettavaa.
3. El Hijo del Vikingon pitäisi olla nyt kaikkien huulilla.
Olen välillä niin kyynistynyt smarkki, joka on mielestään nähnyt jo ihan kaiken ja johon on vaikea tehdä vaikutuksen. Tässäkin tapahtumassa nähtiin lukuisia divejä, shooting star pressejä, spanish flyta ja muita upeita temppuja, joista nautin sen lyhyen hetken kun ne näin ja unohdin ne heti perään. Siksi on ilahduttavaa nähdä painija, joka on niin sulava ja taitava kehässä, että hän sai minusta heti fanin.
Toivottavasti El Hijo del Vikingo saa viisuminsa kuntoon ja pääsee näyttämään taitojaan myös Meksikon ulkopuolelle, sillä muuten on vaarana jäädä jumiin AAA:n keskikorttiin. Pentagon jr. ja Fenix ovat nyt AAA:n huipulla, mutta vaadittiin Lucha Undergroundin suosio, jotta AAA vaivautui ottamaan veljekset lainkaan vakavasti. Näkisinkin El Hijo del Vikingon mielelläni esim. MLW:ssä, Impactissa, AEW:ssa – ja miksi ei myös esimerkiksi FCF:ssä tai Slam Wrestling Finlandissa.
Amazing pinzas from Hijo del Vikingo!!!! #TriplemaniaXXVII pic.twitter.com/v0hL6Rah8g
— Roy (@narukiroy) August 4, 2019
4. Kiinnittäkää huomiota Meksikon naisiin
Naistenpaini otetaan maailmalla entistä vakavammin. WWE:ssä naiset saavat siivunsa main event kuvioista. Impactissa Tessa Blanchard tähditti Slammiversaryn main eventtiä. AEW tuo nykypäivän josheja parrasvaloihin. Sen sijaan Meksikon naiset ovat jääneet valitettavan pienelle huomiolle maailmanlaajuisesti – valitettavasti. Lucha Underground toi monia AAA:n painijoita parrasvaloihin ja oli myös tietyllätapaa edelläkävijä naisten roolittamisessa hyviin vakavasti otettaviin rooleihin (mm. ensimmäinen televisioitu intergender maailmanmestaruusmatsi ja ensimmäinen televisioitu naisen päämestaruuden voitto tapahtui juurikin Lucha Undergroundissa), mutta AAA:n naisrosterista he toivat rajan yli vain Sexy Starin. Sexy Star ei ollut erityisen lahjakas, mikä ei ole kovin suuri rike, mutta hänellä on äärimmäisen suuri ego. Toissavuoden TripleManiassa Sexy Starin huono käytös koki huippunsa sillä kyseisessä tapahtumassa hän päätti syyttä suotta iskea shoot-armbarin Rosemarylle. Tästä hyvästä Sexy Star näin lähtöpassit niin AAA:sta kuin Lucha Undergroundistakin. On todellakin sääli, että Lucha Underground toi suureen tietoisuuteen vain Sexy Starin, sillä AAA:n rosterissa olisi ollut paljon parempia ja lahjakkaampiakin naisia, mikä todistettiin jälleen tässäkin tapahtumassa – vaikka toki noin puolet tässä tapahtumassa nähdyistä naisista saapuivatkin Meksikon ulkopuolelta.
Varsinaisen tapahtuman ensimmäinen ottelu oli 4 joukkueen mixed tag team ottelu, missä “ylipaino on ylivoimaa” mantraan uskovat huippusuositut Niño Hamburguesa ja Big Mami puolustivat yli 700 päivän pituista mixed tag team-mestaruuttaan. Piikkinä Hamburgesan ja Mamin lihassa on ollut juonitteleva Lady Maravilla, joka on yrittäny päästä Hampurilaispojan sydämen sisään kullanhimo mielessään. Maravillan parina oli Villano III jr., joka on legendaarisen Villano III:n poika. Muut joukkueet olivat Sammy Guevara ja Scarlett Bordeaux, sekä Australian Suicide ja Vanilla. Itseeni teki suuren vaikutuksen erityisesti Big Mami, joka todellakin näytti kaapin paikan muille ottelun osallistujille. Lopuksi Maravillan mindgamesit kuitenkin tehosivat liian hyvin ja hän onnistui käytännössä varastamaan mestaruuden itselleen ja Villano III jr.:lle.
Myöhemmin tapahtumassa oli 7 naisen TLC-ottelu vakantista AAA:n Reina de Reinas-mestaruudesta (suomeksi kuningattarien kuningatar), missä Lady Shani, Faby Apache, Chik Tormenta, La Hiedra, Tessa Blanchard, Taya Valkyrie ja yllätysosallistuja – legendaarisen Gran Hamadan tytär – Ayako Hamada ottivat toisistaan mittaa. Edellinen mestari Keyra oli loukannut jalkansa hieman ennen tapahtumaa ja joutui näin vakatoimaan mestaruutensa. Keyra kärräsi itsensä pyörätuolilla rampille luvaten palaavansa mestaruusjahtiin parannuttuaan, mutta hänen loukkaantumisensa ei liikoja Chik Tormentaa kiinnostanut, joka kävi tämän kimppuun ennen ottelun alkua. Tämäkin ottelu oli täysin sekopäinen spotfest, jossa tuntui jatkuvasti tapahtuvan jotain upeaa ja hienoa. Valitettavasti ottelun ikimuistettavin hetki oli kuitenkin negatiivinen. Aivan ottelun loppumetreillä Tessa Blanchard tuuppasi nurkassa olevan Chik Tormentan nurkasta alas tarkoituksenaan pudottaa tämä apronin ja barrikaadin väliin asetetun tikapuun päälle, mutta Tormenta lensi tästä täysin ohi ja tömähti ikävän näköisesti suoraan maahan. Lääkintähenkilökunta oli nopeasti paikalla ja kärräsi Tormentan nopeasti pois samalla kun ottelu vedettiin pikaisesti pakettiin. Tessa Blanchard voitti uransa ensimmäisen AAA Reina de Reinas-mestaruuden, millä luultavasti yritetään avittaa AAA:n Madison Square Garden-tapahtuman myyntiä, sillä Tessa oli tätä ennen otellut vain kourallisen otteluita AAA:ssa.
oh fuck pic.twitter.com/qXonu64Cbk
— MaffewBotchamaniaGuy (@Maffewgregg) August 4, 2019
5. AAA yllätti kaikki kaikinpuolin onnistuneella tapahtumalla, mikä on tavallaan sääli.
Olen katsonut kaikki TripleManiat vuodesta 2015 asti ja voin vakavissani sanoa, että tämä on ensimmäinen näistä, jota voin kutsua objektiivisesti erinomaiseksi tapahtumaksi. Samalla on pakko myöntää, että itse olisin kaivannut jotain AAA:n tyypillistä sekoilua. Itse olen siinä mielessä huono paininkatsoja, että oikeasti hyvä paini pitää mielenkiintoni yllä vain tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi G1-hypeni oli alkuun valtava, mutta silti jaksoin katsoa kyseistä turnausta vain toiseen iltaan asti. TripleManioita olen kuitenkin aina rakastanut, koska niissä yhdistyvät upea paini, mutta myös paljon rakastamani wrestlecrap. Viime vuoden TripleMania on yksi suosikkitapahtumista ikinä, sillä siellä nähtiin muun muassa erinomainen Lady Shanin ja Faby Apachen mask vs hair -ottelu ja erittäin viihdyttävä AAA-mestaruusottelu Fenixin, Jeff Jarrettin, Brian Cagen ja Rich Swannin välillä. Samasta tapahtumasta on kuitenkin niin paljon hulvatonta wrestlecrapia, että siitä tehtiin 16-minuuttinen “Everything Wrong with TripleMania 26.”
Eniten harmittaa, että AAA siirsi Vampiron selostamosta pois. Vampiron ja Matt Strikerin kemiat Lucha Undergroundissa toimivat hyvin yhteen, mutta Vampiro oli sen sortin katastrofi (joskin hulvaton sellainen) edellisen vuoden TripleManiassa, että ymmärrän täysin halun siirtää hänet vain lyhyeen piipahdukseen Copa TripleMania-otteluun. Vampiron korvannut Joe Drombrowski oli itselleni ennestään täysin tuntematon, mutta hän teki oikein pätevää työtä ja hoiti osansa ammattimaisesti – ja tuntui jopa tietävän otteluiden taustat ja tarinat. Miten tylsää.
Lähimpänä rakastamaani AAA-sekoilua oli Vampironkin tähdittämä Copa TripleMania-ottelu. Kyseessä on siis TripleMania-pokaalista järjestettävä jonkin sortin monen miehen ottelu, minkä ottelumuoto tuntuu muuttuvan joka vuosi. Tänä vuonna kyseessä oli Royal Rumble-klooni. Mitään edellisten vuosien kaltaista jatkuvasti naurattavaa wrestlecrapin riemuvoittoa tästä ei tullut, mutta Konnanin ja Vampiron lyhyt brawlaus ja Aerostarin sisääntulo taivaista (ja sitä seurannut loikka korkeuksista) olivat ainakin jonkinlainen korvike.
- Astrolux, Dragon Bane ja Arkangel Divino voittivat Aramiksen, Toxinin ja Arezin ajassa 10:53. Arvosana: 8/10.
- Villano III jr. ja Lady Maravilla voittivat Niño Hamburguesan ja Big Mamin, Sammy Guevaran ja Scarlett Bordeauxin ja Australian Suiciden ja Navillan ja nousivat uusiksi AAA:n Mixed Tag Team mestareiksi ajassa 12:38. Arvosana: 9/10.
- Los Jinetes del Aire (El Hijo del Vikingo, Myzteziz jr. ja Golden Magic) voittivat El Nuevo Poder del Norten (Mocho Cota jr., Carta Brava jr. ja Tito Santana) sekä Las Fresas Salvajesin (Pimpinela Escarlata, Mamba ja Máximo) ja voittivat vakantin trios-mestaruuden ajassa 14:38. Arvosana: 9/10.
- Pagano voitti 15 hengen Copa TripleMania-ottelun ajassa 26:45. Arvosana: 4/10.
- Tessa Blanchard voitti Lady Shanin, Taya Valkyrien, Faby Apachen, Chik Tormentan, La Hiedran ja Ayako Hamadan ja voitti vakantin Reina de Reinas-mestaruuden ajassa 10:32. Arvosana: 7/10.
- Psycho Clown, Cody Rhodes ja Cain Velasques voittivat Texano jr.:n, Tauruksen ja Killer Krossin. Arvosana: 6/10.
- Laredo Kid ja Lucha Bros (Pentagon jr. ja Fenix) voittivat The Eliten (Kenny Omega, Matt Jackson ja Nick Jackson) ajassa 18:47. Arvosana: 5/10.
- Blue Demon jr. voitti Dr. Wagner jr.:n lucha de apuestas -ottelussa ja voitti Dr. Wagner jr.:n hiukset ajassa 14:47. Arvosana: 9/10.
AAA TripleMania XVII -tapahtuman arvosana: 9/10.
No Comment