Viisi Pointtia: GCW Joey Janela’s Escape from L.A
Päivämäärä: 9.8.2019
Paikka: Los Angeles, Kalifornia (Ukrainian Culture Center)
Game Changer Wrestlingin mainio vuosi jatkui keikalla länsirannikolle. Komeissa puitteissa järjestetty tapahtuma tarjoili jälleen monipuolisen kattauksen painia Yhdysvaltojen kuumimmalta indyfirmalta. Yleisön perukoille oli saatu jopa legendaarinen Sick Nick Mondo ihmettelemään menoa ja meininkiä. Mikä olisikaan ollut parempi aika katsoa GCW:n sekoilua kuin Suomen aikaa lauantaina aamukuudelta?
1. Erilainen poika pääsi näyttämään kyntensä
Ilta avattiin heti sähäkästi, kun yleisön eteen iskettiin kaksi poikaa. Ei, nyt ei puhuta Stuntin veljeksistä, vaan Jungle Boysta ja ”Different Boysta” Jimmy Lloydista. Jungle Boy oli debytoinut GCW:ssä edellisvuoden Los Angelesin keikalla ja noussut pian sen jälkeen rakettimaisesti painikansan huulille ja Luchasauruksen harteille All Elite Wrestlingissä. Nyt Jungle Boylla oli edessään yksi viimeisistä esiintymisistään GCW:n riveissä. Viidakkopoika lensi taas sulavasti, mutta mielestäni yllättävä löytyi kehän toiselta puolelta.
Jimmy Lloyd sai suitsutusta jo Spring Break -viikonlopun mahtavasta loisteputkien täytteisestä taistostaan Masashi Takedan kanssa. Verikekkerit ja varsinaiset painiottelut ovat kuitenkin hieman erilaisia leikkikenttiä, enkä ollut vielä nähnyt Lloydilta kummempia esityksiä ilman vierasmaalaisten esineiden tuomaa turvaa. Ilokseni sympaattinen Lloyd hoiti tonttinsa erinomaisesti. Erinäiset liikkeet paukkuivat kohteiseensa mainiosti ja sutjakasti, asiaa toki varmasti auttoi Boyn hyvä myyminen. Tuloksena oli maukas avausottelu, joka sai heti virittäytymään illan (tai tarkalleen ottaen aamun) mähinöihin. Ei Lloyd mitään kirkkainta kärkeä ole, mutta ilahduttavan pätevä myös perinteisessä indytyylin taistossa.
2. Mars hyökkää
Kädet pystyyn, kuka tiesi Kris Statlanderista viime vuonna mitään? En minä ainakaan, sillä ensikosketukseni Statlanderiin tapahtui Orange Cassidyn isännöimässä tapahtumassa Spring Break -viikonloppuna. Neljän naisen mätössä Statlanderista ei jäänyt mieleen muuta kuin hieman eriskummallinen ulkoavaruuden vierailija -gimmick. Miten tuollainen gimmick voi olla vain ”hieman” eriskummallinen? Noh, samassa ottelussa oli kissaa esittävä Allie Cat, pelkkiä iskuja vyön alle jakeleva Paigen äiti Saraya Knight, neonvihreä Shotzi Blackheart sekä kehänlaidallinen suohirviöitä.
Pitkin kesää kuitenkin kuului tornareita itärannikon Beyond Wrestlingin suunnasta, että Statlander oli yksi Uncharted Territories -ohjelman tähdistä paukuttaessaan huippuotteluita jatkuvalla syötöllä. Olin toki hieman skeptinen, mutta eihän paini-Twitter ole koskaan väärässä. Ukrainian Culture Centerin himmeiden valojen alla Statlanderia vastaan asettui ”Dirty Daddy” Chris Dickinson. Dickinson onkin varsinainen intergender-otteluiden erikoismies, viskoen esimerkiksi Kimber Leetä ympäriinsä jo monia vuosia sitten.
Ottelussa pääsi yllättämään erityisesti sen rakenne. Olen tottunut näkemissäni Dickinsonin intergender-otteluissa siihen, että hän yleensä hallitsee voimaliikkeillään. Tällä kertaa Dickinson oli suorastaan alakynnessä valtaosan ottelusta. Statlander nimittäin hallitsi ottelua pirun näyttävästi ja eritoten varmasti. Oli vaikea uskoa, että Statlanderilla on alla vasta pari vuotta kokemusta. Statlander pääsi todellakin esittelemään taitojaan tuoreen yleisön edessä eikä heittänyt tilaisuutta hukkaan. Ottelun heikoin osuus oli varmaankin Dickinsonin ottelun jälkeinen promo, jossa hän hehkutti Statlanderia maan parhaana naispainijana. Ele oli toki hieno, mutta kun minusta tuntuu että Dickinson vetää saman promon jokaisen intergender-ottelunsa jälkeen! Kuten tarinankerronan vanha viisaus menee: Show, don’t tell. Nyt oli jo Statlanderin kyvyt näytetty, ei sitä tarvinnut vielä lisäksi kertoa.
3. Spottiapinoiden seuraava sukupolvi
Alex vitun Zayne.
Blake vitun Christian.
Näillä termeillä ylläpitäjä Lehtinen dubbasi kaksi GCW:n tuoretta löytöä suoraan pystymetsästä. Zayne iski kuin miljoona volttia GCW:n takapihalla, kun taas Christian päräytti GCW:n Light Out -tapahtumassa. Nyt nämä tulikuumat lenturit iskettiin toisiaan vastaan, kalloon iskettiin kaksikymmentä minuuttia ja annettiin palaa.
Sen jälkeen tarvittiinkin väliaika keräämään yleisön leuat lattiasta.
Zayne ja Christian paukuttivat toinen toistaan typerimpiä liikesarjoja, stuntteja, loikkia ja voltteja jatkuvalla syötöllä. Selostajilta ei löytynyt nimiä varmaan puolillekaan niistä tempuista, joita Zayne ja Christian repivät takataskustaan. Koko ottelu kannattaa nähdä ihan omin silmin, mutta muutama huippukohta on tämänkin tekstin puitteissa mainittava: Christianin älytön loikka katonrajasta, Zaynen mieletön Reverse Spanish Fly sekä tietysti ottelun päättänyt 630 Senton toiselta köydeltä.
Kaksikymmentä minuuttia oli ehkä rahtusen liikaa, Meno oli kuitenkin niin mielipuolisen innovatiivista, ettei tätä voinut muuta kuin rakastaa.
Väliaikaa seuranneessa kuuden miehen ottelussa kaasujalkaa jaksettiin hädin tuskin nostaa pois kaasulta. Shane Mercer oli jälleen täydellinen tuhokone ja kaiken järjen mukaan tuleva tähti. Otsikot kuitenkin varasti vanha parta Nate Webb, jonka Moonsault tikapuut sylissä oli suorastaan veret seisauttava hetki.
Moonsault with a ladder to the outside from @SpyderNateWebb!#GCW #JoeyEscapes @GCWrestling_
▶️https://t.co/nV2VgJYQwF pic.twitter.com/LD6hFaoQCF— Rob (@HeyyImRob) August 10, 2019
4. Teräsvaarin kallo pysyy edelleen kasassa
Tänä(kin) vuonna on puhuttanut ECW-nostalgia, jota ei saa pysymään haudassa millään. Parhaat päivänsä nähneet Tommy Dreamer, Rob Van Dam, Bully Ray ja kumppanit pyörivät edelleen ruudussa lähes viikoittain. Yksi ECW:n muotoinen mies jaksaa kuitenkin edelleen porskuttaa. Masato Tanaka painii edelleen kuin vuosi olisi 1999, niin hyvässä kuin pahassa. Ikinuori 46-vuotias myllyttää vieläkin kehässä aivan kuin jokainen ottelu olisi koitos Mike Awesomea vastaan.
Los Angelesin hämärtyvässä illassa Tanakaa vastaan sai kunnian painia yksi vuoden kovimmista läpimurtajista Tony Deppen. Koitos oli tulinen mättö, jossa Deppen sai jälleen kerran loistaa niljakkaana konnana, joka sai vaivatta yleisön Tanakan puolelle. Legenda tyytyi soittamaan hittinsä raikuvien suosionosoitusten saattelemana. Stiffien iskujen tähdittämä loppurutistus päättyi arvatulla tavalla, tuoliniskuihin.
Tanaka ottaa ilolla tuolista suoraan päähän ja pysyy pystyssä yleisön räjähtäessä. On käsittämätöntä, miten yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen Tanaka ottaa vielä tuoleja päähänsä, etenkin, kun tiedämme aivotärähdyksien vaikutuksista paljon enemmän kuin huurteisella 90-luvulla. Deppen saa puolestaan yhden illan suurimmista buuauksista ECW-psykoosiin uppoutuneelta yleisöltä suojatessaan päätään nostamalla kätensä tuoliniskun eteen. Erittäin hieno kohtaaminen jätti vain huolen Tanakan kallon kunnosta.
5. M D K
Nick Gagella on tähän asti ollut hieman kyseenalainen kunnia olla mukana illan huonoimmassa ottelussa aina GCW:tä katsoessani. Gagen karisma ja kehäpresenssi on toki uniikki, siitä on todisteena Lehtisen yli kuukauden ajan jatkunut MDK-psykoosi ja Metallican For Whom the Bellsin kuunteleminen aamurituaalina. Gage saa GCW:n yleisön aina hurmokseen niin paikan päällä kuin kotikatsomoissa, vaikka ottelut harvoin napakymppejä ovatkaan.
Gage sai vihdoin käännettyä kurssin Jimmy Havocia vastaan verisessä kohtaamisessa. Ehkäpä syynä oli rakastamani Havoc, deathmatch-stipulaatio tai ottelua edeltänyt epäonnistunut kohtaaminen Joey Janelan ja Dustin Thomasin välillä, jossa Thomas oli murtanut jalannipukkansa heti alkuminuuteilla ja vääntänyt siitä huolimatta loppuun asti. Oli miten oli, Gagen ja Havocin ottelu ei ehkä ollut se kaikkein innovatiivisin ottelu, mutta pikemminkin molempien tavaramerkkien esittely tässä ainutkertaisessa kohtaamisessa.
GCW:n tapahtuma ei vaan tuntuisi samalta ilman uhkaavaa kirkonkellon sointia ja ilmassa leijuvaa väkivallan uhkaa. Ei siinä vaiheessa voi muuta kuin sanoa:
”MDK! All fucking day!”
Tulokset:
- Jungle Boy voitti Jimmy Lloydin. Arvosana: 7/10
- Chris Dickinson voitti Kris Statlanderin. Arvosana: 8/10
- Mance Warner voitti Kikutaron. Arvosana: 6/10
- Alex Zayne voitti Blake Christianin. Arvosana: 10/10
- Shane Mercer voitti Nate Webbin, Egotistico Fantasticon, Lucas Rileyn, Matt Vandagriffin ja Tyler Batemanin. Arvosana: 7/10
- Masato Tanaka voitti Tony Deppenin. Arvosana: 9/10
- Dustin Thomas voitti Joey Janelan. Arvosana: 3/10
- Nick Gage voitti Jimmy Havocin. Arvosana: 7/10
Joey Janela’s Escape from L.A -tapahtuma arvosana: 8/10
No Comment