Viisi pointtia: WWE Clash of Champions (27.9.2020)

Päivämäärä: 27.9.2020

Sijainti: Orlando, Florida, USA (Amway Center)

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

Clash of Champions miteltiin korona-ajan tukikohdassa WWE:n ThunderDomessa. Tuttuun tapaan teemana oli, että kaikki mestarit joutuivat illan aikana puolustamaan vöitään.

1. Tikasottelu tarjosi jotain uutta

Sami Zaynin, AJ Stylesin ja Jeff Hardyn välinen tikasottelu Intercontinental-mestaruudesta herätti ennakolta paljon puhetta. Maaliskuussa Sami Zayn voitti mestaruuden ja puolusti sitä menestyksekkäästi vielä WrestleManiassa Daniel Bryania vastaan. Pian tämän jälkeen Zayn vetäytyi tauolle koronahuolien ja muiden henkilökohtaisten syiden vuoksi. Kuukausia kestäneen poissaolon aikana Styles ja Hardy mittelivät mestaruudesta. SummerSlamin jälkeen Zayn teki paluun kantaen mukanaan mestaruusvyötä, jota ei omien sanojensa mukaan koskaan hävinnyt. Teknisesti ottaen tuo oli totta ja näin päädyttiin tikasotteluun, jossa Zaynin epävirallinen ja Hardyn virallinen vyö ripustettiin katonrajaan.

Tikasottelut ovat kokeneet inflaation vuosien varrella, koska niitä nähdään verrattain usein ja samat isot spotit toistuvat kerrasta toiseen. Tässäkin nähtiin vanhasta pelikirjasta tuttuja temppuja, kuten Hardyn kaistapäinen Swanton tikkaiden ja Zaynin läpi. Positiivista kuitenkin oli, että ottelijoiden ajoitukset toimivat todella hyvin ja teennäisiä vyöntavoittelutilanteita ei ollut laisinkaan. Lopussa nähtiin sitten jotain aidosti innovatiivista, kun Hardy kahlittiin korvalehdestään tikkaisiin ja Styles myös neutraloitiin käsirautojen avulla.

Mielestäni tämä nousee ehdokkaaksi WWE:n vuoden parhaaksi matsiksi. Moni asia osui kohdilleen — kaikki ottelijat olivat kokeneita tikasmatsien velhoja, mutta kuitenkin vielä varsin hyvässä painikunnossa. Taustatarina oli myös erittäin toimiva ja kehässä miehet kertoivat toimivaa tarinaa säväyttäen muutamilla rajuilla ja innovatiivisilla spoteilla. Ehdottomasti vuoden parhaimmistoa.

2. Bayleyn ja Sashan tarina pitää otteessaan

Aitous. Tuohon yhteen sanaan voi tiivistää sen, miksi Bayleyn ja Sasha Banksin juttu on kiinnostava. Naisten kaikesta toiminnasta on pitkän aikaa paistanut läpi se, että he nauttivat tekemisestään ja nykyisistä rooleistaan. Mielestäni ruudun toiselle puolelle välittyy aidosti se, että hommaa tehdään muustakin syystä kuin pelkän palkkashekin vuoksi.

Iso käänne nähtiin 4.9 lähetetyssä Smackdownissa, jossa Bayley brutaalilla tavalla hyökkäsi joukkueparinsa Sashan kimppuun. Pieksennän loppuhuipennuksena Bayley teloi Sashan niskan terästuolin avulla, ja sen jälkeen Banksia ei ole ruudussa näkynyt. Nyt PPV:ssä Sasha palasi, kun ketkumainen Bayley oli ensiksi säilyttänyt mestaruutensa tahallisella diskauksella Asukaa vastaan. Alun perin Nikki Crossin piti toimia haastajana, mutta tämä peruuntui, koska Cross ei terveyshuolien vuoksi tapahtumaan voinut osallistua. WWE ei ole tarkentanut oliko kyseessä koronaan liittyvä huoli vai jokin muu asia. Wrestling Observerin mukaan Cross oli asetettu karanteeniin. Joka tapauksessa Sashan ja Bayleyn tarina toimii ja kaiken järjen mukaan se jatkuu seuraavaksi Hell In A Cellin sisällä.

3. Ortonin ja McIntyren kärhämässä old school -henkeä

WWE:n päämestaruudesta on läpi kesän ja alkusyksyn mitelty Randy Ortonin ja Drew McIntyren voimin. Aluksi tämä paritus ei herättänyt suurta intohimoa, mutta mitä pidemmälle syksyyn on edetty, sitä enemmän olen tästä pitänyt. Syynä on se, että kyseessä on jotenkin todella klassinen ja yksinkertainen tarina, josta miehet ovat saaneet paljon irti. Kierrokset ovat nousseet tasaisesti ja nyt feudin muututtua todella intensiiviselle tasolle oli ambulanssiottelu erittäin toimiva ja perusteltu lisästipulaatio.

Ainoa asia, joka tässä hieman kaihertaa on, että McIntyre sai ottelun aikana apua peräti kolmelta mieheltä: Big Show’lta, Christianilta ja Shawn Michaelsilta. Lopussa Ric Flair vielä paljastui ambulanssin kuljettajaksi. Sinällään nämä kaikki sopivat feudin luonteeseen, eivätkä pilanneet ottelun kulkua… mutta siitä huolimatta McIntyren voitto ei nyt ollut puhdas. Tässä jätettiin edelleen hieman auki se lopullinen paremmuus. Pienoinen harmi oli myös se, että McIntyre ei vieläkään päässyt aidosti pääotteluun, eli illan viimeiseen matsiin puolustamaan mestaruuttaan. Tämä luo salakavalasti kuvaa siitä, että hän ei ole aidosti WWE:n ykkösmestari. Otteluna ja feudina tämä oli kuitenkin erinomaisesti toiminut paketti.

4. Ison Koiran Evoluutio

Syyskuun alussa tuskin kukaan oletti, että seuraavassa PPV:ssä Jey Uso haastaisi Roman Reignsin Universal-mestaruudesta. Tällainen yllätys oli piristävä poikkeus. Otteluun ja feudiin oli myös erittäin helppo luoda lisädraamaa, sillä yksinkertaisella faktalla, että miehet ovat serkuksia ja todella läheisiä toisilleen.

Tapahtumaa edeltäneellä viikolla Roman Reigns oli haastattelussa vihjannut, että Clash of Championsissa nähtäisiin jotain uutta. Vihjailut pitivät paikkaansa, koska Reigsin kehäasu oli muuttunut, mutta merkittävämpää oli selkeä muutos hänen hahmossaan. Ottelu sai jopa tahattoman koomisia piirteitä, kun ottelijat käytännössä promottivat toisilleen kesken matsin ja tempo oli aivan tavattoman hidas.

Ottelu oli pitkä ja sen aikana tapahtui todella vähän kehätoiminnan osalta. Kyseessä olikin täysin tarinavetoinen ottelu, joka tällaisena kertaluonteisena erikoisuutena osoittautui toimivaksi konseptiksi. Reignsin omahyväisyys ja itsekkyys korostui ja hahmo sai aivan uuden kerroksen. Jimmy Uson väliintulo ja pyyhkeen heittäminen kehään oli myös erittäin toimiva lopetus. Tällaisia yllättäviä matsipareja katsoo silloin tällöin mielellään ja tätä voisi tehokeinona hyödyntää hieman useamminkin.

5. WWE ansaitsee varovaiset kehut

Alkuvuodesta jo ennen koronan aikaa kritisoin WWE:tä erittäin voimakkaasti, enkä todellakaan ollut mielipiteeni kanssa yksin. Toiminnassa ei ollut minkäänlaista johdonmukaisuutta, samat tylsät matsiparit jauhoivat viikosta toiseen ja mitään uutta ei edes yritetty. Nyt kesän ja syksyn aikana on nähty viitteitä paremmasta.

1) ThunderDome oli iso panostus, joka heikkouksistaan huolimatta on ollut mielestäni toimiva ja piristävä ratkaisu.

2) Yksityiskohtiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että ottelijoiden sisääntuloihin ja kehäasuihin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Ennen tikasottelun alkua näytettiin klipit kunkin ottelijan huippuhetkistä tikasmatseista. Alkuvuodesta tuollaiseen ei jaksettu panostaa.

3) Johdonmukaisuus on löytynyt. Erityisesti Smackdown on ollut viime viikkoina aidosti viihdyttävä ohjelma ja myös Raw’n puolella on valonpilkahduksia, kuten Mysterion perheen tarina. On myös uskallettu tehdä aiempaa enemmän rohkeita buukkauspäätöksiä, kuten Reignsin heeliksi muuttaminen.

Kokonaisuutena Clash of Champions jätti positiivisen jälkimaun ja oli paras päärosterin PPV sitten Royal Rumblen. Toivottavasti tämä enteilee hyvää vuoden viimeiselle neljännekselle.

Tulokset

1. Sami Zayn voitti Jeff Hardyn ja AJ Stylesin tikasottelussa ajassa 26:44 ja nousi uudeksi WWE Intercontinental -mestariksi. Arvosana: 9/10
2. Asuka voitti Zelina Vegan ajassa 7:07 ja säilytti Raw’n naisten mestaruuden. Arvosana: 4/10
3. Bobby Lashley voitti Apollo Crewsin ajassa 8:16 ja säilytti WWE United States -mestaruuden. Arvosana: 6/10
4. Street Profits voitti Andraden ja Angel Garzan ajssa 8:13 ja säilyttivät Raw’n joukkuemestaruuden. Arvosana: 5/10
5. Asuka voitti Bayleyn diskauksella ajassa 3:38. Bayley säilytti Smackdownin naisten mestaruuden. Arvosana: 3/10
6. Drew McIntyre voitti Randy Ortonin ambulanssiottelussa ajassa 21:35 ja säilytti WWE:n mestaruuden. Arvosana: 7/10
7. Roman Reigns voitti Jey Uson ajassa 22:58 ja säilytti WWE Univeral -mestaruuden. Arvosana: 8/10

WWE Clash of Champions -tapahtuman kokonaisarvosana: 8/10