FCF

Sinivalkoiset kehäköydet – muistoja suomipainin historiasta

Samppanja auki ja lasit ilmaan – Suomen tasavalta on nyt 100-vuotias!

Smarkside juhlistaa Suomen merkkipaalua muistelemalla kotimaisen showpainin historiaa. Järjestimme siksi kyselyn, jossa pyysimme lukijoiltamme muistoja suomipainista – lajista, joka vakiinnutti asemansa katajaisen kansamme keskuudessa vuonna 2003 perustetun Valhalla Pro Wrestling -promootion myötä, jatkoi kehitystään Pro Wrestling Finlandian muodossa ja tarjoaa nyt kansainvälisestikin mitattuna korkeatasoista show’ta FCF Wrestlinginä.

Matka ei ole ollut helppo, mutta suomalaisen sisun ja taidon voimalla meillä kaikilla on tänä päivänä mahdollisuus nauttia mahtavasta showpainista, jonka taivaalla tuikkii Juhana ”King Kong” Karhulan, ”Sateenkaariprinsessa” Jessica Loven, ”Metallisoturi” Stark Adderin, ”Häijy” Heimo Ukonselän ja ”The Rebel” StarBuckin kaltaisia tähtiä – ja muun muassa Reginan, Toni Tammisen, Möykyn ja Shemeikan kaltaisia seuraavan polven nimiä.

Tässä poimintoja siitä, mitä suomalainen showpaini merkitsee Smarksiden lukijoille:

 

On hienoa, että kaiken sen epäilyn ja naureskelun jälkeen Suomeen saatiin oikea painipromootio. Kiitos kaikille pioneereille. StarBuck, Stark Adder, Hel, Pit Dog, Amon etc.

– Toco

 

Missään yhteydessä elämäni aikana en ole tavannut vastaavaa yhteisöllisyyttä Suomessa kuin showpainin parissa, niin yleisön kuin itse painiväen parissa. Ei pelkästään se, että on kyseessä erittäin marginaalinen viihteenmuoto, mutta tätä kyseistä viihdettä seuraa semmoiset ihmiset, ketkä ovat oikeasti henkeen ja vereen intohimoisia lajista! Tottakai on kasuaaleja seuraajia ja katsojia, mutta se ydinporukka on kuin yhtä perhettä, niin hyvässä kuin pahassa. Itse laji ja kehän sisällä tapahtuvat asiat ovat tavallaan kotimaisessa showpainissa toissijaisia juttuja verrattuna siihen tunteeseen mitä laji aiheuttaa sitä seuraavien ja harrastavien ihmisten keskuudessa. Yhteisöllisyys, se on se ykkösjuttu koko touhussa. Huudetaan yhdessä, vihataan yhdessä, nauretaan yhdessä ja kärsitään yhdessä. Ei vastaavaa kokemusta anna mikään muu asia missään, ei edes Suomen jääkiekkomaajoukkue!

– Borga

 

Aikoinaan se merkitsi lapsuuden sankarien lajin rantautumista Suomeen. Sittemmin se on merkitys on kasvanut rakkaisiin ystäviin, ja upeisiin urheiluviihdespektaakkeleihin, joita en valitettavasti pääse seuraamaan niin usein kuin haluan.

– Tuure ”Kansleri” Turunen

 

Se on ennen kaikkea viihdettä. Se on kavereita ja ainutlaatuista yleisön ja ottelijoiden vuorovaikutusta. Se on väripilkku tässä jääkiekon, yleisurheilun ja pesäpallon maassa. Se on tietynlaista kapinaa sitä perisuomalaista jäykkämielistä asennetta vastaan että ”eihän ne edes lyö oikeasti”.

– Antti, 27 v.

 

Tärkeä kosketuspinta koko showpainikulttuuriin. Tapahtumissa nään muita painifaneja ja pidämme yhdessä hauskaa. Live-kokemus on aina autenttisempi kuin ruudun välittämä.

– Jere

 

Se merkitsee sitä että suomalaiset osaa homman ja tuo meille katsojille mahtavaa viihdettä hyvään hintaan ja on todella tärkeetä ainakin itselle

– nimetön

 

Suomipainilla on itselleni todella iso paikka sydämessä, koska olen pienestä pitäen ollut kova wrestlingin ystävä. Muilla luokkatovereita se meni ohitse, mutta itselle jäi tämä palo lajia kohtaan ja ai että kun löysin PWF:n! Se oli käännekohta elämässäni ja ollut todella upeaa seurata kuinka paljon suomipaini on mennyt eteenpäin vuosien saatossa. Nykyinen taso mihin Suomessa on päästy on aivan huippuluokkaa ja kehitys harppaukset on olleet silminnähtäviä tässä parin vuoden sisällä. Uudet painijat ovat olleet todella kiinnostavia ja heidän tasonsa on ihan yllättänyt vanhemmankin katsojan. En tiedä mihin olisin sen kaiken ajan laittanut muuhun kuin suomi painiin. Moista taide- ja urheiluspektaakkelia ei pysty kokemaan kuin showpainitapahtumassa!

– Kalmari

 

Kotimainen ammattilaispaini tuli elämääni vasta reilu kaksi vuotta sitten. Tiesin sen olemassaolosta, mutta finanssipoliittisista syistä en ollut tapahtumassa päässyt käymään. Yhden ilmaisen ulkoilmashown jälkeen löysinkin itseni sattumien sumasta, joka johti suoraan sisäpiiriin ja osaksi crewiä. Nykyään FCF-Wrestling on perheeni ja elämäni rakkaus, eikä minulla ole mikään kiire pois tästä skenestä.

– Cunt Eastwood

 

Merkitsee paljon. Pro wrestling on aina ollut se tärkein asia meikäläiselle penskasta lähtien, ja on hienoa että Suomessa on erittäin kova promootio.

– Heikki Oinonen

 

StarBuck ja nuori Shawn Michaels -paitaan pukeutunut fani. Kuva: Heikki Oinonen.

 

Showpainin seuraaminen yleensä oli minulle merkittävä harrastus siinä kahdenkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Verkosta ja telkkarista tuli seurattua WWE:tä ja TNA:ta, sekä välillä muitakin promootioita. Kun painitouhut alkoivat kotimaassa tutustuin siihenkin skeneen. VPW-touhuun en ehtinyt mukaan ja FCF:n tullessa olin jo jättänyt harrastuksen, mutta PWF oli se juttu. Kävin kavereideni kanssa Järvenpäässä ja joskus Helsingissäkin Pro Wrestling Finlandian tapahtumissa. Ne olivat kotikutoisia mutta kuitenkin tosissaan tehtyjä. Esiintyjien taito ja karisma vaihteli laidasta laitaan. Show oli mielestäni viihdyttävää aina.

– nimetön

 

Kiva lisä elämään. Tapa kokea tasaisin väliajoin livepainia, eli tukee painiohjelmienkin katselua.

– Jouni Hakkarainen

 

Se on hauskaa, on hieno nähdä livenä ja läheltä showpainia, Ei showpainissa ole samaa fiilistä ruudusta kuin livenä, oli sitten kuinka iso porukka ruudun edessä tahansa. Kotimainen showpaini itsessään tuntuu myös aidolta, sillä se on tehty rakkaudesta lajiin joka on käsin kosketeltavissa.

– Alfred

 

Support your local. Suomipaini on se paikallinen indy jota mielellään seuraa kaiken ison maailman promojen ohessa. Se on kohtaamispaikka jossa samanhenkisiä voi tavata helposti mieluisen asian äärellä. Olisi sääli jos yhtäkkiä Suomesta katoaisi promootio, sillä tällöin harrastuksesta katoaisi se arvokkain osa: livetapahtumat. Koen, että painin näkeminen livenä on erittäin tärkeä kokemus ja osa fanitusta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä katsomaan isojen lafkojen tapahtumia, joten suomipaini täyttää tärkeän kolon monen fanin harrastuksessa.

– nimetön

 

”The Rebel” StarBuck toi Valhalla Nordic Wrestling -mestaruuden Suomeen kesällä 2017. Kuva: Pekka Luodeslampi.

 

Kotimaiseen painiin liittyy lukuisia muistoja ja kasvutarinoitakin. Tässä poimintoja lukijoiltamme:

 

Elettiin vuotta 2015, Snacky-hampurilaisketjun omistaja Jukka Nieminen piti Snacky Slam -tapahtumia ympäri pääkaupunkiseutua kesällä. Olin ollut pitkään pelit seis julkisissa tapahtumissa käynnissä tai yleensäkin kotoa poistumisen kanssa. Ainoastaan pakolliset menot tuli käytyä. Koska minulla oli Touretten syndrooma ja keskushermoston kehityshäiriö eli monimuotoiset kehityshäiriöt niin minua huimasi kovasti jota kaikenlainen fyysinen ja psyykkinen rasitus pahensi.

Sitten sain jostakin selville että Korsoon on tulossa wrestlingiä, siellä juuri asunkin. Innostun suuresti, tämähän on pakko nähdä kun niin lähellä on vaikka pelottaakin. Psyykkasin itseäni ja sovin Snacky-pomon kanssa tapaamisen ja haastattelin häntä Snackyssä tapahtumasta ja wrestlingistä. Tunnelma tiivistyi. Meno meni hurjemmaksi, pyysin FCF Wrestlingin väkeä meille haastateltavaksi ja lyömään Strikemate-lyöntivoimamittaria jonka ensimmäisen prototyypin olin aikoinaan ostanut koko maailmassa ja päivittänyt. Nykyään tunnetaan nimellä PowerKube, UFC käyttää sitä.

Heimo Ukonselkä, King Kong Karhula ja Salomon Strid (silloinen Ricky Vendetta) tulivat. Meillä oli todella mahtavaa ja hauskaa. Paukuttivat mittaria ja myös kiihtyvyysanturisäkkiä. Karhulakin oli kova juttu mies, oli näyttämässä minulle mallia kuinka lyödään säkkiä ja muutenkin antamassa vinkkiä.

Sitten tuli h-hetki, Korson wrestling-tapahtuma, houkuttelin sinne pari ystävääkin katsomaan. Olin ihan peloissani, kotoa poistumista pelko jylläsi, varsinkin kun oli yleisötapahtuma. Minua pyydettiin oikein innolla sinne, Snackyn johtajakin kun puhui isälleni, myöhästyin vähän alusta ja joku matsi jäi näkemättä alkupäästä. Mutta uskalluin paikalle perheeni ja kaikkien kannustuksesta.

Se oli aivan mahtavaa, olin ollut kiinnostunut wrestlingistä jo pienestä pitäen, Tony ”Ludvig Borga” Halme oli suuri sankarini ja esikuvani. Olen myös nyrkkeilyfani ja kuntonyrkkeilyä treenannut elämässäni nyt yhteensä yli 10 vuotta. Olin pelannut Tag-Team Wrestling Wrestling -peliä Data-East-firmalla jo Commandore 64 -koneella ennen kuin siirryin Nintendoihin. Nintedolla (NES) juuri Tecmo World Wrestling oli aivan mahtava ja ne musiikit.

Niin nyt sain nähdä livenä miltä se näyttää. Ja täytyy sanoa että wrestling on parasta paikan päällä. Olin oikeassa kohdassa niin painijat juttelivat kanssani ja jopa kättelivät minua kehään tulossa. Sitten Leo Lemmetty halusi ottaa minun kanssani yhteiskuvan matsien jälkeen ja muutenkin juttelin todella monen painija ynnä muut tyypin kanssa. Myös fanit tunnistivat minut ja tulivat jututtamaan minua. Olin yllättynyt että he tiesivät kuka minä olen, Mikko Maestrokin oli seurannut videoita ja kätteli ennen matsia että UncleSamPatriot. Myös legendaarinen äänimies on kovia faneja.

Suomipainin taso on valtavan korkea, uskomattomia temppuja, hyvää menoa, rehtiä ja rehellistä toimintaa. Minusta on aivan mahtavaa kun pääsee huutamaan kehää kohti ja painiat reakoi ja pistää takaisin.

Kun huomasin että tämähän on mahtavaa niin sitähän halusi lisää! Innostuin muutenkin kotoa poistumisesta kun näin että maailmassa on vaikka mitä jännää ja rupesin käymään eri paikoissa enemmän ja enemmän. Olin kuvannut Snacky Slamia Youtubeen, sitten menin kuvailemaan 2016 Ropeconiin kesällä myös FCF Wrestlingiä ja sitten vielä 2017 Wrestling Show Live, kesällä sekin.

Painijoiden sosiaalisuus ja suorastaan kaveeraaminen minun kanssani on ollut erittäin mahtavaa erilaisissa projekteissa. Muun muassa ollaan tehty Heimo Ukonselän kanssa Tahto Lyödä -sarja Ylelle joka kertoi kuntoutumisesta ja StarBuckin kanssa ollaan käyty salilla tekemässä treenivideoita ja vielä hänen aloitteestaan. Plus hän toi Valhalla Nordic Wrestling -mestaruusvyönsä näytille meille kotiin. Mikko Maestro teki minulle jopa alter ego Y-Miehelle oman kentän Super Mario Makeriin Wii U:lle. Leo Lemmetty piti minulle kiitokset kuvailusta Facebookissa videolla kun kiitti porukkaa ja Reginakin lähetti nimikirjoitetun kuvan postissa minulle. Lista vaan jatkuu että kuinka kivaa porukkaa painijat oikeasti ovat ja lämminhenkisiä. Tämä on laji jota voi suosittaa kaikille seuraamaan ja touhuamaan sen parissa.

– UncleSamPatriot

 

Hienoja muistoja on monia; aloitin käymään Suomen wrestling-tapahtumissa 2006. Ensimmäinen tapahtuma oli PWF April Assault, jossa pääottelussa oli Stark Adder & StarBuck vs. Suomi Poika & Big Bully. Samaisessa tapahtumassa myös Eddie Anarchyn ja Valentinen (+ Kisun) feudi alkoi kunnolla ja legendaarinen Ugalabugala teki debyyttinsä.

Toinen hieno muisto on Eddie Anarchyn & Valentinen välinen No DQ -ottelu, jossa tosiaan veri lensi. Ja vielä yksi unohtumaton hetki on kun yksi lempipainijoistani, Ville ”Tuho” Torvinen antoi entrancen aikana silloin 9-vuotiaalle itselleni hänen paitansa. Siinä toinen muisto jota en tule koskaan unohtamaan.

Ja vielä yksi PWF-ajoilta on Iron Man -ottelu mestaruudesta StarBuckin ja Stark Adderin välillä – se oli 10 vuotta mielestäni suomipainihistorian paras ottelu.

Se ottelu joka tuon klassikon sivuutti lemppari matsinani Suomipainissa on Valentinen & King Kong Karhulan välinen tittelimatsi vuoden 2016 Talvisodasta. Tuo matsi on ehdottomasti yksi niistä parhaimmista muistoista mitä on, aivan älyttömän kova livekokemus.

Mutta ehkä se tärkein muisto tapahtui viime vuoden, eli 2016, puolella… Valentinen viimeinen matsi Suomessa. Vastassa sama mies jonka kanssa hän veti mielestäni suomipainihistorian parhaimman matsin, eli King Kong Karhula. He taas vetivät timantinkovan matsin, jonka jälkeen Valentine puhui Karhulalle, ja meille faneille tunteellisesti hänen urastaan Suomessa.

Kunnes hän teki klassiset Vallut eli iski Karhulaa sillä tittelivyöllä ja haistatteli paskat koko Suomen painiskenelle. Tuo on mielestäni se hienoin muisto mitä löytyy tästä yli 10-vuoden faniuran ajalta – täydellinen lopetus yhdelle suomipainin parhaimmista painijoista. En voinut olla hymyilymättä koko automatkaa kotiin kun mietin tätä.

– nimetön

 

Olin työharjoittelijana FCF:ssä 2009–2010 vuoden taitteessa. Tein myös opinnäytetyöni FCF:lle ja showpainiin liittyen. Se on ehdottomasti tärkein muisto, koska pääsin näkemään alaa ”sisältä käsin”.

– Kalmari

 

Ei ehkä tärkein mutta mieleen jäänyt. PWF Snow Plow, joulukuu 2004. Olisiko ollut toinen vaiko kolmas tapahtuma homman ytimessä crewn jäsenenä. Normaalisti istun toimitsijapöydän vieressä, Starbuck vs Suomi-Poika. Starba lähtee tulemaan kohti, nappaa riveleistä kiinni ja nakkaa ”seinille.” Tarvitti näköjään tuolin, ois voinu toki nätimminkin pyytää. Myöhemmin samainen tapahtuma, Pit Dog vs Daniel Sebastian. Pidari tulee kohti, katse luokkaa ”tapa” Tuossa vaiheessa totean itselleni että ”nouse ja luikahda turvallisemmille vesille ennen ku oot taas seinillä.” No tuolinhan se haki joten ihan järkevä veto.. Pikkuhiljaa tulikin siirtyminen äänipöydän taakse, joten tulevaisuudessa oli ”turvassa” vittumaisilta kanadalaisilta ja hulluilta koirilta.

– Ahma

 

Verinen ilta Helsingissä. Kuva: Murskaaja Tino.

 

Muistan kun Dick Togo saapui Suomeen ja tapahtuman jälkeen bongasin herran DOMin baaritiskiltä juttelemassa japanilaisten fanien kanssa. Kyseiset fanit bongasivat minut lähestyvän Togoa ja he vetivät minut suoraan herran juttusille. Olin ottanut mukaani pari DDTn ohjelmapamflettia, joihin halusin herran nimikirjoituksen. Togo otti nämä käsiinsä ja oli silmin nähden liikuttunut ja hämmentynyt kun suomalaisella fanilla oli pala herran historiaa. Nimmarit hän kirjoitti tottakai gimmickiensä mukaisiksi.

Viimeaikaisin muisto oli edellisestä wrestling show livestä. Satuin seisoskelemaan amerikkalaisista vaihto-opiskelijoista koostuvan seurueen vieressä ja pääsin kuulemaan ja kokemaan heidän innostuksensa suomalaista painia kohtaan. Tuntui hienolta, että ulkomailla kasvaneen painifanin mielestä suomipaini oli mahtavinta mitä hän oli nähnyt. Shown lopulla yksi heistä totesi: ”See you in December!”

– nimetön

 

Ville ”Tuho” Torvisen ensimmäinen kehääntulo. Kukaan ei osannut osottaa yli puolen yleisöstä tuntevan kaverin ja odottavan debuuttia. Kun Kätilöt pärähti soimaan ja Tuhon klaani alkoi laulamaan mukana kaikki muut tuijottivat ihmeissään että mistä tässä oikein on kyse.

– Toco

 

Ensimmäinen show jonka näin, Dr. NO astelee sisään huutaen kaikille ”NO!” ja samoihin aikoihin WWE:ssä Daniel Bryan huutaa ”YES!” joten huudan tohtorille takaisin ja on oikeesti kivaa, myöhemmin iltana main eventissä Häijy Heimo taistelee StarBuckia vastaan FCF-mestaruudesta, ja huikea matsi on päättymässä Heimon selätykseen, mutta sitten valot pimenee ja sisään astelee King Kong Karhua. Maskiin piiloutunut peto hyökkää ottelijoiden kimppuun ja keskeyttää matsin.

– Alfred

 

Varmaankin Juhana vs Valentine, Talvisota 10.

– nimetön

 

Ensimmäinen show’ni Tikkurilassa aikanaan. Siellä käytiin StarBuckin ja Ukonselän välinen vuoden matsi. Yllätyin suomalaispainin kovasta tasosta suuresti.

– Jouni Hakkarainen

 

Kävin ihan ensimmäisessä FCF-tapahtumassani heti WWE:n 2009 Suomen vierailun jälkeen. Yllätyin sitä, miten Gloriassa olikin paljon parempi meininki ja parempaa painia kuin mitä maailmanluokan pulju oli house showssaan tarjonnut.

– Jere

 

Muistorikkain tapahtuma on varmaankin Amonin ja Pit Dogin toinen last man standing -ottelu. Kävin katsomassa sen livenä, tapahtuman nimeä en kyllä muista, mutta Helsingissä se oli. Siihen liittyi paitsi eeppinen ottelu, myös kiintoisa taustajuonikuvio Amonin tehtyä vähän aiemmin heelturnin ja liityttyä VPW-talliin.

– nimetön

 

Itselleni fanina on yksi ottelu ylitse muiden joka jäänyt mieleen suomipainin kulmakivenä. Kyseinen ottelu sijoittuu PWFn viimeiseen tapahtumaan ja otteluun Gloriassa Stark Adder vs StarBuck. Oltiin kavereiden kanssa katsomassa tätä ikimuistettavaa ottelua ja en ole moista tunnelmaa ikinä kokenut. Yleisö huusi koko ottelun ajan seisaaltaan ”lets go Stark Adder, lets go StarBuck”. Ottelu oli PWFän tasolla eeppinen taisto suomenmestaruudesta ja yleisö rakasti tätä ottelua. Ottelu päättyi Stark Adderin voittoon ja yleisölle jäi todella hyvä fiilis ja kurkku kipu tästä ottelusta! Tämä on jäänyt itselleni fanina mieleen parhaiten suomipainissa.

– nimetön

 

Rumble in Rauma 2. Ensimmäinen keikkani osana ryhmää. Reissulle tuli pituutta ruhtinaalliset 24 tuntia, eikä mikään ole ollut ennallaan sen jälkeen.

– Cunt Eastwood

 

Muistan kun Urheilukanava näytti VPW:n ensimmäisen eventin Culture Shockin TV:stä. Se tuntui hienolta mutta samalla surrealistiselta että Suomessa oli nyt oma wrestling-federaatio. Muistan kun ohjelman lopussa näkyi tulevan Baltic Brawlin mainos. Sinne oli päästävä, mietin. Ystävällisesti faija suostui lähtemään mukaan kuskiksi ja taisi jopa vielä lipunkin ostaa. Kiitos faijalle siitä, koska muuten luultavasti se olisi jäänyt kokematta 13v rahattomalta junnulta. Muistan kun saavuttiin Helsingin jäähallille missä kävi jo aikamoinen kuhina.

Toki WWE:n ensimmäinen Suomen-show; Smackdown oli käyty paikan päältä katsomassa edellisvuonna mutta tässä oli jotenkin ihan erilainen aura ympärillä ja fiilis. Heti ekassa matsissa alkoi dramatiikka kun Allan Funkin nenä murtui ja ensiapumiehet saattoivat hänet backstagelle. VPW Street team, johon kuuluivat kaikki ”isot pojat” istuivat ringsidessä jengipaidat päällä ja johtivat huutosakkia johon oli helppo yhtyä.

Parhaiten jäi mieleen kipsijalassa kyynärsauvoilla Easyriderin kulmamieheksi saapunut StarBuck jonka jalan Erik Isaksen oli aiemmin telonut. Ottelun jälkeen StarBuckilla oli mahdollisuus maksaa Isaksenille kalavelat. StarBuck käskytti Street teamia antamaan hänelle tuolin: ” Gimme a chair! Gimme a fucking chair!” Ja tuolin hän myös sai. Tuolilla pistettiin vastavuoroisesti Erik Isaksenin jalkaa päreiksi ja loppuun vielä StarBuck väänsi figure four leg lockin. Suomi vei Norjaa sillon 6-0 :D.

Toinen mieleenpainuva muisto oli jostain PWFn tapahtumasta jonka nimeä en tosin enää muista. Istuin Järvenpään pallohallin katsomossa sisääntulorampin yläpuolella. Stark Adder ottelun jälkeen kiersi heittämässä yläfemmoja fanien kanssa Manowarin ”Warriors of the worldin” soidessa taustalla. Kurottauduin ojentamaan kättä kaiteen yli Adderille. ”Ei se varmaan huomaa mua täältä korkealta” ajattelin. Mutta Adder huomasi. Adder kiipesi katsomon kaidetta pitkin ylös ja paiskasi kättä kanssani. Se oli hieno hetki pikkujunnulle. Samanlaisia tilanteita olen nähnyt sen jälkeen joka tapahtumissa missä kaikkein nuorimpia faneja pyörii. Ja ne varmasti jäävät mieleen 🙂

– Antti 27 v.

 

Esimakua tulevasta – Ibo Ten (Juhana Karhula) vastaan Valentine. Kuva: Falcon.

 

26.5.2006 jotkut muistavat ehkä yhtenä kotimaisen musiikin suurena päivänä, kun Lordi esiintyi sadalle tuhannelle ihmiselle Kauppatorilla Euroviisu-voittonsa jälkeen. Mutta itse muistan sen PWF Mayday III -tapahtumasta Helsingin Gloriassa, johon olin Kauppatorilla alkuillasta jakamassa mainoksia. Suomalaisten hurmio näkyi hienosti Lordin voitonjuhlissa, mutta vasta myöhään Glorian illassa näin ehkä upeimman hetken kaikin puolin suomipainin historiassa, kun Stark Adder vihdoinkin päihitti arkkivihollisensa Starbuckin erittäin rankassa 30 minuutin Iron Man -ottelussa. Adder oli pitkään jahdannut vyötä ja ottanut Starbuckin kanssa muutaman upean matsin ennen tätä. Verta oli vuodatettu ja oksennuksetkin lentänyt kehän laidalle rankan matsin jälkeen. Ja tämä feudin päättävä viimeinen matsi ei ollut siis pelkästään upea matsi (yksi parhaista!), vaan ennen kaikkea upea TARINA, joka sai ansaitsemansa päätöksen. Ja siitähän tässä meidän kaikkien rakastamassa lajissa on kyse, tarinoista ja tunteista. Lisäksi kyseinen ilta on jäänyt mieleen yleisönsä takia. Tuolloin oli painia nähty Suomessa vajaat muutama vuosi ja tähänastisen matkansa upeimman yleisön sai koko Suomen showpainiväki kokea Gloriassa. Yleisö oli villein, kovaäänisin ja mahtavin painiyleisö suomipainin historiassa tuona iltana ja rehellisesti sanottuna en ole sen jälkeen samanlaista AITOA HURMOSTA tuntenut ikinä painin parissa! Ehkä se Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-kulta vuonna 2011 pääsi samoihin lukemiin, mutta jos puhutaan kotimaisen showpainin historiasta ja huippukohdista, niin tuona iltana toukokuussa vuonna 2006 kun kongi pamahti n. 10 kertaa ottelun päätteeksi, niin fiilis oli semmoinen mitä ei moni ole ennen kokenut eikä varmasti tule enää uudelleen kokemaan!

– Borga

 

Hienoja otteluitahan on tullut nähtyä vuosien varrella useita, mutta jonnet ei muista/tiedä, että minuthan tunnettiin nimimerkillä Kansleri jo VPW:n ajoilta, eli mukana tuli oltua aika tarkkaan ensimmäiset 10 vuotta, päättyen viimeiseen juontokeikkaani Simerockissa 2013.

Tähän löytyisi monta mainiota tarinaa, mm. siitä kuinka päädyin ensimmäistä kertaa juontamaan painitapahtumaa, puolen tunnin varotusajalla, koska olin se kaveri jolle alkuperäisen juontajan puku sopi. Tai kuinka eräs likinäköinen painija ei erottanut ikinä minua ja Tuho Torvista, että kumpi vieressä häiriköi. Tosin Torvisen kansa meillä on ilmeisesti paljon samaa, kun aikoinaan tutustuttiinkin, kun oltiin varmoja, että tunnettiin jossain.

Sellainenkin tarina tulee mieleen, johon liittyy alastomia nousuhumalaisia herrasmiehiä ja Bonnie Tyler, mutta ehkäpä totean, että ”en minä, mutta pojat” ja jätän jonkun muun kerrottavaksi..

VPW:n ajoilta tulee mieleen muisto ennen Baltic Brawlia, kun odoteltiin treeniksellä, että jotain tapahtuisi. Paikalla oli osa VPW:n Street Teamia, ja osa ulkomaisia painijoita. Itse olin valvonut koko yön junassa Torniosta Helsinkiin, ja jakanut aamupäivän flaijereita kaupungilla. Väsytti ja kyllästytti. Norjan painijoista Björn Sem päätti sitten vähän kujeilla meidän Street Teamin naispuolisten jäsenien kanssa, niin sain väsyneenä päähänpiston hypätä tiikeriloikalla miehen niskaan, ja heitin puolileikillään, että ”if anybody teases our girls, it’s us, not some torsk!”. Olin siihen aikaan sen 180 senttiä ja 95 kiloa, ja kohtuullisen vahvassa kunnossa, ja Norjan järkäle ei edes horjahtanut yllätyksestäni. Toki tasoitusta tuli annettua sen n. 20 senttiä ja 30 – 35 kiloa, mutta silti, oli kuin seinään olisi loikannut. Seuraavaksi lensinkin huoneen poikki kuin pottusäkki ja kerin itseni ukemilla alas. Ajattelin mielessäni, että ei noin iso voi kuitenkaan olla kovin vikkelä, että jos tämä urheilu jatkuu, niin vedän double legillä maihin, ja sitten ollaankin samalla viivalla. No eihän se ihan mennyt niinkuin piti. Björnhän on valtavan atleettinen jättiläinen, ja alkoi näyttämään vähän tekkeniä ilmaan edessäni. Väsyneenä mietin, että kyllä tuosta ajoituksen laskee, että sukellampa silti jalkoihin. Syöksyin hienosti eteenpäin, ja juuri väärällä hetkellä, iloisesti vastapalloon erittäin näyttävää Chuck Norris -tyyliseen sidekickiin, joka napsahti tarkasti ohimolle. Björn oli jokseenkin hämmästynyt ja pahoillaan tapauksesta, ja läsnäolijat taisivat hämmästyä siitä, että kaikesta huolimatta olin edelleen pystyssä siinä. Sinänsähän tapauksesta taisi tulla legenda koskien allekirjoittaneen uskalluskynnystä, eikä siitä isompia ruhjeitakaan tullut. Ainoastaan korvat soi koko illan niin, etten saanut melussa mitään selvää mitä jätkät tuli minulle selittämään. Kaikki piti kysyä moneen kertaan 😀

– Tuure ”Kansleri” Turunen

 

Varmaan legendaariset heimoilut 2016 Ropeconissa. Kolminottelu oli alkamassa niin huusin Heimon nimeä kehään ja Heimo tuli kohti minua kehässä ja näytti peukkua ylöspäin sanoin mitä ja sanoin sille että vedä kunnolla turpaan minun nimeen ja Heimo osoitti minua sormella sanoen kyllä. Yleisö repesi nauruun, se oli mahtavaa. Sitten Heimoilu jatkui kun Heimo tuli yllättäen otteluiden loppumisen jälkeen jututtamaan minua ja meillä on niin hauskaa ja tehtiin haastattelua.

Showpainioitten kanssa tehdyistä jutuista kehän ulkopuolella varmaan Starbuckin kanssa treeni salilla käynti, todella asiantunteva ja osaa pitää myös pistehanskoja ottaen iskuja vastaan.

– UncleSamPatriot

 

Pro Wrestling Finlandia, Reckoning Day 2005. Kuva: Tuure Turunen.

 

Kaiken kaikkiaan kotimaiseen painiin suhtaudutaan myönteisesti. Se, mitä Suomessa on lajin eteen tehty, on asia, josta saa olla kiitollinen – ja ylpeä.

 

Ammattipainin suosio Suomessa on kokenut laman 2000-luvun kultakauden jälkeen. Tätä tehdään todella pienellä porukalla ja todella pienelle porukalle. Fanit ovat äärimmäisen uskollisia ja intohimoisia ja se lämmittää sydäntä. Myös painia Suomessa tekevät, ihan koko ryhmä, ovat täydellä sydämellä ja rakkaudesta lajiin tässä mukana. Ja sillä rakkaudella, sillä sisulla ja sillä ammattitaidolla tämä marginaalilaji ollaan tuotteena saatu laadun puolesta koko Euroopan kärkikastiin. Kaikki eväät löytyy painin uuteen renesanssiin Suomessa ja tulevaisuudessa näen pelkkää loistoa. Tästä kuullaan vielä.

– Cunt Eastwood

 

Ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos kaikille jotka ovat tässä skenessä mukana olleet!

– Heikki Oinonen

 

Suomalainen showpaini on antanut minulle paljon. Olen saanut monta elinikäistä ystävää, uskomattomia kokemuksia ja joutunut eräänkin kerran kasvamaan kiusallisiin tilanteisiin, ja päädyinpäs lopulta naimisiinkin erään alkuperäisen VPW Street Teamin jäsenen kanssa! Pääsin juontamaan eri festareille, kaivarille ja nosturiin, tutustumaan monenlaisiin viihdealan persooniin ja kokeilemaan vähän kaikenlaisia tehtäviä.

– Tuure ”Kansleri” Turunen

 

Mielestäni StarBuck, Stark Adder, Jessica Love, Salomon Strid ja King Kong Karhula lukuisten muiden ohella ovat tehneet vuosikymmenien yli uskomattoman tärkeää työtä suomalaisen showpainin ja suomalaisen showpainifanituksen eteen. En tiedä onko mitenkään mahdollista maksaa heille takaisin kaikkea sitä mitä he ovat pistäneet likoon suomalaisen showpainin puolesta. Voin vain todeta yhden sanan, joka on mielestäni suomen kielen tärkein ja voimakkain sana: kiitos.

– nimetön

 

Minusta paljon mielenkiintoisempaa kuin mikään muu painifederaatio mitä voi netistä seurata sillä se tulee lähelle kansaa, ei liian isoa, ei liian pientä, juuri sopivaa. Tulkaa ihmeessä katsomaan!

– UncleSamPatriot

 

On hyvä että alkukankeuksien jälkeen Suomeen on saatu toimiva federaatio joka järjestää tapahtumia wrestling-faneille ja niille ikuisille pikkupojille joihin myös itseni lasken 😉 Tosikot jääköön kotiin katsomaan vaikka ampumahiihtoa tai suunnistusta. (Ei mitään henkilökohtaista näiden lajien edustajia tai faneja kohtaan. Älkää vetäkö hernettä nenään. Tai jos vedätte niin I dont give a shit 😉

– Antti 27 v.

 

FCF:n kehässä olen nähnyt useita ihan huikeita matseja jopa maailman mittapuulla katsottuna. Etenkin StarBuckin kohtaamiset ulkomaisten vierailijoiden kanssa ovat olleet tajunnan räjäyttäviä. Suosikseni muistan StarBuck vs Tajiri -kohtaamisen jostain Talvisodasta.

– Jere

 

Showpainin smark- ja mark-skenet olivat minulle tärkeitä. Pidin valtavan paljon vapaapaini.comin foorumista ja siitä yhteisöstä erillisine inkarnaatioineen. Otteluiden, tapahtumien ja henkilöiden etäisyydet olivat isoja, joten internet näytteli yhteisössä suurta osaa. Internet ei ollut vielä tällöin ihan samanlainen paikka kuin nyt – verkossa ei surffannut vielä jokainen ja hänen mummonsa. Foorumit tuntuivat, jos eivät salaseuroilta niin eksklusiivisilta kuitenkin. Yhteisön jäsenet tulivat tutuiksi verkon kautta omina persooninaan, ja lopulta keskustelut koskivat painin lisäksi myös kaikkea muuta.

– nimetön

 

Jos omistaa kaverin joka tykkää tai on tykännyt showpainista, mutta ei ole käynyt katsomassa kotimaista showta livenä, asia pitää korjata ja jakaa suomipainin ilosanomaa jotta tätä lajia tukisi mahdollisimman moni ihminen.

– nimetön

 

Jatkakaa samaan malliin tai parantakaa entisestään! Lisää storylineja. 🙂

– Jouni Hakkarainen

 

Super hauskaa, toivottavasti tästä saa nauttia vielä pitkään.

– Alfred

 

Ensimmäisen kerran törmäsin suomalaisen showpainin olemassaoloon joskus teini-ikäisenä, kun erään kamppailusalin ulko-ovella oli Valhalla Pro Wrestlingin viikinkiukkojuliste. Pieni mielenkiinto heräsi tuolloin. Vapaaottelu ja Bjj vei kuitenkin mennessään ja showpaini alkoi tuntua älyttömältä. Ensimäisen kerran näin showpainia livenä kun Finnfightin yhteydessä oli showpainin näytösmatsi. Hienoa kehonhallintaa ja ryminää nähtiin kehässä, mutta venue oli kyllä väärä. Vapaaottelua seuraamaan tullut yleisö ei lämmennyt show’lle jonka hienouksiin ei ollut perehtynyt.

Some vei nuoren miehen mennessään ja sielä alkoi taas showpaini kiinostamaan. Itse matseja tai edes juonikuvioita ei somessakaan tullut tutuksi mutta ihmiset ja scene alkoi kiehtomaan. Niin eräänä talvisena lauantaina koitti se hetki kun vannoutunut vapaaottelufani otti vapaaottelijavaimon mukaansa ja läksi isolle kirkolle katsomaan showpainia.

Paikanpäällä selvisi, että vaikkakin matsien seuraaminen oli ajoittain ihan viihdyttävää, mutta laji ei edelleenkään ihan ollut juttuni. Kokemus oli silti vahvasti myönteinen. Syy tähän oli scenen hyvä pöhinä. Fanituotteet oli hienoja, fanit oli hienoja (osa tunteella mukana, osa olut tuoppi kädessä ja pilke silmäkulmassa luomassa tunnelmaa) ja painijat itsessään selkeästi panostaneet juttuunsa! Vaikka toiminta olikin pientä ja budjetti ei varmasti suuri, paistoi kaikessa tekemisessä intohimo ja rakkaus lajiin. Suomen pro-wrestling scene, I salute you!

– Matti Hirvonen

 

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat tämän artikkelin tekoon! Lopuksi vielä kuva- ja videogalleriat, jotka sisältävät lisää muistoja kotimaisen showpainin historian varrelta.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Lisää...
Smarkside

Smarkside

Eläköön humpuuki!

Previous post

Kolumni: Parturin perintö

Next post

Smark Night XIII: Royal Rumble 2018 (Tampere)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.