FCFHaastattelut

Mikko Maestro – Tätä eivät naisetkaan tiedä

Kuvat: Teemu Hämäläinen

Smarkside haastatteli Fight Club Finland -painija Mikko Maestroa juuri ennen Jatkosota 2015 -tapahtumaa, jossa hän otteli Häijy-Heimo Ukonselkää vastaan verisin seurauksin. Hyväntuulinen Maestro raotti hieman verhojaan ja kertoi mm. tavoitteistaan, esikuvistaan, omasta urastaan ja suhteestaan Starbuckiin, suomipainin isään. Puheenaiheet liukuivat myös WWE:hen ja Maestron mielipiteeseen tämän kevään WrestleManiasta.

Smarkside: Tulet ottelemaan tänään Häijy-Heimo Ukonselkää vastaan. Kyseessä lienee urasi isoin ottelu?

– Kyllä kyseessä on yksi isoimmista otteluistani. Kävin painimassa Saksassa maaliskuussa, ja se oli tosi hieno juttu. Pari vuotta sitten pääsin ottelemaan Suomen-mestaruudesta, eli isoja otteluita on ollut jonkin verran. Ottelu Ukonselkää vastaan voi olla mahdollisuus nousta takaisin huipulle, ja on hienoa päästä ottelemaan Heimoa vastaan.

Eli voitto Heimosta voisi kenties olla askel lähemmäksi Suomen-mestaruutta?

– Ehdottomasti. Onhan Heimo entinen Suomen-mestari ja hallitseva Saksan-mestari.

Mikä on tähänastisen urasi lempiottelu? Nouseeko jokin matsi ylitse muiden?

– Tykkäsin Talvisota VII:n tag team -ottelusta, jossa painin Starbuckin kanssa Ricky Vendettaa ja Stark Adderia eli The Constrictorsia vastaan. Muistaakseni tuli takkiin siinä ottelussa, mutta oli hyvä meininki ja tykkään painia Starbuckin kanssa. Starbuck antaa vielä sisääntulon aikana viimeisiä vinkkejä tulevaan matsiin ja on tosi fiksu äijä. Tykkäsin myös Saturday Wrestling Slam 2:n joukkuematsista, jossa ottelimme Starban, Kristian Kurjen ja Sly Sebastianin kanssa Bättre Folkia vastaan. Myös otteluni Tuho Torvista vastaan on jäänyt mieleen, koska se oli ensimmäinen singles-matsini. Se oli vain muutaman minuutin mittainen ottelu, ja siinä tuli turpaan niin että meinasi tukka lähteä, mutta se oli kuitenkin ensimmäinen otteluni ja siksi jäänyt elämään.

Starbuck otti sinut ikään kuin siipiensä suojaan eräässä urasi vaiheessa. Miten se vaikutti kehitykseesi?

– Se oli kauhean kivaa. Rupesimme käymään kahdestaan treenaamassa ja tulimme lähemmäksi toisiamme, jolloin oli helpompi esimerkiksi jutella ja soittaa Starballe ja kysellä kaikenlaista. Starbahan osaa varmaan kaikki liikkeet – vähintään yhtä paljon kuin Dean Malenko! Se on myös kiertänyt maailmaa ja tuntee paljon ihmisiä painipiireistä, joten tarinoita riittää. Niitä on mukava kuunnella vaikkapa automatkoilla.

Sinua on kutsuttu mm. Twitterissä suomipainin parhaimmaksi promottajaksi. Miten harjoittelet promottamista?

– Mietin yleensä valmiiksi muutaman jutun, jotka tahdon sanoa vastustajastani. Siinä on tavallisesti noin pari minuuttia aikaa sanoa sanottavansa, ja usein tulee sanottua myös mitä sylki suuhun tuo.

Minkälainen kokemus on puhua kehässä?

– Olen promottanut vain kerran kehässä, mutta tykkäsin kyllä siitä kokemuksesta. On hienoa puhua yleisölle, kun näkee reaktion suoraan. Silloin ei jää arvailemaan, että tykkäsivätkö ihmiset vaiko eivät. Voisin kyllä puhua useamminkin, mutta yleensä tulee keskityttyä vain tulevaan matsiin.

Entäs kuinka usein harjoittelet varsinaista painimista?

– Meillä on painitreenit suurin piirtein kerran viikossa. Käyn sen ohella ahkerasti kuntosalilla ja lenkillä, koska painiminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Voisi sitä toisaalta treenata painimista useamminkin, mutta jos kävisi vaikka kolme kertaa viikossa mätkimässä, niin silloin olisi paikat niin jumissa, ettei siitä varmaankaan saisi yhtä paljon irti.

 

Mikko Maestro on tällä hetkellä kovassa suosiossa. Miehen kehädebyytistä tuli huhtikuussa kuluneeksi neljä vuotta.

Mikko Maestro on tällä hetkellä kovassa suosiossa. Miehen kehädebyytistä tuli huhtikuussa kuluneeksi neljä vuotta.

 

Olet tällä hetkellä niin sanotusti babyface. Tykkäätkö enemmän facen vai heelin roolista?

– Musta tuntuu, että olen aika pidettävä kaveri. Tämä niin sanottu face-rooli sopii sen vuoksi mulle ehkä paremmin. Mielestäni on turha mennä esittämään jotain sellaista, mitä ei ole. Mulla on kuitenkin paljon teknistä taitoa eli osaan painia ja puhua hyvin, joten mennään mieluummin sillä.

Kummasta tykkäät enemmän – siitä että yleisö rakastaa vai vihaa sinua?

– Tykkään siitä, että jengi pitää musta. Maailma on niin älyttömän kylmä paikka ja kaikki täällä niin vihaisia, etten ymmärrä, miksi joku vielä tykkäisi lietsoa sitä vihaa. Sama kuin porukka katsoo painia alas päin. On ihme, miten ihmiset jaksavat valittaa – katsoisivat sitten jotain muuta, jos eivät tykkää siitä. Mä oon itse sellainen, etten suutu mistään ja koitan olla viimeiseen asti rauhallinen. Hyviksen rooli on sen vuoksi sopiva mulle.

Ketkä ovat sinun painillisia esikuviasi?

– Niitä on monta. Olen seurannut suomipainia vuodesta 2005 saakka ja tykännyt Starbuckista, minkä vuoksi on tosi makee juttu, että Starba on kouluttanut meitä ja että me olemme ystävystyneet. WWE:tä rupesin katsomaan vuonna 2002 – se oli sitä aikaa, kun X-Pac liittyi nWo:hon. Edge oli sellainen, joka oli kaikkea sitä, mitä mä halusin olla. Chris Jerichosta tykkäsin myös ja tykkään yhä. Scott Hall – tai Razor Ramon – on sellainen, josta tykkään tosi paljon. Painijassa pitää olla mielestäni tarttumapintaa. The Rock on myös tosi hyvä.

Pidät siis karismaattisista painijoista?

– Kyllä. Tykkään katsoa myös teknistä painia, mutten pidemmän päälle kuitenkaan, koska mä tarvitsen jonkun, jolle hurrata. Sama kuin katsoisi jääkiekon maailmanmestaruuskisoja – katson vain Suomen pelit, koska tahdon nähdä Suomen pärjäävän. Vaikka olisi kuinka taitava peli, sanotaanko Sveitsi–Tšekki, niin ei se sillä tavalla kiehtoisi minua.

Pystytkö nimeämään vielä muutaman esikuvan?

– Voin luetella vaikka kuinka paljon. Terry Funk ja Johnny Saint on mainittava jo siksi, että he painivat vielä vanhoilla päivillään. Toivon, että pystyn itsekin painimaan vielä vanhana. The Iron Sheik on ihan mieletön kaveri. Myös Mick Foley on pakko mainita, koska mua inspiroi aikoinaan se, että jos Foley pystyi nousemaan WWE:ssä mestariksi, niin ehkä myös minäkin, jos oikein kunnolla koitan.

Yrität nousta mahdollisimman korkealle painissa. Mikä on konkreettinen tavoitteesi?

– Totta kai sitä haluaisi mennä WWE:hen, koska se on ainoa paikka, jossa tätä voi tehdä työkseen, ja koska sitä tuli katsottua kasvaessaan. Toivon myös, että Suomen painiskene kasvaisi ja että saisimme lisää porukkaa tänne. Tahtoisin voittaa Suomen-mestaruuden ja päästä kiertämään maailmaa enemmän. Olen tähän asti käynyt Tanskassa ja Saksassa ja tykännyt siitä tosi paljon.

Entäs Japani? Kiinnostaako esimerkiksi New Japan Pro Wrestling?

– En ole sillä tavalla samanlainen kuin Starbuck, että Japani olisi yksi päätavoitteistani. Totta kai siellä oppisi paljon, ja nehän ovat tosi kovia painijoita. Starbakin on tullut monta kertaa silmä mustana takaisin. Ainakin se kasvattaisi siis luonnetta, vaikkei menestyisikään. Tahtoisin käydä Jenkeissä ja Kanadassa katsomassa meininkiä, ja myös Britannia kiinnostaa, vaikkei brittipainikaan se päätavoitteeni ole. Saa nähdä, mihin tie vie. Ehkä se päätavoite olisi voittaa WWE:n Intercontinental-mestaruus, koska siinä ovat onnistuneet ne kaikki, joista tykkäsin jo skidinä.

 

maestrojuttu-body-2

Liki kaksimetrinen Mikko Maestro on valmis valloittamaan maailman.

 

Ketä painijaa vastaan ottelisit ultimaattisen ”Mikko-klassikon” eli unelmaottelusi?

– Kyllä sen on pakko olla Jack Swagger. Se olisi varmasti hauskaa. Indy-painijoista valitsisin Colt Cabanan. Mikko Klassikko vastaan Matt Classic.

Mites Chris Nowinski? Vaikuttiko hän Mikko Maestron syntymään?

– Tiedän kyllä Nowinskin, mutta ei hän hahmooni vaikuttanut. Meillä vaan sattuu olemaan samanlaiset takit. Ei mulla siis mitään Nowinskia vastaan ole, mutta ehkä se yhteys syntyy vain siitä, että Nowinski oli valmistunut Harvardin yliopistosta ja tykkäsi leuhkia arvosanoillaan.

Perustuuko muuten Mikko Maestron viiden laudaturin hahmo todellisuuteen? Oletko oikeasti viiden laudaturin ylioppilas?

– Kyllä. Siitähän se hahmo lähti, kun piti olla jotain aitoa. Aitous tekee hahmosta kiinnostavan.

Mitä pidit tämän vuoden WrestleManiasta?

– Tykkäsin kovasti. Triple H:n ja Stingin matsi oli tosi kova juttu, koska olen tykännyt Stingistä jo kauan ja koska X-Pac ja nWo ja muut sekaantuivat otteluun. Myös The Rockin ja Ronda Rouseyn kohtaus ja main event olivat hyviä. WrestleMania oli kaikin puolin hyvä show.

Puhuit ihmisistä, jotka tykkäävät valittaa painista. Mitä mieltä olet Roman Reignsin tilanteesta?

– Reigns vaikuttaa mielestäni ihan taitavalta kaverilta, ja sillä on varmaan jo geeneissä tämä homma. Mua ehkä vähän harmittaa, etteivät ihmiset pidä siitä, koska ei ole varmasti helppoa olla The Rockin serkku – kaikki peilaa siihen. Niin kuin sanoin, on jännä, kuinka jengi tykkää haukkua asioita. Tuntuu siltä, että moni katsoo vaikka Raw’ta vain siksi, että voi haukkua show’n.

Mikä on kaikkien aikojen suosikkiottelusi?

– Se on varmaan WrestleMania 19:n Shawn Michaels vastaan Chris Jericho. The Rockin ja John Cenan ensimmäinen matsi oli myös todella hyvä, se oli mun mielestä enemmän kuin ottelu. Idea siitä, ettei John Cena ole tehnyt mitään väärää, ja The Rock tulee paikalle ja käskee Cenaa työntämään tavaroita poikittain rööriinsä, ja yleisö rakastaa Rockia ja vihaa Cenaa. Se kertoo siitä, kuinka maailman moraali on kääntynyt päälaelleen. WrestleMania 22:n Edge vastaan Mick Foley on kanssa tosi hyvä, kuten myös Edgen ja Kurt Anglen hair vs. hair -ottelu Judgment Day 2002:ssa. Shawn Michaelsin ja Steve Austinin matsi WrestleMania 14:ssä kuuluu myös suosikkeihini.

Viimeinen kysymys: mitä ne naiset oikein tietää?

– Se riippuu asiayhteydestä (nauraa). Tokaisin sen vaan yhdessä promossa, ja jostain syystä se sitten tarttui. Olen sitten koittanut sujuttaa sitä promoihini. Se on vähän niin kuin ”Do you smell what The Rock is cooking?” – onko sillä sitten enää siinä vaiheessa mitään väliä, mitä se Rock kokkaa? Se vaan tarttui, vähän kuin Arnold Schwarzeneggerin ”I’ll be back”. Arska kertoo kirjassaan, kuinka ihmiset alkoivat pyytää häntä vain sanomaan tuon lauseen ääneen. Se on muuten hyvä kirja, suosikkikirjani – kannattaa lukea, jos kiinnostaa.

Seuraa Mikko Maestroa Twitterissä ja Facebookissa.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, filosofian maisteri sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Tough Enough – WWE:n tosi-tv-ohjelma

Next post

Matsi, joka pelastaisi TNA:n

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.