KolumnitTNA

Matsi, joka pelastaisi TNA:n

Katselin eilen uusimman Impact-jakson, ensimmäisen moisen moneen kuukauteen, ja ajauduin jälleen kerran ikiaikaiseen ongelmaan. Jokin ei toimi. Rosterissa on hyviä painijoita, sisääntuloalue esteettisesti hieno ja Josh Mathews pätevä selostaja, mutta se jokin ei yksinkertaisesti toimi. Ehkä vika on show’n tunnelmassa, joka ei millään ime katsojaansa samanlaiseen hurmokseen kuin vaikkapa WWE:ssä – ehkä sitten taas varsinaisessa kehätoiminnassa, joka ei enää nykyään säväytä samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Tilanne on yhtä kaikki selkeä: jokin ei toimi. Jotain pitäisi tehdä. Jotain pitäisi muuttaa.

Floyd ”Money” Mayweatherin ja Manny Pacquiaon himottu nyrkkeilyottelu oli ennennäkemätön mediailmiö, joka sai koko maailman puhumaan. Myös WWE:ssä nähtiin tänä vuonna tietynlainen ”Mayweather vs. Pacquiao”, kun Royal Rumble -voittaja Roman Reigns otteli WWE-mestari Brock Lesnaria vastaan WrestleManian pääottelussa: Reigns–Lesnar oli Mayweather–Pacquiaon tavoin ottelu, joka kiinnosti ihmisiä. Mitä kiinnostavampi matsi, sitä enemmän siitä keskustellaan, ja mitä enemmän matsista keskustellaan, sitä enemmän se tulee myymään. Laatu on siis toissijainen seikka, kun taotaan rahaa – vain hype merkitsee. ”Kumpi voittaa, Reigns vai Lesnar?” on houkuttelevampi mainos kuin ”Tämän ottelun workrate säväyttää varmasti”.

Tässä piilee TNA:n suurin ongelma. Lafka ei ole liiemmin tarjonnut matseja, jotka olisivat klassikoita, ilmiöitä. Mieleeni juolahtaa vain kaksi ottelua, joiden hype tuntui – syystä tai toisesta – elämää suuremmalta: Samoa Joe vs. Kurt Angle (Genesis 2006) ja Sting vs. Hulk Hogan (Bound for Glory 2011). Yksikään muu ottelu ei ole noussut samanlaisiin sfääreihin. Laatua on toki riittänyt, sitä en tietenkään kiistä, ja monesta matsista on näin jälkeenpäin kuoriutunut jotakin suurta, mutta se ns. kotelovaihe on ollut useimmiten pettymys. WWE:ssä taas kuvioiden kirjoittaminen ja matsien mainostaminen ovat johtaneet mm. CM Punk vs. John Cenan (Money in the Bank 2011), Daniel Bryan vs. Triple H:n (WrestleMania XXX) ja mainitsemani Roman Reigns vs. Brock Lesnarin (WrestleMania 31) kaltaisiin ilmiöihin.

Kirjoitukseni otsake kertoo sen, mihin tämä tekstini tulee johtamaan. TNA on siis värikästä polemiikkia vailla ja kaipaa jotain sellaista, joka saa lafkan maistumaan taas kiinnostavalta. Esimerkiksi tämä uusin Impact oli laiska ja aika lailla kulahtanut jakso, josta ei suinkaan syntynyt fiilistä, että ”tästä on pakko kertoa kavereilleni”. Fiilikseni oli päinvastainen. Nauhoitin jaksosta jopa äänitteen, mutta päätin jättää sen julkaisematta, koska en loppujen lopuksi tahtonut jakaa niin nuivaa sanomaa kansalle. Ennemmin levitän tietoa hyvästä kuin huonosta viihteestä, sillä on nautinnollista tietää, että toiset saavat samasta lähteestä samanlaista mielihyvää kuin minä itse. Kaikista nautinnollisinta on yhtä kaikki se, että saa spekuloida ja ennakoida lähestyvää tapahtumaa toisten kanssa. Sitä ei TNA:n kohdalla tapahdu kuin äärimmäisen harvoin.

Mitä TNA:n pitäisi siis tehdä, että ihmiset kiinnostuisivat lafkasta ja alkaisivat keskustella siitä vahvoin mielipitein mm. sosiaalisessa mediassa? Mikä olisi sellainen ottelu, joka voisi pelastaa TNA:n – sen oma #MayPac? Olisiko esimerkiksi Drew Gallowayn eli @GallowaySpeaksin #StandUp-operaatiosta siihen? (Hashtag ei tässä viittaa stand up -komiikkaan, vaan Gallowayn mottoon ”stand up for pro wrestling”.) Voisiko EC3:n eli Ethan Carter III:n jo yli 500 vuorokautta kestänyt voittoputki johtaa jonkinmoiseen ilmiöön? Olisiko Jeff Hardysta vielä ainesta TNA:n (ainoaksi) supertähdeksi? Kykenisikö Chris Melendez – toisen koipensa Bagdadissa menettänyt 27-vuotias sotaveteraani – nousemaan showpaini-ikoniksi? Vai pitäisikö TNA:n rynnätä rohkeasti tulevaisuuteen ja heittää lajin konventioilla vesilintua?

Minä sanon, että vastaus on päivänselvä; se vain sattuu olemaan piilossa. TNA:lla on nimittäin täysin tietämättään hihassaan semmoinen ässä, joka vastaa jo yksinään värisuoraa – kuninkaallista sellaista. Se ässä olisi ottelu, joka tekisi Slammiversarysta kesän kuumimman tapahtuman. Tarvitaan vain kaksi painijaa ja tuiki tavallinen singles-matsi: ei tikapuita, verta, matemaattisen monimutkaista käsikirjoittamista tai mitään muutakaan erikoista. Tarvitaan vain TNA:n hallitseva maailmanmestari Kurt Angle ja eräs toinen painija…

Austin Aries? Ei. Bobby Roode? Ei. EC3? Ei. Lashley? Ei. Matt Hardy? Ei. Eric Young? Ei. Abyss? Ei. James Storm? Ei. Jeff Hardy? Ei. Bully Ray? Ei. Rockstar Spud? Ei.

Tarvitaan vain Kurt Angle ja Awesome Kong.

Joku saa luvan mennä elvyttämään vanhaa kunnon Jim Rossia, joka sai sydänkohtauksen, kun kuuli innovatiivisen ehdotukseni, mutta minä jatkan kirjoittamista. Fakta on se, että Kurt Anglen ja Awesome Kongin välinen ottelu TNA:n päämestaruudesta kiinnostaisi ihmisiä äärimmäisesti ja loisi sitä kauan kaivattua keskustelua ja eloa lafkan ympärille. #KurtKong todella olisi se TNA:n oma #MayPac, josta puhuttaisiin ja puhuttaisiin ja puhuttaisiin jo kauan ennen sitä spektaakkelinomaista hetkeä, kun kehäkello vihdoin ja viimein soi. #KurtKong olisi ottelu, joka – toisin kuin mikään tavanomainen Angle vs. Aries tai vaikka Angle vs. Lashley – oikeasti ravistelisi painimaailmaa ja saisi koko lajin kiehumaan – ja ainakin edes hetken verran kaiken keskiössä olisi World Wrestling Entertainmentin sijasta Total Nonstop Action.

Anglen ja Kongin kohtaaminen olisi ilmiömäisen suuri matsi kahdesta syystä: 1) Kurt Angle on legenda, joka lukeutuu showpainin pitkän historian ylimpään parhaimmistoon, ja 2) 123-kiloinen Awesome Kong on nainen, joka voisi uskottavasti voittaa (46-vuotiaan) Kurt Anglen. TNA:lla olisi siis täydellinen mahdollisuus tehdä naispuolisesta painijastaan uskottava maailmanmestari ja nousta sen myötä painimaailman kuumimmaksi puheenaiheeksi. Teko voisi kiinnostaa myös suurta yleisöä, jolloin syntyisi todennäköisesti kiivasta keskustelua sukupuolten välisistä eroista – ja tasa-arvon sanomaa ajava TNA olisi tässä keskustelussa se sankari. Kongin voitto voisi kohahduttaa siis myös showpainin ulkopuolista maailmaa ja olisi polku kohti kiinnostavaa tulevaisuutta. Kuka haastaisi Kongin seuraavaksi?

#KurtKong voisi yhtä lailla päättyä myös Anglen voittoon. Tulos ei ole loppujen lopuksi se, mikä merkitsee, vaan epätietoisuus siitä. Harvaa kiinnostaa keskustella siitä, poistuuko Eric Young vai Kurt Angle kehästä mestarina, mutta jokaista kiinnostaisi se, voiko Awesome Kong voittaa Anglen. Sama pätee esimerkiksi WrestleManiaan ja Extreme Rulesiin: Reigns–Lesnar herätti paljon enemmän keskustelua kuin Orton–Rollins ennen kaikkea siksi, että Reigns–Lesnarin lopputulos oli täysi mysteeri. Anglen ja Kongin ottelu olisi ainut TNA-matsi, joka voisi nousta Reigns–Lesnarin kaltaiseksi spektaakkeliksi. Samalla se tekisi TNA:sta rohkean ja mielenkiintoisen promootion, joka tuntuu olevan elossa.

Vaikka suurin syy Kong–Anglen toteuttamiseksi olisi jo sen olemassaolon synnyttämä haloo, matsi olisi myös tarinallisesti kiinnostava. Miten Kurt Anglen kaltainen legenda suhtautuisi naispuoliseen haastajaan? Miten Awesome Kong suhtautuisi mahdollisuuteen, jota kukaan muu naispuolinen painija ei ole (ainakaan tällä tasolla) koskaan saanut? Minkälainen itse ottelu olisi? Kykenisikö isokokoinen Kong dominoimaan Anglea raa’alla voimalla, ja pitäisikö Kurtin turvautua vikkelyyteen valtavaa haastajaansa vastaan? Tuntisiko Kurt olonsa naiselliseksi, jos hän joutuisi pakoilemaan Kongia, siis naista – ja jos tuntisi, niin kykenisikö hän nielemään ylpeytensä ja suostumaan ottelemaan naispuolista painijaa vastaan altavastaajan asemassa? Kumpi matsin lopulta voittaisi ja millä lailla? Miltä tuntuisi se, että nainen selättäisi miehen (eikä minkä tahansa miehen, vaan Kurt Anglen) tasaväkisen ja rankan ottelun päätteeksi ja voittaisi siten maailmanmestaruuden?

Jo näistä kysymyksistä oivaltanee, että Anglen ja Kongin ottelu olisi täysosuma. Se voisi parhaimmassa tapauksessa olla TNA:lle sitä, mitä WrestleMania III:n Hulk Hogan vs. André the Giant oli WWE:lle. The unstoppable force meeting the immovable object. Fakta kun on se, että Kong on aivan liian ylivoimaiselta vaikuttava ottelija naisten divisioonan jäseneksi. Toinen fakta on se, ettei kenestäkään muusta painijasta ole yhtä säväyttäväksi haastajaksi. Angle voisi painia hyvän matsin vaikkapa Austin Ariesia vastaan, mutta parin kuukauden päästä se olisi jo unohdettu – eikä sellainen matsi toisi TNA:lle lippu- tai PPV-tuloja. #KurtKong olisi tapaus, jota ei hevillä unohtaisi ja joka myös toisi lafkalle rahaa. Jokainen tahtoisi nähdä sen ja ennen muuta olla hetkessä läsnä. Se on suoran lähetyksen ja PPV-bisneksen suola se, läsnäolo.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Mikko Maestro – Tätä eivät naisetkaan tiedä

Next post

Äänite: Raw-arvio (11.5.) + Q & A

2 Comments

  1. Jouni Hakkarainen
    10.05.15 at 21:16 — Vastaa

    Hyvää settiä, katsoisin kyllä tuon ottelun.

    En tosin tiedä, onko TNA:lla millaiset sponsorisopimukset. Tuollainen ”mies hakkaa naista” -kuvio saattaisi olla firmalle myös riskaabeli, huolimatta Kongin vakuuttavasta koosta. Mies vs. Nainen on ottelu, joka toki olisi firmassa kuin firmassa noteerattava juttu, mutta se saatettaisiin nähdä myös häpeällisenä ja moraalittomana – ja siihenhän samalla liittyy myös parituksen mainittu tenho. Enpä siis osaa sanoa, kuinka monella mittarilla tämä olisi best for business, mutta toki itse diggaisin!

  2. Eetu Lehtinen
    11.05.15 at 12:11 — Vastaa

    Sponsoreista en tiedä, mutta kyllä tuollaisen kuvion voisi toteuttaa niin, ettei se olisi häpeällinen tai moraaliton. Mikäli Kong itse on se, joka tieten tahtoen Anglen haastaa, ja TNA tekee selväksi, että kysymys on urheilullisesta kilvasta, niin kaiken olettaisi olevan kunnossa. Painotuksen pitäisi olla nimenomaan urheilullisuudessa, sillä matsi olisi kaikin puolin kiinnostavin niin, että se muistuttaisi pikemmin aitoa urheilua kuin teatteria. Ei siis mitään dramaattista dialogia tai yllättäviä käänteitä, vaan kahden atleetin taisto, joka ratkeaa yksinkertaisesti jommankumman paremmuuteen.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.