FCFViisi pointtia

Viisi pointtia: FCF Wrestling Sideshow – Attitude (27.4.2019)

Päivämäärä: 27.4.2019

Sijainti: Helsinki, Suomi (Sokos Hotel Presidentti)


FCF Wrestling vajosi syvään psykoosiin Helsingin sydämessä ja räjäytti viattoman painikansan tajunnan. Mielenterveys meni, mutta se oli sen arvoista. Näyttää siltä, että Juhana ”King Kong” Karhulasta on kuoriutumassa Joey Janelan kaltainen visionääri – mutta prosessi on vielä kesken.


1. Suomalainen showpaini on liekeissä ja ajan hermolla

Tällaisen show’n jälkeen ei voi olla muuta kuin sanaton. Jo se, että showpaini on ylipäänsä levittäytynyt Suomeen, on pieni ihme, mutta näin tasokas laatu tuntuu suorastaan uskomattomalta. Tiedän, että Suomessa on edelleen showpainifaneja, jotka eivät halua antaa kotimaiselle tuotteelle mahdollisuutta, mutta se on heidän menetyksensä, se, sillä näin hauskaa, kekseliästä ja viihdyttävää show’ta ei helpolla löydä yhtään mistään – ei edes sieltä Amerikan ihmemaasta, jonka WrestleMania-viikonlopun tarjontaan tämä Sideshow olisi uponnut kuin Kanen uhri syvälle kanveesin koloon.

Parasta tässä on se, että FCF Wrestling tuntuu juuri nyt äärimmäisen raikkaalta. Attitude-teemainen tapahtuma on toki aikamatka menneisyyteen, showpainin viimeiseen renessanssiin, jonka jälkeen lajityyppi suistui takaisin pimeän keskiajan onkaloihin, mutta show’n ote oli psykoottisen nykyaikainen ja sen vuoksi ajan hermolla. Elämme luovaa aikakautta, jossa showpaini kokee suuria muutoksia ja saa jatkuvasti uutta väriä siinä missä tavanomainen, taantumuksellinen tuote menettää katsojia viikosta toiseen. Katsojat – ja painijat – janoavat muutosta, ja siksi Joey Janelan ja Kenny Omegan kaltaiset ajattelijat ovat johtamassa showpainia 2020-luvun suuntaan.

Suomessa tätä tekee FCF Wrestlingin hallituksen puheenjohtaja Juhana ”King Kong” Karhula, joka ajattelee laatikon ulkopuolelta. Tuloksena on Sideshow – Attituden kaltaisia ainutlaatuisia ja ikimuistoisia iltoja, jotka ovat showpainin juhlaa ja saavat leveän hymyn paitsi katsojien myös esiintyjien huulille. Nauru tarttuu katsojasta painijaan ja toisin päin, ja kaikilla on hauskaa – ja sitähän showpainin pitäisi olla.


2. Psykoosi voisi levitä Wrestling Show Liveen

Myös FCF Wrestling elää murroksessa, ja yksi esimerkki tästä on se, että Sideshow-konsepti käynnistyi vasta viime vuonna ja etsii edelleen itseään. Esimerkiksi New Year’s Edition oli huomattavasti tavanomaisempi tapahtuma kuin Attitude, joka oli puhdasta sekoilua alusta loppuun saakka; vain Viktor Tykin ottelu Michael Fynneä vastaan edusti vanhan koulukunnan tyyliä, mutta myös se suistui raiteiltaan ottelun jälkeen – kiitos Karateuvon, joka hiipi kehään heti kehäkellon kilahdettua ja houkutteli kehään muun muassa ”Jäänkylmän” Ionin.

Se, mihin suuntaan FCF Wrestling tästä etenee, on iso ja mielenkiintoinen kysymysmerkki. Todennäköisintä lienee kuitenkin se, että Attituden kaltainen kokeellinen tuote pysyy piilossa Pressan uumenissa eli Sideshow-tapahtumissa – eikä se ole huono seikka, sillä myös FCF:n konservatiivisempi tuote eli Wrestling Show Live on yhtä lailla liekeissä. Toisaalta toivon silti, että Sideshow-psykoosi leviäisi edes hieman myös Wrestling Show Liven puolelle. En panisi pahakseni, jos jokaisessa FCF:n tapahtumassa voisi bongata ”Kanen” tai jos Stark Adder esiintyisi tykkänään Mestari Tikun roolissa, kunhan show’ssa olisi tasapaino. Ei makeaa mahan täydeltä, kuten sanotaan.


3. Talla pohjaan ja jarrut pois

Jos suunta on kuitenkin se, että kaikki kokeellinen ja psykoottinen sekoilu jätetään Sideshow-tapahtumiin, uskon, että silloin on syytä painaa kaasua ja unohtaa jarru kokonaan. Tämä oli tapahtua Attitudessa, kunnes Viktor Tykin ja Michael Fynnen ottelu vaihtoi yllättäen aaltopituutta. Kaoottisen meiningin jälkeen oli vaikea rauhoittua ja keskittyä tavanomaiseen otteluun, kun tajunta oli jo räjäytetty. Tästä kärsi paitsi Tykin ja Fynnen ottelu myös tapahtuma kokonaisuudessaan – uniikki ilta kulminoitui tyypillisellä tavalla, mikä tuntui lopulta antikliimaksilta. Onneksi show’n lopetus osui kuitenkin kultasuoneen, sillä ”Stone Cold” Steve Austinia matkineen ”Jäänkylmän” Ionin visiitti oli loistava ratkaisu.

Sama pointti pätee myös Tim Saaren Championship Scramble -otteluun, joka alkoi raihnaisesti mutta puhkesi väliajalla kukkaansa. Uskon, että matsi olisi ollut parempi, jos talla olisi painettu pohjaan heti alkusekunneilla niin, että ottelu olisi levinnyt sinne sun tänne ja sisältänyt monenlaisia innovatiivisia ja miksei myös täysin improvisoituja hetkiä niin Pressassa kuin sen ulkopuolellakin. Nyt ottelijat painivat kehässä liian pitkään, ja ”mieletön mähinä” tuntui ajoittain jopa puuduttavalta.

Lievästä kritiikistä huolimatta pitää korostaa, että rakastin ottelun ajatusta ja eritoten Keken päräyttävää sisääntuloa. Naantalilainen saapui nimittäin verhojen takaa moottoripyörällä esiin kuin ”American Badass” The Undertaker konsanaan.


4. Mies häiritsi naisten debyyttiä

Yksi Attituden ehdottomista kohokohdista oli se, että kaksi uutta suomalaista naispainijaa teki debyyttinsä FCF Wrestlingissä. Nikita ja Sonjay ovat enemmän kuin tervetulleita lisäyksiä kotimaisten naispainijoiden joukkoon, mutta ikävä kyllä heidän debyyttiään varjosti likapyykki, jota ei mielestäni olisi tarvinnut tuoda kehään saakka.

Show’ssa nimittäin nähtiin uusi hahmo nimeltään Mies, joka muistutti ainakin minun tulkintani mukaan erehdyttävästi muuan Michael ”StarBuck” Majalahtea. Tätä hahmoa esitti Shemeikka-hahmostaan tunnettu painija, joka vastikään ilmoitti lopettavansa yhteistyönsä SLAM! Wrestling Finlandin eli Majalahden myyntipalvelun kanssa. On totta, ettei Mies suoraan sanonut olevansa StarBuck ja että Mies oli samaan aikaan eräänlainen karikatyyri 1990-luvun lopun miespuolisesta showpainifanista, mutta kyseinen yhteys tuli mielestäni rivien välistä enemmän kuin selväksi. Sattumaa tuskin oli sekään, että juuri Regina esiintyi segmentissä ja otti Miehestä niskalenkin.

Suomen showpainiskene on erittäin pieni, ja FCF Wrestlingin tavoitteena on pitää sitä yllä. Se, että FCF Wrestlingissä nähdään segmentti, jossa naureskellaan SLAM! Wrestling Finlandin – ja pitkälti myös FCF Wrestlingin – perustajalle, ei mielestäni muuta kuin myrkytä jo valmiiksi tulehtunutta ilmapiiriä. Sananvapautta ei ole missään nimessä syytä rajoittaa, ja olen erittäin iloinen siitä, ettei kyseenalaisista asioista aiota enää vaieta, mutta tämä tuntui lähinnä vain tarpeettomalta ja takaa päin tulleelta iskulta vyön alle.

Olen varma, että FCF Wrestling olisi voinut käsitellä tämän asian myös asiallisemmin ja diplomaattisemmin. Katsojana koin oloni vain kiusalliseksi, sillä tämä tuntui osittain jopa kiusaamiselta – etenkin, kun segmentissä oli myös mustamaalauksen makua; Mies, joka oli helppo yhdistää StarBuckiin, julisti, että naisten on syytä painia vain alusvaatteisillaan, vaikka Majalahti ei ole tällaista ainakaan julkisesti edes implikoinut. Päinvastoin SLAM! Wrestling Finlandin Mega Launch -tapahtuman ottelu, jossa Shanna kohtasi Betty Rosen ja Natalia Markovan, edusti naispainia parhaimmillaan ja oli ehdottomasti illan parasta antia painillisesti.


5. Potentiaali on ennennäkemätön

Sideshow – Attitudessa oli useita uskomattomia täysosumia ja muutama huti. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli yhtä kaikki aivan mielettömän mahtava ja todella lähellä täydellistä kymmenen pisteen arvosanaa. Ennen kaikkea tapahtuma oli osoitus siitä, minkälainen potentiaali FCF Wrestlingillä tällä hetkellä on.

Jos missasit tämän show’n ja ajattelit, että tulet ennemmin Wrestling Show Liveen, koska Sideshow on ”vain Sideshow”, jäät niin paljosta paitsi, että säälin sinua. Attitude oli tapahtuma, joka oli sitä kuuluisaa kuuminta hottia – kuin kotimainen versio Joey Janela’s Spring Breakista. Attitude oli rohkea, kokeileva ja ennennäkemätön ja juuri siksi äärimmäisen mielenkiintoinen. Attitude oli jotakin uutta, ja uusi on aina sitä, mikä kiinnostaa.

En tiedä, minkälainen FCF Wrestlingin seuraavasta kaudesta tulee, mutta jos myös silloin on luvassa Sideshow-tapahtumia, toivon, että niissä nähdään monenlaisia ja toinen toistaan hullumpia teemoja. Olen varma, että FCF Wrestlingin väki saisi hulvattoman tapahtuman aikaan esimerkiksi 80-luvun hengessä tai scifi-teemalla. Vain mielikuvitus on rajana, ja tällä hetkellä näyttää siltä, ettei sekään juuri rajoita FCF Wrestlingiä. Potentiaali on yhtä kaikki ennennäkemättömällä tasolla, ja on suuri ja hirvittävä vääryys, ettei esimerkiksi tätä tapahtumaa voi katsella kokonaisuudessaan YouTubesta tai muusta videopalvelusta, josta se leviäisi Keken moottoripyörän polttoaineen katkun lailla ympäriinsä.

Nostan hatun päästäni.


Tulokset:

  1. Big Red Machine voitti Jam Van Damin. Arvosana: 6/10
  2. Salomon Strid, Septimus ja Mutsi voittivat Patrik Miedon, Reimin ja Mestari Tikun. Arvosana: 7/10
  3. Karateuvo voitti Tim Saaren Championship Scramble -ottelun ja oli viimeinen Hardcore-mestari tapahtuman lopussa. Arvosana: 3/10
  4. Toni Tamminen voitti Jake Luupään. Arvosana: 8/10
  5. Kert Kukk, Mike Nomad ja El hijo del Estonian Thunderfrog voittivat H.C. Andersenin ja Baltian parhaimman joukkueen. Arvosana: 5/10
  6. Viktor Tykki voitti Michael Fynnen. Arvosana: 6/10

FCF Wrestling Sideshow – Attituden arvosana: 9/10


picture polls


Juttua korjattu lauantaina 4.5.2019 kello 16.12. Tarkennettu, ettei Miestä esittänyt Shemeikka, sillä Shemeikka on hahmo, ei esiintyjä.

Lisää...
Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarksiden ylläpitäjä ja showpainiselostaja, joka on päivisin sanomalehden toimittaja ja öisin oman elämänsä Vince Russo. Taskusta löytyvät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan paperit. Kaikkiruokainen painifani, joka rakastaa draamaa ja suuria tunteita mutta eritoten kultaista 80-lukua.

Previous post

Viisi pointtia: Impact Wrestling Rebellion (2019)

Next post

Shemeikka: "Mies ei missään nimessä parodioinut ketään yksittäistä henkilöä"

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.