Smarkin sävel – 4/2018

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.

Shadows of the Sun – “Shadows of a Setting Sun” (2018)

Kuten WWE ystävällisesti useaan otteeseen muistutti, nähtiin tämän vuoden WrestleManiassa todellinen todellinen hikisten paininörttien märkä päiväuni ja unelmien ottelu – ainakin paperilla. Shinsuke Nakamuran ja AJ Stylesin vääntö WWE:n mestaruudesta lajin suurimmalla näyttämöllä jätti ainakin allekirjoittaneen ikävä kyllä kylmäksi, mutta onneksi ottelun jälkimainingeissa nähtiin jotain kiinnostavaa. Nakamura polvistui ojentamaan mestaruusvyötä ottelun voittaneelle Stylesille, mutta rehdin urheiluhengen osoituksen sijaan tilanne eskaloitui valtavaksi kantapääkäännökseksi jollaista WrestleManiassa ei muutaamaan vuoteen ole nähtykään. Nousevan auringon maan lahja showpainille iski katalasti mestaria sukukalleuksille, ja ryhtyi vielä päälle potkimaan tätä maanisesti japania huutaen.

Monet olivat käänteestä mielissään, sillä Nakamuran hahmo vaikuttaisi viimein ottaneen jonkinlaista suuntaa haahuiltuaan WWE:ssä pari vuotta. Koska sisääntulomusiikki on tärkeässä roolissa painihahmon identiteetin rakentamisen kanssa, ei mennyt kauaa kun WWE julkaisi Nakamuran uuden teemabiisin.

“Shadows of a Setting Sun” on uusi versio Nakamuran aiemmasta kappaleesta “The Rising Sun” joka on yksi WWE:n lähihistorian parhaista sisääntulobiiseistä. Yleisö rakasti hoilottaa mukana kappaleen tarttuvaa melodiaa, mutta nyt kappaleen rakennetta on hieman muutettu ja mukaan lisätty Nakamuran äidinkielellä heitettyä räpäytystä. Redditissä eräs käyttäjä spekuloi että japaniksi vedetyt vokaalit olisivat mukana siksi että yleisö ei voi laulaa mukana, ja vaikka en uskokaan että WWE olisi välttämättä asiaa näin tarkkaan suunnitellut on kyseessä ihan hauska teoria – ja jos se sattuu osoittautumaan todeksi nostan kyllä hattua.

“Shadows of a Setting Sunin” esittäjäksi on WWE:n virallisilla kanavilla merkitty yhtye nimeltään Shadows of the Sun. Porukasta ei löydy juurikaan tietoa, joten epäilisin että kyseessä ei välttämättä ole mikään oikea bändi, vaan tätä projektia varten kasattu kokoonpano. Biisiä hypetettiin WWE:n kotisivuilla musiikkivideolla jossa Shadows of the Sun veivaa kappaletta äänitysstudion uumenissa, ja koska kokoonpanoa on tuotu näkyväksi voisin kuvitella että heitä hyödynnetään myös jossain muussa yhteydessä. Ehkäpä “Shadows of a Setting Sun” kuullaan bändin toimesta livenä esimerkiksi SummerSlamissa?

Kun kappaleen lyriikoista kaivaa esiin käännöksen huomaa että varsinkin toinen säkeistö istuu hyvin osaksi Nakamuran uutta asennetta:

“Good luck trying to get by me
You’re scared. Okay, it’ll be all over in one hit
I will break and destroy you, welcome to your nightmare
I will decide your fate
Escape is meaningless, so try to run away
I will always find you
I will hand you over to your God, without fail
Now, I’ve found you”

Muuten sanoituksissa ei ole mitään kovin ihmeellistä, kertosäkeen toistellessa samaa, sinänsä ihan toimivaa “Do you understand? It’s my strength” mantraansa. Kappaleen nimi on mielestäni toimiva viittaus alkuperäiseen versioon, sillä Nakamuran käännyttyä pimeälle puolelle on nousevan auringon korvaaminen auringonlaskulla kelpo kielikuva – vaikka ehkä aavistuksen helppo sellainen. Kokonaisuutena paketti on kuitenkin toimiva, sillä pidän siitä että hahmon muuttuessa kappaletta muokataan uuteen uskoon sen sijaan että tilalle otettaisiin jotain aivan uutta.

Run-DMC – “The Kings” (2000)

Voiko “maanantai-iltojen sotaa” ja WWE:n “asenne-aikakautta” tiivistää paremmin kuin D-Generation X:n muodossa? Ryhmittymähän ajoi herranjumala tankilla kilpailevan WCW:n tontille riehumaan!

No, leikki sikseen. Vaikka WWE onkin lypsänyt DX:n tekemän invaasion kuiviin jo huvittavuuteen saakka, oli Triple H:n ja Shawn Michaelsin kasaama vihermusta ryhmittymä iso osa 90-luvun showpainiboomia. Yksi merkittävä tekijä oli varmasti Jim Johnstonin säveltämä sisääntulokappale, joka on kuin oppikirjaesimerkki 90-luvun status quo’ta uhmaavasta asenteesta ja poliittisesti epäkorrektista ilmapiiristä. Tarttuva renkutus on yksi showpainin kaikkien aikojen parhaista sisääntulokappaleista, ja jos väität ettet ole kertaakaan ristinyt käsiäsi X:n muotoon ja iskenyt niitä kohti nivusiasi biisin tahtiin, valehtelet.

Kuten monet muutkin painikappaleet, on myös DX:n tunnari remixattu useiksi eri versioiksi. Siitä löytyy esimerkiksi jouluversio (koska miksipä ei) sekä aiemmin julkaisematon vaihtoehtoinen versio joka julkaistiin vasta WWE:n Uncaged -albumisarjan myötä vuonna 2017.

Paras vaihtoehtoinen versio ainakin omasta mielestäni on kuitenkin hip-hopin pioneerien Run-DMC:n tekemä versio kappaleesta. DX veteli vuonna 2000 aika lailla viimeisiään, mutta “The Kings” toimitti sisääntulokappaleen virkaa muutaman kuukauden kyseisen vuoden keväänä. Kappale julkaistiin myös WWF Aggression (2000) -albumilla, jolla useat hip-hopparit olivat vääntäneet omat versionsa painitähtien sisääntulokappaleista. Albumilta löytyy “The Kingsin” lisäksi muitakin mielenkiintoisia versioita tutuista biiseistä, joihin suosittelen ehdottomasti tutustumaan – varsinkin Snoop Dogg räppäämässä “Stone Cold” Steve Austinin tunnarin tahdissa on kohtuullisen päräyttävää settiä. Albumi menestyi kaupallisesti varsin hyvin, ja käväisi jopa US Billboard 200 -listan sijalla 8.

Run-DMC ei MTV:n vanhan jutun mukaan ollut maailman suurimpia showpainifaneja, mutta poppoon DJ Jam Master Jay fiilisteli kuitenkin showpainin olevan “omanlaisensa kulttuuri jossa on kaikenlaista porukkaa ja viboja, kuten hip-hopissakin.” Ehkä hieman kryptinen lausunto, mutta ei sentään niin paha Klamydian Vesku Jokisen aivopierut Rockfight 2018 -tapahtuman kulisseissa. “The Kings” sai myös musiikkivideon joka suorastaan pursuaa 90-luvun lopun visuaalista estetiikkaa, joten ota mukava asento, pistä video pyörimään ja nauti nostalgiatripistä uuden milleniumin alkuun.

Jerry Lawler – ”Wrestling With Girls” (1986)

Legendaarinen koomikko Andy Kaufman trollasi aikoinaan menestyksekkäästi amerikkalaisia monilla lennokkailla ja omalaatuisilla tempauksillaan. Yksi kuuluisimmista oli Kaufmanin ura showpainijana, joka keskittyi yksinomaan otteluihin naisia vastaan. Juonessa mukana oli myös painilegenda Jerry “The King” Lawler, jolla tosin oli hieman erilainen käsitys naisten kanssa painimisesta.

Lawler oli Mephisin painipiireissä erittäin iso nimi, jopa siinä määrin että hänellä oli paikallisella WMC tv-kanavalla oma ohjelmansa, The Jerry Lawler Show. Sunnuntaiaamuisin lähetetyssä ohjelmassa Lawler jututti kaikenlaisia vieraita, ja vuonna 1986 nähdyssä jaksossa studioon oli saapunut muusikko Steve Cox esittelemään viimeisintä huutoa olevia instrumentteja. Lawler ja Cox fiilistelevät hetken upouusia syntikoita ja rumpukonetta, mutta lähetyksen todellinen huipentuma on kun kaksikko esittää kirjoittamansa kappaleen “Wrestling With Girls”.

Jerry Lawler laulamassa siitä kuinka erilaiset painiliikkeet taipuvat sängyssä lemmiskelyn työvälineiksi on sellaista settiä että en ole aivan varma miten siihen tulisi suhtautua. Lawlerin tulkinta ja syntikoiden hillittömät kasarisoundit ovat tietysti hulvattomia, mutta kun samalla takaraivossa kummittelee se likainen setämies joka aikoinaan WWE:n selostuspöydän takana ei ollut pysyä housuissaan nähdessään paljasta pintaa, on olo jotenkin epämukava. Myöskään se seikka että Lawleria epäiltiin alaikäisen tytön raiskauksesta vuonna 1993 ei varsinaisesti auta asiaa.

Kyseenalaisesta kontekstistaan huolimatta “Wrestling With Girls” on kuitenkin mielenkiintoinen kuriositeetti. Jos itse kappale ei aiheuttanut tarpeeksi epämiellyttäviä väristyksiä, tsekkaa yltä aivan The Jerry Lawler Show’n lopusta mainos jossa Mephisin kunkku retkottaa lähes ilkosillaan solariumissa. Hrrr.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan jälleen ensi kuussa!