JuttusarjatSmarkin sävel

Smarkin sävel – 9/2017

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.


Blues Saraceno – ”Ride it to the Edge” (2016)

Mae Young Classic -turnaus pyörähti käyntiin WWE Networkilla viime viikolla, ja sen kunniaksi Smarkin sävelessä keskitytään tällä kertaa naispainijoihin.

Yksi turnauksen eniten hypetettyjä osallistujia on vasta 21-vuotias Toni Storm. Uudessa-Seelannissa syntynyt, Australiassa ja Englannissa varttunut Storm on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt koluta painikehiä ympäri maailmaa, ja tehnyt itselleen nimeä etenkin brittiläisessä Progress Wrestlingissä sekä japanilaisessa Wonder World Ring Stardomissa. Nähtiinpä Storm myös Suomessa kun hän kohtasi Reginan FCF Wrestlingin Talvisota X:ssä viime vuonna.

Storm otteli tänä vuonna myös WrestleMania Axxessissa osana Progressin rosteria, ja käytti sisääntulossaan kappaletta ”This is My High”. Biisi ei kuitenkaan seurannut Stormia Mae Young Classiciin vaan hänelle oli hankittu uusi kappale, ”Ride it to the Edge”.

Kappaleen on säveltänyt kitaristi Blues Saraceno. Jo teini-ikäisenä Saraceno teki vaikutuksen Cream -yhtyeen Jack Bruceen ja Ginger Bakeriin, ja pääsi heidän kanssaan Yhdysvaltojen kiertueelle. Saraceno on myös soittanut tukkahevibändi Poisonissa, sekä sessiomuusikkona mm. Cherin ja Ziggy Marleyn albumeilla. Todellista menestystä Saraceno on saavuttanut tehdessään televisio- ja mainosmusiikkia – miehen CV:stä löytyykin tuotoksia suurin piirtein kaikille Yhdysvaltojen isoille tv-kanaville.

Ja eipä ”Ride it to the Edge” ole ensimmäinen Saracenon kappale jota on käytetty painimaailmassa. ”Evil Ways” soi A.J. Stylesin tunnarina TNA:ssa 2013, ja WWE on käyttänyt samaa kappaletta myöhemmin mm. The Undertakerin ja CM Punkin WrestleMania XXIX -ottelun hypevideossa, sekä The Wyatt Familyn promoissa pariinkin otteeseen. Biisi on soinut myös usean videopelin, kuten esim. God of War: Ascensionin ja BioShock Infiniten trailereissa.

”Ride it to the Edge” on mielestäni nappivalinta Toni Stormille. Kappaleesta huokuu vahvasti Los Angelesin otsonikerrosta tuhonneiden tukkahevibändien perintö, ja nopeatempoinen biisi istuu hyvin Stormin energiseen rocktähtimäiseen olemukseen. Koska biisiä ei ilmeisesti ole lähtökohtaisesti sävelletty painiteemaksi, se ei myöskään sorru niiden perisyntiin eli toistoon, vaan toimii hyvin myös itsenäisenä kappaleena.


Cyndi Lauper – ”Girls Just Want To Have Fun” (1983)

Rock ’n’ Wrestling Connection on yksi WWE:n historian merkittävimmistä juonikuvioista. Ehkäpä jopa se merkittävin, sillä kyseisen kuvion myötä WWE murtautui valtavirtaan kultaisella 80-luvulla.

Painimisen managerointiin vaihtanut ”Captain” Lou Albano tapasi Cyndi Lauperin lentokoneessa vuonna 1983, ja päätyi kohtaamisen myötä mukaan Lauperin debyyttisinglen ”Girls Just Want To Have” musiikkivideolle esittämään laulajan isää. Kappaleesta tuli kansainvälinen hitti, ja se kohosi Billboard Hot -listan sijalle kaksi. Singleä myytiin Yhdysvalloissa timanttilevyn verran, eli yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Vince McMahon päätti hyödyntää Albanon samaa näkyvyyttä ja buukkasi hänet feudiin Lauperin kanssa, jossa molemmat valitsivat painijan edustamaan heitä ottelussa. Albano valitsi The Fabulous Moolahin, Lauper valitsi Wendi Richterin – joka käytti ”Girls Just Want To Have Funia” sisääntulokappaleenaan. Moolah ja Richter ottelivat The Brawl to End It All -tapahtumassa, ja matsi näytettiin livenä Music Televisionilla. Ottelu oli hitti, ja MTV:n siihen mennessä katsotuin ohjelma.

Lauper ja Albano sopivat erimielisyytensä, mutta Roddy Piper kävi kaksikon kimppuun. Hulk Hogan riensi apuun, ja näin alkoi ensimmäisen WrestleManian pääottelun pohjustaminen. WWE:n ja Lauperin yhteistyö jatkui myös musiikkivideoiden parissa. Painijoita voi bongata kappaleiden ”She Bop”, ”The Goonies ’R’ Good Enough” ja ”Time After Time” videoilta, joiden myötä WWE sai runsaasti näkyvyyttä MTV:llä.

Richter puolestaan jatkoi feudiaan Moolahin kanssa, ja otteli WrestleManiassa tämän suojattia Leilani Kaita vastaan naistenmestaruudesta – Lauperin ollessa kehänlaidalla kannustamassa. Richter poistui WWE:stä loppuvuodesta 1985 sopimuskiistojen ja screwjobin myötä, ja paini pienemmissä liigoissa eläköitymiseensä saakka. Vuonna 2010 hän pääsi osaksi WWE:n Hall of Famea.

Voisin veikata että ”Girls Just Wan To Have Fun” ei ole ensimmäinen kappale joka tulee mieleen sanasta showpaini (ellei WWE:n historia ole tuttua). Ilman sitä ja Rock ’n’ Wrestling Connection -kuviota showpaini voisi kuitenkin olla nykypäivänä hyvin erilaista.


The Luchagors – ”White Boy” (2007)

Lita oli yksi 2000-luvun alkupuoliskon suosituimpia naispainijoita, joka erottui aikalaisistaan niin punkahtavan lookkinsa ja ottelutyylinsä avulla. Lita nousi parrasvaloihin Hardyn veljesten rinnalla Team Xtremessä, ja voitti naistenmestaruuden neljästi urallaan. Litan meriiteistä löytyy myös muita historiallisia saavutuksia, kuten ensimmäinen naisten häkkiottelu Victoriaa vastaan vuodelta 2003, sekä ensimmäinen naisten välinen Raw’n pääottelu Trish Stratusta vastaan vuodelta 2004. Hall of Fameen hän pääsi vuonna 2014, ja toimii nykyään WWE:n taustajoukoissa sekä PPV-lähetysten kickoff-paneeleissa. Mae Young Classic -turnauksessa Lita hoitaa selostusta yhdessä Jim Rossin kanssa.

Kuten moni muukin painija, myös Lita on kokeillut siipiään musiikin parissa.  Ystäviensä painostuksesta hän muodosti vuonna 2006 The Luchagors -yhtyeen, joka ryhtyi valmistelemaan debyyttialbumiaan alkuvuodesta 2007.

Lita ja hänen silloinen poikaystävänsä, bändissä kitaraa soittanut Shane Morton sävelsivät yhdessä kaikki albumin kappaleet. Bändin nimeä kantanut albumi The Luchagors julkaistiin omakustanteena syyskuussa 2007 CD:nä, digitaalisena bändin verkkosivuilla sekä iTunesissa, jonka kautta sitä myytiin yli 10 000 kappaletta. Bändi kiersi Yhdysvaltoja mm. NOFX:n ja Bad Religionin kanssa, ja myöhemmin Rancid -yhtyeen vokalisti Tim Armstrong kiinnitti The Luchagorsin Hellcat Records -yhtiölleen. Toista levyä ei kuitenkaan koskaan tullut, ja The Luchagors hajosi vuonna 2014 epäonnistuneen brittikiertueen johdosta.

Popahtava punk ei pääsääntöisesti ole minun teekupposeni, mutta jos sinulle uppoavat bändit kuten The Distillers, Bad Religion ja Rancid, kannattaa tsekata myös The Luchagors.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan taas ensi kuussa!

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

Rauha, rakkaus, showpaini.

Previous post

Pro Wrestling Guerillan alkuvuosi - Kymmenen pointtia

Next post

Kuinka Kanesta tuli Kane?

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.