Pääkirjoitus: Showpainin pitää muuttua tasa-arvoisemmaksi

Showpaini, kuten mikä tahansa viihteenmuoto maailmassa, kehittyy ajan myötä.

Paljon on aikaa esimerkiksi siitä, kun WWE:ssä on viimeksi nähty pahamaineinen bra and panties -ottelu, jossa naispainija voittaa ottelun riisumalla vastustajansa alusvaatteisilleen. Tämän taulukon mukaan WWE:ssä on viimeksi oteltu kyseisessä muodossa helmikuussa 2008.

Tänä päivänä WWE ottaa painijansa yhtä vakavasti sukupuoleen katsomatta. Hyvä esimerkki tästä on se, että tämän kevään WrestleMania huipentui otteluun, jossa paini kolme naista. Se oli ensimmäinen kerta historiassa, kun naiset saivat painia WrestleManian eli WWE:n suurimman tapahtuman pääottelussa.

Samana vuonna amerikkalaisen showpainin valtavirtaan on noussut sukupuolten välinen paini. WWE:n kilpailija Impact Wrestling teki omalta osaltaan historiaa kesäkuun Slammiversary-maksulähetyksessään, joka huipentui miespainija Sami Callihanin ja naispainija Tessa Blanchardin väliseen otteluun. Samanlaiset ottelut ovat yleistymässä myös Suomessa, mistä esimerkkinä toimii FCF Wrestlingin Sisu8-turnaus ja se, että tänä vuonna siihen osallistuu ensimmäistä kertaa myös naispainijoita.

Paljon on silti työtä jäljellä tasa-arvon saralla. Konkreettisena esimerkkinä toimii muun muassa ensi yön WWE SummerSlam -tapahtuma, jossa on kymmenen ottelua. Näistä otteluista seitsemän sisältää miespainijoita ja vain kolme naispainijoita, mikä on itse asiassa tavallista enemmän; esimerkiksi heinäkuun WWE Extreme Rules -tapahtumassa oli 13 ottelua ja näistä vain kahdessa naispainijoita.

Vastapainona toki toimii viime vuonna nähty WWE Evolution -tapahtuma, joka sisälsi vain naispainia. On silti huomionarvoista kysyä, edustaako Evolution todella tasa-arvoa, jos sellainen tapahtuma nähdään vain kerran vuodessa, kun kaikissa muissa WWE:n tapahtumissa naispainijat ovat vähemmistössä?

Hälyyttävää on sekin, mikä on mies- ja naispainijoiden välinen suhdeluku WWE:ssä. Esimerkiksi Raw-ohjelman painijoista 39 on miehiä ja 15 naisia. Samaa luokkaa on WWE:n suurimman kilpailijan All Elite Wrestlingin sukupuolijakauma, sillä AEW:ssä on tällä hetkellä 37 miespainijaa ja 12 naispainijaa. Se on silti enemmän kuin Japanin suurimmassa promootiossa New Japan Pro-Wrestlingissä tai WWE:n Saudi-Arabian tapahtumissa, joissa nähdään ainoastaan miespainijoiden otteluita.

Toki myös vastakohtia on olemassa. Yhdysvalloissa esimerkiksi SHINE ja SHIMMER ovat sellaisia promootioita, jotka on pyhitetty naisten painille. Japanissa tällainen on muun muassa Sendai Girls’ Pro Wrestling. Showpainin kyseenalaisesta historiasta löytyy näiden lisäksi myös ristiriitaisempia naispainijoiden omia liigoja, kuten jo lopetettu aikuisviihdepromootio Naked Women’s Wrestling League.

Tässä on kuitenkin syytä huomioida, että esimerkiksi WWE on yhtiö, jonka tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon liikevoittoa. WWE elää siksi liiketalouden ehdoilla ja pyrkii tuottamaan kuluttajilleen sellaista sisältöä, mistä he ovat halukkaita maksamaan rahaa. WWE:llä tai esimerkiksi AEW:llä ei siksi ole minkäänlaista velvollisuutta ajaa tasa-arvon kaltaista asiaa. Se tapahtuu todennäköisesti vain, jos se lisää kassavirtaa tai jos se sattuu olemaan johtohenkilön oma intohimo.

Suurin työ, jota showpainissa voi tasa-arvon suhteen tehdä, on näin ollen yksilöillä: katsojilla, painijoilla ja kaikilla niillä henkilöillä, jotka saavat äänensä kuuluviin. Tärkeintä on suhtautua näkemäänsä avomielisesti ja laajentaa omia näkökulmiaan mahdollisimman paljon. Esimerkiksi WWE:ssä yleisö on ottanut naispainin uuden aikakauden hienosti vastaan, ja naisten kuvioihin suhtaudutaan yhtä vakavasti kuin miestenkin. Tämä osoittaa sen, että asenteet ja ajatukset voivat muuttua.

Showpainin rikkaus on yhtä kaikki sen diversiteetti. Olisi absurdia elätellä toiveita sellaisesta maailmasta, jossa nähtäisiin vain miesten tai naisten painia tai jossa miesten ja naisten painia nähtäisiin tasan yhtä paljon. Sen sijaan me voimme elää – ja elämmekin – maailmassa, jossa löytyy monenmoisia vaihtoehtoja erilaisille katsojille. Se, että showpaini voi yhdessä promootiossa olla koomista, toisessa vakavaa, kolmannessa väkivaltaista ja neljännessä näitä kaikkia samaan aikaan, on ainoastaan hyvä seikka, sillä olisi ahdasmielistä ja tukahduttavaa, jos kaiken showpainin pitäisi olla samanlaista ja mennä yhden kaavan mukaan.

Showpainin pitää kuitenkin muuttua siinä mielessä, että meidän kaikkien on syytä suhtautua siihen tasa-arvoisesti. Esimerkiksi naispainijaa ei pidä vähätellä vain siksi, että hän on nainen. Tällaisen virkkeen kirjoittaminen on absurdia tänä päivänä, mutta samalla se kielii siitä, että asenteet laahaavat vielä perässä. Siitä ei tosin ole syyttäminen yksin katsojia, vaan ennemmin sitä, minkälaisena naisten paini esitettiin esimerkiksi WWE:ssä vielä vuosituhannen vaihteessa.

Showpainilla on potentiaalia edistää tasa-arvoa, koska showpaini on elokuvien tavoin fiktiota. Sen vaikutus on kiinni siitä, kuinka me kuluttajat sen vastaanotamme.