Steroideja, valheita ja Playboy-malli – WWF:n steroidiskandaali ja Vince McMahonin oikeudenkäynti
Smarksiden erikoisartikkelit ovat tavallista syvempiä juttuja, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän taustatyötä tai aikaa. Erikoisartikkeleita julkaistaan satunnaisesti, eikä niissä ole mitään yhtenäistä teemaa.
Heinäkuussa 1994 Vince McMahon istui oikeussalissa ja odotti valamiehistön lopullista tuomiota. Langettava tuomio voisi lähettää World Wrestling Federationin omistajan vankilaan jopa kahdeksaksi vuodeksi. Oikeudenkäynti ei ollut ainoastaan viemässä miestä telkien taakse, vaan myös ajamassa koko WWF:n syöksykierteeseen. Miten Vince McMahon päätyi istumaan syytetyn penkille ja mitä kaikkea siitä seurasi?
On jälleen aika hypätä aikakoneeseen ja suunnata kultaiselle 1980-luvulle.
STEROIDIEN käyttö Yhdysvalloissa yleistyi erityisesti kehonrakentajien, jalkapalloilijoiden sekä showpainijoiden keskuudessa 1970-luvulla. Steroidien käyttö mahdollisti kovemman treenaamisen, lihasmassan kasvattamisen sekä lihasten nopeamman toipumisen. Nykyään tiedämme enemmän steroidien haitallisesta vaikutuksesta fyysiseen ja psykologiseen terveyteen. Steroidien saatavuutta oli kuitenkin rajoitettu jo 1970-luvun alussa ja myös kielletty kansainvälisen olympiakomitean toimesta kilpaurheilussa. Moinen ei kuitenkaan ollut vielä kummoinen este erinäisten aineiden kiertämiseen kuntosaleilla ympäri maan ja päätymästä painijoiden käsiin. Steroidien lääketieteellinen käyttö oli kuitenkin sallittu.
”It’s an upper body business”, lohkaisi Rick Rude aikanaan. Painijoiden keskimääräinen lihasmassa alkoi kasvaa melkoisesti. ”Superstar” Billy Graham, Tony Atlas ja monet muut aikakauden painijat ovat tunnustaneet käyttäneensä steroideja. Vielä 1980-luvulla ei ollut tavatonta, että steroidien käyttö nostettiin esiin ihan promoja myöten, oli kyse sitten vastustajan halveeraamisesta tai oman egon pönkittämisestä. Etenkin World Wrestling Federationissa, nykyisessä WWE:ssä, painijat olivat jopa suurempia kuin kanssakilpailijansa muissa firmoissa. Ei firmaa turhaan kutsuttu ”jättiläisten maaksi”. WWF:ssä lääkejuna kulki vaivattomasti läpi 80-luvun, mistä voimme kiittää yhtä miestä.
Tohtori George E. Zahorian III sai urologin paperinsa 1970-luvun loppupuolella ja harjoitti toimeaan normaalisti muutaman vuoden ajan. Pennsylvanian osavaltiossa toiminut Zahorian sai 1980-luvun alussa tarjouksen toimia osa-aikaisena päivystävänä lääkärinä kehän laidalla nyrkkeily- ja painitapahtumissa. Painifanina kasvanut Zahorian tietenkin suostui ja nimitettiin yhdeksi Pennsylvanian osavaltiossa toimiluvan saaneiksi kehäalueen lääkäreiksi. Promoottorien piti osavaltion lakien mukaan pitää lääkäri paikalla loukkaantumisten ja muiden sairastapausten varalta. Näin Zahorian päätyi alueella kiertävän WWF:n tapahtumien lääkäriksi ja oli muutaman kerran ihan televisiossa asti. Tutut painijat alkoivat myöhemmin uskoutua Zahorianille erinäisten lääkkeiden käytöstään.
Painijoiden ja Zahorianin välinen suhde muuttui ratkaisevasti vuonna 1982. Zahorianin oman tarinan mukaan nimeämätön painija tuli ja toi mukanaan lääkepullon pyytäen uutta annosta. Zahorian luki pullon tiedot.
“Tämä on eläinlääketieteelliseen käyttöön.”
Painija tunnusti, ettei osannut lukea eikä myöskään kirjoittaa. Pullo oli ilmeisesti ostettu pimeiltä markkinoilta. Zahorian otti tehtäväkseen kouluttaa painijoihin hieman lääketieteellisiä oppeja…
Ja myydä steroideja, kipulääkkeitä, rauhoittavia ja spiidiä siinä sivussa.
Vince McMahon interviewing Dr. George Zahorian in 1981 who cuts a hell of a promo. pic.twitter.com/FgSOtRad13
— Allan (@allan_cheapshot) May 28, 2017
OMIEN sanojensa mukaan Zahorian ei pitänyt painijoita asiakkainaan, vaan ystävinään ja jopa perheenjäseninään. Perheineen hänellä oli tapana lounastaa silloin tällöin painijoiden kanssa. Elinikäiselle fanille tämä oli unelmien täyttymys.
Zahorianista tuli WWF:n vakiotohtori Pennsylvanian alueen tv-nauhoituksissa, joita oli parhaimmillaan jopa 77 vuodessa. Ennen kuin WWF vei tuotteensa kansalliselle kiertueelle nauhoitettiin valtaosa televisiolähetyksistä juuri Pennsylvaniassa. Painijat käyttivät iloisesti Zahorianin tarjoamia palveluita. Bret Hart kertoo elämäkerrassaan, miten pojat suorastaan jonottivat päästäkseen Zahorianin vastaanotolle. Tohtorin huoneesta tultiin ulos kauppakassit lääkkeitä pursuten. Tässä joukossa oli myös Vince McMahon itse. Bret Hart ei ollut myöskään puhdas pulmunen, vaan käytti yhtä lailla Zahorianin tarjoamia lääkepalveluita. Zahorian ei ainostaan tarjonnut tuotteita paikan päällä, vaan myös postitti steroideja ”potilailleen”. 1980-luvun puolessa välissä itse steroidien käyttö tai ostaminen ei ollut vielä laitonta.
Yksi Zahorianin innokkaimmista asiakkaista oli ”Quick Draw” Rick McGraw. Hart kertoo, että McGraw kantoi Zahorianin huoneesta lähes oman apteekin verran erinäisiä lääkkeitä ja olisi tarvinnut kärryt. McGraw kuoli 30-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänen viimeinen ottelunsa, Roddy Piperia vastaan käyty lyhyt koitos, lähetettiin päivä hänen kuolemansa jälkeen.
Vuonna 1988 Vince McMahon tiedusteli lääkkeiden alkuperää. Zahorian kertoi lääkkeiden tulevan ihan pätevistä apteekeista, mikä tyydytti McMahonin tiedonjanon. Zahorian, joka myöhemmin kertoi olevansa huolestunut kaikesta, mitä painijat käyttivät, sanoi Vincelle, että voi lopettaa, jos tämä niin tahtoo. McMahon kehotti Zahoriania jatkamaan tavalliseen tapaan. Yhteistyö Zahorianin ja WWF:n kanssa jatkui sutjakkaasti vuoteen 1989.
Vuosi 1988 tiesi kuitenkin lopun alkua Zahorianille. Kyseisen vuoden lokakuussa lakiesitys huumevalvonnan kiristämisestä meni läpi senaatissa. Lakimuutos kielsi anobolisten steroidien välittämisen ihmiskäyttöön kaikissa muissa tapauksissa paitsi lääkityksenä. Tämä johti liittovaltion syyttäjän Theodore Smithin ja FBI:n tutkimaan Zahorianin toimia. Tohtori ei suinkaan käynyt kauppaa vain WWF:n luottoasiakkaidensa kanssa, vaan oli laajentanut asiakaspiiriään kehonrakentajiin. Tutkimukset etenivät läpi vuoden 1989 samalla kun WWF sai läpi vahvasti tukemansa ”Pro Wrestling Act” -pykälän Pennsylvaniassa. Tämä muutos vaati promoottorien palkkaamaan lääkärinsä itse eikä osavaltion kautta.
Syksyllä 1989 yksi Zahorianin entisistä asiakkaista tuli pitkästä aikaa vierailulle. Virginian yliopiston liikunnanopettaja ja entinen voimannostaja Bill Dunn osti 650 dollarin arvosta steroideja ja kipulääkkeitä. Zahorianin tietämättä Dunn oli mikitetty FBI:n toimesta. Dunn oli jäänyt aiemmin kiinni yrittäessään hankkia kipulääkkeitä väärennetyllä reseptillä ja kertonut poliiseille Zahorianista. Dunn oli käyttänyt steroideja kymmenen vuoden ajan. Steroidien käyttö oli tuhonnut hänen nivelensä, joiden jatkuva kipu ajoi hänet lääkekoukkuun. Kun Dunnia oltiin tuomitsemassa alkuvuodesta, hänelle annettiin mahdollisuus toimia tiedonantajana vapauttaan vastaan. Niinpä Dunn vieraili kolmesti Zahorianin vastaanotolla loppuvuodesta 1989 ostamassa steroideja ja muita lääkkeitä. Näillä vierailuillaan Zahorian sattui mainitsemaan, miten hän tarjosi Dunnille parempaa hintaa kuin painijoille.
Syyttäjä Smith sai haasteella käsiinsä Zahorianin Federal Express -tilin tiedot. Postitushistoriasta näkyi pakkausten kulku painijoiden koteihin, areenoille ja Titan Towersiin – WWF:n tukikohtaan – asti. Silmukka alkoi kiristyä, ja oli vain ajan kysymys, milloin Zahorian pidätettäisiin.
”En minä tiennyt, että se oli laitonta!”
KUN WWF:n piti itse palkata tohtorit tapahtumiinsa, palkkaustehtävä lankesi Titan Sportsin valvonnan ja määräysten päävastaavalle Anita Scalesille. Scales otti yhteyttä areenoihin, joissa WWF oli järjestänyt tapahtumiaan, ja pyysi suosituksia kehänlaidan lääkäreiksi. Scales ei kuitenkaan suostunut palkkamaan Zahoriania, sillä huhut miehen sivubisneksestä olivat kiirineet Scalesin korviin. Viikkoa myöhemmin Zahorian alkoi soittelemaan Scalesille ja pyysi päästä takaisin töihin, olivathan Hershey ja Pennsylvania ”hänen” aluettaan. Scales ei ottanut pyyntöjä kuuleviin korviinsa, vaikka Zahorian kuinka aneli.
“The boys need their candies”, sanoi Zahorian.
Scales vastasi, että pojat voivat hankkia hemmetin karkkinsa jostain muualta.
Seuraavaksi soittovuorossa oli Pat Patterson, joka pyysi Scalesilta samaa.
“Pojat haluavat juuri hänet”, sanoi puolestaan Patterson, mutta Scales piti päänsä. Myös Zahorian jatkoi soittelemistaan, mikä lähinnä ärsytti Scalesia. Scales oli tehnyt taustatyönsä ja löytänyt paljon muitakin päteviä lääkäreitä työskentelemään alueen tapahtumissa. Hämärälle Zahorianille ei olisi tarvetta. Lokakuun tapahtuma Hersheyssä oli ja meni, mutta Scales sai seuraavana päivänä soiton takahuoneagentilta Bob ”Rene Goulet” Bedardilta. Bedard ihmetteli, miksi tapahtumaan oli määrätty kaksi lääkäriä.
Zahorian oli tullut paikalle epävirallisesti Pat Pattersonin ja Arnold Skaalandin pyynnöstä toimien pelkästään takahuoneissa eikä televisiokameroiden edessä kehäalueella.
Scalesin ammatillinen mielipide oli sivuutettu täysin, joten hän meni puhumaan asiasta esimiehelleen Linda McMahonille. Scales kertoi valintansa syyt ja miten Patterson tahtoi juuri Zahorianin.
“Tee, mitä Pat sanoo”, kuului Lindan vastaus. Scalesin oli vihdoin taivuttava.
Seuraava tapahtuma Hersheyssä oli noin kahta kuukautta myöhemmin tapaninpäivänä. Scales sai tiedon Lindan assistentilta, ettei Zahoriania voitaisi käyttää Hersheyssä. Syyksi annettiin, että ”joku lobbaaja, lakifirma tai poliittinen taho” oli pyytänyt päästä lastensa kanssa takahuoneisiin tapaamaan painijoita.
“Te tahdoitte hänet sinne”, vastasi Scales.
“Noh, nyt hän ei voi olla siellä”, sanoi puolestaan assistentti.
Scales vastasi hoitavansa asian ja marssi Pattersonin toimistoon. Patterson oli jo kuullut tapauksesta.
“Sinä halusit hänet, joten sinä hankkiudut hänestä eroon. Minä hankin korvaajan”, sanoi Scales ja marssi ulos. Joulukuun neljäntenä päivänä muutoksesta ilmoitettiin Pennsylvanian toimikunnalle eikä muutosta sen kummemmin puitu. Scalesille ei ollut tosin kerrottu koko totuutta.
Patterson oli McMahonin oikea käsi yli kaksikymmentä vuotta.
KOLME päivää aiemmin Patterson oli saanut viestin Linda McMahonilta Zahorianiin liittyen. Kyseinen viesti tuli julki yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin Lindan pyrkiessä senaattiin. Viesti kertoo, että eräs McMahonien asianajajista Jack Krill oli saanut tietää Zahorianiin keskittyvistä tutkimuksista. Samalla Krillille kerrottiin, että Zahorianin suhteesta WWF:n kanssa tiedettiin. Linda pyysi Pattersonia soittamaan Zahorianille ja kertomaan häneen kohdistuvasta tutkinnasta.
Zahorian kertoo, että Patterson soitti hänelle ja pyysi soittamaan takaisin maksupuhelimesta. Zahorian teki työtä käskettyä ja sai Pattersonilta tiedon tutkinnasta. Lisäksi Patterson pyysi Zahoriania hankkiutumaan eroon kaikista WWF:n painijoihin liittyvistä papereista, laskuista, numeroista ja osoitteista. Ihan vain varmuuden vuoksi. Patterson vakuutti, että he voivat jatkaa yhteistyötä tohtorin kanssa, kunhan tutkinnat loppuvat.
Zahorian teki työtä käskettyä ja alkoi lähettää valtaosaa WWF-toimiin liittyviä papereitaan lakimiehensä toimistoon.
Maaliskuussa 1990 Bill Dunn teki viimeisen vierailunsa Zahorianin klinikalle noutamaan tähän asti suurinta tilaustaan. Häntä vastassa oli erittäin hermostunut Zahorian, joka kertoi Dunnille, ettei hänen varastossaan ole enää niin paljon tarvikkeita kuin ennen ja että hän on lakannut tapaamasta painijoita.
“He tarkkailevat painijoita tarkasti. Erittäin tarkasti”, kertoi Zahorian Dunnille ja pyysi tätä varomaan myös omaa nahkaansa. Dunn käveli vastaanotolta mukanaan 25 000 dollarin arvosta steroideja ja kipulääkkeitä. Heti, kun Dunn oli päässyt parkkipaikalle asti, FBI:n agentti ja FDA:n tutkija kävelivät sisään etsintäluvan kera. Tärisevä Zahorian pyysi kaksikkoa odottamaan, kun hän soitti lakimiehelleen. Zahorianin huoneesta alkoi kuulua repivää ääntä, ja agentti ryntäsi sisään. Zahorian oli silppuamassa kuitteja Roddy Piperille, Mike Rotundolle ja Lord Alfred Hayesille lähetetyistä paketeista. Mihin takahuonehaastattelijana ja selostajana toiminut Hayes tarvitsi steroideja?
Toisen haasteen myötä tutkijat saivat käsiinsä loputkin Zahorianin postitustiedot. Zahorian oli todistetusti myynyt steroideja ja muita lääkkeitä 43 painijalle, joista 37 oli WWF:n palkkalistoilla kaupankäynnin aikaan. Zahorian oli myös myynyt lääkkeitä ilman reseptejä. Zahorian asetettiin viiteentoista eri syytteeseen steroidien ja muiden kiellettyjen aineiden välittämisestä. Uutinen pikkukaupungin tohtorin pidätyksestä ei ollut suuri, sillä painijoiden nimet ja ammatti pidettiin salassa virallisissa tiedotteissa.
Kun Vince McMahon sai tiedon Zahorianin syytteistä, hän hankkiutui eroon toimistossaan olleista steroideista ja neuloista. Tämä ei toki estänyt Vinceä aloittelemasta uusinta bisnesideaansa, World Bodybuilding Federationia (WBF), joka on ihan oma tarinansa.
Zahorianin tapaus siirtyi oikeussaliin kesäkuussa 1991. Viisi painijaa oli haastettu todistamaan kytköksistään Zahorianin kanssa. Nämä painijat olivat Dan Spivey, Brian Blair, Rick Martel, Roddy Piper…
Hogan Hollywood-uransa huipulla vuonna 1989.
…ja Hulk Hogan.
Koko 1980-luvun suurin tähti amerikkalaisessa showpainissa, WWF:n suurin tähti, mainoskasvo, hyväntekeväisyyden parissa toimiva ja näyttelijän uraa havitteleva oranssi muskelikasa, Hulk Hogan.
Zahorianin asianajaja vuoti Piperin ja Hoganin nimet medialle oikeudenkäyntiä edeltävänä päivänä.
“Steroidien käyttö ei ole rajoittunut näihin kahteen painijaan, vaan niitä käytetään säännöllisesti koko WWF:ssä. Painijat joko käyttävät tai eivät osallistu”, tilitti Zahorianin edustaja medialle, ja paskamyrsky oli valmis. Jutusta tuli välittömästi kansallisen tason uutinen. USA Todayn etusivua koristi otsikko: “Hulk: Bulk from a Bottle?”
Neljä muuta painijaa meni istumaan todistajanaitioon sulassa sovussa, mutta McMahon usutti asianajajansa Jerry McDevittin vetämään Hoganin pois koko jutusta. McDevitt pyysi tuomari William Caldwellia vapauttamaan Hoganin todistusvelvollisuudesta, sillä se tekisi hallaa hänen julkisuuskuvalleen. Hogan ei myöskään ollut yhtä oleellinen todistamaan kuin esimerkiksi Piper, jolle lähetetyistä steroideista löytyi paljon enemmän tietoa kuin Hoganista. Caldwell piti argumenttia pätevänä ja vapautti Hoganin todistusvelvollisuudestaan. McDevitt ryntäsi julkaisemaan tiedotteen, jossa kerrotiin, ettei Hogan ole tehnyt mitään laitonta, häntä ei ole asettamassa syytteeseen eikä hänellä ollut sijaa tässä oikeudenkäynnissä.
Zahorianin oikeudenkäynti alkoi 24. kesäkuuta 1991 yhdeksän todistajan lausunnoilla. Spivey, Blair, Martel ja Piper myönsivät kaikki, että Zahorian oli myynyt heille steroideja ja muita lääkeaineita. Spivey vahvisti, että painijat jonottivat vastaanotolle. Spivey, Blair ja Martel kertoivat, ettei Zahorian koskaan tehnyt terveystarkastusta tai tarkastanut lääkityshistoriaa, korkeintaan mitannut verenpaineen.
Zahorian itse kertoi tarinansa lukutaidottoman painijan auttamisesta ja maalasi muutenkin itsestään kuvan auttajasta, joka pyrki estämään suuremman haitan, joka pimeiden lääkkeiden käyttämisestä voisi seurata. Zahorian tunnusti myyneensä steroideja painijoille ja Vince McMahonille sekä vahvisti sen, että yksi hänen asiakkaistaan oli Hulk Hogan. Federal Expressin kuittien mukaan Zahorian oli lähettänyt vuoden 1988 aikana kahdeksan lähetystä Hoganille, 34 lähetystä WWF:n toimistolle sekä kahdeksan pakettia McMahonille erinäisiin osoitteisiin. Zahorian kuitenkin väitti, että hän oli saanut Hoganin lopettamaan steroidien vakavan väärinkäytön ja pääsemään kokonaan kuiville. Hänen ansiostaan Hogan ei ollut käyttänyt kahteen tai kolmeen vuoteen.
Samoihin aikoihin Hogan oli mainoskasvona lapsille suunnatulle vitamiinituotteelle.
VIIMEINEN todistaja oli “Superstar” Billy Graham, takavuosien tähti, joka kertoi steroidien haittavaikutuksista. Vakava steroidien liikakäyttö oli tuhonnut Grahamin terveyden. Erityisesti steroidit olivat vaikuttaneet Grahamin niveliin ja rajoittaneet hänen liikkumiskykyään. Graham oli ehtinyt avautua lehdistölle tilastaan jo edeltävänä vuonna. Lisäksi steroidit olivat tehneet Grahamista steriilin. Graham myönsi käyttäneensä steroideja vuodesta 1965 asti ja Zahorianin myyneen hänelle lääkkeitä 1980-luvulla. Todistuksensa jälkeen myös Graham haastoi Zahorianin ja WWF:n oikeuteen. Graham väitti, että he olivat pakottaneet häntä käyttämään steroideja. Graham hävisi myöhemmin oikeudessa, sillä hän oli väärinkäyttänyt steroideja vuosikymmenen ajan ennen liittymistään WWF:n riveihin.
Valamiehistö vietti seuraavana päivänä kolme tuntia päätöksentekoon. Zahorian tuomittiin lopulta kahdestatoista syytteestä ja sai kolmen vuoden vankilatuomion. Painijat eivät saaneet tuomioita maineen kolauksia lukuun ottamatta, sillä olihan itse steroidien käyttäminen ollut vielä laillista silloin, kun he olivat Zahorianilta aineensa ostaneet. Steroidien hallussapidosta tuli laitonta vuonna 1991, Zahorianin tuomion jälkeen.
Zahorianin tuomio vain iski lisää liekkejä WWF:n ja Hoganin ympärillä pyörivään mediamylläkkään. Maanlaajuiset lehdet Sports Illustratedista New York Timesiin uutisoivat oikeudenkäynnistä ja kulissien takana vellovasta steroidimylläkästä. Steroidiskandaali oli todellinen. Myös Vince McMahon itse sai osansa lehdistöltä. Pittsburgh Gazetten Mark Madden kirjoitti seuraavaa:
“If any one man, group or entity can be blamed for the steroid boom in professional wrestling, it is Vincent K. McMahon.”
Samassa artikkelissa nimeämätön entinen WWF-painija väitti seuraavaa:
“He doesn’t care if you shove kryptonite up your ass, as long as you gain the weight. But he knows there is only one way to get there. I believe Vince McMahon should have been convicted last week and, in about twenty years, when ex-WWF guys are dropping like flies, you can add another charge to that list.”
New York Postin kolumnisti Phil Mushnick pöllytti puolestaan kanssajournalistejaan, jotka eivät uutisoineet Zahorianin oikeudenkäynnistä – syynä läheiset suhteet McMahonien kanssa.
Bruno Sammartinolla, aikansa suurimmalla WWWF:n mestarilla, oli sanottavanaan painava sananen itse Hoganista sanomalehden haastattelussa:
“Here is a guy who to me is the phoniest guy in the history of the sport. Here is a guy who talks about saying your prayers – I doubt he has ever seen the inside of a church – and eating your vitamins. We all know what kind of vitamins he’s been on.”
Vince McMahon ei voinut jäädä tuleen makaamaan. Niinpä WWF julkaisi tiedotteen kaksi viikkoa oikeudenkäynnin jälkeen. Tiedotteessa firmaa kuvailtiin ”vastuulliseksi perheystävällisen urheiluviihteen johtajaksi”, jolla oli ”kaikkein kattavin ja valvotuin huumeseula ammattiurheilussa”.
McMahon itse järjesti tiedotustilaisuuden 16. päivä heinäkuuta 1991. Tässä tiedotustilaisuudessa McMahon myönsi käyttäneensä Zahorianilta saatuja steroideja hetkellisesti vuonna 1987. McMahon ei määritellyt, kuinka kauan hän käytti steroideja. Samalla McMahon julkisti huumetestausjärjestelmän WWF:n ja WBF:n itsenäisille urakkalaisille. McMahon kertoi palkanneensa ulkopuolisia tohtoreita suorittamaan testauksia. Alkuperäinen huumetestaus oli ollut käytössä vuodesta 1987. Siinä ei tosin testattu steroideja, vaan kokaiinia ja muita huumeita. Entisestä testausprotokollasta saa kiittää Jim Duggania ja The Iron Sheikia, jotka jäivät yhdessä kiinni marihuanan ja kokaiinin hallussapidosta yhteisellä automatkalla. Oli selvää, että steroidien testaus otettiin käyttöön juurikin mediamylläkän takia.
Paikalle kerääntynyt media tahtoi myös vastauksia Hulk Hoganilta, joka oli ollut myrskyn silmässä. McMahon kertoi, että Hogan olisi puhumassa omasta tilanteestaan illan Arsenio Hall Show’ssa. Uutinen levisi, ja maailma jäi odottamaan Hoganin tunnustusta ja anteeksipyyntöä koko maailman edessä. Olihan Zahorian oikeuden edessä kertonut, että oli myynyt Hoganille steroideja. Nyt oli Hoganin aika myöntää virheensä.
Tai sitten ei.
ENSIMMÄINEN asia, joka Hoganista lähetyksessä näkyy, on pullisteleva hauis – mitä mainion tapa aloittaa keskustelu steroidimyräkän keskellä. Sanaa ”basically” toisteleva Hogan syöttää seuraavat 13 minuuttia pajunköyttä Arsenio Hallille, studioyleisölle ja miljoonille katsojille.
“I am not a steroid abuser, and I do not use steroids”, kertoi Hogan koko maailmalle.
Hogan kertoi, että hän oli käyttänyt steroideja sisältäviä lääkärin määräämiä lääkkeitä toipuessaan loukkaantumisista vuonna 1983. Ei yhtään enempää. Hogan ei suoraan myöntänyt, että kyseinen lääkäri oli Zahorian.
“If you say train, your prayers and eat your vitamins and believe in yourself, like I’ve done, brother, you can get anything out of life, and I don’t regret anything I’ve done.”
Lopuksi vaisuhko Hall, joka oli muiden tapaan toivonut Hoganin esiintymiseltä jotain aivan muuta, kysyy, onko Hoganilla vielä jotain kerrottavaa kaikille hulkamaanikoille.
“Älkää käyttäkö huumeita, ja jos treenaa 20 vuotta kuten minä, voi saavuttaa mitä tahansa”, oli Hulksterin viimeinen kannanotto, veli!
Lopuksi Hogan ottaa vielä sekoiluvaihteen päälle ja nappaa Hallin veljelliseen päälukkoon. Ei siis samalla tavalla, kuin Richard Belzerin aikoinaan.
ON varmaan sanomattakin selvää, ettei Hoganin vierailu Arsenio Hall Show’ssa lievittänyt raivoavia medialiekkejä yhtään, vaan sai Hoganin näyttämään erittäin huonolta. Hoganin vierailua seuraavalla viikolla WWF:n painijoille välitettiin tietoa siitä, ettei steroideja missään nimessä saa kuljettaa matkoilla mukanaan, sillä painijoiden tiukennettuja tarkastuksia lentoasemilla pelättiin. Muutamaa päivää myöhemmin televisionauhoituksissa McMahon itse kehotti painijoitaan lopettamaan steroidien käytön. Jos joku iso nimi jäisi nyt kiinni, olisi PR-katastrofi melkoinen. Huumetestit aloitettaisiin syksyllä.
Painijoille annettiin muutama kuukausi hankkiutua kuiville. Moni kärähti silti – joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet koko pukuhuoneesta.
Steroidiskandaali iski bisnekseen kuin miljoona volttia. Kesän aikana katsojaluvut tippuivat 16 prosenttia, ja tapahtumien kävijämääristä suli kolmasosa. Painijoiden lihasmassassa alkoi näkyä huomattavia eroja. Toki Bret Hartin ja Shawn Michaelsin kokoisten painijoiden aika koitti vasta muutamaa vuotta myöhemmin. WBF:n keulakuvaksi kaavailtu Lex Luger oli Vincen silmissä seuraava suuri tähti ja seuraava ”Hulk Hogan”.
Mylläkkä kuitenkin vain jatkui vuonna 1992.
Kolme entistä WWF:n työntekijää kertoi julkisuudessa, että heitä oli seksuaalisesti ahdisteltu työskennellessään firmassa. Painija Barry Orton (Bob Orton Juniorin veli ja Randy Ortonin setä) kertoi, että avustava buukkaaja Terry Garvin oli ahdistellut häntä, kun hän oli 19-vuotias. Erään kuusituntisen automatkan aikana Garvin oli jatkuvasti ahdistellut Ortonia. Kehäkuuluttaja Murray Hodgson puolestaan kertoi, että hänelle oli annettu potkut, koska oli kieltäytynyt Pat Pattersonin lähestymisyrityksistä.
Merkittävin lausunto tuli Tom Colelta, josta oli tullut ”ring boy” (kehäalueen apulainen, joka pystytti kehän ring crew’n kanssa ja teki muita hanttihommia) vuonna 1985 – vasta 13-vuotiaana. Seuraavan viiden vuoden aikana häntä ahdisteltiin seksuaalisesti toistuvasti. Mel Philips, kehäkuuluttaja, joka oli vastuussa ring boy -porukasta, keräsi poikia ympäri maata toimimaan WWF:n paikallistapahtumissa kehäalueella. Hänellä oli tapana hieroa alaikäisten poikien varpaita ja jalkoja. Pat Patterson puristeli Colea takamuksesta ja ahdisteli myös muita poikia. Patterson piti keskustelujen aikana tiukasti katsekontaktin haarovälissä ja lipoi huuliaan. Terry Garvin tarjosi Colelle huumeita ja myöhemmin yritti saada tätä harrastamaan oraaliseksiä kanssaan, kun Cole oli 19-vuotias. Cole kieltäytyi, ja Garvin hankki hänelle potkut.
Kevään aikana myös erinäiset painijat vahvistivat julkisuudessa kyseiset syytökset. WWF:n sisällä tiedettiin ”The Cream Teamin” eli Pattersonin, Garvinin ja Philipsin maine hyvin. Myöskään painijat eivät säästyneet pakaroidensa puristelulta.
“Painijat eivät pidä siitä, mutta minkäs teet. Joko kestät sen tai valut alas kortissa”, kertoi Billy Graham haastattelussa.
Cole haastoi WWF:n oikeuteen, mutta tapaus soviteltiin nopeasti. Pat Patterson ja Terry Garvin irtisanoutuivat, ja Mel Philips sai potkut. Cole palkattiin takaisin vanhoihin hommiinsa sovittelun jälkeen.
WWF:n historian ensimmäinen naistuomari Rita Chatterton puolestaan kertoi televisiossa, että Vince McMahon itse olisi ahdistellut häntä. Chattertonin mukaan hän oli päätynyt McMahonin kanssa limusiiniin, jossa McMahon oli käynyt aggressiivisesti päälle. Chatterton ja McMahon haastoivat toisiaan oikeuteen puolin ja toisin.
Ahdisteluskandaali ei suinkaan ollut ainoa asia median polttopisteessä. Maaliskuussa usea painija avautui Hulk Hoganin valheista ja siitä, miten Hogan todellisuudessa ei ollut käyttänyt ainoastaan steroideja, vaan myös muita huumeita säännöllisesti. Hoganin julkisuuskuva ryvettyi entisestään.
WWF:n ympärillä julkisuusmyräkkä oli ennen näkemätön. Viikoittain sanomalehdet uutisoivat steroideista tai ahdisteluskandaalista. Jopa Tonight Show’n juontaja Johnny Carson murjaisi vitsin steroideista. Hulk Hogan olisi jättäytymässä sapattivapaalle painibisneksestä huhtikuun WrestleManian jälkeen. Vince McMahonin oli jälleen aika astua valokeilaan.
McMahon esiintyi CNN-kanavan Larry King Live -ohjelmassa Larry Kingin haastateltavana. Mukana olivat myös Bruno Sammartino sekä Barry Orton.
PUOLEN tunnin sessiosta muodostui lähinnä väittely, kun McMahon harasi jokaista Sammartinon ja Ortonin väitettä vastaan. McMahon väitti heti haastattelun alussa sinisilmäisenä, että sen kaiken, mitä hän tapauksista tietää, hän on lukenut lehdistä.
Seuraavaksi vuorossa oli Donahue, joka keräsi samaan huoneeseen McMahonin, Hodgsonin, Sammartinon, Ortonin, ex-painija Tom Hankinsin sekä painitoimittajat John Arezzin ja Dave Meltzerin keskustelemaan vellovasta ahdisteluskandaalista. Paikalle oli myös päässyt kukas muukaan kuin Billy Graham.
Juontaja Phil Donahue pyysi Hodgsonia, Ortonia ja Hankinsia kertomaan omat tarinansa lähetyksessä. McMahon kertoi, että tapauksista oli aloitettu firman sisäinen, itsenäinen tutkinta. Nelisenkymmentä minuuttia kestänyt paneeli tuli päätökseensä ilman merkittäviä ratkaisuja. Colen tapausta ei nostettu esille, sillä kaikki lavalla olleet tiesivät, että Cole oli sovitellut WWF:n kanssa. Cole itse istui yleisössä Linda McMahonin seurassa.
“Isn’t it all fixed anyway?” kyseenalaisti eräs naiskatsoja aivan loppusekunneilla.
SKANDAALIEN seurauksena WWF:n katsojaluvut katkoivat laskemistaan, ja usea sponsori hylkäsi ryvettyneen firman. Hogan ja Piper lähtivät firmasta sapattivapaalle. Jake Roberts, Warlord, The British Bulldog, Sid Justice, Kerry Von Erich, Ultimate Warrior ja monet muut poistuivat firmasta vuoden loppuun mennessä.
Kaiken aikaa FDA ja FBI jatkoivat tutkimuksiaan Vince McMahonin steroidiyhteyksistä.
Kahden vuoden tutkimuksien jälkeen Vince McMahon ja Titan Sports haastettiin lopulta oikeuteen marraskuussa 1993. Jokainen kolmesta syytteestä koski steroidien välittämistä painijoille. Kaksi syytteistä koski suoraa välitystä painijalle (”possessing with intent to distribute steroids to a WWF performer for non-medical purposes on two specific occasions”) sekä välityksen mahdollistamista painijoilleen bisneksen vuoksi (”trying to cover up and thus defraud the government’s attempts to regulate illegal use of steroids by WWF performers so the wrestlers could continue to use steroids and be bigger and thus sell more tickets”).
McMahonin piti tehdä WWF:n kulisseissa muutamia muutoksia sen jälkeen, kun hänet oli asetettu syytteeseen. Ensinnäkin Linda McMahon nimettiin yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Toiseksi Vincen piti etsiä henkilö vastaamaan painibisneksestä siinä tapauksessa, jos hän joutuisi vankilaan. Valinta kohdistui Jerry Jarrettiin, entiseen Memphisin alueen promoottoriin, joka toimi silloin WWF:n kanssa yhteistyötä tehneen USWA:n promoottorina.
Ei ihme, että kaiken tämän keskellä ”Lex Expressillä” ratsastavan Lex Lugerin nousu suureksi tähdeksi meni täysin reisille.
Oikeuskäsittely alkoi heinäkuun 5. päivä 1994. Vince oli käynyt niskaleikkauksessa hieman ennen oikeudenkäyntiä ja joutuikin käyttämään niskatukea koko kaksiviikkoisen käsittelyn ajan. Epäilevimmät seuraajat kyselivät, olisiko kyseessä Vincen tietoinen yritys kerätä sympatiaa valamiehiltä. Titan Sports oli yrittänyt useasti saada oikeusjutun hylättyä ennen käsittelyä syyttäjien toimivallan puutteen vuoksi – epäonnistuen joka kerta.
Vince ja Linda hymyillen käsikynkässä heinäkuussa 1994 oikeussalin edustalla
VALAMIEHET valittiin satapäisestä ehdokasjoukosta. Ehdokkaita piti hylätä sen takia, että showpainin otteluiden ennalta valittu voittaja vaikuttaisi heidän tuomintakykyynsä; muutamaa painifania ei päästetty valamiehistöön, koska he eivät olisi halunneet WWF:n bisneksen kärsivän. Jotkut luulivat, että koska showpaini oli “feikkiä”, niin myös oikeudenkäynti olisi. Tuomari Jacob Mishler joutui toteamaan, että showpainin todenmukaisuudella ei ollut väliä, vaan sillä, oliko huumeita välitetty syytteen puitteissa.
Syyttäjänä toimi Sean O’Shea. Puolustuksen asianajajana toimi McMahonien luottomies Jerry McDevitt – sama mies, joka oli saanut Hoganin pois todistajanaitiosta Zahorianin oikeudenkäynnissä. Hänen avustajanaan toimi Laura Brevetti.
Syyttäjän ja puolustuksen avauspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin ensimmäisiin todistajiin.
Randy Colly (Moondog Rex) työskenteli WWF:ssä vuosina 1981–1987 pääosin Moondogs-joukkueessa. Knoppitietona hän oli alkuperäinen Demolition-joukkueen Smash. Colly kertoi, että Zahorian myi hänelle steroideja eikä tehnyt terveystarkastuksia. Hän myös vahvisti, että painijat jonottivat vastaanotolle ostamaan steroideja Zahorianilta. Colly kertoi, että oli nähnyt McMahonin ja Zahorianin keskustelevan keskenään.
Collyn mukaan Vince oli kertonut hänen joukkueparilleen Moondog Spotille, ettei tämä näyttänyt hänen silmäänsä kunnon atleetilta. Colly käytti aktiivisesti steroideja, mutta Spot hänen mukaansa vain silloin tällöin. Puolustus asetti vastalauseen, kun Collylta kysyttiin, mitä hän uskoi McMahonin tarkoittaneen lausunnollaan.
Colly kuitenkin kertoi, etteivät Vince tai WWF:n työntekijät olleet käskeneet hänen käyttää steroideja.
Seuraavaksi todistamaan astui Tom Zenk, joka työskenteli WWF:ssä vuosina 1986–1987 Rick Martelin joukkueparina. Zenk oli määrätty todistamaan kesken Japanin kiertueen. Zenk kertoi käyttäneensä steroideja jo vuodesta 1981. Zenk ei ostanut steroidejaan Zahorianilta, vaan omalta lääkäriltään Minnesotassa, mutta tiesi Zahorianin myyvän tuotteitaan WWF:ssä. Zenk kertoi, ettei McMahon käskenyt hänen käyttää steroideja eikä hän ollut kertonut hänelle käyttävänsä niitä.
Terry Szopinski (The Warlord) paini WWF:n riveissä vuosina 1987–1992. Szopinski kertoi piikittäneensä painijoihin steroideja. Hänen mukaansa Bret Hartilla oli tapana tehdä pilapiirroksia kanssapainijoistaan. Näissä piirustuksissa neulat törröttivät Hartin kollegoiden takapuolista. Szopinskin mukaan McMahon ei kieltänyt steroidien käyttöä ennen Zahorianin oikeudenkäyntiä.
Ensimmäisen päivän viimeinen todistaja oli Tully Blanchard. Hänen mukaansa hän oli tavannut McMahonin neuvotellessaan WWF:n puolelle siirtymisestä ja keskustellut huumepolitiikasta. McMahon oli kertonut, että kokaiinin käyttö oli ehdottomasti kielletty, mutta steroidit ja muut aineet olivat vapaasti käytössä.
Kuten voi huomata ensimmäisen päivän todistajakatraasta, heillä oli hyvin vähän tekemistä käsillä olevan tapauksen kanssa. Enemmän heillä oli sanottavaa Zahorianista kuin McMahonista. Zenkin tapauksessa hän ei ollut edes millään lailla yhdistettynä Zahorianiin. Zenkille oli vain kerrottu hänen palveluksistaan takahuoneagentti Jack Lanzan toimesta. Puolustus nosti aktiivisesti esiin, että todistajat olivat saapuneet todistamaan, koska heillä kaikilla olisi kaunoja McMahonia kohtaan syystä tai toisesta.
Seuraavat kolme päivää kuluivat itse tohtori Zahorianin todistukseen.
Zahorian vahvisti, että oli myynyt painijoille ja muille WWF:n työntekijöille (takahuoneagenteille Arnold Skaalandille ja Jay Strongbow’lle) steroideja. Hän myönsi, että oli toiminut epäeettisesti. Zahorian kertoi keskustelustaan Vincen kanssa, jossa hän tarjosi vihreää valoa Zahorianille jatkaa steroidien välittämistä sekä puhelustaan Pattersonin kanssa, jossa hänelle vinkattiin häneen kohdistuvasta tutkimuksesta. Zahorian myös kertoi saaneensa soiton Hoganilta kesken No Holds Barred -elokuvan kuvausten, jossa kertoi kanssanäyttelijä Thomas Listerin (Zeus) tarvitsevan muutaman pullon testosteronia. Hogan pyysi lähettämään pakkauksen Vincelle.
McDevitt oli oikeussalissa elementissään. Kuvan uutislähetys ei liity tapaukseen.
McDEVITT, joka oli aktiivisesti pyrkinyt vähentämään todistajien lausuntojen arvoa tuomalla esiin Collyn matalan koulutustason, Zenkin vihaisen puhelinsoiton McMahoneille keskellä yötä ja kyseenalaistamalla Blanchardin nopeahkon nousun papiksi, yritti saada Zahoriania kiinni väärästä valasta tämän suuren valamiehistön edessä esittämistään lausunnoista. McDevittin kalastelu johti tuomari Mishlerin ärähdykseen, joka sai jopa Vince McMahonin hätkähtämään.
McDevitt jatkoi Zahorianin ristikuulustelua. Zahorian ei ollut koskaan jakanut tuottojaan Titan Sportisin kanssa eikä kukaan Titan Sportsin puolelta rohkaissut häntä tekemään painijoista elämää suurempia, jotta WWF:llä olisi parempaa tuotetta tarjottavana.
McDevitt yritti ohjata epäilyksiä kohti Zahorianin vaimoa, joka oli saanut 40 000 dollaria Zahorianien myytyä tohtorin toimiston. Ilmeisesti hän yritti vihjata, että rahat olivat palkkio yhteistyöstä syyttäjien kanssa. Vaimo oli kuitenkin toimiston osaomistaja ja oikeutettu puoleen myyntihinnasta.
“Istuitteko koskaan yhdessä [McMahonin kanssa] juonien ja suunnitellen FDA:n steroidivalvonnan huijaamista?” kysyi McDevitt. Zahorian vastasi kieltävästi.
Zahorian kertoi tapauksesta Hersheyssä, kun Patterson oli vetänyt hänet sivuun ja vienyt tapaamiseen McMahonin kanssa. Viisiminuuttisen keskustelun sisältö oli Zahorianin mukaan sama kuin aiemman yhteentörmäyksen. Jos Vince halusi, että hän lopettaa, niin hän lopettaa.
Brevetin ristikuulustelussa tuotiin esille Zahorianin lääketieteellinen tausta ja maalattiin kuvaa lääkäristä, joka oli alallaan menestynyt ja palkittu. Suurin osa Zahorianin lääketieteellisistä saavutuksista koski ennenaikaisen siemensyöksyn tutkimuksia.
Brevetti ilmoitti, että kaikki Zahorianin lähettämät FedEx-paketit eivät sisältäneet steroideja. Joissain oli sisällä muita lääkeaineita tai dokumentteja. Esimerkiksi Gene Okerlundille oli lähetetty Rogainea, kaljuuntumisen estoon käytettävää lääkeainetta. Brevetti varmisti, että McMahon ei koskaan soittanut Zahorianille ja pyytänyt steroideja. Zahorian itse muisti, että oli lähettänyt steroideja McMahonin sihteerille Emily Feinbergille.
Zahorianin poistuttua näyttämöltä annettiin tilaa Rick Roodille (Rick Rude). Vastentahtoisen oloinen Rood oli vastikään lähtenyt WCW:stä eikä ollut halukas polttamaan siltojaan WWF:n kanssa, joten hän päätyi antamaan melko ympäripyöreitä vastauksia. Hän kuitenkin kertoi tarinan vuodelta 1988, kun hän oli lopettanut steroidien käytön yrittääkseen saada lasta vaimonsa kanssa. McMahon oli kohdannut hänet ja ollut tyytymätön hänen ulkonäköönsä käskien tätä tehdä kovemmin töitä. Rood kertoi, että käsitti McMahonin käskyn koskevan steroidien käyttöä.
McDevitt vahvisti, että McMahon oli huolestunut Roodin juhlimisesta ja tupakan polttamisesta ja että McMahon ei ollut käskenyt Roodin mennä Zahorianin luokse hakemaan steroideja. Rood tarkensi, ettei hän olisi käyttänyt steroideja McMahonin läsnä ollessa – olisihan se ollut hieman tahditonta pomon edessä.
Seuraavaksi oli luvassa yksi syyttäjien ässistä, Kevin Wacholz (Nailz). Wacholz oli ollut WWF:n palkkalistoilla noin puoli vuotta vuonna 1992. Työsuhde oli päättynyt, kun Wacholz oli hyökännyt McMahonin kimppuun ja kuristanut tätä sopimusriidan päätteeksi. Tapaus johti useisiin Wacholzin ja WWF:n välisiin lakijuttuihin. Yhdessä syytteessä Wacholz väitti, että McMahon olisi raiskannut hänet. Tätähän syyttäjät eivät varmaan olleet ottaneet huomioon.
Todistajanaitiossa Wacholz kertoi, että oli todistanut Roodin ja McMahonin keskustelua vuonna 1988 ollessaan try-outissa. Hänen mukaansa McMahon käski Roodia “to get on the gas” eli käyttämään steroideja. Rood oli vastannut, ettei ollut kiinnostunut.
Wacholz kertoi, että oli tavannut McMahonin vuoden 1992 alussa keskustellakseen vankihahmosta, jota hän esitti WWF-urallaan. McMahon käski Wacholzin käyttämään steroideja kasvaakseen niin suureksi kuin mahdollista, muuten ei työpaikkaa heruisi. Wacholz oli kieltäytynyt.
“Joskus elämä ei vain ole reilua”, oli McMahon Wacholzin mukaan murjaissut.
Puolustuksella ei ollut suurempia vaikeuksia nuijia Wacholzin todistusta maan rakoon.
Väitetty tapaaminen McMahonin kanssa olisi käyty alkuvuodesta 1992, aikana, jolloin mediamylläkkö oli kuumimmillaan ja jolloin McMahon oli julkisesti aloittanut steroidien testauksen WWF:ssä. Olisiko McMahon tosiaankin kertonut uudelle painijalle asiasta henkilökohtaisesti ilman välikäsiä, kuten Pattersonia?
McDevitt tiedusteli, esittelikö Nailzin painiasu tämän fysiikkaa. Wacholz vastasi myöntävästi. Nailz pukeutui oranssiin kokovartalohaalariin. Wacholzilla oli myös käynnissä oleva oikeusjuttu WWF:n kanssa. Brevettille puolestaan riitti kaksi kysymystä, joista jälkimmäinen ratkaisi Wacholzin todistuksen todenperäisyyden valamiehistön silmissä.
Vihaatteko te Vince McMahonia?
“Kyllä”, vastasi Wacholz silmäänsä räpäyttämättä.
Päivän päätteeksi Wacholz kertoi medialle, että McMahon olisi palkannut hänet jo vuonna 1985, jos hän olisi suostunut käyttämään steroideja.
Sirkus oli todellakin saapunut oikeussaliin.
Luottaisitko linnakundiin?
PAT PATTERSON pyydettiin seuraavaksi todistamaan. Patterson kompasteli läpi O’Shean kuulustelun ja puhui toistuvasti ristiin itsensä kanssa, etenkin kun O’Shea esitti McMahonien viestin Pattersonille, jossa kerrottiin Zahorianiin kohdistuvista tutkimuksista ja pyydettiin hankkiutumaan hänestä eroon. Patterson väitti, ettei tiennyt mitään steroideista. Pattersonin todistus oli ristiriidassa Zahorianin sekä Anita Scalesin todistuksien kanssa. Patterson myös väitti, että WrestleMania oli ensimmäinen kerta, kun showpainia nähtiin PPV-lähetyksessä ja että Hoganin ja Andre the Giantin ensimmäinen ottelu tapahtui WrestleMania III -tapahtumassa. Molemmat luonnollisesti täyttä puppua.
McDevitt tarjosi ristikuulustelussaan Pattersonista kuvan höpsönä vanhana miehenä, joka puhui hädin tuskin englantia ja oli elänyt koko elämänsä painikuplan sisällä. Ei tällaisesta kaverista olisi ainesta monimutkaiseen steroidivyyhtiin.
Seuraavaksi oli vuorossa Anita Scales, joka kertoi siitä, miten hän oli ollut vastuussa lääkäreiden palkkaamisesta tapahtumiin vuonna 1989 ja miten Zahorian oli ylittänyt hänen päätäntävaltansa. Puolustus ei löytänyt reikiä tästä todistuksesta.
Jossain vaiheessa tuomari kutsui puhutteluun oikeussalissa istuneen Afa Anoa’in – Samoan painiklaanin jäsenen ja Headshrinkers-joukkueen managerin. Anoa’i oli istunut valamiehistön aition läheisyydessä, tuijottanut heitä ja toistellut hiljaisesti sanoja “not guilty”, syytön. Tuomari käski miestä lopettamaan.
Jim Hellwig (The Ultimate Warrior) myönsi käyttäneensä steroideja jo ennen WWF:n riveihin päätymistään. Hellwig kertoi myös, että helmikuussa 1991 hän oli epähuomiossa jättänyt steroideja hotellihuoneeseen lähtiessään ja oli saanut asiasta vihaisen soiton McMahonilta. McMahon ei ollut koskaan käskenyt Hellwigin käyttää steroideja, mutta oli kysynyt, saisiko tämä käsiinsä HGH:ta (human growth hormone).
Doug Sages, WWF:n talousjohtaja, kertoi, että McMahon oli pyytänyt häneltä rahaa, jota voisi käyttää steroidien ostoon “hiljaisesti” hänelle ja Hoganille. Sages kertoi, että pankkishekkejä olisi vaikeaa jäljittää.
Jäljellä oli enää syyttäjien kolme avaintodistajaa.
Emily Feinberg oli toiminut Vince McMahonin henkilökohtaisena sihteerinä vuosina 1988–1991. Feinberg oli aloittanut Titan Sportsissa muissa sihteeritehtävissä mutta sai siirron suoraan McMahonin alaisuuteen, kun McMahahon sai tietää, että Feinberg oli poseerannut Playboyssa kesäkuussa 1988.
Googleta omalla vastuulla.
FEINBERG oppi työssään steroideista ja niihin viittaavista slangi-ilmauksista. Feinbergin tehtäviin kuului myös huumetestauksen valvonta. Painijat jäivät usein kiinni opiaateista ja muista huumeista, mutta McMahon välitti vain, jos painijat antoivat positiivisen kokaiininäytteen. McMahon kertoi Feinbergille, että painijat tarvitsivat huumeita kipuun, nukkumiseen ja “roid ragen” hallintaan. McMahon puhui myös avoimesti Pattersonin kanssa steroideista. McMahon oli käskenyt ostaa minijääkaapin toimistoon, jossa voisi säilyttää limutölkkejä. Todellisuudessa jääkaappiin varastoitiin steroideja.
Feinberg piti päivättyjä muistioita kaikista työasioistaan. Brevetti yritti nostaa esille, että muistiot olivat olleet Feinbergin hallussa yli vuoden WWF:stä saatujen potkujen jälkeen ennen kuin asiakirjat oli luovutettu viranomaisille. Brevetti yritti ehdottaa, että muistioista olisi voitu revitty sivuja irti, eikä varmuutta olisi ennen kuin sivut olisi laskettu. Tuomari Mishler suutahti Brevettin lähestymistavalle, joten muistiot hyväksyttiin todistusaineistoksi ilman sen kummempia protesteja.
Feinbergin muistikirjoissa oli useita merkintöjä Vincen pyynnöistä toimittaa ja hankkia steroideja käyttöönsä. Kun Zahorian asetettiin syytteeseen, McMahon pyysi Feinbergiä hankkiutumaan eroon steroideista – peläten ratsiaa Titan Towersiin. Feinberg vei kirjekuorellisen steroideja kotiinsa, kunnes heitti ne jossain vaiheessa pois. Kaapin pohjalle oli kuitenkin jäänyt yksi näytepullollinen, jonka hän luovutti syyttäjille.
McDevitt syytti ristikuulustelussaan Feinbergia siitä, että tämä olisi näyttelijä ja että syyttäjät olisivat kirjoittaneet hänelle vuorosanat todistuksenantoon. McDevitt yritti parhaansa mukaan maalata Feinbergista kuvaa huijarina, joka aikoi vieläpä kirjoittaa kirjan kokemuksistaan.
Brevetti keskittyi ristikuulustelussaan Feinbergin muistiinpanoihin McMahonin ja hänen menoistaan. Tässä kohtaa yleisössä istunut Linda McMahon alkoi kyynelehtiä. Vaikkei sitä suoraan ilmaistukaan oikeussalissa, tajusivat kaikki, että McMahonin ja Feinbergin suhde taisi olla enemmänkin kuin ammatillinen.
Feinbergin todistuksesta ei enempää irronnut, mutta vuoden 1995 lopussa New York Post ja The Village Voice julkaisivat artikkelit, jotka toivat pinnalle muutaman asian puolustuksen taktiikoista. Laura Brevettin mies Martin Bergman oli tavannut Feinbergin ennen oikeudenkäynnin alkua ja esiintynyt tv-tuottajana. Bergman oli luvannut Feinbergille 300 000 dollaria, jos tämä myisi tarinansa hänelle. Bergman yritti sekaantua todistajan tekemisiin ja syöttää tietoa puolustukselle. McMahon itse närkästyi lehtien syytöksistä ja lähetti WWF Raw’n televisiolähetyksen päätteeksi oman vastineensa. Kyseinen pätkä näkyi vain New Yorkin alueen lähetyksissä.
OLI viimein aika kutsua estradille Terry Bollea (Hulk Hogan), joka oli siirtynyt WWF:n kilpailijan WCW:n palvelukseen vasta kuukautta aiemmin. Hogan tunnusti käyttäneensä steroideja vuodesta 1976 alkaen ja että oli valehdellut Arsenio Hall Show’ssa steroiden käytöstään. Hogan kertoi, että steroidien käyttö oli hänen oma valintansa eikä McMahon ollut koskaan vaikuttanut hänen valintaansa. Hän osti aineensa omilla rahoillaan eikä Titan Sportsilla ollut mitään tekemistä asian kanssa rahallisesti. Hoganista tulikin puolustuksen kannalta paras todistaja.
Here’s a news clip from the day Hulk Hogan took to the witness stand at Vince McMahon’s trial in 1994 pic.twitter.com/ePsO0bM3Qo
— Richard Land (@maskedwrestlers) July 5, 2019
VIIMEISENÄ todistajana paikalle kutsuttuun tohtori Gary Wadler, joka tarjosi lääketieteellisen näkökulman steroidien väärinkäyttöön. McDevitt kyseenalaisti Wadleria jokaisessa käänteessä.
Seuraavana päivänä tuomari hylkäsi kaksi käsiteltävistä syytteistä, jotka koskivat McMahonin steroidien välitystä Hoganille.
Heinäkuun 20. päivänä oli viimein aika päätöspuheenvuoroille. O’Shea päätti viimeisen puheenvuoronsa vähintäänkin dramaattisesti.
“Puolustus väittää, että tutkimme Titan Sportisia sen takia, ettemme kunnioita painia.”
O’Shea kääntyi ympäri ja osoitti Vince McMahonia.
“Tiedättekö kuka ei kunnioita painia? Vince McMahon, joka käyttää painijoitaan kuin lihakimpaleita ja pumppaa heidät täyteen steroideja tehdäkseen liikevoittoa!”
Kaksi päivää myöhemmin valamiehistöllä oli vastaus.
Syytön.
Voittajan on helppo hymyillä.
OIKEUSSALIN katsojat hurrasivat aivan kuin rakastettu sankari olisi noussut mestariksi WrestleManiassa.
Vince McMahon käveli ulos oikeussalista hymyillen – vapautettuna kaikista syytteistä.
“Olen riemuissani. Aivan kuten painissakin, hyvät tyypit voittavat aina”, kertoi McMahon tyytyväisenä LA Timesille oikeustalon ulkopuolella.
McMahonit käyttivät oikeuskuluihin noin kolme miljoonaa dollaria. WWF:n siihen asti tuottoisin vuosi oli netonnut yhtiölle kuusi miljoonaa dollaria.
Vince McMahon vältti tuomion lopulta kohtuullisen helposti. Syyttäjillä ei loppujen lopuksi ollut tarpeeksi todisteita sitomaan McMahonia aktiiviseksi tekijäksi koko Zahorian-vyyhtiin – etenkin, kun syytteelepano tapahtui New Yorkissa eikä Pennsylvaniassa, jossa Zahorian teki kaikki kauppansa. Jos McMahon toimi Zahorianin kanssa, niin hän käytti välikäsiä. Kaikissa dokumenteissa Zahorianin toimista olivat eniten vastuussa Patterson ja Linda McMahon.
Jos tutkailee McMahonin valintoja firmansa keulakuviksi, niin on toki helposti nähtävissä, minkälaisia ruumiinrakenteita hän suosii. Lainpykälien edessä ei vain ollut yksinkertaisesti todisteita, että McMahon olisi systemaattisesti vaatinut painijoitaan käyttämään steroideja kasvattaakseen liikevoittoa. Edes Hoganille steroidien välittämisestä ei ollut tarpeeksi paperijälkiä.
Vallitsiko steroidikulttuuri valtoimenaan 1980-luvulla WWF:ssä ja tiesikö Vince siitä? Ehdottomasti.
Tuloksena kaikesta ei ollut vankilareissua, vain vuosittain huonoa julkisuutta ja koko bisneksen taantumista.
TÄTÄ kirjoittaessa oikeudenkäynnin päättymisestä on kulunut 25 vuotta. Mitä tapahtui oikeudenkäynnin jälkeen?
WWF piti yllä huumetestausta muutaman vuoden, kunnes keskeytti testauksen maanantai-iltojen sodan kiihtyessä vuonna 1996. Syyksi annettiin WCW:n vastaava huumetestauksen puute. Vaadittiin Eddie Guerreron kuolema, jotta testaus tuotiin osittain takaisin, ja Chris Benoit’n tapaus, jotta koko testaus kiristyi nykymuottiinsa.
WWF:n bisnes oli melkoisessa suossa vuosina 1994–1995, kunnes käyrä lähti takaisin nousuun 90-luvun loppua lähestyessä ”Stone Cold” Steve Austinin ja The Rockin kaltaisten tähtien vetämänä.
Vince McMahon jatkaa edelleen järkähtämättä WWE:n johdossa eikä ole joutunut enää uudestaan syytetyn penkille, vaikka WWE:tä yhtiönä on haastettu oikeuteen kerran jos toisenkin seuranneiden vuosien varrella. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana Vince on ehtinyt ostaa pahimman kilpailijansa ulos markkinoilta, perustanut NFL:n kanssa kilpailevan jalkapalloliigan kahdesti ja aiheuttanut lukuisia harmaita hiuksia niin työntekijöilleen, itsenäisille urakoitsijoilleen kuin urheiluviihteen faneillekin.
Linda McMahon yritti päästä senaattiin kahdesti vuosina 2010 ja 2012 mutta epäonnistui molemmilla kerroilla polttaen samalla satoja miljoonia Vincen dollareita, joita tämä oli sijoittanut vaalikassaan. Lopulta Linda pääsi Donald Trumpin hallintoon vuonna 2016 pienyritysten ministeriön johtoon.
Vincen ja Lindan tytär Stephanie McMahon vertasi vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terroristi-iskua steroidioikeudenkäyntiin SmackDownin televisiolähetyksessä.
HULK HOGAN voitti useita maailmanmestaruuksia niin WCW:ssä kuin WWF:ssäkin oikeudenkäynnin jälkeen. Upeiden TNA:ssa vietettyjen vuosien jälkeen Hogan palasi WWE:n riveihin, kunnes joutui rasismi- ja Gawker-skandaalien pyörteisiin ja poistettiin väliaikaisesti WWE:n kunniagalleriasta. Hogan palasi jälleen ruutuun WWE:ssä Saudi-Arabiassa vuonna 2018.
Tom Cole työskenteli puolitoista vuotta WWF:ssä, kunnes hänelle annettiin potkut. WWF yritti useaan otteeseen riitauttaa Colelle maksamansa työttömyyskorvaukset tuloksetta. Lopulta Cole muutti Long Islandille, meni naimisiin ja perusti oman yrityksen.
Pat Patterson palkattiin irtisanoutumisensa jälkeen piakkoin takaisin WWF:n takahuonetehtäviin, joissa hän toimi eläköitymiseensä asti. Eläköitymisensäkin jälkeen Patterson on toiminut Vince McMahonin konsulttina. Lisäksi Patterson esiintyi aktiivisesti ruudussa vielä 90-luvun lopussa ja teki senkin jälkeen vielä useita esiintymisiä.
Jerry McDevitt ja Laura Brevetti jatkoivat WWF:n palveluksessa myös tulevina vuosina. Sean O’Shea toimii edelleen lakimiehenä New Yorkissa.
Billy Graham on viettänyt viimeiset 20 vuotta vuorotellen riidoissa ja välillä sovussa McMahonin perheen kanssa. WWE:n kunniagalleriaan hänet valittiin vuonna 2004. Graham on myös uhannut leikata Chris Jerichon kielen irti.
Vuosien 1984–1990 välillä WWF:ssä työskennelleistä painijoista Rick McGraw, British Bulldog, Rick Rude, Big Bossman, Road Warrior Hawk, Hercules, Big John Studd, Ultimate Warrior, Tom Zenk, Dynamite Kid, Roddy Piper, King Kong Bundy, Bad News Brown, Eddie Gilbert ja Randy Savage ovat kuolleet sydänkohtauksiin tai sydänsairauksiin.
George Zahorian kärsi tuomionsa, sai takaisin lääkärin lisenssinsä ja palasi töihin.
Zahorian toimii edelleen Hersheyssä urologina.
Artistin näkemys oikeussalista kruunaa kokonaisuuden.
No Comment