Arvio: GLEAT G PROWRESTLING Ver. 25 – Suuruutta metsästämässä
Mikä ihmeen GLEAT?
Tuo kysymys ei välttämättä kohonnut suuremman showpainia seuraavan yleisön huulille loppuvuodesta 2020. Pienemmän piirin puroresumaanikot kuitenkin kohottivat kulmakarvojaan uuden promootion syntyessä keskellä pandemiaa. Japanilainen Lidet Entertainment oli toiminut hetken aikaa Pro Wrestling NOAHin omistajana, kunnes möi sen eteenpäin nykyiselle omistajataholle CyberAgentille. Painin nälkä jäi kuitenkin selkeästi omistajaportaan hampaisiin, joten loppuvuodesta 2020 nostettiin GLEAT-lippu salkoon. Painitoiminnan johtajiksi värvättiin kokeneita jermuja Kaz Hayashin, Kiyoshi Tamuran, Minoru Tanakan ja sittemmin firmasta lähteneen NOSAWA Rongain muodossa. Ajatuksena oli tuoda UWF-tyyli jälleen parrasvaloihin perinteisemmän puroresu-tyylin rinnalla. Kokoonpano muodostui painilegenda CIMAn johtamasta #StrongHearts-joukkiosta, Wrestle-1:n jäämistöstä poimituista nuorukaisista, Japanin indyjen nousevista nimistä sekä kiertävästä kööristä vierailijoita vähän joka suunnasta.
Kurkkasin GLEATin menoa viime vuonna jo puolikkaan tapahtuman verran, mutta muutamasta hyvästä ottelustaan huolimatta promootio ei vielä kaapannut mukaansa. #StrongHearts-joukkion edesottamukset uudessa kotifirmassaan jatkoivat kehujen keräämistä, mutta vasta toukokuinen G PROWRESTLING Ver. 25 nostatti sen verran hypeaaltoja, että allekirjoittaneenkin piti kaivaa surffilauta kaapista ja suunnata vesille.
Oliko aalto hypensä arvoinen vai lopahtiko meno jo ennen rantaa?
Yhden ja puolen tapahtuman otannalla kasaan kerätty painijaryhmä tuntuu tasokkaalta ja kiinnostavalta. Valokeilaa on rohkeasti annettu nuoremman ydinryhmän kouriin, vaikka CIMAn ja Tanakan kaltaiset veteraanit paikalla vielä hääräävätkin. Riemastuttavasti nimetty BULK Orchestra -ryhmä näyttää ottaneen heel-joukon viitan kantaakseen. Örisevistä lihapäistä koostuva muskelipoppoo näytti tapahtumassa vakuuttavalta, etenkin illan myöhemmissä otteluissa. Ilokseni aikanaan DDT:stä tutuksi tullut Nobuhiro “Check” Shimatani toimittaa myös GLEATissa alamittaisena kiusantekijänä. Bulkkiorkesterin vastakohtana toimii sitten 60 Seconds -nimellä kulkeva liukasliikkeisten junioreiden liittouma. Tallitarjonnan täydentää jo mainittu #StrongHearts, jonka riveissä painivat oikeastaan GLEATin isoimmat tähdet.
“Kotijoukkueen” edustajiin kuuluvat puolestaan Wrestle-1:n perintönä saadut Takinori Ito ja Soma Watanabe sekä HEAT UP -promootiosta ponnistava Yu Iizuka. Kolmikko saikin kukin omat näytönpaikkansa alakortissa. Watanabe oli toimiva palanen illan avanneessa kuuden hengen joukkuematsissa, mutta Iizuka ja Ito saivat puolestaan näyttää osaamistaan nokikkain. Heittoja ja tiukkoja iskuja nähtiin puolin ja toisin. Ito näytti erityisesti hyvältä viskoessaan hoikempaa kilpaveljeään ympäri kehää. Legendaarista Volk Hania ihannoiva Iizuka ei valitettavasti kaivanut repertuaaristaan hämäriä jalkalukkoja, vaan pidättäytyi kovissa potkuissa. Ilman loppupuolen kommunikaatioerheistä johtunutta ottelun kasaan lahoamista olisi tämänkin voinut ehkä laskea jo huippuotteluiden piiriin. Lupauksia tulevasta kohtaaminen kuitenkin herätti. Koko mainittu kolmikko on vielä reippaasti alle kolmenkymmenen, joten otteita on hyvä pitää silmällä. Jos GLEATia ei ole luotu kestämään, niin voisi luulla että jossain päin Japania saattaisivat tällaiset kaverit kiinnostaa.
Ainakin GLEATin puroresu-puoli tuntui vahvasti Dragon Gate -henkiseltä tuotteelta, mikä on puhdas kehu. Harmillisesti firman UWF-puoli tuntuu jääneen aika paitsioon, sillä Lidet UWF -tapahtumia on järjestetty vasta muutama samalla kuin PROWRESTLING-brändin tapahtumien laskemiseen eivät riitä enää sormet eivätkä varpaat.
Jos GLEATin nimi on jossain kohonnut esiin, niin NJPW-yhteistyönsä kautta. Ennen alkuvuoden isoa NOAH-yhteistyötapahtumaa ja yhteistä taivallusta juhlistanutta AJPW-yhteistyötapahtumaa New Japanilla oli takanaan pidempi pätkä ilman mainittavampaa yhteistyötä muiden japanilaisten painifirmojen kanssa. GLEAT tuntuu hämmentävältä poikkeukselta, kun viime kesänä paikalla piipahti junioritähti SHO. Nyt paikalle oli saatu lihasvoimaa jopa kaksin kappalein. Hirooki Goto ei hirveästi kotifirmansa ulkopuolella paini, joten oli kiehtovaa nähdä häntä BULK Orchestran nuorta oria Hayato Tamuraa vastaan. Vasta vajaat kolme vuotta paininut Tamura on Japanin indyjen kuumin nimi, TAKA Michinokun mallioppilas ja jo Zero1-mestariksi ylennyt mörssäri.
Etukäteen illan kiinnostavimmalla vaikuttanut kohtaaminen ei odotuksiini onnistunut vastaamaan, mutta viihdyttävä lihaooppera saatiin kuitenkin aikaiseksi. Tamura on kyllä vakuuttavan näköinen, kokoinen ja oloinen, mutta tuntui tässä tyytyvän matkustajan rooliin. Goto veti vallan hyväksyttävän perussuorituksen, mutta ei lähtenyt esittelemään mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Täysin pätevä kokonaisuus, joka kuitenkin herätti nälkää vielä tulevaa kohden. Tamura loisti esimerkiksi viime vuonna viskoessaan pienempää El Lindamania ympäri kehää, joten parempaankin olisi rahkeita.
En ihmettelisi lainkaan, jos NJPW pitää tiukasti silmällä GLEAT-nuorisoa. Etenkin Tamura on ollut firman näköpiirissä jo pidempään ja en pitäisi suurena shokkina, jos mies joskus NJPW:n rivistöön päätyisi.
GLEAT erottuu myös muista valtavirran purofirmoista tarjoamalla myös naisten otteluita tapahtumissaan. Omilla palkkalistoilla on toki vasta kaksi omaa naista, mutta tasokkaita vierailijoita riittää useammasta joshifirmasta. Korakuenissa oli tarjolla todellinen Sendai Girls -promootion esittelyottelu, kun Sendain vilkasliikkeinen veteraani DASH Chisako kohtasi Michiko “Andras” Miyagin. Miyagi oli saapunut GLEATiin juuri Sendai Girlsien riveistä, joten Chisako päätti antaa nuoremmalleen oppitunnin promootiouskollisuudesta.
Hyppypotkuissa ei tänä iltana säästelty, kun entiset joukkuetoverit mätkivät toisiaan armotta. Miyagi on kiinnitetty GLEATin ykkösnaiseksi ja onkin esiintynyt näkemästäni ihan edukseen. Räikeämpi hahmo on saanut jäädä taakse ja nyt tilalla on kohtuullisen perinteinen painija. Rahan lisäksi syynä GLEATin puolelle siirtymiseen on mahdollisesti ollut yritys päästä pois Sendain suurempien tähtien varjosta. Nyt yksi niistä varjoista kuitenkin seurasi Miyagin perässä. DASH Chisako on vaan niin vaivattoman hyvä painija. Veteraani osaa lentää, lyödä ja painia kenen tahansa rinnalla. Miyagia vastaan ei myöskään brutaaliudessa säästelty. Etenkin sarja sairaita Double Stompeja jäi hyvin mieleen.
On mielenkiintoista seurata minkälaista naisten divisioona GLEAT lähtee rakentamaan. Stardomin laajentuessa ja poimiessa vapaita agentteja kokoonpanoonsa hillitöntä tahtia ei muille joshifirmoille ihan hirveästi jää painijoita haaviin. Ehkä katsetta on hyvä suunnata valtamerten tuolle puolen?
FIRST 16 seconds in Korakuen Hall Kinda Cold ASF ???♀️
Thank you! @LIDET_ENT pic.twitter.com/QqyPlUCFyB— ??CARTWHEEL GUY?♀️? (@jackcartwheel) May 28, 2022
Kansainvälisistä vierailijoista puheen ollen, GLEAT tarjosi kalifornialaiselle lupaukselle Jack Cartwheelille uransa kovimman näytönpaikan. Cartwheel oli tullut tutuksi muutamissa esiintymisissään PWG:ssä ja GCW:ssä. Siellä Cartwheel ei massasta vielä erityisemmin erottunut, muuten kuin nimensä mukaisten kärrynpyörien avulla. PWG:n yksilöotteluissa mies oli vielä liian vihreä ja GCW:n mähinöissä vain yksi palanen monen hengen sekoiluotteluissa.
Korakuenissa koko kuuden hengen joukkueottelu oli lähes tulkoon rakennettu Cartwheelin erityistaitojen ympärille.
Cartwheel paini #StrongHearts-duo T-Hawkin ja Issei Onitsukan rinnalla 60 Seconds -ryhmän Tetsuya Izuchia, Keiichi Satoa ja Jun Tonshoa vastaan. T-Hawk toimii parhaiten kun hänet pidetään kaukana pääottelukuvioista ja on kolmen hengen ryhmityksen kivijalkana mies paikallaan. Onitsuka on varsin mitäänsanomaton painija, mutta on karismaattisen vangitseva altavastaaja otteluissaan. Vastapuolen trio puolestaan lensi korkealta ja kovaa etenkin Keiichi Saton vakuuttaessa jälleen taidoillaan.
Tämä oli kuitenkin Cartwheelin ottelu alusta loppuun. Ottelua edeltävästä promosta alkaen koko kaksikymmentäminuuttinen oli suunniteltu prikulleen Cartwheelin taitojen mukaisesti. Mies esitteli itsensä muutamalla sanalla japaniksi, sai näyttää kaikki komeimmat temppunsa ja kaiken päälle vei koko ottelun voiton. Ja se kaikki todellakin toimi, sillä Korakuen Hallin yleisö suorastaan söi Cartwheelin kädestä ottelun loppumetreillä.
Jos sama meno jatkuu, on GLEAT löytänyt oman amerikkalaistähtensä.
Koko ottelu oli puhdasta adrenaliinia alusta loppuun. CIMAn kätösistä tuotetut sekopäiset #StrongHearts -joukkuematsit ovat paikoin jopa viihdyttävämpiä kuin Dragon Gaten vastaavat trios-koitokset. Tällaisia otteluita on aina ilo katsoa ja olen iloinen jos GLEAT ottaa pääasialliseksi vaikutteekseen DG-tason joukkueottelut. Tässä olisi ollut illan ottelu ellei pääottelu olisi pistänyt vielä astetta paremmaksi.
Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Meksikossa kehään astui ensimmäistä kertaa kourallinen Ultimo Dragonin kouluttamia painijoita. Tämä joukko oli Toryumonin ensimmäinen koulutusryhmä, joka muodostaisi myöhemmin Dragon Gaten. Tuosta luokasta on aktiivisia painijoita enää kolme: CIMA, Don Fujii sekä Dragon Kid. Sekä CIMA että Fujii juhlivat 25-vuotisia uriaan toukokuussa. Fujii juhli muiden Dragon Gaten veteraanien vierellä keskikortin ottelussa, jota ei oltu suuremmin mainostettu eikä ollut edes illan tärkein asia.
Siksi olikin ihan huvittavaa, että CIMAn vastaava ottelu oli astetta suuremman profiilin matsi illan suurimmalla vieraalla varustettuna. Toki CIMA on aina ollut Fujiita suurempi tähti, mutta erot luokkatovereiden presentaatiossa pistivät vaan silmään.
Se vieras oli tosiaan kovan kaliiberin nimi. Harva uskoi Shingo Takagin enää astuvan samaan kehään opettajansa kanssa, mutta niin vain kaksikko liittoutui BULK Orchestran KAZMA Sakamotoa ja Ryuichi Kawakamia vastaan. Kaksikon Dragon Gate -vuosilta juontuva paha veri ei ole tiettävästi ainakaan kaikonnut, mutta ammatillisissa merkeissä ottelu saatiin kuitenkin vedettyä alusta loppuun, vaikkei mitään erikoista lämpöä puolin ja toisin ollut näkyvissä.
Sillä aikaa kun Don Fujii painii lämminhenkisen koomisen ottelun, pääsee CIMA taas todistamaan olevansa astetta kovempi äijä ja painivansa vakavan joukkueottelun. CIMA on sukupolvensa yksi parhaimpia ja merkittävämpiä junioripainijoita ja on edelleen kohtuullisen iskussa. FCF- ja DG-alumni KAZMA Sakamoto kehittyi Dragon Gatessa huomattavasti ja oli tässäkin ottelussa vireessä. Parasta antia oli kuitenkin Kawakamin ja Takagin keskinäiset osuudet. Big Japan -kasvatti Kawakami oli yksi GLEATin korkeimman profiilin palkkauksia ja se näkyy. En herran aiempaan uraan ollut tutustunut, mutta mies toimii perinteisen purotyylin mörssärinä aivan kuten Tamurakin. Tämä ottelu jätti lähinnä janoamaan Kawakamin ja Takagin keskinäistä välienselvittelyä.
Fujii juhlistaa omaa vuosipäiväänsä ottamalla selätyksen vastaan nuoremmalta ikäpolvelta.
CIMA voittaa oman ottelunsa näytöstyyliin.
Oi aikoja, oi tapoja.
Tämä tapahtuma nousi kuitenkin pinnalle etenkin yhden ottelun voimalla ja siitä ottelusta tämä tapahtuma tullaan varmasti parhaiten muistamaan. NJPW:n Best of Super Juniors -turnauksessa vastikään esiintynyt El Lindaman puolusti illan pääottelussa G-REX -mestaruuttaan toista #StrongHearts-jäsentä Shigihiro Irietä vastaan. Irie tunnetaan parhaiten DDT-urastaan, mutta on ehtinyt urallaan pyöriä ympäri maailmaa.
Molempien miesten taidot olivat kyllä hyvin tiedossa, mutta kasaan saatiin silti hämmästyttävän kovatasoinen koitos. Kovaotteisesta kohtaamisesta ei rajuja iskuja ja komeita heittoja puuttunut. Ikävästi kolahtavat pääpuskut herättävät aina vahvan kuvotusreaktion, mutta makaaberissa lihaorkesterissa jymeät tömähdykset toivat oman karmean lisänsä otteluun.
Dragon Gate -kasvatti Lindamanista en olisi tätä aikanaan uskonut näkeväni. Pirteän pinkistä judokoneesta on #StrongHeartsin muodostumisen jälkeen muodostunut painimaailman ruskettunein mies ja entistä kovempi painija. Irietä on ilo nähdä ison profiilin otteluissa eikä pommikone jättänyt tilaisuutta välistä näyttää kykyjään.
Pyörää ei tässä ottelussa keksitty uudestaan, mutta purokliseisiinkin nojaamalla saa paljon aikaan. Kovien iskujen juhla ei kumarrellut kellekään tai millekään ja oli oiva päätös illalle.
Tai no, painilegenda Riki Choshu kävi vielä ripustamassa mitalin Lindamanin kaulaan. Enpä olisi uskonut tuollaistakaan lausetta koskaan kirjoittavani.
Kovatasoinen tapahtuma jätti lähes pelkästään positiiviset mietteet jälkeensä. Vajaa kolmituntinen toimintapaketti tyydytti painin nälän erinomaisesti. Suositeltavaa katsottavaa kaikille vähääkään pienemmän skaalan purosta kiinnostuneille. On sitten eri asia tuleeko GLEATista vaan seuraava Wrestle-1 vai jotain aivan muuta.
No Comment