Late Night Wrestling Show Live: Talviklassikko

TEKSTI: Semi Salmikannas

KUVAT: Marko Simonen

VIDEO: Allan Agustin

Kuuntele myös Villen, Enskan ja Semin jälkipyykki tästä!

Helsinki, 24.3.2018

Rauhallinen maaliskuinen lauantaipäivä alkoi lähestyä loppuaan. Parhaimpiinsa pukeutunut teatteriväki oli poistumassa juuri Sokos Hotelli Presidentin yökerho Pressasta, epäilemättä aimo annoksen korkeakulttuuria nauttineena. Epäilemättä myös muutama kulmakarva kohosi kohti hiusrajaa Presidentin aulassa kuhissutta painikansaa katsoessa. Kyllä vain, FCF Wrestling oli palannut jälleen Pressaan, tällä kertaa Late Night Wrestling Show Liven merkeissä. Noin kaksisataa painifania pakkautui jälleen Pressaan ja unihiekat pyyhkäistiin silmistä virvokkeilla ja illan räjähtävällä painitarjonnalla.

Seremoniamestari Koopran hoidettua muodolliset esittelyt pois alta, oli aika päästää ottelijat irti. Takahuoneiden uumenista ilmestyi ensimmäisenä koko kansan suosikki Mikko Maestro. Vastaanotto oli todella lämmin Maestron pursutessa tavallista energiaansa edessä häämöttävästä tehtävästä huolimatta. Mukana kulki kovalla työllä saavutettu Sisu8-pokaali, tuo symbolinen merkki ”Klassikon” asemasta oikeutettuna ykköshaastajana. Mutta kuten painikansa oli viime kuukausina saanut huomata, Maestro oli pyyhkäisty FCF:n viralliselta haastajalistalta kylmästi syrjään. Helmikuussa Maestrolle annettiin vielä uusi mahdollisuus nousta ykköshaastajaksi: voita ulkomaalainen vastustajasi ja olet mukana illan päättävässä ykköshaastajuusottelussa.

Norjan vuonoilta saapuikin Maestroa vastaan massiivinen este. Bjorn Sem, massiivinen mies suoraan Oslosta, kaksinkertainen Norjan mestari ja lähes kahden vuosikymmenen veteraani asteli kohti kehää itsevarmuutta uhkuen. Tunnusmusiikkina toiminut Depeche Moden ”Personal Jesus” ei ehkä sopinut miehen uhkaavaan imagoon. Sem ei varmasti ollut ensimmäistä kertaa vastustajansa toiveita ja unelmia murskaamassa. Mutta eipä Maestrokaan ollut ensimmäistä kertaa karpaasin kaadossa. Maestron taistot Heimo Ukonselkää, Mark Kodiakia, Harley Ragea ja Ivan Markovia vastaan olivat kovettaneet viiden laudaturin miestä tätä varten.

Norjan Bjorn Sem murjoi nuorta vastustajaansa muun muassa raskailla olkapäätööteillä.

Pian käy ilmi, että Sem oli itsevarma aivan syystä. Maestroa murjotaan oikein olan takaa ja onpa norjalaisella aikaa julistaa itsensä jumalaksi useampaan otteeseen. Smarksiden tutkivan journalismin ryhmä ei ehtinyt selvittää rinnastiko Sem itsensä Odiniin, Thoriin vai kenties johonkin muuhun muinaiseen viikinkijumalaan. Maestron sydämessä kuitenkin sykkii kuolematon sisu, jota Semin toistuvat iskut, brutaalit kyynärpään pudotukset tai edes kaksi Chickenwing Facebusteria pysty tappamaan. Maestro repii yleisön hurmeisesta kannustuksesta voimaa vielä viimeiseen hyökkäykseen. Aivan kuin CM Punkin tai Mark Haskinsin oppikirjasta otettu Hammerlock Capture Lariat kaataa lähes kaksimetrisen Norjan jätin jo mattoon, mutta se ei vielä riitä. Mutta Rock Bottom riittää. Sem ei pääse enää ylös Maestron järisyttävästä lopetusliikkeestä.

Valokeila kohdistuu oikeutetusti ottelun voittaneeseen Maestroon. Ensimmäinen este on nyt ylitetty. Maestro on murjottu, mustelmilla ja väsynyt, mutta suupieleen on jo kohoamassa tuttu huoleton hymy. Varjoista kehään nousee kuitenkin mies, joka halveksuu harvaa asiaa yhtä paljon kuin tuota Maestron hymyä. FCF:n hallitseva mestari ”The Rebel” Starbuck lataa vaarallisimman aseensa yleisön yrittäessä varoittaa Mikkoa. Turhaan. Superkick kolahtaa Maestron leukaan yli 20 vuoden veteraanin tappavalla tarkkuudella. Maestro tipahtaa jälleen kanveesiin ja nyt Starbuckilla on aihetta hymyyn. Hänen henkilökohtaisesti valitsemansa vastus ei ehkä pystynyt pysäyttämään Maestron matkaa heti alkuunsa, mutta ainakin Maestro on piesty niin huonoon kuntoon, että voitto pääottelussa on sula mahdottomuus. Jos Maestro edes pystyy ottelemaan.

Starbuckin superpotku osuu kohteeseensa ja Maestro sammuu kuin saunalyhty.

Maestron taistot isoja ulkomaalaisia karjuja vastaan ovat henkilökohtaisesti vielä tuoreena mielessä eikä tämä puhtaana otteluna yltänyt niiden tasolle. Sem oli kyllä vakuuttava näky, mutta miehen koko ei ehkä päässyt oikeuksiinsa pitkän Maestron rinnalla. Yleisö jaksoi pitää hyvin Maestron puolia, mutta miehen hyökkäykset jäivät melko lyhyiksi Semin hallitessa valtaosaa ottelusta. Loppujen lopuksi kyseessä oli sangen pätevä ottelu, mutta tavallaan pieni pettymys.

Kahden kookkaan miehenjärkäleen jälkeen oli aika päästää irti pari hieman pienempikokoista kilpailijaa. Toisessa ottelussa peräkkäin kehään saatiin pohjoismaista väriä, sillä edellisessä tapahtumassa Murkaaja Miedolle tappion kärsinyt Ruotsin oma poika Viggen oli saapunut jälleen Pressaan. Miehen naamakarvoitus oli päässyt pahasti harmaantumaan kuukauden aikana, ehkäpä voittopaineiden takia. Yleisö otti miehen ehkä hieman ristiriitaisesti vastaan. Toisaalta miehen viime tapahtuman otteet ja valloittava persoonallisuus saivat puolelleen ainakin osan painikansasta. Valtaosa ei kuitenkaan ruotsalaiselle ja tämän poseerauksille vielä lämmennyt.

Karjalasta saapuu kuitenkin aave kohtaamaan Viggenin. Voittoputkessa liihottava Shemeikka on noussut lyhyessä ajassa melkoiseen kansansuosioon ja saa jälleen melkoiset suosionosoitukset. Shemeikan ruusut päätyvät kuitenkin länsinaapurin vierailijan kätösiin ja sitä kautta painihousujen puolelle. Ruusun piikit eivät kuitenkaan näytä tekevän vahinkoa pöksyjen sisällä, joten ruusut heitetään pois ja toiminta pääsee alkamaan. Seuraakin tiukka kohtaaminen, jossa ottelun hallinta siirtyy villisti ottelijalta toiselle. Molemmat ovat atleettisia ja uriensa alussa olevia nuoria kavereita, joten näytönhalua löytyi kyllä molemmilta. Heittoja, voltteja ja kovia iskuja nähtiin puolin ja toisin, kunnes Viggen paljasti arsenaalinsa pelottavimman liikkeen. Polviltaan isketty Piledriver pudotti Shemeikan brutaalisti pää edellä mattoon, mutta liike ei pitänyt miestä maassa edes kahteen asti! Vanhan koulukunnan fanien saadessa slaagin oli Viggen kohonnut jo yläköydelle, mutta orastava aivotärähdys antoi Shemeikalle virtaa loikata perään. Yläköydeltä toimitettu Frankensteiner ja sitä seurannut Code Red pistivät Viggenin nippuun ja Shemeikka venytti voittoputkensa vakuuttavasti jo neljään otteluun. Viggenin purkaessa pettymystään kehässä kanveesiin Shemeikka poistui juhlistamaan voittoaan ja mahdollista nousuaan haastajalistalle.

Viggenin komeat poseeraukseet eivät voittaneet yleisöä puolelleen eivätkä auttaneet voittamaan ottelua.

Itselleni tämä oli illan kovin ottelu. Ei ole varmaan kenellekään yllätys, jotka ovat lukeneet ja kuunnelleet mielipiteitäni painista, että pidän atleettisista ja kilpailuhenkisistä otteluista, jossa ei välttämättä ole valtavaa tarinaa taustalla. Tässä ottelussa riitti hyvin kahden miehen puhdas selvittely paremmuudesta. Kummallakaan ei ole vielä montaa vuotta kokemusta kehässä, mutta siitä huolimatta tällaiset lyhyet ja toiminnantäytteiset ottelut ovat aina hyviä. Oli myös piristävää nähdä Shemeikkaa ottelemassa jotain muuta kuin Möykkyä vastaan. Möykyn ja Shemeikan väliset ottelut ovat olleet aina kovia, mutta eivät he aina voi olla toisiaan vastaan. On tärkeää hankkia kokemusta myös muun tyylisiä vastuksia vastaan. Tämä oli myös ensikosketukseni Viggeniin ja rakastuin mieheen välittömästi. Karismaa löytyy, kuten myös kehätaitoja. Mieshän on luontainen babyface ja tuntuu hieman hassulta että mies on teoriassa heel vain koska on ruotsalainen. Tappiosta huolimatta toivon ehdottomasti Viggenin paluuta vielä Suomen kehiin.

Pressan tunnelma synkkenee, mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Mustan Aukon uhkaava rintamaa lähestyy kehää. Pyöveli Petrov sekä Möykky ovat valmiita tuhoamaan illan vastustajansa, mutta joukon johtaja on vaihtunut. Herra Tapaturma on historiaa ja FCF:n menneisyydestä saapui melkoinen piru johtamaan Mustaa Aukkoa. Mahtava Perkules oli siis ottanut paikkansa Mustan Aukon uutena käskynhaltijana helmikuussa auttaessaan Möykkyä Shemeikan tuhoamisessa ja tämän naamion varastamisessa. Kaikkien onneksi Smooth n’ Stoned Connection oli kuitenkin onnistunut palauttamaan naamion Shemeikalle ja nyt olivat haastamassa Mustaa Aukkoa joukkueottelussa. Make Smooth ja Jami Aalto ehtivät hädin tuskin poseeraamaan yleisölle, kun Möykky ja Petrov vyöryivät heidän kimppuunsa. Alun höykytyksestä hieman toivuttuaan Aalto ja Smooth alkoivat pelata tehokkaasti yhteen. Kerta toisensa jälkeen Perkules kuitenkin puuttui ottelun kulkuun ja keikautti voimasuhteet takaisin Aukolle. Petrov toi tuulahduksen 80-luvulta karhunhalauksella, mutta Möykky jyräsi dynaamisen määrätietoisesti Smoothin ja Aallon. Lopulta edes heittäytymiset kehän ulkopuolelle eivät riittäneet, sillä Möykky järisytti Smoothin leukaperiä murhaavalla kyynärpääiskulla ja lopetti ottelun murhaavalla Pumphandle Neckbreakerilla, jolle ylläpitäjä Lehtinen antoi osuvan nimen Niskalaukaus.

Mustan Aukon edustajat katkaisivat syksyllä alkaneen tappioputkensa Smooth n’ Stoned Connectionin kustannuksella.

Toiminta ei suinkaan loppunut tuomari Dylanin kämmenen iskeytyessä mattoon kolmannen kerran vaan Mustalla Aukolla oli edelleen pahat mielessään. Puolitajuttomat Smooth ja Aalto nostettiin ylös uutta rökitystä varten, mutta kaikkien onneksi tulta ja tappuraa täynnä oleva Shemeikka ryntäsi kehään ja pakotti Mustan Aukon perääntymään. Shemeikka kävi noutamassa vielä Koopralta mikin ja haastoi uhmakkaasti Mustan Aukon kolme vastaan kolme eliminaatio-otteluun kauden päätöstapahtumassa Gloriassa. Shemeikka auttoi vielä pahoin kärsineen Smooth n’ Stoned Connectionin takahuoneiden puolelle paikattavaksi.

Oliko sitten kyseessä pitkä päivä vai jokin muu syy, niin en itse saanut vaan otetta tästä ottelusta. Alkuminuuttien haparoinnin jälkeen toiminta oli pätevää etenkin Möykyn erottuessa jälleen edukseen. Myös Smooth n’ Stoned käytti hyvin edukseen joukkueliikkeitä, mistä ainakin minä pidän. Smooth ja Aalto painivat nimenomaan joukkueena eikä kahtena yksilöpainijana. Petrovin ja Möykyn yhteistyö tuntuu edelleen hieman kömpelöltä, mutta ainakin Möykky kerää kovia buuauksia entisen hieman jakautuneen reaktion sijaan. Myös Gloriassa odottava joukkueottelu kutkuttaa. Vetääkö Perkules vielä painikengät jalkaansa vai lähteekö Musta Aukko metsästämään joukkoonsa neljättä miestä?

Shemeikka heitti haasteen Mustalle Aukolle. Miten tulee käymään Gloriassa?

Kolmen ottelun jälkeen oli aika vetää hetki happea ja virvokkeita väliajan merkeissä. Samalla Koopran tehtäväksi jäi ilmoittaa Maestron olevan kykenemätön osallistumaan illan pääotteluun avausottelussaan ja sen jälkimainingeissa kärsimiensä vammojen takia. Sanomattakin oli selvää, että yleisö ei ottanut tätä uutista mielellään vastaan. Tauolta kuitenkin palattiin Ionin sisääntulomusiikin tahtiin. ”Puolen Suomen Painija” oli helmikuussa jättänyt kehään verisen H.C Andersenin hardcore-ottelun jälkeen ja oli samalla pudistanut Liigan pölyt lopullisesti jaloistaan. Nyt Ionilla oli kuitenkin vähän asiaa Salomon Stridistä, jonka kanssa hän oli käynyt hieman sanaharkkaa takahuoneissa. Strid oli kuitenkin mukana illan pääottelussa, joten Ioni ei hirveästi aikaa tuhlannut heittäessään ilmoille avoimen haasteen FCF:n painijoille.

Eipä kulunut aikaakaan, kun haasteeseen vastattiin Raumalta asti. Tammisen Toni, ihan pirun kova jätkä ja FCF:n työteliäin, atleettisin ja lahjakkain painija saapui haastelemaan kehään. Moottoriturpa avasi armottomasti sanaisen arkkunsa solvatessaan yleisöä ja Ionia perinteiseen tapaan vahvasti murteella puhuen. Yleisö oli jo valmis otteluun, jossa Tamminen saisi köniinsä, mutta tuore musiikki keskeytti kaksikon sanaharkan. Viime tapahtumassa debyyttinsä tehneet EstoniaBoyZ eli Kert Kukk ja Mike Nomad nousivat myös kehään. Yleisöstä löytyi ilmeisesti innokkaita Viron matkaajia, sillä raikuva Eesti-huuto tervehti tulokkaita kehässä. Kukk ei moisesta perustanut vaan oletettavasti solvasi Ionia ja Tammista omaan tapaansa viroksi. Nomad käy myös ärjymässä pari sanaa mikkiin, josta sai vielä vähemmän selvää kuin Kukkin tilityksestä… ja sitten se tapahtuu.

”On Pohjantähden alla,
Tää koti mulla mainen,
Mä elämästä laulan,
Olen Suomalainen.”

Kari Tapion iskelmäklassikko tiesi vain yhtä asiaa. Elävä legenda oli jälleen Pressassa. TEUVO hoiperteli kohti kehää kourallinen oluttölkkejä mukanaan yleisön yrittäessä parhaimpansa mukaan muistella sisääntulomusiikin sanoituksia. Teuvo ei kuitenkaan ihan huvikseen saavu kehään, vaan miehen mongerruksesta päätellen autonavaimet ovat hukassa. Syylliseksi epäillään jostain kumman syystä virolaiskaksikkoa ja pian onkin sanaharkka käynnissä. Sanat vaihtuvat pian nyrkkeihin EstoniaBoyZien käydessä Teuvon kimppuun ja Tammisen ja Ionin aloittaessa iskujenvaihdon. Ioni alkaa kivenkylmästi pistää porukkaa nippuun TajuaTKO-lopetusliikkeellään ja Tamminen, Kukk ja Nomad on nopeasti nitistetty. Ioni ja Teuvo juhlistavat tappelua muutamalla Karhulla, mutta myös Teuvo löytää pian itsensä kanveesista. Ioni kanavoi vielä sisäistä Steve Austiniaan, kaataa jäljelle jääneet kaljat kurkkuunsa ja jättää kehään melkoisen sotkun muiden hoidettavaksi.

Tiukan iltapuhteen jälkeen korkattiin vielä kaljat.

Aivan mainio kehäsegmentti, jossa kaikki saivat tilaisuuden loistaa mikissä. Dammisen Donin mikkitaitoja on hehkutettu täällä osastolla varmaan aivan tarpeeksi, mutta myös Ioni vetää mikissä erinomaisesti. Viron edustajat vaikuttivat myös aivan päteviltä ja Teuvo nyt on Teuvo. Tällaisia segmenttejä näkisi mielellään lisääkin!

Kun kehä oli vihdoin saatu kuivattua, oli aika päästää irti Regina Rosendahl ja hänen Vankinsa. Helmikuussa Reginaa olivat saapuneet kaksi mysteeristä naamiomiestä, joille ei oltu suotu edes omia nimiä. Vankien avulla Regina oli piessyt Jessica Loven, joka oli nyt tullut maksamaan kalavelkoja kuuden hengen joukkueottelussa. Jessican puolelle olivat tulleet lokakuussa paluunsa FCF:n kehiin tehnyt Johnny McMetal sekä vuoden ajan poissa kehistä ollut Isku-Jokke. Kirkkaisiin painitrikoisiin pukeutunut kolmikko kohtasi sangen tummanpuhuvat Reginan joukot. Regina jätti painimisen vangeilleen ja vietti itse valtaosan ottelusta kehänlaidalla vastustajiaan härnäten ja Tuomari Akia harhauttaen. Kasarihenkinen ”Muscles & Mullets” kolmikko pääsi alussa niskan päälle, kunnes Vangit onnistuivat eristämään Isku-Joken kulmaukseensa. Seurasi pitkä kärsimysnäytelmä, jossa Jokke otti osumaa joka suunnasta ja jokainen yritys päästä vaihtoon estettiin tylysti. Lopulta pitkän ja tuskaisan taistelun jälkeen Jokke sai vihdoin potkittua Vangit kimpustaan ja päästämään McMetalin kehään. Entinen FCF:n mestari räjähti ja pisti Vangit nippuun Reginan seuratessa tilaisuutta huolestuneena. Lopulta myös Jessica pääsee irti, mutta Reginan kynnet iskeytyvät Jessican silmiin. Jokke joutuu palaamaan kehään ja saakin iskettyä toisen Vangeista kanveesiin Iskupora-nimisellä Springboard Stunnerilla, jonka sulavuudesta John Cena voi vain unelmoida. Valitettavasti tuomari Akilla on kädet täynnä Reginan kanssa, joten toinen Vangeista pääsee korvaamaan lähes identtisen näköisen toverinsa kehässä Joken ja tuomarin huomaamatta. Tämä johtaa lopulta Joken turmioon Reginan käydessä itselleen selätyksen ja ensimmäisen voittonsa kahteen vuoteen. Ottelun lopuksi Vangit niittaavat vielä Joken voimapommilla kanveesiin eikä McMetal voi muuta kuin katsoa sivusta.

Regina seuraa huolissaan Vankinsa otteita. Jessicalta ei irtoa sääliä.

Hitto, tästä en ihan odottanut näin kovatasoista ottelua. Kaikki hoitivat roolinsa mahtavasti, ottelulla oli hyvä rakenne ja tarina sekä kehätoiminta oli myös hyvää. Vangit olivat sangen päteviä, vaikka hieman geneerisen oloisia. Jessican lyhyet osuudet olivat todella hyviä stiffeine iskuineen ja heittoineen. McMetal veti aivan mahtavan hot tagin ottelun loppupuolella heitellessään Vankeja ympäri kehää miten rtahtoi. Ottelun todelliset tähdet olivat kuitenkin Regina ja Isku-Jokke. Regina ei kauaa kehässä viihtynyt, mutta veti uutta hahmoaan mahtavasti pienillä ilmeillä ja eleillä. Uusi musta-hopeinen asukokonaisuus on myös komea ja sen kruunaa kasvomaalit sekä huomiota herättävät piilolinssit. Isku-Jokke oli aivan mainio kerätessään sympatiaa ja oli ottelun kantava tekijä. Toivottavasti Joken loukkaantumishuolet ja muut ovat historiaa. sillä häntä olisi ilo katsella kehässä useamminkin.

Kello alkoi lähestyä uhkaavasti puoltayötä, mutta jäljellä oli vielä illan suurin ottelu. Pelissä ei ollut enempää tai vähempää kuin virallinen ykköshaastajan asema ja paikka kauden päätöstapahtuman, Wrestling Show Live: Omegan, pääottelussa. Ensimmäisenä esiin asteli Vili Raato, mies joka luisui kohti pimeyttä kuukausi kuukaudelta. Kehässä istuessaan Raato kähisi jo lupauksen itse Luciferille, mutta sisällöstä en valitettavasti saanut muuta selvää. Raato jäi odottamaan vastuksiaan, joista ensimmäisenä kehään saatiin soturi, jonka veri on metallia. Stark Adder, suomipainin kiistaton legenda, janosi jälleen nousua kukkulan huipulle, huipulle, josta hänet syöstiin yli vuosikymmen sitten. Kolmas vastustaja oli kuitenkin hänen entinen oppipoikansa ja omien sanojensa mukaan suomipainin messias, Salomon Strid. Kolmikon ollessa jo valmis käymään toistensa kurkkuihin kiinni, kajahti kaiuttimista tuttu Offspringin kappale. Mikko Maestro kykeni sittenkin, kuin ihmeen kaupalla ja varmasti kaikkien lääkärien neuvojen vastaisesti, painimaan illan pääottelussa.

Salomon Stridin ja Vili Raadon yhteistyö toimi, ainakin aluksi.

Strid ja Raato jatkoivat viime tapahtumassa hyvin sujunutta yhteistyötään käymällä välittömästi yhtenä rintamana Maestron ja Adderin kimppuun. Väsynyt Maestro pelattiin nopeasti ulos ja entiset Rämäpäät pääsivät dominoimaan Adderia lähes mielensä mukaan. Adder pani parhaansa mukaan vastaan teknisillä taidoillaan, mutta numerot eivät olleet hänen puolellaan. Mutta kyseessä oli kuitenkin neljän hengen ottelu eikä joukkueottelu, joten Stridin ja Raadon allianssi jäi väliaikaiseksi. Lucifer alkoi kuiskia Raadon korvaan ja se johti Raadon kääntymiseen Stridiä vastaan. Tämä välirikko antoi myös Maestrolle vihdoin mahdollisuuden päästä otteluun mukaan. Loput ottelusta oli tiukkaa iskujenvaihtoa kaikkien osallistujien kesken, eikä kukaan oikein saanut yliotetta muista. Tower of Doom ja Longinuksen Keihäs tyrmäävät Raadon ja Adderin ja yhtäkkiä kehässä on jäljellä enää kaksi miestä. Tulisen lopputaiston jälkeen Rock Bottom osuu ositteeseensa toista kertaa illan aikana. Tuomari Teemu kohottaa Maestron käden ilmaan ja voitto on tosiasia. Mikko Maestro on kyennyt mahdottomaan, Mikko Maestro on menossa Glorian pääotteluun!

Itse ottelu on tulinen ja jälleen järkevästi rakennettu. Maestro on poissa kehätoiminnasta fiksusti vammojensa takia, Strid ja Raato tekevät yhteistyötä ennen ennalta-arvattavaa välien lahoamista ja Adder sai loistaa. Illan päätteeksi saatiin vielä erittäin viihdyttävä neljän hengen ottelu, josta ei vauhtia puuttunut. En kyllä panisi pahakseni Raadon ja Stridin ajoittaista liittoumaa, etenkin jos joukkuemestaruudet joskus saapuvat myös Suomen kamaralle.

Maestro on rättiväsynyt, mutta iltapuhde ei sittenkään ole vielä ohi. Parrasvalojen paisteessa Starbuck ottaa jälleen paikkansa huomion keskipisteenä. Seuraa tiukka tuijotuskilpailu ja Starbuck alkaa jo kääriä hihojaan. Uhittelu on kuitenkin pelkkää härnäystä tutun ylimielisen virnistyksen kohotessa jälleen Starbuckin huulille. Mestari jättää haastajansa kehään nauttimaan voitostaan. Gloriassa tavataan. Mestari vastaan haastaja. Opettaja vastaan oppilas. Starbuck vastaan Maestro.

”Ready? Fight!”

Vuoden toinen Wrestling Show Live oli jälleen kerran viihdyttävä tapahtuma FCF:ltä. Kaikki painijat hoitivat tonttinsa hyvin, illan aikana nähtiin kolme kovaa ottelua ja aivan mainio segmentti vielä päälle. FCF:n suunnatessa kohti kauden päättävää tapahtumaa ovat kuviot kiinnostavalla mallilla. Maestron siirtyminen lopullisesti pääottelijaksi lähenee kulminaatiopistettään, Ioni ja Strid ovat siirtymässä sotapolulle, Shemeikan ja Möykyn sota saa mahdollisen päätöksen joukkuesodassa, Reginan hahmonmuutos on erittäin onnistunut ja kuhiipa taustalla jopa jotain McMetalin ja Miedon välillä. Suomipainin nuori sukupolvi vaikuttaa tapahtuma tapahtumalta paremmalta ja vanha kaarti pitää vielä pintansa.

Gloriassa nähdään!

FCF Wrestlingin seuraava tapahtuma Wrestling Show Live: Omega lauantaina 26.5.2018 klo 18-21 (ovet klo 17). Ennakkoliput , ? liput ovelta ? Lisätietoa: wrestling.fi