Parhaimmat WrestleMania-ottelut: Hulk Hogan vs. The Rock, WrestleMania 18 (#8)

Smarkside-raati on juttusarja, jossa Smarksiden lukijat äänestävät painimaailman parhaimmistoja, kuten parhaita yksittäisiä painijoita, parhaita joukkueita, parhaita juonikuvioita ja parhaita tapahtumia. Äänestys on kaikille avoin. 

”We’ll never see Tyson and Ali, we’ll never see Babe Ruth and Barry Bonds, but we are gonna get to witness the Rock and the Hulk.”

Näin julistaa WWE-selostaja Jerry ”The King” Lawler, kun The Rockin ja Hollywood Hulk Hoganin jättimäinen ottelu, ”Icon vs. Icon”, on alkamassa Toronton SkyDome-stadionilla – samassa paikassa, jossa silloinen WWF-mestari Hulk Hogan hävisi tittelinsä WWF:n Intercontinental-mestari The Ultimate Warriorille 12 vuotta aikaisemmin WrestleMania VI:ssä.

Eikä vertaus Mike Tysoniin ja Muhammad Aliin ole tuulesta temmattu. Sen todistaa jo se, kuinka täpinöissään SkyDomen yleisö seuraa Rockin ja Hoganin eeppistä tuijotuskilpailua, yhtä WrestleMania-historian ikimuistoisimmista hetkistä.

Juuri tunnelma onkin tämän kamppailun avainsana – ja kuin toiselta planeetalta. Painillisestihan ottelu on oikeastaan kehno, mikä johtuu ennen muuta siitä, kuinka kankea 48-vuotias Hogan on. Tunnelma on kuitenkin jotain aivan muuta, vertaistaan vailla. Jo se, että Hogan työntää Rockin selälleen kanveesiin, räjäyttää yleisön äärimmäiseen huutoon – huutoon, joka jatkuu koko ottelun ajan.

Uskomattoman tunnelman ohella Hoganin ja Rockin ottelun kruunaa tarina, joka nostaa kenen tahansa ihon kananlihalle. Painijat nimittäin aloittavat ottelun verivihollisina, mutta matsin jälkeen Hogan palaa juurilleen ja eroaa pahasta New World Orderista. Tätä säestää SkyDomen ennätysyleisö, joka on tukevasti antagonisti Hoganin puolella ja kapinoi sankariaan The Rockia vastaan – kääntäen siten hahmot väärin päin.

Koko Toronto tärisi, kun Hulk Hogan osoitti The Rockia sormella – ja sai 68 237 katsojaa puolelleen. Kuva: WWE Network.

Jos haluan selittää jollekulle jotakin showpainista, näytän hänelle tämän ottelun. Hulk Hoganin ja The Rockin klassikko on nimittäin juuri sellainen kamppailu, joka kiteyttää koko lajityypin luonteen. Kumpikaan ottelijoista ei ole yhtä sulava kuin Shawn Michaels tai uskottava kuin Bret Hart, mutta sekä The Rock että Hulk Hogan saavat koko yleisön sekaisin joka ikisellä eleellään, olivatpa ne miten pieniä tahansa.

Ottelu on otollinen esimerkki showpainista myös siinä mielessä, että sen tarina on yksinkertainen. Vanha tähti Hulk Hogan on palannut entiselle reviirilleen, jonka johtajaksi on noussut nuori tähti The Rock. Nyt Hogan haluaa näyttää, että hän on yhä ”reviirinsä” herra. Rock puolestaan tahtoo todistaa, että reviiri on nyt hänen. Vanha polvi kohtaa uuden, niin kuin isä pojan.

Enkä suostu uskomaan siihen, etteikö Hoganin legendaarinen hulk up -hetki iskisi joka ikiseen ihmiseen, joka tämän ottelun päättää katsoa. Juuri siinä hetkessä on erityisen paljon sitä showpainin taikaa, jonka vuoksi olemme rakastuneet tähän viihteeseen. Hogan, jota on vastustettu ja vihattu jo vuosia, voittaa uskomattomalla tavalla koko kanadalaisyleisön puolelleen ja muuttuu pitkän pimeyden jälkeen siksi samaksi rakastetuksi sankariksi, joka kantoi koko WWE:tä harteillaan 1980-luvulla. Se on minun mielestäni yksi koko WrestleMania-historian hienoimmista hetkistä, ellei jopa hienoin.

Hulk Hoganin ja The Rockin ottelu ei viehätä fania, joka kaipaa näyttäviä voltteja ja räjähtäviä heittoja. Se kuitenkin jättää lähtemättömän vaikutuksen faniin, joka janoaa elämää suurempaa spektaakkelia. Sellaisena Rockin ja Hoganin kohtaaminen on ainutlaatuinen tapaus – jopa suurempi kuin Hoganin ja André the Giantin legendaarinen WrestleMania III -ottelu.

Ottelun lisäksi suosittelen katsomaan ottelun mainosvideon. Sitäkin voisi kuvailla ikimuistoiseksi.

Katso ottelu WWE Networkista tästä linkistä.