2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Huhtikuu 2003

Päivämäärä: 2. – 23.4.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Eipä ole paljon kerrotavaa keväisestä TNA:sta. Olen tosiaan yrittänyt kaivella tämänkin ajan historiatietoja, mutta kovin vähäisiä ne ovat olleet. TNA:n meno oli tässä vaiheessa ilmeisen seesteistä. Mihinkään jättiläismäisiin ostolukuihin tai WWE:n haastamiseen se ei tosiaankaan kyennyt, mutta joka tapauksessa sillä oli takana Panda Energyn vankka taloudellinen tuki ja sen ostoluvut sekä tunnettavuus olivat tasaisessa nousussa. Siltä osin oikeaan suuntaan oltiin siis menossa.

Myös painijavaihtuvuus oli tämän kuun aikana suhteellisen vähäistä. Suurin osa parina viime kuuna nähdyistä tyypeistä ainakin kävi esiintymässä myös huhtikuun aikana. Yksi hyvä uutinen oli se, että Jim Duggania tai Moondog Spotia ei huhtikuun aikana nähty. Hirveästi en myöskään sure sitä, että Jorge Estrada ja Hot Shotit ovat kadonneet ppv:eistä. Estrada vei onneksi mukanaan myös Disgracelandin. Harmillisempaa sen sijaan oli se, että Steve Corino oli tosiaan maaliskuussa lopettanut TNA-esiintymisensä. Myös joukkuemestari Low-Ki loisti koko huhtikuun ajan poissaolollaan, mutta hänellä oli ilmeisesti taas Japanin-kiertue.


Weekly PPV #38 (2.4.2003)

  • Singles Match
    Brian Lawler vs. Chris Harris
    * *
  • Singles Match
    Alexis Laree vs. Trinity
    * *
  • 6-Man Tag Team Match
    Christopher Daniels & Harris Brothers vs. Sandman & Perry Saturn & New Jack
    * *
  • Singles Match
    Sonny Siaki vs. David Young
    * * 
  • Singles Match
    Elix Skipper vs. The Truth
    * * ½ 
  • NWA X Division Championship Match
    Kid Kash (c) vs. Jerry Lynn
    * * * ½ 
  • NWA World Heavyweight Championship Match
    Jeff Jarrett (c) vs. D-Lo Brow
    * * ½

Yhteenveto:

Kokonaisuutena tämän viikon show oli mielestäni aika toimiva paketti, koska kaikkein kamalimpien feudien (mm. Next Generation vs. Jeff Jarrett) puiminen oli jätetty aika vähälle ja itse asiassa noita ihan kamalia feudeja oli kokonaisuudessaan yllättävän vähän. Lisäksi turhia angleja oli viimeviikkoisia show’ita vähemmän, ja kohtuullista painia taas normaalia enemmän. Kohtuullisesta painista hyviä esimerkkejä olivat kaikki illan neljä ensimmäistä ottelua omalla tavallaan. Niistä ensimmäisessä Brian Lawler ja Chris Harris ottivat yhteen ihan kivassa ottelussa. Myöhemmin illalla America’s Most Wantedin välit alkoivat rakoilla backstagella, joten Harrisin singles-run ei ollut edennyt sittenkään ihan niin sopuisasti. Vaikka Jarrettin ja Next Generationin feudia ei paljoa jatkettukaan, niin Dusty Rhodesin ja Next Generationin vääntö Flairin (tai oikeastaan nyt Lawlerin) hallussa olevasta NWA-vyöstä jatkui. Ottelun jälkeen Rhodes nimittäin hyökkäsi Lawlerin ja Flairin kimppuun. Jonkun aikaa kestäneen suunsoiton jälkeen Lawler haastoi Rhodesin ensi viikolle Ladder Matchiin, jossa voittaja saisi pitää vyön. Dusty suostui. Voi ei. Joko tämä päättäisi feudin?

Muista alkupään otteluista mainittakoon, että Trinity ja Alexis Laree ottelivat TNA:n historian kiistatta parhaan naisten ottelun. Ilman Rediä esiintynyt Laree käyttäytyi tällä viikolla täysin heelmäisesti ja face-roolin ottanut Trinity tuntui irrottautuneen kokonaan Kid Kashista. Ottelun jälkeen Raven saapui kehään ja iski Trinityn maahan DDT:llä Kashin katsoessa tilannetta rampilta. Tämän jälkeen hän raahasi Lareen backstagelle kanssaan. David Young ja Sonny Siaki jatkoivat naikkosfeudiaan ihan kivassa (vaikkakin lyhyessä) ottelussa, ja myös kuuden miehen joukkuerähinä oli ihan toimiva viihdyke. New Jack teki tuossa ottelussa TNA-debyyttinsä mutta oli onneksi sopivan pienessä roolissa. Ottelun aikana Disciples of the New Church hyökkäsi molempien joukkueiden kimppuun. Tähän syynä oli se, että New Church loukkaantui siitä, kun Saturnille ja Sandmanille ei viime viikon liittoumasta huolimatta kelvannut nyt New Churchin seura (itsehän luulin Saturnin liittyneen New Churchiin), vaan he alkoivat ilmeisesti perustaa omaa Extreme-stableaan (joka kävisi sotaa SEX:ää vastaan). Ottelun jälkeen WWF:stä tuttu Bart Gunn (nyt nimellä Mike Barton) teki TNA-debyyttinsä SEX-paidassa ja hyökkäsi Perry Saturnin kimppuun. Yleisöä ei kiinnostanut.

Yhdestä WWE-rejectistä voidaan siirtyäkin sopivasti seuraavaan, eli Nelson Knightiin, joka oli nyt aikaisemmin Viscerana ja Mabelina tunnetun miekkosen virallinen nimi TNA:ssa. Knight sekaantui The Truthin ja Elix Skipperin ottelun post match -meininkeihin. Itse ottelu oli yllättävänkin viihdyttävä kokonaisuus. Etukäteen olin odottanut vain perusmäiskintää, mutta Skipper ja Truth ylittivät ainakin pikkaisen nuo odotukset. Harmi vain, että yleisö ei ollut oikein mukana, koska Truth on käyttäytynyt viime aikoina sekä heelmäisesti ja facemaisesti ja häneen on siksi vaikea suhtautua mitenkään. Ottelun jälkeen Knight hyökkäsi Skipperin ja Christopher Danielsin kimppuun.

Viikon X-Divisioona-annos keskittyi mestaruusotteluun, jota oli odotettu pitkään. Jerry Lynn oli ansainnut mestaruusottelunsa lähes kaksi kuukautta sitten, ja nyt hän viimein käytti tilaisuutensa. Tähän tarjoutui mahdollisuus, sillä aikaisemmin kuvatussa videoanglessa paljastui, kuinka pitkään feudanneet Konnan ja Jerry Lynn olivat tehneet jonkinlaisen välirauhan. Konnan jopa paljasti olleensa viime viikon ottelun jälkeen nähdyn mysteerisen luchadoren tarjoaman hyökkäyksen takana, mutta hän lupasi olla puuttumatta tämän viikon mestaruusotteluun. Lupaus ei tietenkään pitänyt, sillä otteluun sekaantui lopussa uusi mysteerinen luchadore. Onneksi Lynnille ja Kashille oli annettu sitä ennen aikaa yli 10 minuuttia painia hienoin ja viihdyttävin X-Divisioonan mestaruusottelu moneen viikkoon. Vielä vähän paremman siitä tekee se, että Kash oli ottelun aikana oikeasti loukkaantunut mutta teki hurjasti töitä saadakseen hoidettua ottelun kunnialla.

Paras on tällä kertaa säästetty viimeiseksi. Niin sekavaa tai ainakin monivaiheista oli taas päämestaruuskuvioiden rakentelu. Heti show’n alussa SEX:n Glenn Gilbertti saapui promottamaan siitä, kuinka Jeff Jarrett on todellisuudessa pahis ja kuinka D-Lo Brown voittaa tällä viikolla mestaruuden. Hänen kimppuunsa hyökkäsi edelleen raivoissaan oleva AJ Styles, ja viime viikolla poissa ollut Raven saapui kehäkulmaukseen tyynenä seuraamaan tätä tappelua. Lopulta Styles raahattiin paikalta, ja samalla D-Lo Brown juoksi kehään käydäkseen staredowniin Ravenin kanssa. Voisiko joku nyt kertoa minulle, ovatko nämä molemmat miehet SEX:ssä? Ja miksi Brown sai mestaruusottelun, jos Raven onkin kunnossa? No, Raven tosiaan teki tuhoaan myös myöhemmin show’n aikana, ja lopulta hän saapui myös seuraamaan Jarrettin ja Brownin mestaruusottelu. Itse ottelu oli laadultaan ihan mukava ja juuri sellainen, jota Jarrettin ja Brownin ottelulta sopi odottaa. Tunnelma ja rakenne olivat sen verran hyviä, että olisin voinut harkita jopa hyvää arvosanaa, ellei ottelun loppuun olisi tarvinnut taas sekoittaa sataa sekaantumista (mm. Gilbertti, Mike Sanders ja Raven). Ottelun jälkeen nähtiin Jeff Jarrettin ja Ravenin yhteenotto, joka päättyi siihen, että Alexis Laree saapui jostain syystä suojelemaan Ravenia ja Jarrett kalautti Lareeta terästuolilla kalloon. Johan tätä naistenpieksentää on viime viikkoina ollut TNA:ssa.

Kuten jo aluksi sanoin, tämä oli ihan toimiva paketti. Toki X-Divari voisi ehkä kaivata vähän jotain tuoreita nimiä ja ehkä jotkut kuviot junnaavat vähän paikallaan. Samoin turhan monet facet käyttäytyvät nyt vähän heelmäisesti (Jeff Jarrettkin on alkanut olla taas viime viikkoina ylimielisen oloinen). Silti suunta on mielestäni aivan selvästi parempi kun vertaa alkuvuoden kamalaan mössöön. Tässä show’ssa ei ollut yhtään huonoa ottelua. Kaikki katsoin ilman kakomista ja suurimmasta osasta nautin vähintään jollain asteella. Lisäksi meneillään on edelleen monia mielenkiintoisia kuvioita, ja esimerkiksi Rhodes vs. Next Generationin tapaiset roskat ovat loppujen lopuksi aika pienessä roolissa. Silti todelliset neronleimaukset tai edes ne edellisvuodelta tutut huippuottelut loistavat täysin poissaolollaan. Näin ollen ei tämäkään Kehnoa parempi ole.


Weekly PPV #39 (9.4.2003)

  • Armed Asylum Match
    Sandman & New Jack vs. Disciples of the New Church vs. Harris Brothers
    * * ½
  • Ladder Match
    Brian Lawler vs. Dusty Rhodes
    * ½ 
  • Singles Match
    Glen Gilbertti vs. AJ Styles
    * * ½
  • Mixed Tag Team Match
    Sonny Siaki & Desire vs. David Young & Athena
    DUD
  • Singles Match
    Perry Saturn vs. Mike Barton
    * * ½
  • Singles Match
    Mike Sanders vs. D-Lo Brown
    * *
  • Singles Match
    Raven vs. Kid Kash
    * * 
  • Four Corners Tag Team Elimination Match
    Triple X vs. Shark Boy & Jason Cross vs. Jonny Storm & Chris Sabin vs. Jerry Lynn & Amazing Red
    * * * ½ 

Yhteenveto:

Tällä viikolla jatkettiin monien kuvioiden kanssa lähinnä viimeviikkoisen kertaamista. Uusia käänteitä tai oivalluksia nähtiin aika vähän. Merkittävin uusi suunta otettiin Main Eventissä, jossa neljä X-Divarilaisten joukkuetta ottivat mittaa toisistaan. Yksi osanottajista oli joukkuemestarijoukkue Triple X. Ottelussa oli aika kovat panokset, sillä voittajajoukkueen jäsenille oli luvassa keskinäinen ottelu, jonka voittajasta tulisi ykköshaastaja X-Divisioonan mestaruudelle. Lisäksi voittajajoukkue nousisi myös joukkuemestaruuksien ykköshaastajaksi, jos voittaja siis olisi joku muu kuin Triple X. Itse ottelu oli ehdottomasti vuoden paras TNA:n ottelu. Kyseessä olisi ollut huippuottelu, jos vain aikaa olisi ollut pari minuuttia lisää (erityisesti lopputaistelu olisi tarvinnut sitä) ja jos ilmeisesti Konnan vs. X-Divari -feudin jatkeeksi buukatut mystisen luchadoren sekaantumiset olisi jätetty väliin. Nyt tämä hieno high flying -ottelu jäi juuri ja juuri neljän tähden alapuolelle. Ottelussa nähtiin Chris Sabinin TNA-debyytti. Sabin esitti ottelussa vakuuttavia otteita, vaikka suurimmat tähdet löytyivätkin XXX:stä ja hienosti yhteenpelanneesta Lynn & Red -kaksikosta.

Päämestaruuskuviot etenivät tällä viikolla rauhallisesti. Jeff Jarrettin ympärillä jatkettiin hänen heelmäisen käytöksensä rakentelua. Show’n lopuksi Mike Tenay haastatteli Jarrettia kehässä, mutta tämä ei kommentoinut mitään mielenkiintoista viimeaikaisesta käytöksestään. Sen sijaan paikalle saapui ykköshaastaja Raven, joka oli ilmoittanut kohtaavansa Jarrettin kolmen viikon päästä. Raven oli alkanut koota ympärilleen porukkaa, joka muistutti idealtaan WCW-aikaista Raven’s Flockia. Alexis Lareen lisäksi tällä viikolla tuohon porukkaan oli liittynyt Julio Dinero. Raven sai promollaan Jarrettin hermostumaan entistä enemmän, ja lopulta hän oli valmis käymään haastajansa kimppuun saman tien mutta huitaisikin vahingossa terästuolilla ystäväänsä Dusty Rhodesia, joka oli saapunut rauhoittelemaan tilannetta. Show päättyi tähän. Aikaisemmin illalla Raven kohtasi hiukan erikoisessa heel vs. heel -ottelussa Kid Kashin, jonka managerin Trinityn Raven oli edellisellä viikolla piessyt. Kash ei ollut puolustanut Trinityä tilanteessa, ja nytkin hän syytti Trinityä siitä, että hänet ylipäänsä oli pistetty ottelemaan Ravenia vastaan. Ottelu oli ihan katsottava, mutta molemmilta on nähty paljon parempaa. Ottelun jälkeen Trinity jätti Kashin oman onnensa nojaan. Annan ylimääräisen puolikkaan tuolle kohtaamiselle siitä, että loukkaantumisestaan huolimatta Kash teki taas kaikkensa saadakseen ottelun kasaan.

SEX:n ympärillä tapahtui taas. AJ Styles ja Glen(n) Gilbertti kohtasivat vihdoin toisensa 1 on 1 -ottelussa. Styles oli edelleen raivoissaan siitä, että Gilbertti oli estänyt häntä nousemasta ykköshaastajaksi. Tämäkin tuntui olevan heelien keskeinen välienselvittely, johon yleisön oli vaikea suhtautua mitenkään. Onneksi ottelu oli painilliselta anniltaan ihan kiva midcard-kohtaaminen. Sonny Siaki ja Desire kohtasivat David Youngin ja Athenan joukkueottelussa, joka ei ollut edes oikea ottelu. Se nimittäin päättyi lähes saman tien, kun Young shokeeraavasti kääntyi Athenaa vastaan ja liittyi SEX:ään. Tämä ei ollut edes illan ainut heel-kääntyily(n tapainen). Chris Harris nimittäin löydettiin hengailemasta SEX:n pukkarista, ja myöhemmin illalla hän ajautui kunnon sanaharkkaan joukkueparinsa James Stormin kanssa. Nyt minuakin alkaa rassata tämä liiallinen heelien määrä. Miksi tätä/näitä heel-turneja tarvittiin?

Heelejä oli tarjolla myös D-Lo Brownin ja Mike Sandersin kohtaamisessa. Brown oli nimittäin edellisviikolla käyttäytynyt aivan heelisti, ja sitä hän myös jatkoi show’n alussa vaatiessaan Gilberttiltä ottelua Mike Sandersia vastaan, koska Sanders oli (vahingossa) aiheuttanut Brownille tappion mestaruusottelussa. Aluksi Gilbertti tuntuikin olevan Brownin puolella, mutta myöhemmin illalla hän julistikin Sandersille antaneensa anteeksi tämän viimeviikkoiset epäonnistumiset. SEX olisi kuulema Sandersin takana, koska tämä oli Vince Russon valitsema SEX:n jäsen ja D-Lo ei edes virallisesti kuulunut SEX:ään. Näin myös todella kävi ottelun aikana: D-Lo’ta buukattiin ottelussa facemaisesti, mutta yleisö ei reagoinut häneen mihinkään (sama yleisö, joka oli noin kuukausi sitten ollut aivan kuumana Brownin debyytissä). SEX yritti auttaa Sandersia voittoon ottelusta, joka itsessään oli ihan ok muttei millään tavalla erikoinen.

SEX oli edustettuna myös Mike Bartonin (joka siis kuului SEX:ään) ja Perry Saturnin välisessä ottelussa, joka oli yllättävän kiva ottelu ja oikeastaan illan toiseksi paras. Saturn vuosi verta kuin pistetty sika, ja molemmat vetivät osuutensa tyylikkäästi. Barton yllätti positiivisesti. Jos vain hän olisi myynyt ottelun lopetukselta olennaista kätensä loukkaantumista näkyvämmin tai selkeämmin, tämä olisi voinut olla jo hyvä ottelu. Ja vielä lisää SEX:ää nähtiin jo heti show’n alussa, kun Harris Brothersit ottelivat (nyt taas heelmäistä roolia vetäneiden) New Churchin ja (Perry Saturnin kavereiden) New Jackin ja Sandmanin kanssa Armed Asylum Matchissa. Käytännössä se tarkoitti ihan perus HC-mäiskintää mutta varsin viihdyttävää sellaista. Tykkäsin ottelusta paljon enemmän kuin olisin etukäteen luullut.

Sitten nähtiin vielä jatkoa Dusty Rhodesin ja Next Generationin feudiin Ladder Matchissa, joka oli yllättävän siedättävä. Dusty ei arvatenkaan kyennyt mihinkään järkevään (edes kiipeämiseen) tikkaiden kanssa, mutta Lawler kantoi (kyllä, kirjoitin sen) hänet ihan kivaan suoritukseen. Dusty teki sen, mitä teki, eli vuosi verta ja sai yleisön hienosti otteluun mukaan. Olisin harkinnut antavani ottelulle jopa kaksi tähteä, ellei lopetukseen olisi tarvinnut taas sekoittaa yli kuukauden poissa kuvioista ollutta Nikita Koloffia, joka nyt vihdoin päätti auttaa Dustya. Ottelun jälkeen Erik Watts hyökkäsi Dustyn ja Nikitan kimppuun. Saa nähdä, miten tilanne jatkuu. Watts myös myöhemmin illalla promosi Jeff Jarrettista ja kertoi olevansa aidosti huolissaan tästä. Vieläkö TNA:n on pakko jatkaa tätä Wattsin ja Jarrettinkin kuviota? Ainiin, tässä show’ssa nähtiin myös TNA:n hurjasti etukäteen hehkuttama NASCAR-ilmoitus, jonka saapuivat kertomaan iki-ihana Hermie Sadler ja joku toinen random. En voi kertoa, mikä tuo ilmoitus oli, koska kelasin surutta koko anglen yli. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Kokonaisuutena tämänviikkoinen show oli painilliselta anniltaan suurin piirtein yhtä hyvä kuin edellinen show. Silti en nosta tätä yhtä korkealle, koska tämä jätti nyt laimeamman fiiliksen. Kieltämättä TNA:lla on rosterissaan aivan liikaa heelejä, ja muutenkin edellisen show’n aiheuttama positiivinen usko tulevaisuuteen vähän kaikkosi tämän ppv:n aikana. Raven vs. Jarrett kuulostaa kyllä hyvältä, ja sekä joukkuemestaruus- että X-Divari-mestaruuskuviot ottivat ME:ssä hienon askeleen eteenpäin, mutta mestaruuskuvioiden ulkopuolella tilanteet tuntuvat junnaavan tosi pahasti paikallaan. Ja myös mestaruuskuvioissa on junnausta siinä mielessä, että mitään merkittäviä mestaruudenvaihdoksia ei ole nähty pitkään aikaan. Jään odottamaan jatkoa hieman pelonsekaisin tuntein. Kylläpä nämä tuntemukseni vaihtuvat paljon yhdessä viikossa. Tämä show oli tasaisesti Kehno.


Weekly PPV #40 (16.4.2003)

  • Singles Match
    Raven vs. D-Lo Brown
    * *
  • Street Fight Match
    Glen Gilberti vs. AJ Styles
    * * * 
  • NWA X Division Championship Match
    Kid Kash (c) vs. Mike Sanders
    * * ½
  • Singles Match
    Perry Saturn vs. Mike Awesome
    * *
  • Singles Match
    David Young vs. James Storm
    * * 
  • No DQ Match
    Disciples of the New Church vs. Sandman & New Jack
    * * 
  • NWA Tag Team Championship Match
    Triple X (c) vs. Jerry Lynn & Amazing Red
    * * * ½ 
  • Clockwork Orange House of Fun Match
    Jeff Jarrett vs. Julio & Alexis
    * * 

Yhteenveto:

Tämän viikon pääfokus alkoi olla päämestaruusottelun rakentelussa, mikä on ihan oikein. Raven ja Jeff Jarrett kohtaisivat kauan odotetussa päämestaruusottelussa kahden viikon päästä, ja viimeistään tässä show’ssa TNA alkoi luoda tosissaan tuolle ottelulle sitä ”tähänastisen historian suurimman TNA-ottelun” fiilistä. Show alkoi Ravenin hyvällä promolla suojattiensa Julion (Dinero) ja Alexiksen (Laree) kanssa. Tämän jälkeen Raven kohtasi entisen päämestaruushaastajan D-Lo Brownin ok:ssa ottelussa, mikä ei kuitenkaan ollut millään asteella mielestäni erikoinen. Ihan jees mutta paikoitellen sekaantumisten takia turhan sekava. Jeff Jarrettia nähtiin show’ssa vasta puolivälin paikkeilla, kun entistä vainoharhaisemman ja raivohullumman näköinen Jarrett saapui areenalle kunnon asearsenaalin kanssa. Syy tähän selvisi vasta show’n lopussa, kun Jarrett ryntäsi kehään, veti oikeasti hyvän Ravenia matkivan promon ja alkoi avustajien kanssa pystyttää kehään Clockwork Orange House of Fun -kalustusta. Tämän jälkeen Jarrett haastoi Ravenin apurit tähän otteluun, joka oli yllättävänkin kivaa HC-mäiskintää. Show’n päätteeksi Raven vielä hakkasi Jarrettin. Tämä feud vaikuttaa isolta. Hyvää työtä, suorastaan hatunnoston arvoista. Vielä kun TNA saisi tämän feudin hypevideon näyttämään siltä, että sitä ei ole tehty Windows Movie Makerille, miltä kaikki viimeaikaiset TNA:n videot ovat näyttäneet.

Päämestaruuskuvioiden ulkopuolella TNA:n kenttää hallitsee edelleen Sports Entertainment Xtreme, oikeastaan nyt taas huomattavasti enemmän kuin maaliskuussa Russon lähdön jälkeen. Ravenkin kai kuuluu yhä SEX:ään nimellisesti, mutta ei sillä mitään merkitystä mihinkään tunnu olevan. SEX:n kuvioista yksi tärkein on Glen(n) Gilbert(t)in feud AJ Stylesin kanssa. Tällä viikolla Styles käyttäytyi jo niin facemaisesti (ja sai yleisönkin täysin puolelleen), että kai minun pitää hyväksyä TNA:n kääntäneen Stylesin faceksi tällä tavalla varsin huomaamattomasti. Stylesin ja Gilbertin Street Fight oli oikeasti hyvä HC-mäiskintä, jossa nähtiin sopivasti hardcorea, hienoja spotteja ja hyvää painia. Siitä kiitosta Stylesille, mutta myös Gilberti teki hyvää työtä. Ottelun lopetuksesta en tykännyt.

Gilbertin lisäksi SEX:läisistä kehään nousivat Mike Sanders, David Young ja Triple X. Sanders haastoi Kid Kashin X-Divarin mestaruusottelussa. Ennen ottelua Kash teki jonkinlaisen face-turnin pyytämällä Trinityltä anteeksi törkeyttään ja tekemällä sovinnon managerinsa kanssa suuteloinnin muodossa. Ottelu oli paljon parempi kuin olin odottanut, koska Kash oli edelleen loukkaantunut ja Sanders oma itsensä. Ei tämä mikään mestariteos tai varsinaisesti hyväkään ottelu ollut mutta kuitenkin kivaa ja vauhdikasta X-Divarin menoa. Mukava välipalaottelu. Ottelun jälkeen Kash kääntyi taas Trinityä vastaan. Young kohtasi James Stormin ok:ssa ottelussa, josta ei mitään kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Stormin ongelmat Chris Harrisin kanssa jatkuvat. Triple X joutui puolustamaan joukkuemestaruuksiaan Jerry Lynniä ja Amazing Rediä vastaan. Tämä ottelu oli aivan kiistatta MOTN ja viimeviikkoisen tavoin vuoden parhaita TNA-otteluita. Taas oli huippuarvosana erittäin lähellä, mutta joku loppupuristus tai se viimeinen vaihde lopputaisteluissa tuntuivat kuitenkin jäävän puuttumaan, ja siksi tästä jäi vielä hitusen laimea fiilis. Silti erittäin hieno joukkuemestaruusottelu. Redin ja Lynnin joukkue toimii mahtavasti. Lisää tätä. Vähän olen pettynyt siihen, että hienosti rakenneltu Redin ja Kashin feud lopetettiin aivan kesken, kun kaikki huomio kiinnittyi Kashin ja Trinityn väleihin.

SEX:n kuvioiden ja päämestaruusfeudin lisäksi suurimman huomion TNA:ssa tällä hetkellä saa Disciples of the New Churchin ja epämääräisen Extreme-porukan (Sandman, New Jack ja Perry Saturn) kärhämä. Kaikki lähti siis siitä, kun Extreme-poppoo kieltäytyi New Churchin avusta, ja sen jälkeen on nähty verisiä yhteenottoja ja jopa tulipallojen heittelyitä. Tällä viikolla rajuja erimielisyyksiä ratkottiin kahden ottelun voimin. Perry Saturn kohtasi TNA-debyyttinsä tehneen Mike Awesomen, joka oli virallisesti Disciples of the New Churchin uusin jäsen. Awesome-markkina innostuin Miken TNA-debyytistä suuresti, mutta harmillisesti yleisö oli aika hiljaa, ja Awesomekin oli kaukana ECW-aikojensa huippukunnosta. Ottelu lähti vielä käyntiin oikein mallikkaasti, mutta loppua kohti sen tunnelma latistui ja meno hidastui. Loppujen lopuksi juuri ja juuri ok ottelu mutta silti illan selvin pettymys. Toivottavasti Awesome skarppaa tulevina viikkoina. Toisessa ottelussa New Jack ja Sandman kohtasivat Brian Leen ja Slashin No DQ Matchissa, joka oli taas kerran ihan kivaa HC-mäiskintää. Monet arvostelijat ovat haukkuneet nämä Sandmanin ja New Jackin TNA-otteet aivan täysin, mutta minusta nämä ovat olleet yllättävän katsottavia. Slash tekee hienoa työtä otteluissa, ja ECW:läiset osaavat ottaa bumppia. Tuon joukkueottelun jälkeen nähtiin toinen TNA-debyyttin, kun Justin Credible ilmestyi face-porukan avuksi. Tykkään myös Crediblestä, joten jään odottamaan jatkoa. TNA:lla alkaa olla koko ECW-roster käsissään.

Pitänee vielä mainita tämänviikkoinen Next Generation vs. Dusty Rhodes -annos, mikä jäi onneksi varsin lyhyeksi. Dusty odotteli show’n alussa areenalla Jeff Jarrettia, koska Jarrett oli edellisen ppv:n päätteeksi lyönyt vahingossa Dustya terästuolilla. Rhodes ei kuitenkaan koskaan päässyt tapaamaan Jarrettia, koska ennen Jeffiä areenalle saapui Erik Watts, joka hyökkäsi Dustyn kimppuun ja pieksi hänet maahan. Erik Wattsin ja Dusty Rhodesin tulevaisuuden kohtaaminen kuulostaa todella huonolta idealta.

Pakko myöntää, että ihan toimivia nämä TNA:n show’ta ovat viime viikkoina olleet. Sellaiseen tavallisesta poikeavaan erinomaisuuteen ei näissä viikottaisissa tunnutaan pääsevän todella harvoin, joten Kehnoon arvosanaan pitänee olla ihan tyytyväinen, sillä harvoinpa esimerkiksi WWE:nkään viikottaiset lähetykset ansaitsisivat sitä parempia arvosanoja. Tässä show’ssa TNA otti taas pari askelta oikeaan suuntaan. Ravenin ja Jarrettin feud tuntuu oikeasti merkittävämmältä ja isoimmalta. X-Divarin meininki (erityisesti joukkuepuolella) on virkeämpää kuin pitkään aikaan. Nyt myös face/heel-rakenne alkoi vähän palautua uomiinsa, vaikka siinä edelleen epätasapainoisuutta on. New Churchin ja ECW:läisten feud ei ehkä ole kamalan mielenkiintoinen kuvio mutta ihan ok kuitenkin. Tämä show oli taas kokonaisuutena aika vahva suoritus, koska eipä tässäkään ollut yhtään huonoa tai rasittavaa ottelua. Paljon kehnomminkin voisi TNA:lla mennä.


Weekly PPV #41 (23.4.2003)

  • Tag Team Match
    Glen Gilberti & Mike Sanders vs. AJ Styles & D-Lo Brown
    * * 
  • NWA Tag Team Title Shot Match
    Triple X vs. America’s Most Wanted
    * * * ½
  • The Ultimate Sin Match
    Disciples of the New Church vs. Team Extreme
    * * *
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Trinity
    * * 
  • Singles Match
    Slash vs. Justin Credible
    * ½
  • NWA X Division Title Shot Match
    Amazing Red vs. Jerry Lynn
    * * * 

Yhteenveto:

Hyvät uutiset ensin: Dusty Rhodesin ja Next Generationin feudia ei jatkettu tällä viikolla mitenkään. Huonot uutiset sen jälkeen: Tästä kuviosta vapautunut Erik Watts sekaantui aivan liikaa Jeff Jarrettin ja Ravenin feudiin. Feudi jatku muuten kyllä ihan hyvin ja intenssiivisesti, sillä Jeff Jarrett oli edelleen raivoissaan ja oli luvannut heti show’n aluksi näyttävänsä Ravenille illan päätteeksi todellista HC:tä. Erik Watts kävi kuitenkin jotain kummallista psykologista sotaa Jarrettia vastaan, ja vielä jokunen aika sitten täysillä Wattsin kimpussa ollut Jarrett ei näyttänyt olevan enää millään tavalla kiinnostunut Wattsista. Watts nimittäin sekaantui Jeffin ja Ravenin feudiin yrittämällä puhua mielipuoliselle Ravenille järkeä ”ystävänsä Jeffin” puolesta. Apunaan Wattsilla oli pakkopaita. Wattsin tavoitteissa kävi kuitenkin huonosti. Ensin hän oli saada turpiinsa Juliolta ja Alexikselta, mutta viime hetkellä Jeff Jarrett saapui paikalle ja pieksi Ravenin apurit (joita kutsuttiin nyt Gatheringiksi). Myöhemmin Watts yhytti Ravenin mutta tuli saman tien kolkatuksi. Sen sijaan Jarrett taisteli show’n lopussa Ravenin kanssa tasaisesti, ja Jarrett sai jo melkein laitettua Ravenin pakkopaitaan, joka oli jäänyt lojumaan Wattsilta. Tällöin kehä kuitenkin pimeni ja valojen palatessa New Jackin, Perry Saturnin, Justin Crediblen ja Sandmanin uusi Team Extreme teki ilmeisesti heel-turnin hyökkäämällä Jarrettin kimppuun ja auttamalla Ravenia mestarin pieksemisessä. Ainoastaan Ravenin arkkivihollinen Sandman ei osallistunut pieksentätalkoisiin.

Aikaisemmin illalla Team Extreme oli ehtinyt vetää tuttua face-rooliaan ottelussa Disciples of the New Churchia vastaan. Tällä viikolla joukkueet kohtasivat 6-Man Tag Team Matchissa, jonka stipulaatio oli ”The Ultimate Sin Match”. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kehäköysien ympärillä oli piikkilankaa, kehä oli täynnä aseita, yhdessä kehäkulmauksessa oli Singapore cane ja katosta roikkui pesäpallomaila, johon pääsi tikkailla. Periaatteessa siis vain HC-matsi, jossa oli kaikenlaista lisäkarkkia. Minä tykkäsin tästä ottelusta oikein paljon. Esimerkillisen viihdyttävää HC-mäiskintää, jossa erityisesti Slash ja Perry Saturn ottivat taas hurjaa bumppia. Tämä oli yhtä viihdyttävä ottelu kuin muutaman viikon takainen Sadistic Madness Match. Ottelun loppuratkaisuun sekaantui Team Extremen Justin Credible, ja niinpä myöhemmin illalla verissä päin oleva Slash haastoi Crediblen saman tien käytävään otteluun. Tuo kohtaaminen ei ollut kovin kummoinen suoritus, ja se päättyikin joukkotappeluun. Saa nähdä, jatkuuko tämä feudi vielä, kun Team Extreme ilmeisesti tosiaan liittyi Ravenin porukkaan. Minä en tuosta ratkaisusta innostunut, ainakaan jos Sandman ja Raven ryhtyvät yhteistyöhön.

Show’ssa nähtiin kaksi ykköshaastajuusottelua. AMW ja ex-mestarit Triple X ottelivat hienon ottelun, jossa aluksi James Storm taisteli yksi Danielsia ja Skipperiä vastaan, sillä Chris Harris oli kolkattu backstagella. Harris kuitenkin saapui otteluun, ja pitkästä aikaa AMW:läiset tekivät taas sulavasti yhteistyötä. Ottelun jälkeen heidän ongelmansa jatkuivat. Ottelu joka tapauksessa jatkoi hienojen joukkueotteluiden putkea. Sen sijaan pienoinen pettymys oli uusien joukkuemestareiden Amazing Redin ja Jerry Lynnin X-Divisioonan mestaruuden ykköshaastajuusottelu. Ehdottomasti tämä oli hyvä X-Divarilaisten kohtaaminen ja viihdyttävää katsottavaa, mutta sellaiseen lentoon tämä ei lähtenyt kuin olin odottanut. Ei ollut ehkä ihan paras päivä Lynnille ja Redille. Konnania nähtiin pitkästä aikaa ottelun aikana selostamossa, ja Konnan kiisti tietävänsä mitään viime viikkoina otteluihin sekaantuneesta luchadoresta. Ottelun loppuratkaisuun sen sijaan sekaantui parin viikon ajan poissa ollut The Truth, joka vei Konnanin mukanaan ”kahdenkeskeisiin neuvotteluihin”.

X-Divarin mestari Kid Kash jatkoi omaa feudiaan Trinityä vastaan, ja tällä viikolla nähtiin jonkinlainen blow off tässä kuviossa. Kash oli pettänyt Trinityn jälleen kerran edellisen ppv:n aikana, ja nyt Kash ilmoittikin, että Trinity sai kiittää Kashia ylipäänsä paikastaan TNA:ssa. Kashin mukaan hän oli pelastanut Trinityn nobodyjen joukosta. Kash myös sanoi, että Trinityllä ei ollut ollenkaan sopimusta TNA:n kanssa vaan pelkästään Kashin kanssa. Yleisö kävi todella kuumana Kashiin, joka oli tällä hetkellä koko firman vihatuimpia heelejä. Lopulta Trinity saapui paikalle puhuakseen Kashin kanssa, mutta Kash läimäisi häntä naamaan. Tämä oli liikaa Trinitylle, joka löi Kashia takaisin, ja tämän jälkeen Kash haastoi Trinityn otteluun. Itse kohtaaminen oli yllättävän kiva miehen ja naisen välinen ottelu. Ei mikään klassikko mutta ihan kiva.

SEX ei ollut tällä viikolla kovin merkittävässä roolissa. XXX otteli tosiaan siinä ykköshaastajuusottelussa, ja muuten SEX:ää nähtiin lähinnä show’n alussa, kun AJ Styles ja D-Lo Brown kohtasivat Glen Gilbertin ja Mike Sandersin. Ottelu oli ihan ok muttei millään tavalla erikoinen. Post match -meiningeissä nähtiin taas joukkotappelu SEX:n ja muutaman TNA:laisen välillä. Tämä alkaa tuntua vähän tutulta. Tarvitseeko TNA todella enää SEX:ää porukkana, vai voisivatko sen jäsenet vain hajaantua yksilöiksi?

Huhtikuu on ollut ihan vahva TNA:lle. Tämäkään ei ollut show’na mikään mestariteos, ja kuviot eivät edenneet ihan niin kultaisesti kuin viime viikolla. Olen myös hieman harmistunut siitä, kuinka TNA ei ole viikkoihin enää jatkanut Kashin ja Redin feudia mitenkään, vaikka sitä olisi voinut sulavasti pyörittää Kash vs. Trinityn taustalla. Ei sitten. Ottelut olivat keskiarvoltaan tällä viikolla varsin onnistuneita: yksi hieno ottelu ja kaksi hyvää. Ei yhtään surkeaa. Toisaalta mitään ihan kahden viimeviikkoisen tasoista ei nähty. Tasaisen varma Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.8.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Backlash 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #42

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.