Arvio: NWA TNA Tammikuu 2003

Päivämäärä: 8. – 22.1.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

Kuten kuvasta näkyy, TNA oli uuden vuoden kunniaksi vaihtanut koko tuotannon grafiikkansa ja siirtynyt samalla uuteen logoon, joka lienee monille edelleenkin se tutuin versio TNA:n logosta. Tuotannon taso oli muutenkin ottanut vuoden vaihteessa selvästi askelen eteenpäin, mikä paransi TNA:n ammattimaisuuden fiilistä. Tai näin ainakin luulin vuoden alussa. Vuoden edetessä pidemmälle huomasin, että TNA:n hypevideoiden taso oli laskenut edellisvuoden yksinkertaisesta ja tyylikkäästä aivan kammottavalle Windows Movie Maker -tasolle. Argh.

Muuten tammikuussa merkittävin uudistus TNA:lla tuntui olevan se, että he saivat levitettyä ppv-lähetyksensä Australiaan. Sitä promottiin huomattavan paljon #28-PPV:ssä, mikä oli mielestäni vähän jännääkin, koska eipä tuolla ollut yhdysvaltaiselle katsojalle mitään väliä.

Mitään mainittavia painijoiden poistumisia ei vuodenvaihteen jälkeen nähty. Pari tyyppiä kylläkin teki mahdollisesti viimeiset esiintymisensä tammikuun ensimmäisessä ppv:ssä, mutta heistä puhuttakoon tarkemmin vasta helmikuun kohdalla. Lisäksi X-Divarilaisten esiintymisvuorot heittelevät edelleen paljon, mutta kukaan vakkari ei ole tuntunut tippuvan ainakaan täysin ringistä. Ainoastaan Ron Harris loisti poissaolollaan koko tammikuun alun. En jäänyt kaipaamaan.

Weekly PPV #26 (8.1.2003)

Tag Team Match
Kid Kash & Easy Money vs. Tony Mamaluke & David Young
* *
NWA X Division Championship
Sonny Siaki (c) vs. Jason Cross
* * ½
Tag Team Match
Don Harris & BG James vs. Jerry Lynn & The Truth
* *
NWA Tag Team Championship Match
Disciples of the New Church (c) vs. America’s Most Wanted
* * *
Axe Handle On A Pole Match
Curt Hennig vs. David Flair
½
NWA World Heavyweight Championship Match
Jeff Jarrett (c) vs. Chris Daniels
* *
NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Elix Skipper
* ½
NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Low-Ki
* *

Yhteenveto:

Uusi vuosi alkoi jo tutuiksi käyneillä SEX-kuvioilla. Mitään kovin suurta tai mullistavaa ei tosin tämän viikon NWA vs. SEX -meiningissä nähty. Show alkoi sillä, kun Mike Tenay promosi kehässä siitä, kuinka kaikkien kuuluisi vastustaa SEX:ää. Apunaan hänellä oli NWA:n menneisyys (Corsica Joe, Eddie Marlin & Sarah Lee), nykyisyys (AMW, The Truth & Jerry Lynn) ja tulevaisuus (indyjanarit Rick Santel & Chris Vaughn). Lopulta Russo ja SEX saapuivat paikalle. He alkoivat aukoa päätään kaikille, ja lopulta pystyssä oli joukkotappelu. Se päättyi siihen, että Jeff Jarrett ja Road Warriorsit saapuivat paikalle ja tyhjensivät kehän.

Myöhemmin show’n aikana Low-Ki, Elix Skipper ja Chris Daniels saapuivat kehään pitämään oman promonsa. Samalla he kutsuivat porukkaansa ensimmäistä kertaa Triple X:ksi. Jarrett haastoi kolmikon Singles-otteluihin. SEX:n uusimmaksi jäseneksi paljastui WCW:stä tuttu Mike Sanders, joka sekaantui show’ssa nähtyyn Lynn & Truth vs. James & Harris -otteluun. ME:n jälkeen myös NWA sai lisäapuvoimia, kun Dusty Rhodes teki TNA-debyyttinsä ja auttoi NWA:ta pieksemään SEX:n show’n päätteeksi. Tätä ennen AJ Styles oli käynyt hakkaamassa Jeff Jarrettin, mutta Vince Russon tarjotessa hänelle mahdollisuutta liittyä virallisesti SEX:n joukkoihin Styles kieltäytyi kunniasta ja häipyi paikalta.

Se siis suurimmista angleista. Itse SEX vs. NWA -kuvion ottelut eivät tällä viikolla olleet kovin kummoisia. Paras niistä oli SEX:ään liittyneen ja Desire-nimisen viehkeän valetin samalla itselleen saaneen Sonny Siakin mestaruuspuolustus X-Divarin uutta tulokasta Jason Crossia vastaan. Ottelu oli ihan kivaa ja vauhdikasta menoa muttei lopulta kuitenkaan mitään kovin erikoista tai ennennäkemätöntä. Don Harris & BG James vs. The Truth & Jerry Lynn oli huomattavasti parempi kuin odotin muttei silti muuta kuin perus-ok. Maailmanmestari Jarrettin ottelut Triple X:n jäseniä vastaan eivät olleet kovin kummoisia ja tuntuivat parhaimmillaankin lähinnä perus tv-otteluilta. Onneksi ketään kolmikosta ei sentään buukattu näyttämään täysin onnettomilta, vaan he painivat Jarrettia vastaan yllättävän tasaväkisesti. Huonoimmin hommastaan suoriutui Skipper, joka hapuili ja botchaili ottelun aikana harmittavan paljon. Todellinen pohjanoteeraus oli Curt Hennigin ja TNA-kehädebyyttinsä tehneen David Flairin onneton Axe On A Pole -räpellys, joka onneksi jäi lyhyeksi. Surullisinta kyseisessä ottelussa oli, että se jäi Hennigin viimeiseksi ppv-otteluksi ikinä. Hennig menehtyi helmikuussa 2003.

SEX vs. NWA -kuvion ulkopuolella oli tällä(kin) viikolla aika hiljaista. Openerina nähtiin X-Divisioonan joukkueottelu joka oli paljon huonompi kuin olisin odottanut ottelulta, jossa oli mukana Kid Kash ja EZ Money (tällä viikolla jostain syystä kirjoitettu Easy Money) sekä Tony Mamaluke ja David Young. Yllättäen parhaalta tästä nelikosta näytti Young. Kokonaisuutena ottelu oli ihan kiva, mutta olin odottanut tältä minimissään hyvää. Asiaa ei helpota se, ettei TNA:lla näytä olevan mitään hajua siitä, pitäisikö heidän buukata Kashia, Moneytä ja Mamalukea heelinä vai facena.

Show’n paras osuus oli joukkuemestaruusottelu, joka oli Disciples of the New Church vs. America’s Most Wanted -feudin päätösottelu. Jo etukäteen selostajat kertoivat, että lopputuloksesta riippumatta tämä jäisi joukkueiden viimeiseksi kohtaamiseksi. Ottelun alku oli kovaa meininkiä, mutta keskivaiheilla se taantui harmillisesti, ja pelkäsin jo tämän jäävän vain samantasoiseksi kuin aikaisemmat ottelut. Onneksi ottelu sai kuitenkin paljon aikaa, ja loppua kohti se yltyi oikeasti hienoksi kamppailuksi – juuri sellaiseksi, jolla oli sopiva tapa päättää tämä feud. Ei tämäkään ollut silti hyvää parempi, mutta se oli silti illan onnistuja ja samalla myös illan paras ottelu.

Jos TNA:n vuosi 2002 päättyi hyvin, niin vuosi 2003 olisi voinut alkaa huomattavasti paremmin. Show’ssa nähtiin vain yksi kolmeen tähteen yltänyt ottelu ja rutka joukko pettymyksiä. Tilannetta ei parantanut se, että pääkuvio tuntui junnaavan hiukan ikävästi paikallaan. En ole kiinnostunut Mike Sandersin TNA-debyytistä – puhumattakaan siitä, että SEX:ään viime vuoden lopussa liittynyt David Flair päästettiin oikeasti painimaan. Olen myös hiukan huolestunut siitä, että NWA:n kärkikaarti alkaa koostua Road Warriorsin ja Dusty Rhodesin ikäluokasta. Samoin olen huolestunut siitä, että AJ Styles ei paininut vuoden viimeisessä eikä vuoden ensimmäisessä show’ssa. Ja missä se Amazing Red taas oli? TNA tarvitsisi oikeasti muitakin vetonauloja kuin SEX:n, koska kaikki tuntuu nyt pyörivän tuon homman ympärillä, eikä se ehkä alkuinnostuksestani huolimatta ole niin jännittävä asia kuin toivoin. Tämä show oli Surkea. Toivon, ettei se ole ennustus koko vuodelle.

Weekly PPV #27 (15.1.2003)

NWA Tag Team Championship Match
America’s Most Wanted (c) vs. Divine Storm
* * ½
Singles Match
AJ Styles vs. The Truth
* * ½
Singles Match
Desire vs. April Hunter
½
Singles Match
Mike Sanders vs. Jerry Lynn
* * ½
Singles Match
Jason Cross vs. David Young
* *
NWA X Division Championship
Sonny Siaki (c) vs. Kid Kash
* *
8-Man Tag Team Match
Triple X & Vince Russo vs. Road Warriors & Dusty Rhodes & Jeff Jarrett
* *

Yhteenveto:

Aikamoisen SEX- ja Russo-painotteinen oli myös tämän viikon TNA-PPV. Show alkoi heti 20-minuuttisella Russo-spesiaalilla. Ensin nähtiin etukäteen nauhoitettu haastattelu, jossa Mike Tenay grillasi Russoa ”shoot-haastattelussa”, joka oli selvästi käsikirjoitettu. Silti Tenay pisti luun kurkkuun useasti Russolle, mitä oli ilo katsoa. Sen sijaan show’n varsinaisesti avannutta SEX:n in ring -promoa ei ollut niin ilo katsoa, koska se ei tarjonnut käytännössä mitään uutta. Vince Russo aukoi päätään katsojille ja ilmoitti, etteivät he ole mikään nWo:ta matkiva poppoo, vaikka heitä on siksi syytetty. Sen jälkeen Russo alkoi puhumaan siitä, että hänen mielestään tässä ei ole kyse mistään sodasta NWA:ta vastaan: loppujen lopuksi tässä on vain ja ainoastaan kyse hänen ja Jeff Jarrettin vihamielisyydestä toisiaan kohtaan. Jotenkin tosi outo laini, kun ottaa huomioon tämän Russon sports entertainment vs. perinteinen paini -puheen. Tässä vaiheessa SEX:n promon keskeytti Percy Pringle (Paul Bearer). Pringle ei ollut tähän mennessä saanut TNA:ssa mitään aikaan, ja lisäksi hän oli todella huonossa fyysisessä kunnossa. Pringle puhui ensin historiastaan Russon kanssa mutta yllättäen yrittikin tehdä sovintoa Russon kanssa ja tarjota tälle kättään. Russo ei tähän suostunut vaan pisti porukkansa Pringlen kimppuun. Ensin Pringleä yritti pelastaa Jorge Estrada, jonka piti otella Siakia vastaan X-Divarin mestaruudesta. Estrada piestiin nopeasti, mutta lopulta paikalle tuli Jeff Jarrett tuolin kanssa ja ajoi koko SEX:n pois paikalta.

Aloitusanglen jälkeen SEX:ää nähtiin vielä moneen otteeseen. Ensin heidän naismanagerinsa Desire kohtasi viime vuonna yhdessä ppv:ssä esiintyneen mallin/painijan April Hunterin. Ottelu oli oletetusti täyttä kuraa. Desire yritti aivan liikaa verrattuna siihen, miten vähän hänellä oli taitoja. Sen jälkeen Jerry Lynn kohtasi Mike Sandersin, joka oli liittynyt SEX:ään edellisellä viikolla. Ottelu oli yllättävänkin kiva muttei kuitenkaan mitään ennennäkemätöntä. Ihan jees. Tämän jälkeen nähtiin promoamista, kun viime viikolla TNA-debyyttinsä NWA:n joukoissa tehnyt Dusty Rhodes saapui promoilemaan. Rhodes puhui perinteisen painin hienoudesta ja sports entertainmentin heikkoudesta. Lopulta Russo saapui paikalle, ja kaksikko haistatteli toisilleen. Russo teki haasteen illan Main Eventistä. Varsin valjua promoilulta Dustyltä, vaikka Dreamia onkin hieno nähdä. Ennen ME:tä nähtiin vielä X-Divarin mestaruusottelu, jossa Jorge Estradaa paikannut Kid Kash pääsi haastamaan Siakin mestaruudesta. Itse kohtaaminen oli yllättävän lyhyt ja sen takia vain ihan jees mutta nopeasti unohdettava. Ottelussa Kashin managerina debytoi Trinity, joka pyöri vielä tämänkin show’n aikana myös Divine Stormin apuna.

Varsinainen huipennus illalle nähtiin sitten Main Eventissä, jonka piti alun perin olla Triple X vs. Road Warriors & Jeff Jarrett. Se kuitenkin muutettiin illan aikana, kun Russo esitti Dusty Rhodesille haasteen. Ottelusta tehtäisiin 8-Man Tag Team Match, ja Vince Russo saisi määrittää haastajat ensi viikon mestaruusotteluille, jos SEX voittaisi. Rhodes ja TNA:n buukkauksesta vastaava Bob Armstrong suostuivat tähän, joten illan päätteeksi saatiin oikeasti varsin jännittävä ottelu, jossa oli tosi erilaisia painijoita ja monia isoja nimiä. Harmi vain, että ottelu ei itsessään ollut kovin erityinen. Alku oli vielä tosi hyvää ja menevää painia, mutta sitten keskivaiheilta alkanut XXX:n hallinta ja Jarrettin piekseminen oli yllättävän tylsää katsottavaa. Taso parani vähän loppupuolella, mutta lopetus oli taas tosi laimea. Ei ollut minun makuuni tämä. En myöskään innostunut siitä, että ottelun jälkeen nähtiin taas yksi ”ylläri”, kun show’n aikana SEX:n joukoissa pyörinyt Mr. Wrestling IV (eli taas yksi uusi maskipää) paljastui ’80-luvun legendaksi ja Dusty Rhodesia vastaan feudanneeksi Nikita Koloffiksi. Nyt alkaa oikeasti olla liikaa vanhoja partoja TNA:n meiningeissä…

…Erityisesti kun show’n aikana nähtiin myös 50-vuotiaan Larry Zbyszkon debyytti. Se puolestaan liittyi AJ Stylesin kuvioihin, jotka ovatkin runsaasti mielenkiintoisempia kuin tämä aika valjulta tällä hetkellä tuntuva SEX-meininki. Styles saapui promoamaan siitä, kuinka hän ei tee yhteistyötä Mortimer Plumtreen tai SEX:n kanssa. Hän on oman itsensä herra ja tahtoo nousta NWA World Heavyweight -mestariksi. Stylesin haastajaksi nousi tällä viikolla The Truth, joka tahtoi pistää koppavalla nuorukaiselle luun kurkkuun. Stylesin ja Truthin ottelu olikin illan paras muttei sekään edes hyvän tasolla. Aika lähellä hyvää tosin oltiin, mutta ottelun lopetus Mortimer Plumtreen ja SEX:ää edustaneen David Flairin sekaantumisineen oli taas täysin turha ja typerä. Ottelun jälkeen Styles julisti istumalakon kunnes hänelle myönnettäisiin mestaruusottelu, mutta sen keskeytti heti alkuunsa Zbyszko. Zbyszko syytti Stylesiä salaisesta liittoumasta SEX:n kanssa, ja hän käski Stylesiä katsomaan peiliin ja miettimään, mitä todella tahtoo tehdä urallaan. Stylesiä ei Living Legendin ohjeet kiinnostaneet, vaan sen sijaan hän alkoi haastaa riitaa Larryn kanssa. Tilanne päättyi siihen, että Styles läimäytti Zbyszkoa kasvoihin. Styles kiinnostaa, Zbyszko ei.

Eipä näiden pääkuvioiden lisäksi paljon muuta ehtinytkään tapahtua. America’s Most Wanted puolusti viime show’ssa voittamiaan NWA Tag Team -mestaruuksia Divine Stormia vastaan ihan kivassa muttei kuitenkaan kovin erityisessä joukkueottelussa. Lisäksi show’ssa nähtiin todella yhdentekevä ottelu Jason Crossin ja David Youngin välillä. Miehet toki tekivät hyvää työtä ja pistivät pystyyn ihan ok:n ottelun, mutta koko kohtaaminen ei tuntunut kiinnostavan sen enempää yleisöä kuin selostajiakaan, jotka puhuivat ottelun ajan ihan muusta. Harmillisesti on Crossin kurssi laskussa, vaikka hän ihan taidokas kaveri on. Myös Young on esittänyt yllättävän hyviä otteita. Crossin ja Youngin ottelun jälkeen nähtiin todella outo hetki, kun Konnan teki TNA-comebackinsa (oli otellut kaikkien aikojen ensimmäisessä TNA-PPV:ssä) ja hyökkäsi sekä Crossin että Youngin kimppuun. Saa nähdä, minkä roolin Konnan ottaa.

Eipä ollut liikaa kehuttavaa tämänkään viikon show’ssa. Russo ja SEX ovat ymmärrettävästi tosi suuressa roolissa, mutta harmillisesti kuvio ei tällä hetkellä onnistu tarjoamaan kovin viihdyttäviä otteluita tai kovin erikoisia promoja. Toki muutamat painijat ovat kuviossa ihan mielenkiintoisia, ja ehkä pidemmässä juoksussa he myös onnistuvat tarjoamaan jotain suuria blow off -otteluita. Tällä hetkellä taso on kuitenkin tosi heikkoa. Tässä PPV:ssä ei nähty yhtään kolmeen tähteen yltänyttä ottelua. En ole myöskään kovin innostunut siitä, että tällä hetkellä debytoivat kaverit ovat jotain Nikita Koloffin ja Larry Zbyszkon tapaisia nimiä. Jään odottamaan kauhulla ja mielenkiinnolla ensi viikkoa. Tämä oli Surkea ja vuoden ensimmäistäkin ppv:tä huonompi.

Weekly PPV #28 (22.1.2003)

6-Man Tag Team Match
David Young & Shark Boy & Jimmy Yang vs. SAT’s & Amazing Red
* * *
Singles Match
Ashley Hudson vs. Jorge Estrada
*
Singles Match
Larry Zbyszko vs. AJ Styles
* *
Tag Team Match
Mike Sanders & David Flair vs. The Truth & Jerry Lynn
** (7:49)
NWA Tag Team Championship Match
America’s Most Wanted (c) vs. Triple X
* * *
NWA X Division Championship Match
Sonny Siaki (c) vs. Athena vs. Chris Vaughn
½
Gauntlet Match for the NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. BG James vs. Christopher Daniels vs. Don Harris
* *

Yhteenveto:

Tällä viikolla SEX vs. NWA -kuvio keskittyi erityisesti mestaruusotteluihin. Viime viikon ME:n voiton ansiosta Vince Russo sai päättää haastajat kaikkiin mestaruusotteluihin tälle viikolle. AMW:n haastajaksi Russo nimitti Triple X:n. Omaan porukkaansa kuuluvan Sonny Siakin haastajiksi Russo määräsi TNA:n kehätytön Athenan ja NWA:n tapahtumissa painineen nuoren Crish Vaughnin. Päämestaruusotteluksi Russo määräsi 4-miehen Gauntlet Matchin, jossa voisi voittaa selätyksellä, luovutuksella tai heittämällä toisen kehäköysien yli. Jarrettin vastustajaksi tulivat Harris, James ja Daniels.

Joukkuemestaruusottelu oli show’n paras ottelu muttei läheskään niin hyvä kuin olin toivonut. Ajattelin, että tästä voisi kuoriutua ihan MOTYC-tasoinen koitos, mutta niin vain 15-minuuttinen koitos kävi vähän turhan pitkäksi, ja paikoitellen ottelu tuntui turhan hapuilevalta. Tässä oli selvästi annettu äijille mahdollisuus inspirointiin, mutta se ei toiminut toivotulla tavalla. Harmin paikka. Ottelu oli kuitenkin ehdottomasti hyvä, mutta parempaa on toivottavasti luvassa. X-Divarin mestaruusottelu oli pelkkä vitsi ja sellaisenaan onneksi lyhyt. Päämestaruusottelu oli parempi kuin olin odottanut. Etukäteen se kuulosti kamalalta sekamelskalta, mutta niin vain homma hoitui yllättävän hyvin ja erityisesti lopputaisteluosuus oli oikein viihdyttävää katsottavaa.

Mestaruusotteluiden lisäksi NWA vs. SEX -kuviota edistettiin muutamalla anglella ja parilla alakortin ottelulla. Tämä oli ensimmäinen Australiassa lähetetty TNA-PPV ja luultavasti sen kunniaksi SEX:n rekrytointivastaavaksi nimitetty Mike Sanders toi yhdessä viime vuoden ppv:ssä nähdyn Ashley Hudsonin takaisin kuvioihin SEX:n uusimpana jäsenenä. Hudson otteli Jorge Estradan täysin turhan ja kehnon ottelun. Sanders otteli David Flairin kanssa ok:n ottelun Truthia ja Jerry Lynniä vastaan.

Show’ssa nähtiin myös ”satelliitin välityksellä” Roddy Piperin promo Warner Brothersin studioilta. Piper kertoi, ettei olisi tulossa enää Nashvilleen lähetyksiin Vince Russon takia. Lisäksi Piper kehui Jeff Jarrettia ja Kid Kashia ja lätisi jotain täysin sekavaksi jäänyttä kuraa siitä, että lähettäisi ”pojat” Russon kimppuun. En tiedä, mitä Piper tarkoitti, eikä hänen roolinsa tässä kuviossa ole tällä hetkellä kovin kiinnostava. Samaa voi sanoa myös Dusty Rhodesin ja Nikita Koloffin ’80-luvun feudin uudelleenlämmittelystä. Rhodes vaati Koloffilta selityksiä siihen, miksi tämä viime show’n päätteeksi auttoi Russon joukkueen voittoon. Rhodes myös yritti saada Koloffia liittymään NWA:n porukoihin, mutta lopulta tilanne päättyi siihen, että Koloff yhdessä Triple X:n kanssa pieksi Rhodesin. Edelleenkin tässä kuviossa on aivan liikaa aivan liian vanhoja patuja. Ehdottomasti koko kuvion paras hetki tällä viikolla nähtiin show’n päätteeksi, kun vasta kaksi päivää aikaisemmin WWE:n lähetyksessä esiintynyt Raven teki TNA-debyyttinsä hyökkäämällä Jarrettin kimppuun.

Muista kuvioista tärkein oli AJ Stylesin sota Larry Zbyszkoa vastaan, ja sekin liittyi jollain tavalla SEX vs. NWA -kuvioihin, koska Zbyszko syytti Stylesiä salaisesta liittoumasta SEX:n kanssa. Styles puolestaan tahtoi edelleenkin päästä ottelemaan NWA World Heavyweight -mestaruudesta, ja nyt hän ilmeisesti tahtoi osoittaa pätevyytensä pieksemällä viime viikolla TNA-debyyttinsä tehneen NWA-legendan. Ottelu oli itse asiassa yllättävän ok, ja siitä voidaan kiittää paljolti Stylesin vakuuttavia liikkeitä ja näyttävää myymistä. Toisaalta ottelun rakennekin oli yllättävän toimiva. Lopetuksesta en kuitenkaan pitänyt, koska se pahasti ennustaa jatkoa tälle kuviolle, mikä ei ole mielestäni mainittavan kummoinen Stylesistä huolimatta.

Edellä mainitut kuviot täyttivätkin käytännössä koko 2-tuntisen. Ainut muu osio oli show’n openerina toiminut kuuden miehen joukkueottelu, joka oli hyvää viihdettä ja ehdottomasti vuoden parhaita TNA-otteluita. Tässä vaiheessa vuotta se ei (ikävä kyllä) tosin tarkoita vielä kovin paljoa, mutta hyvä ottelu joka tapauksessa. Amazing Red loisti taas kerran paluuottelussaan. Ottelun jälkeen nähtiin viimeviikkoiseen tapaan Konnania, joka hyökkäsi Youngin, Shark Boyn ja Yangin kimppuun. Hänen touhunsa tuli keskeyttämään viime viikon tapaan NWA Nashvillen promoottori Bert Prentice.

Ei ollut kokonaisuutena vieläkään erityisen vahva esitys TNA:lta. Tällä viikolla tosin nähtiin jo kaksi ***-arvosanaan yltänyttä ottelua, mikä on paras suoritus tämän vuoden TNA:n show’ilta. Mitä se kertoo tästä vuodesta? Joka tapauksessa kaksi hyvää ottelua ja pari ihan kivaa koitosta oli ihan siedettävä lopputulos, ja tässä ei kyse ollut niin huonoista tapahtumista kuin kahdesta edellisessä. Tämä oli jo Kehnon puolella, mistä osakiitos kuuluu sille, että Ravenin debyytti oli niin kova juttu show’n päätteeksi. Toivon silti, että TNA parantaa tästä vielä huomattavasti. Tämmöisellä tasolla ei voida jatkaa.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 26.6.2013

Lisää...