Arvio: NWA TNA Weekly PPV #87
Päivämäärä: 31.3.2004
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Maaliskuun viimeinen ppv järjestettiin kuun viimeisenä päivänä. Selostajana tutut Don West ja Mike Tenay.
NWA Tag Team Title Tournament Semi Final Match
Naturals vs. Christopher Daniels & Low Ki
Viime viikolla alkanut joukkuemestaruusturnaus sai jatkoa tässä show’ssa. Nyt vuorossa olivat välierät, ja ensi viikon ppv:ssä kruunattaisin vihdoin joukkuemestarit, kun välierien voittajat kohtaisivat toisensa. Ensimmäisessä välierässä toisensa kohtasivat Naturals ja Christopher Daniels & Low Ki. Daniels ja Low Ki olivat tosiaan tehneet paluun viime viikolla ja samalla löytäneet vihdoin yhteisen sävelen. Elix Skipperhän oli joulukuusta lähtien yrittänyt tuoda Triple X:ää takaisin yhteen, mutta Daniels ja Ki eivät olleet suostuneet siihen, koska heillä oli parhaillaan meno raju ja vihantäyteinen feud. Tammikuun lopussa Daniels ja Ki katosivat ruudusta, ja Skipper keskittyi hommiinsa Team NWA:ssa. Nyt Daniels ja Low Ki tekivät yhtäkkiä paluunsa, ja jossain välissä he olivat päässeet puheväleihin, päättäneet unohtaa erimielisyydet ja palata yhteen joukkueena. Tässä jaksossa paljastui, että Elix Skipper ei olut tiennyt Danielsin ja Low Ki’n paluuaikeista yhtään mitään, joten vieläkään ei ollut kyseessä ihan virallinen Triple X:n paluu. Joka tapauksessa Daniels ja Ki pyrkivät suuntaamaan kovaa vauhtia mestaruuksia kohti.
Hieman ehkä pettymykseksi jäi tämä ottelu laadultaan. Viime viikolla Daniels ja Low Ki tekivät mahtavan paluun parin kuukauden tauon jälkeen ja vetivät hyvän openerin Michael Shanen ja Shane Douglasin kanssa. Jotenkin tällä viikolla tämä ottelu ei lähtenyt missään vaiheessa samalla tavalla lentoon kuin tuo kohtaaminen New Franchisen kanssa, mikä oli ainakin minulle pienoinen yllätys. Jotenkin tuntui siltä, että Ki ja Danielskaan eivät olleet tässä ihan parhaassa iskussa: kumpikaan ei väläyttänyt mitään ennennäkemätöntä ja pari pientä botchiakin nähtiin. Suurempi ongelma oli ehkä silti se, että toistaiseksi Naturalsit eivät ole vakuuttaneet minua yhdessäkään ottelussa. Taas heidän liikkumisensa oli vähän kömpelöä, ja erityisesti Naturalsien hallintaosuus oli aika tylsää katsottavaa. Harmi. Kaikesta kritiikistä huolimatta on muistettava, että kehässä olivat Daniels ja Low Ki, joten tämä oli ehdottomasti silti ihan mukavaa katsottavaa ja kiva tapa avata show.
* * ½
NWA Tag Team Title Tournament Semi Final Match
Kid Kash & Dallas vs. Slash & Sinn
Kid Kashin piti osallistua tähän joukkuemestaruusturnaukseen Johnny Swingerin kanssa, mutta Kash ei halunnut tehdä mitään yhteistyötä Swingerin kanssa, koska tämä oli eliminoinut hänet toissaviikon Contenders Gauntlet Matchissa. Niinpä Kash käski Swingerin pysyä kotona ja toi itselleen uuden joukkueparin, jota hän kutsui ”perheenjäsenekseen”. Viime viikolla katsojille ei selvinnyt edes se, mikä oli tämän isokokoisen ja pitkätukkaisen korston nimi, mutta tällä viikolla Kash kutsui häntä Dallasiksi. Mysteeriksi jäi sen sijaan edelleen se, mitä sukua Kash tälle monsteri-Dallasille tarkalleen ottaen on. Tarkkanäköisimmät saattoivatkin bongata, että Dallas tunnetaan myöhemmältä TNA-uraltaan paremmin Lance Hoytina tai WWE-ajaltaan Vance Archerina. Nyt Dallas ja Kash asettuivat viime viikolle comebackinsa tehneitä Slashia ja Sinniä vastaan.
Heti perään toinen joukkuemestaruusottelu, joka oli sitten ehkä pienoinen yllätys, jos tuo ensimmäinen jäi puolestaan pettymykseksi. Erityisesti Dallas vakuutti minut tässä ottelussa otteillaan. Mieheltä nähtiin muun muassa todella nätti Big Boot apronilla, ja lopussa nähty Flapjack-tyylinen Powerslam oli pirun hieno. Dallasissa olisi ollut paljon potentiaalia, mutta missään vaiheessa sen enempää TNA kuin WWE:kään ei tuntunut osaavan hyödyntää sitä. Tai ehkä kaverissa ei vain ollut sitten karismaa, sillä se jäi ainakin tässä hieman mysteeriksi. Dallasin lisäksi myös kaikki muut yrittivät parhaansa kehässä, ja aivan pienoista haparointia lukuun ottamatta ottelu eteni todella sulavasti alusta loppuun. Slashi ja Sinniä on ollut taas kiva nähdä kehässä, ja erityisesti Slash jaksaa aina tarjota yllättävän viihdyttäviä otteita kehässä. Kid Kash oli tässä ottelussa taas oma varma itsensä eli hoiti osuutensa takuuvarmasti ja ilman moitittavaa. Kokonaisuutena siis ihan kiva joukkueottelu muttei silti sen enempää.
* * ½
Ennen tätä anglea nähtiin lyhyt videopätkä siitä, kuinka Jeff Jarrett puolusti NWA World Heavyweight -mestaruuttaan AAA:n tapahtumassa Latin Loveria vastaan. Tämä oli ilmeisesti syy siihen, että Jarrett ei ollut viime viikon show’ssa paikalla. Videopätkän lopuksi nähtiin Jarrettin nauhoitettu haastis, jossa hän haukkui kaikki haastajaehdokkaansa. Kun palasimme livelähetykseen, Mike Tenayn oli tarkoitus haastatella kehässä Chris Harrisia ja James Stormia. Sen sijaan Jarrett hyökkäsi kitaran kanssa heti sisääntulorampilla Stormin kimppuun ja iski tämän tajuttomaksi. Tämän jälkeen Jarrett ja Harris jatkoivat tappeluaan kehään saakka, ja lopulta Harris saikin yliotteen ja iski Jarrettin maahan Catatonicilla. Juuri kun Harris oli lyömässä Jarrettia tämän omalla kitaralla, Raven sekaantui tappeluun ja täräytti Harrisin maahan DDT:llä. Raven ja Jarrett asettuivat toisiaan vastaan, mutta silloin AJ Styles hyppäsi kehään ja aloitti rajun tappelun Ravenin kanssa. Kun nämä kaksi tappelivat tiensä pois paikalta, Harris nousi pystyyn kehässä ja sai saman tien maistaa Jarrettin kitaraa. Että sellaista päämestaruuskuvioiden rakentelua.
Singles Match
Sabu vs. Monte Brown
Monte Brown (ilmeisesti TNA tosiaan käytti edelleen tätä e-päätteistä kirjoitusasua Brownin nimestä) oli tehnyt paluunsa TNA:han maaliskuun alussa, ja siitä lähtien hän oli onnistunut kylvämään aikamoista tuhoa. Viime viikolla Brown joutui ensimmäistä kertaa vaikeuksiin kehässä, kun konkaripainija Sabu vastasi hänen avoimeen haasteeseensa ja iski Brownille upean Triple Jump Moonsaultin. Brown ei tuollaisesta nöyryytyksestä pitänyt, joten tällä viikolla hän oli haastanut Sabun kunnolliseen otteluun, jossa he ratkaisisivat paremmuutensa ja jossa Sabu saisi Brownin sanojen mukaan maistaa POUNCEa.
Tähän otteluun on hieman vaikea suhtautua, koska Brown ja Sabu tuntuivat yrittävän kaikkensa mutta samaan aikaan heidän menossaan oli ikävän paljon kömpelyyttä ja botcheja. Viime viikolla olin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvältä tämä Brownin buukkaus näytti ja kuinka hyvin Sabu ja Brown onnistuivat pelaamaan yhteen. Sabukin väläytti hienoimman Triple Jump Moonsaultin pitkään aikaan. Niinpä ehdin jo ajatella, että tässä feudissa on toivoa – ja on siinä sitä toki yhä – mutta jotain pitää tälle epävarmuudelle tehdä. Vaikka Brown on kehittynyt, on hän edelleen aika rookie, ja Sabu ei ole kieltämättä konkaripainijoista se kaikkein varmin tapaus ottelemaan tulokasta vastaan. Niinpä tässäkin oli aika paljon hakemista ja epäselvyyttä, mikä harmillisesti söi ottelun viihdyttävyyttä, vaikka tämä olikin perusrakenteeltaan oikein viihdyttävä ja juuri sopivan intenssiivinen ja väkivallan täyttämä viha-brawlaus. Seuraavaksi sitten HC-matsia näiden välille, niin nähdään mitä käy.
* *
NWA Tag Team Title Shot
Simon Diamond & Sonny Siaki vs. Glenn Gilberti & David Young vs. New Franchise vs. D-Lo Brown & Apolo
Tämän ottelun voittaja pääsisi ottelemaan kahden viikon päästä joukkuemestaruuksista uutta mestarijoukkuetta vastaan. Ottelun ideana oli olla eräänlainen ”Second chance” -ottelu, koska kolme neljästä joukkueesta olivat viime viikolla mestaruusturnauksesta tippuneita joukkueita. New Franchisella oli ollut jo pitkään keskinäisiä erimielisyyksiä, ja tässä jaksossa samanlaisia ongelmia oli alkanut syntyä myös Glenn Gilbertin ja David Youngin välille. Sen sijaan Simon Diamondin ja Sonny Siakin yhteistyö pelasi hyvin yhteen, vaikka Diamondilla oli edelleen pahoja ongelmia entisen ystävänsä ja joukkueparinsa Johnny Swingerin kanssa. Tämän ottelun varsinainen yllärijoukkue oli kuitenkin D-Lo Brownin ja Apolon muodostama kaksikko. Tarkimmat lukijat saattavat muistaa Apolon aivan TNA-arvosteluiden alkuajoilta: tuolloin tämä puertoricolainen isokokoinen brawler otteli hetken aikaa jopa päämestaruuskuvioissa. Apolo katosi kuitenkin jo ensimmäisten kuukausien jälkeen, eikä häntä ollut nähty pitkään aikaan. Tämä ottelu ei kuitenkaan ollut oikeasti Apolon comeback TNA:han – Apolo oli nimittäin ollut koko ajan se mysteerinen El Leon -niminen maskipäinen lihaskimppu, joka oli saapunut vuoden 2004 alussa TNA:han Erik Wattsin avuksi ja Jeff Jarrettin kiusaksi. Erittäin kömpelöitä otteita esittänyt El Leon oli kuitenkin kadonnut kuvioista helmikuun puolivälissä, ja nyt Apolo saapui tähän otteluun D-Lo Brownin yllätysparina tuo samainen El Leon -maski päässään. El Leonin aika oli ohi, sillä Apolo riisui tuon maskin heti sisääntulorampilla ja oli valmis painimaan.
Mitäpä tästä ottelusta nyt sanoisi? Aika harmitonta joukkuerymistelyä ilman mitään suuria riemunkiljahduksia aiheuttavia hetkiä. Koko Apolon El Leon -kuvio oli minusta täysin yhdentekevä, ja mies oli jotenkin todella kömpelön oloinen koko tuon maskiuransa aikaan. Sen sijaan tämmöisenä perushossina ja vieläpä ihan taidokkaan D-Lo Brownin vierellä Apolo toimii yllättävän moitteettomasti, ja tämän parivaljakon painia voin ihan mielelläni katsella pieninä annoksina tulevaisuudessakin. En silti toivo heistä mitään erityisen suurta nimeä TNA:n joukkuedivariin, sillä paljon parempiakin joukkueita siellä on. Mutta niin, siis itse ottelusta. Hetkittäin meno oli oikein viihdyttävää, vauhdikasta ja toiminnantäyteistä, mutta sitten taas tuli turhia kömpelyyksiä ja hetkittäistä hakemista, joka pilasi aika pahasti flow’n. Kokonaisuutena silti ihan kiva. New Franchise ajautui jälleen pahoihin riitoihin, jokohan nyt alkaisi olla tämän kaksikon taru ohi? Myös Johnny Swinger käväisi täräyttämässä Diamondia terästuolilla. Tuonkin feudin voisi laittaa vähitellen pakettiin, sillä Diamond & Siaki on ollut ehdottomasti positiivinen yllätys joukkueena ja heitä näkisin mielelläni lisää. Oikeastaan Siaki ja Diamond olivatkin ottelun pirteimmät nimet.
* *
NWA X Division Championship
Frankie Kazarian vs. Amazing Red
Viime viikolla käytiin X-Divisioonan mestaruuden ykköshaastajuusottelu, jossa oli tarkoitus ratkaista ykköshaastaja Chris Sabinille. Ongelma oli kuitenkin se, että Sabin oli loukannut jalkansa maaliskuun alussa käydyssä joukkueottelussa, eikä kukaan ollut täysin varma, kuinka vakava tuo loukkaantuminen oli. Viime viikon show’n jälkeen oli selvinnyt, että vamma oli odotettua vakavampi ja että Sabin joutuisi olemaan ainakin muutamia viikkoja vielä sairaslomalla, ja näin ollen TNA oli päättänyt vakatoida X-Divisioonan mestaruuden. Loukkaantunut Sabin saapui itse tähän show’hun tuomaan vakatoidun mestaruuden tuomarille ja seuraamaan mestaruusottelua, jonka voittajan hän mitä luultavammin kohtaisi parannuttuaan. Amazing Red oli voittanut viime viikolla tuon ykköshaastajuusottelun, mutta hän ei voitostaan huolimatta saanut mestaruutta suoraan itselleen, vaan sen sijaan hänet pistettiin mestaruusotteluun Frankie Kazariania vastaan. Kovassa nosteessa oleva Kazarian oli ollut viimeisenä eliminoitu painija tuossa viimeviikkoisessa ykköshaastajuusottelussa, joten hänen valintansa tähän otteluun oli varsin luonteva ratkaisu. Kaksi kuukauden sisällä comebackinsa tehnyttä painijaa ottelemassa X-Divisioonan mestaruudesta, mielenkiintoista.
Voi perhana. Tässä ottelussa olisi ollut niin paljon potentiaalia, mutta jostain syystä TNA:n piti antaa tälle aikaa alle 10 minuuttia ja lopettaa homma aivan kuin seinään. Tuon heikon lopetuksen ja aivan liian lyhyen keston takia tästä jäi harmillisen heikko loppufiilis, vaikka otteluna kohtaaminen oli aivan kiistatta erinomaisen viihdyttävää painia. Oli todella kivaa nähdä pitkästä aikaa ihan oikea X-Divisioonan mestaruusottelu, jossa kaksi huippuluokan X-Divarin painijaa pistävät parastaan. Erityisesti Amazing Rediä on ollut nyt kahtena viikkona todella suuri ilo katsoa, ja tässäkin Rediltä nähtiin taas huikeita hyppyjä ulos kehästä ja muun muassa yksi todella näyttävä high flying -liike, jossa hän käytti ponnahdusalustana tiellä olleita teräsportaita. Ja vaikka Rediä on helppo ylistää, pitää antaa kiitosta myös Kazarianille, joka on viikko viikolta vakuuttavampia ja aivan ehdottomasti X-Divarin kärkikalustoa. TNA, antakaa näille kavereille aikaa se vähän päälle 15 minuuttia ja vieläpä ottelulle kunnolla pohjustettu lopetus, niin teillä on käsissänne huippuottelu. Ottelun jälkeen Kazarian hyökkäsi Chris Sabinin kimppuun, mutta Team NWA saapui pelastamaan hänet.
* * *
Tässä välissä rakenneltiin lyhyesti ensi viikon America’s X Cupia, jossa Team UK siis kohtaisi Team Mexicon. Rakentelu hoitui käytännössä niin, että David Taylorin manageroima nelikko kävi esittäytymässä sisääntulorampilla, ja Taylor promosi lyhyesti siitä, kuinka britit hoitaisivat mestaruuspokaalin itselleen ensi viikolla.
Special Enforcer: Sting
Raven vs. Abyss vs. Ron Killings vs. AJ Styles
Noniin, nyt oli illan Main Eventin aika, ja tämä oli todellakin kunnon ME-ottelu. Tämän tasoisia kohtaamisia ja rakenteluita on näkynyt TNA:ssa aivan liian vähän, mutta viimeinen kuukausi on ollut suurten kehitysaskeleiden aikaa. Tässä ottelussa oli kyse täysin puhtaasti NWA World Heavyweight -mestaruudesta, jota jokainen näistä neljästä halusi kiivaasti. Toissa viikolla Abyss oli voittanut ykköshaastajuusotteluuden, ja Ron Killings oli puolestaan hoitanut homman kotiin Contenders Gauntlet Matchissa. Molemmissa otteluissa, erityisesti Abyssin ja AJ Stylesin ykköshaastajuusottelussa, oli kuitenkin ollut omat sotkunsa, koska koko ajan pahemmin katkeroitunut (ja samalla heeliksi kääntynyt) Raven oli sekaantunut molempiin otteluihin ja esimerkiksi aiheuttanut Stylesin tappion. Raven oli katkera siitä, että hänet oli jälleen kerran sivuutettu päämestaruushaastajien valinnassa, eikä hän enää jaksanut uskoa Vince Russon lupauksiin siitä, että hänen hetkensä tulee. Raven oli myös aiheuttanut Chris Harrisille tappion mestaruusottelussa Jeff Jarrettia vastaan juuri, kun Harris oli viemässä voiton. Tuon ottelun jälkeen Vince Russo julisti, että Jarrett joutuisi puolustamaan mestaruuttaan lähitulevaisuudessa TNA-historian isoimman teräshäkin sisällä.
Haastaja oli tarkoitus ratkaista siten, että ensin ykköshaastajat Abyss (jolla oli tässä show’ssa backstagella mystinen naismanageri) ja Ron Killings kohtaisivat toisensa ja tuon ottelun voittaja kohtaisi mestaruusottelussa kusetetun Chris Harrisin lopullisessa haastajuusottelussa. Viime viikolle buukattu Abyss vs. Killings päättyi kuitenkin taas Ravenin ja Stylesin sekaantumisiin, ja niinpä lopulta tähän show’hun määrättiin ottelu kaikkien näiden neljän miehen välille. Vihdoin kaikilla oli yhtäläinen mahdollisuus mestaruusotteluun, eikä selityksille jäisi sijaa. Special enforceriksi määrättiin Sting, jotta kukaan ei voisi sotkeutua tähän koitokseen. Tämän ottelun voittaja kohtaisi kahden viikon päästä Chris Harrisin siinä ottelussa, jossa määrätään ykköshaastaja Jeff Jarrettille.
Tässäkin ottelussa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta ikävä kyllä osa niistä mahdollisuuksista käytettiin aivan väärin. Ensimmäisenä tahdon kuitenkin antaa kehuja kaikille neljälle kehään astuneelle painijalle, jotka todella tekivät tässä 10-minuuttisessa tiiviissä puristuksessa parhaansa ja pistivät kroppansa kunnolla likoon. Tämän ansiosta ottelussa nähtiin muutamia todella upeita liikkeitä ja hienoja bumppeja. Parasta työtä teki jälleen kerran AJ Styles, joka sekä lenteli ympäri areenaa että otti rajuja iskuja vastaan myyden ne vielä hienosti. Silti ajanpuute ja pieni sekavuus aiheuttivat ottelun laatuunkin sen ongelman, että tämä tuskin olisi ollut paremmin buukattunakaan yli kolmen tähden ottelu. Nyt joudun ottamaan yhden puolikkaan pois kahdesta syystä. 1) Stingin rooli enforcerina oli hoidettu älyttömän huonosti. Hän tappeli ottelun aikana ilman yhtään mitään järkevää syytä Ravenin ja Abyssin kanssa, ja sitten kun Jeff Jarrett saapui sekaantumaan otteluun, Sting ei ollut lähimaillakaan huolehtimassa enforcerin tehtävästään. 2) Lopetus oli taas typerää muka-swerweä ja turhaa ylibuukkausta, joka pistää vain vituttamaan.
* * ½
Heikompaa kuin parina edellisenä viikkona mutta edelleen ihan jees. Jatkoa odotellaan. Kehno.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 18.5.2014
No Comment