2007ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: TNA Destination X 2007

Päivämäärä: 11.3.2007

Sijainti: Orlando, Florida (Impact Zone)

Yleisömäärä: 900

Katso tapahtuma ImpactPlus-palvelussa!


Vuoden kolmas TNA-ppv oli parin edellisen vuoden tapaan Destination X, joka oli kaiketi saanut alun perin nimensä jollain tavalla X-Divisioonan ansiosta. Ainakin historian ensimmäisessä Destination X:ssä käytiin erikoinen Ultimate X Challenge -ottelu, joka poikkesi hieman normaalista Ultimate X -ottelusta ja jollaista ei ole koskaan sittemmin enää käyty. Yhtä kaikki, nyt oli jälleen Destination X:n aika, TNA oli valmiina, joten eiköhän mennä suoraan asiaan. Selostajina tietenkin ketkäpä muut kuin DW ja Mike Tenay.

Ghetto Brawl Match

LAX vs. Team 3D

En oikeasti tiedä, mitä uutta tässä LAX:n ja Team 3D:n välisessä feudissa on tapahtunut. Jos saan veikata, sanon, että ei mitään, koska mitään uutta ei ainakaan meille katsojille kerrottu. LAX ja Team 3D vihaavat edelleen toisiaan, ja LAX:llä on edelleen apunaan kokonainen latinojengi, jota etunenässä edustavat heinän managerinsa Konnan ja LAX:n vanha jäsen Machete, joka oli alkuvuodesta tehnyt paluun TNA:han ja alkanut taas pyöriä LAX:n kanssa erityisesti Konnanin apurina. Machetea ei tosin kutsuttu millään nimellä ollenkaan, ja hän aina peitti kasvonsa huivilla, mutta yhtä kaikki hän oli mukana jengissä. Ja ilmeisesti siis sen verran uutta on tapahtunut, että LAX oli onnistunut myös suututtamaan Devonin oppi-isän Johnny Rodzin ja joukon muitakin Devonin sukulaisia, koska ilmeisesti jossain Impactissa oli jo nähty hetki, jossa koko LAX ja latinojengi ottivat yhteen Team 3D:n, Rodzin ja Devonin veljien kanssa. Niin ja mikä parasta, LAX oli siis edelleen mestarijoukkue, mutta tämä oli jo TOINEN PPV PERÄKKÄIN, jossa nämä joukkueet painivat toisiaan vastaan non title -ottelussa, eikä katsojille selitetty syytä tähän mitenkään. Ottelumuotona oli Ghetto Brawl, eli perus Street Fight sillä erotuksella, että ottelu saattoi päättyä myös siihen, että laittaa vastustajan pöydästä lävitse.

TNA päätti tässä ottelussa tehdä buukkauksen osalta kyllä kaikkensa, etten vain viihtyisi liikaa tätä katsoessa. Jos siis kaikki typerät sekaantumiset ja muut idiotismit olisi leikattu tästä ottelusta pois, tämä olisi ollut oikein solidi kolmen tähden HC-mäiskintä, jossa Team 3D ja LAX pääsivät vihdoin näyttämään hyvää osaamistaan. Ikävä kyllä tietenkin kun ottelu oli kulkenut noin 10 minuutin ajan oikein mallikkaasti, hommaa piti ensin sotkea tuomalla kehään kuuden hengen ”Latino Nation”, joka alkoi hakata Team 3D:tä. Tämä jengimyllytys olisi vielä jotenkuten mennyt, mutta sitten yhtäkkiä kehään juoksi LÄHES VITTU 70-VUOTIAS ELÄKÖITYNYT PAINIJA JOHNNY RODZ, JOKA PISTI KOKO VITUN LATINO NATIONIN NIPPUUN. Mitä? Mitä? Johnny Rodz oli siis Devonin oppi-isä, ja siksi hän teki tässä ottelussa esiintymisensä, mutta millä VITUN logiikalla hän oikein pystyi pieksemään koko latinojengin, kun latinojengi oli juuri sitä ennen piessyt molemmat Team 3D:n jäsenet? No sitten LAX palasi myös kehään, ja myllytti Rodzin, ja edes jotain uskottavuutta saatiin säilytettyä, minkä jälkeen kehään juoksi kuusi Devonin ”veljeä”, ja lopulta nämä kaikki ylimääräiset tyypit aloittivat joukkotappelun ja lähtivät kehästä. Tämän jälkeen LAX ja 3D jatkoivat HC-mähinäänsä, ja aloin jo päästä uudestaan tunnelmaan, kun jostain minulle täysin mysteeriksi jääneestä syystä ALEX SHELLEY ilmestyi ringsidelle, sekaantui otteluun ja aiheutti matsille totaalipaskan lopetuksen. Mitä vittua? Kuka tätä paskaa buukkaa? Ai niin, kyllähän minä siihen tiedän vastauksen. Paskalla buukkauksella tämä jäi vain ”ihan hyväksi”, enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia.

* * ½

Double Bullrope Match

James Storm & Jackie Moore vs. Petey Williams & Gail Kim

Myöskään tässä feudissa ei ollut tapahtunut minkäänlaista kehitystä sitten Against All Oddsin. Petey Williams puolusti edelleen Chris Harrisin tai Gail Kimin tai ties kenen kunniaa, ja James Storm oli edelleen kusipäinen mulkku, jonka mielestä oli täysin Chris Harrisin syytä, että America’s Most Wantedille oli käynyt miten oli käynyt. Stormin apuna oli Jackie Moore ja Williamsin apuna AMW:n entinen manageri Gail Kim. Tällä kertaa ottelumuoto oli Double Bullrope -ottelu, mikä tarkoitti sitä, että Moore ja Kim olivat sidottuina toisiina lehmiköydellä, samoin kuin Storm ja Williams. Muuten ottelu oli perus No DQ -ottelu.

En voi sille mitään, mutta tämä feudi ja tämän feudin ottelut eivät ole missään vaiheessa kiinnostaneet minua. Samoin kuin Against All Oddsissa, tässäkin ppv:ssä tämä ottelu tuntui alusta loppuun vähän väkinäiseltä, eikä kenelläkään nelikosta ollut keskenään minkäänlaista kemiaa. Gail Kim on kiinnostava painija, mutta tässä matsissa hänet oli taas pantu lähes koko ottelun ajaksi ringsidelle tekemään ei-oikeastaan-yhtään-mitään Jackie Mooren kanssa. Petey Williamsin ja James Stormin paini on puolestaan ihan ok -tasoista mäiskettä, mutta se ei vain sytytä millään tavalla. Siitä puuttuu kaikki jännitys ja kiinnostavuus. Kun tähän ynnätään se, että ottelun lopetus oli taas typerä, niin eipä tästä jäänyt käteen kuin sellainen ihan ok -matsi. Toivottavasti tämä feudi olisi nyt vihdoin ohi.

* *

Crossface Chickenwing Match

Austin Starr vs. Senshi

Myös tämä Austin Starrin ja Senshin välinen feud oli jatkunut entisestään Against All Oddsin jälkeen. Kummallisesti kuvioon oli sekoittunut entistä enemmän myös Mr. Backlund, jonka kanssa varsinkin Starrilla oli pahoja erimielisyyksiä, koska Backlundin mielestä Starr ei kunnioittanut häntä tarpeeksi. Se oli toki täysin totta, koska Starr ei kunnioittanut ylipäänsä ketään ollenkaan. Starr oli edelleen sitä mieltä, että hän on paljon parempi X-Divisioonan painija kuin Senshi, ja hän oli valmis osoittamaan sen uusintaottelussa. Tällä kertaa matsi tosin käytiin Backlundin vaikutuksen vuoksi Crossface Chickenwing -otteluna, eli matsi päättyisi siihen, kun toinen saisi vastustajansa luovuttamaan Backlundin lopetusliikkeeseen.

”Are you ready for another return match from Against All Odds”, Mike Tenay hehkutti ennen tämän matsin alkamista niin kuin se olisi hyvä asia. Mutta kieltämättä tässä tapauksessa kyseessä oli oikeasti hyvä uutinen, koska tällä kertaa Starr ja Senshi vetivät varsin kovan ottelun – toisin kuin Against All Oddsissa. AAO:ssa kaksikon ottelu ei tuntunut oikein missään vaiheessa lähtevän käyntiin, ja lopputuloksena oli valjuhko X-Divisioonan tv-tasoinen ottelu. Tällä kertaa Senshillä ja Starrilla oli työsaappaat kunnolla jalassa, molemmat väläyttivät parasta osaamistaan ja tarjoilivat näyttäviä liikkeitä. Matsi myös kesti tarpeeksi kauan, sen tarina toimi hyvin eikä sitä ollut pilattu turhilla sekaantumisilla. Backlundin roolikin ringsidellä pysyi sopivan maltillisena. Niinpa kokonaistuloksena oli hieno X-Divisioonan matsi. Ei nyt mikään klassikko, mutta juuri tällaisiin TNA:lla pitäisi olla kyllä eväät koko ajan.

* * * ½

Tag Team Match

Voodoo Kin Mafia vs. The Heartbreakers

Voi jumalan pyssyt sentään. Tämä kovaa vauhtia vuoden huonoimman feudin titteliä tavoitteleva kuvio jatkui tällä kertaa tällaisella ottelulla, kun Christy Hemme oli etukläteen julistanut tuovansa Destination X:ään yllätysjoukkueen, joka kohtaisi ottelussa Kip Jamesin ja tämän joukkueparin BG Jamesin. Kyse oli siis edelleen vanhasta kunnon miehet vastaan naiset -kuviosta, joka oli alkanut siitä, kun Kip James oli tehnyt Hemmelle selväksi, että naisen paikka on keittiössä eikä painikehässä. Kräh kräh. Nyt Hemme saapui kehään valmiina esittelemään joukkueensa, mutta VKM keskeytti hänet, ja Kip James saapui kehään haukkumaan Hemmeä ja heittämään niin törkeän sovinistista läppää, että edes TNA:n yleisö vuonna 2007 ei kehdannut enää popata sille. Sen sijaan yleisö jopa vähän lämpeni, kun Hemme käski Jamesin pitää turpansa kiinni ja sanoi, että Kip on heittänyt nuo samat jutut kerrasta toiseen. Sitten yleisön lämpeneminen kuitenkin kuoli, kun Hemme alkoi vittuilla myös BG Jamesille, joka oli ollut koko ajan vain hiljaa ja vaikuttanut enemmänkin häpeävänsä ystävänsä juttuja. No, lopulta sanailu päättyi siihen, kun Hemme esitteli yllätysjoukkueen, joka oli… HEARTBREAKERS! Kyllä vain, WWE:ssä vuonna 2005 Hear Throbs -nimellä paininut, sittemmin kenkää saanut ja indyihin siirtynyt kaksikko teki nyt TNA-debyyttinsä. TNA:ssa heidän nimensä olivat Antonio Thomas ja Romeo Roselli (WWE:ssä vain Antonio ja Romeo), ja joukkueen nimi oli Heartbreakers. Todella ärsyttävältä ja kusipäiseltä vaikuttava Heartbreakers-kaksikko loikki nopeasti kehään ja oli valmis kohtaamaan VKM:n.

Huh, olipas turha joukkueottelu. Erityisen turhan tästä teki se, että matsia katsoessa ei ollut hajuakaan, ketä oikein pitäisi kannattaa. VKM koostui yhdestä naisia haukkuvasta kusipäisestä mulkusta ja yhdestä hälläväliä-tyypistä. Toki vuonna 2007 oli vielä hirveän hauskaa nauraa sille, kun Kip James haukkui naisia, mutta ilmeisesti nyt Jamesin läpät olivat alkaneet kyllästyttää fanejakin, koska ennen matsia nähdyssä promossa Jamesin naisvihamieliset läpät eivät enää saaneet kunnon reaktioita. Sen sijaan Christy Hemme keräsi jopa kohtuulliset popit, ja Hemmen tapa ohittaa Jamesin vittuilut ”samana vanhana paskana” tuntui toimivan yleisölle varsin hyvin. Hemme olisi siis vihdoin voinut olla tämän feudin kunnon face, mutta ikävä kyllä hänen yllätysjoukkueensa oli kaksi WWE:n irtisanomaa täysin yhdentekevää kaveria, jota kukaan TNA:n faneista ei halunnut nähdä kehässä. Niinpä yleisö kääntyi saman tien Heartbreakerseja vastaan muttei oikein ollut kunnolla VKM:n puolellakaan. Lopputuloksena oli täysin yhdentekevä, tylsä ja huono ottelu, jota ei todellakaan parantanut Christy Hemmen ja VKM:n uuden apulaisen Lance Hoytin sekaantumiset matsiin. Samoin ottelua eivät myöskään parantaneet Heartbreakersien botchailut ottelun aikana. BG James ja Kip James toki hoitivat konkarin elkein tästä matsista sen, minkä osasivat, joten ei tämä ihan täyttä paskaa ollut, mutta huono ottelu silti. Loppuisipa tämä feudi jo.

*

TNA X Division Championship
2 out of 3 Falls Match

Chris Sabin (c) vs. Jerry Lynn

Illan ensimmäinen mestaruusottelu oli X-Divarin mestaruusottelu niiden kahden välillä, jotka olivat feudanneet vyöstä koko tämän vuoden ajan. Konkari Jerry Lynn sai siis nyt vielä yhden mahdollisuuden voittaa mestaruuden huijaavalta ja pelkurimaiselta Chris Sabinilta, ja jotta minkäänlaista jossiteltavaa ei ottelun jälkeen jäisi, käytäisiin tämä matsi 2 out of 3 Falls -säännöillä. Ottelun voittaja ja kiistaton X-Divarin mestari olisi siis se, joka saisi ensin kaksi ratkaisusuoritusta. Minkään hypemateriaalin perusteella tässä Sabinin ja Lynnin välisessä feudissa ei ollut viime viikkoina tapahtunut mitään uutta, vaan kyse oli edelleen samasta mestari vastaan oppipoika -väännöstä.

Äh, niin vain jäi edelleen pettymykseksi näiden kahden välinen ottelu. Tällä kertaa ehdin jo elätellä toivoa, että luvassa olisi hieno tai jopa loistava X-Divisioonan ottelu, koska matsi alkoi erittäin hyvin ja ensimmäiseen ratkaisusuoritukseen (tarkalleen ottaeen ensimmäisen ratkaisusuorituksen jälkeiseen ensimmäiseen spottiin) asti matsi tuntui etenevän kuin tunnin juna. Sitten tapahtui kuitenkin sama asia, mikä on tapahtunut aiemminkin Sabinin ja Lynnin välisissä kohtaamisessa: sitä tarvittavaa vitosvaihdetta ei vain saatu silmään, ottelu ei oikein noussut seuraavalle tasolle ja kokonaisfiilikseksi jäi vähän pettymys. Jotenkin odotti koko ajan enemmän, mutta sitä ei vain ollut tarjolla. Hyvä ottelu tämä siis ehdottomasti oli, mutta se nyt on mielestäni ihan itsestäänselvyys X-Divisioonan otteluissa. Ehkä Lynn ja Sabin eivät vain sitten olleet sellainen ottelupari, joka saisi toisistaan enemmän irti. On siis aika siirtyä uusiin kuvioihin. Ja niin varmasti onkin, koska ottelun jälkeen Christopher Daniels teki paluunsa kahden kuukauden poissaolonsa jälkeen ja hyökkäsi molempien kehässä olevien painijoiden kimppuun. Daniels oli poissaolonsa aikana kasvattanut parran ja hankkinut toisen silmänsä ympärille ”tatuoinnin”, mikä teki kieltämättä Danielsin lookista heti paljon uskottavamman.

* * *

Elevation X Match

Rhino vs. AJ Styles

Niin, tämäkin feud jatkui yhä, ja itse vihanpidossa ei ollut tapahtunut mitään uutta. Sen sijaan uutta oli se, minkälaisessa ottelussa nilkkimäinen AJ Styles ja rehti sekä rehellinen Rhino kohtaisivat nyt ottelussa, jonka pitäisi vihdoin ja viimein olla viimeinen näiden kahden kesken nähtävä välienselvittely. Kyseessä oli nimittäin varsinkin Smarksiden Booked By -fanifiktiota seuranneille tuttu Elevation X -ottelumuoto, jonka kanssa Rhinolla on kyseenalainen historia. Ei mennä siihen sen enempää tässä kohtaa, koska tuo historia spoilaisi samalla ottelun lopputuloksen. Elevation X oli siis vähän kuin mukaelma Ultimate X -ottelusta paitsi ettei sinne päinkään. Kehän ympärillä oli kyllä samanlainen X-muotoinen rakennelma kuin Ultimate X ottelussa, mutta Elevation X:ssä tuo X-muotoinen rakennelma ei ollut tehty köysistä vaan teräksestä. Lisäksi tässä tuo X oli vielä korkeammalla, ja ottelun idea oli siis se, että painijat kiipeäisivät tuon teräksisen X-rakennelman päälle. Ottelun voittaisi se, joka saisi ensin tiputettua vastustajansa X-rakennelman päältä kehään. Ennemminkin tämä oli siis mukaelma erityisesti 1980-luvulla suosituista Scaffold-otteluista, jotka olivat lähes aina aidosti hyvin vaarallisia ja painilliselta anniltaan hyvin köykäisiä. Tätä matsia oli kuitenkin markkinoitu sillä, että Rhinon ja Stylesin feud oli mennyt niin henkilökohtaiseksi, että ratkaisuksi oli keksitty vain tämä täysin uusi ottelumuoto. Styles oli ottelumuodon takana, koska Styles oli ollut ennenkin luomassa TNA:lle sen signatureksi muodostuneita erikoisotteluita, kuten King of the Mountainia ja Ultimate X:ää.

Huh, pakko antaa TNA:lle pisteet siitä, että Elevation X -rakennelma näytti oikeasti hurjalta ja pelottavalta. Arvosanansa tämä ottelu saakin pitkälti tuon hyvin luodun tunnelman ansiosta, koska painillisestihan tämä ottelu oli (kuten arvata saattaa) tylsähkö. Kiinnostaa, olivatko Rhinon vaaralliselta näyttäneet horjahdukset rakennelmaan kiipeämisen vaiheessa tarkoituksellisia vai ihan oikeita vaaratilanteita. Näytti nimittäin siltä, että Rhino aidosti pelkäsi rakennelman päällä olemista. Joko War Machine osasi näytellä hienosti tai sitten pelko oli aitoa. En ihmettelisi jälkimmäistä, koska en minäkään tuollaisen X-rakennelman päälle kipuaisi mistään hinnasta. Rhino ja Styles kuitenkin kipusivat ja kertoivat siellä jopa varsin toimivan tarinan. Loppujen lopuksi matsi jätti silti lähinnä ”ihan hyvä” -fiiliksen, koska vaikka lopetusspotti olikin saatu näyttämään kohtuullisen hurjalta, oli se toki painijoiden turvallisuuden vuoksi aika mieto ratkaisu, joka jättää auki sen kysymyksen, miksi tällainen ottelu kannati edes alun perin buukata. Ihan jees päätös silti Rhinon ja Stylesin feudille, mutta ei tästä jälkipolville jäänyt ihan kauheasti kerrottavaa.

* * ½

Singles Match

Scott Steiner vs. Kurt Angle

Sitten taisikin olla vuorossa illan ensimmäinen oikeasti tuore ottelupari, jos ei lasketa VKM vs. Heartbreakersia. Ja eihän sitä lasketa, koska siinä oli kyse Kip Jamesin ja Christy Hemmen välisestä feudista. Tässä oli sen sijaan nyt esillä aivan uusi feudi, jollaisia TNA ei ole kauheasti tässä alkuvuoden aikana rakennellut, vaan luottanut ennemmin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin. Kurt Angle siis haastoi Christian Cagen NWA World Heavyweight -mestaruudesta Against All Oddsissa, muttei onnistunut voittamaan vyötä, ja yksi syy siihen oli se, että Cage oli palkannut ylimääräiseksi avukseen Scott Steinerin, joka halusi estää Anglea nousemasta NWA World Heavyweight -mestariksi. Vasta AAO:n jälkeen selvisi, että Steinerilla oli tähän toimintaan ensisijaisesti itsekkäät syyt. Steiner oli nimittäin raivoissaan Anglelle siitä, että Angle oli vienyt ”hänen paikkansa TNA:ssa”. Steinerin mukaan hänellä oli käynnissä rahakkaat sopimusneuvottelut TNA:n kanssa, kunnes ne oli yhtäkkiä katkaistu, ja pian sen jälkeen Steiner sai tietää, että TNA oli palkannut Anglen. Tämän takia Steiner oli loppukesästä lähtenyt TNA:sta ja palannut vasta nyt TNA:han kostamaan Anglelle, tuhoamaan Anglen ja viemään Anglen paikan. Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan feud vietiin entistä henkilökohtaisemmelle tasolle, kun Steiner ilmoitti harrastaneensa seksiä Anglen vaimon kanssa, koska Angle itse ei riittänyt vaimolleen. Tämä on nyt näin vuonna 2019 erinäisten Karen Jarrett -tapahtumien jälkeen hieman epämiellyttävää katseltavaa, mutta minkäs me sille voimme. Yhtä kaikki, Anglen ja Steinerin feud oli hyvin henkilökohtainen, ja molemmat miehet halusivat tehdä toisistaan selvää.

Kurt Anglen ja Scott Steinerin välinen ottelu kuulostaa jollain kierolla tavalla todella hauskalta paritukselta. Ja minä olen ilmeisesti jollain tavalla sekaisin, koska kaikista muista arvostelijoista ja Impact Zonesta poiketen minä myös pidin tätä kohtuullisena otteluna. Tämä matsi on siis saanut hyvin heikkoja arvosanoja (½), ja jopa Impact Zonen yleisö chanttasi tälle ”That was weak” ottelun jälkeen, mutta minusta tämä oli aivan ok ottelu. Ymmärrän toki, että etukäteen yleisö saattoi toivoa tältä jopa hienoa matsia, koska Angle oli tähän mennessä ollut TNA-urallaan varsin liekeissä ja koska Steinerkin oli viimeisimmillä TNA-stintillään vetänyt varsin kovan brawlauksen Samoa Joen kanssa. Sellaiselle tasolle tämä ottelu ei kuitenkaan yltänyt, mutta Steiner ja Angle vetivät minun mielestäni varsin toimivan entertainment brawl -tyyppisen matsin. Ehkä olen väärässä, mutta ei minua haittaa. Yksi ottelun hurjimmista hetkistä oli, kun Steinerin Olympic Slam Anglelle näytti niin pahalta, että sen oli pakko olla jollain tavalla botchattu. Angle näytti tulleen lähes suoraan niskoilleen. Kokonaisuudessaan juuri ja juuri ihan hyvä, mutta ei sen enempää.

* * ½

Last Rites Match

Abyss vs. Sting

Tässä on myös yksi ottelu, jonka feudista en ole enää oikein ollenkaan perillä, kun TNA ei tahtonut pohjustaa sitä enää mitenkään. Abyss ja Sting olivat vain feudanneet toistensa kanssa ikuisuuden, joten oli TNA:n näkökulmasta vain luontevaa, että tuo väkivaltainen feud jatkuu edelleen. Ilmeisesti Sting oli AAO:n jälkeen tuhonnut jotenkin kokonaan Abyssin managerin James Mitchellin, koska Mitchelliä ei näkynyt nyt tässä ppv:ssä mailla eikä halmeilla ja entistä sekopäisemmän oloinen Abyss joutui nyt kohtaamaan Stingin itsekseen. Ottelumuoto oli Last Rites -ottelu, mikä käytännössä tarkoitti Casket Matchia sillä erotuksella, että tässä ottelussa arkku laskettiin keskelle kehää sitten kun painijat niin halusivat. Lisäksi ringsidelle oli tuotu hautakiviä, kynttilöitä ja muuta vastaavaa.

Jokohan vähitellen olisi saatu tarpeeksi Abyssin ja Stingin otteluista? Eipä sillä, kyllähän nämä kaksi hallitsevat HC-mäiskinnät varsin hyvin. Silti ottelupari alkaa tuntua jo aika pahasti itseään toistavalta. Tämäkin ottelu aiheutti ensisijaisesti sellaisen olon, että olin nähnyt paremman version tästä mäiskinnästä jo edellisen kuukauden HC-ottelussa, koska mitään kamalan uutta tässä ei ollut. Okei, kehässä olivat arkku ja hautakivet, joiden avulla saatiin pari näyttävää spottia, mutta ne olivatkin oikeastaan ottelun ainoat merkittävät bumpit. Sen lisäksi Sting sitten bleidasi heti ottelun alussa tosi pahasti, en ole varmaan koskaan nähnyt Stingin vuotavan sillä tavalla verta kuin tässä ottelussa. Se oli hetkittäin jopa aika pahan näköistä katseltavaa, mutta osoitti toki sen, että Sting oli erittäin omistautunut tälle ottelulle. Kokonaisuutena tämä oli hyvä HC-tappelu, mutta tykkäsin silti enemmän edellisen kuukauden mähinästä.

* * *

NWA World Heavyweight Championship

Christian Cage (c) vs. Samoa Joe

Tässä show’ssa oli etukäteen ajateltuna vain kaksi aidosti kiinnostavaa otteluparia, ja tämä oli niistä kahdesta se ehdottomasti kiinnostavampi. Christian Cage oli pitänyt NWA World Heavyweight -mestaruutta hallussaan tammikuusta lähtien, ja nyt hän joutui poikkeuksellisen kovan haastajan eteen, kun TNA:n viime vuosien suurin ilmiö Samoa Joe sai uransa ensimmäisen päämestaruusottelun. Sen Joe oli ansainnut päihittämällä Impactissa järjestetyssä Gauntlet-ottelussa muut mestaruusottelun tavoittelijat, joten nyt ikuisuudelta kestäneen hypen päätteeksi Samoa Joe pääsi vihdoin painimaan TNA:n arvokkaimmasta mestaruudesta. Voittaisiko Joe vyön, kuten monet fanit olivat toivoneet jo kauan aikaa? Vai onnistuisiko Christian vielä säilyttämään vyönsä? Tilanne näytti huonolta Cagen kannalta, koska hänen apureistaan Tomko oli painimassa Japanissa, Steiner oli kääntynyt Cagea vastaan ja Abyss oli liikuntakyvytön äskeisen ottelun jälkeen. Niinpä juuri ennen matsia Cage tuskaili backstagella, kuka häntä oikein voisi auttaa ottelussa, jolloin paikalle käveli japanilainen manageri, joka toi mukanaan legendaarisen GREAT MUTAN. Jostain syystä Great Muta oli saapunut tähän show’hun vieraaksi, ja nyt hän tuli tapaamaan Cagea ennen tämän ottelua. Cage ehdotti Mutalle yhteistyötä, koska he molemmat ovat NWA World Heavyweight -mestareita – tai no, Muta on siis entinen sellainen. Mutaa ei Cagen ehdotus kiinnostanut, vaan hän purskautti suustaan green mistin ja säikäytti Cagen pois pukuhuoneestaan ennen ottelua. Niinpä Cage joutui tulemaan tähän otteluun täysin yksin.

No niin, illan viimeinen ottelu oli sitten illan ottelu, joka pelasti tämän show’n pahemmalta nöyryytykseltä. Tähän mennessä tämä show oli tarjonnut lähinnä yhden hienon X-Divarin ottelun, pari hyvää ottelua (joista oli nähty paremmat versiot aiemmin), yhden erikoisen Elevation X:n ja muuten lähinnä tylsää kamaa. Fiilikset olivat siis varsin keskinkertaiset, mutta onneksi kehään tulivat Christian Cage ja Samoa Joe. Tämä oli nimittäin JUMALAUTA OTTELU. Christian ja Joe panivat parastaan, matsasivat lähes 20 minuuttia, kertoivat hienon tarinan ja ottivat kovia iskuja vastaan. Ja ennen kaikkea, mikä parasta: ottelussa ei ollut lähes ollenkaan sekaantumisia (jos yhtä ”Christian meinaa karata paikalta mutta X-Divarin jäsenet estävät häntä” -hetkeä ei lasketa), ja koko matsi oli buukattu täysin puhtaasti. Todella raikasta vaihtelua TNA:n normaalille päämestaruusottelusekoilulle, ja siksi tämä oli ehdottomasti huippuluokan ottelu. Semmoiset todelliset ainutlaatuiset ja tajunnanräjäyttävät hetket tästä jäivät kuitenkin puuttumaan, minkä takia tämä ei yllä neljän tähden yli. Loistava ottelu ja show’n pelastaja silti ehdottomasti.

* * * *


Main Eventiä lukuun ottamatta tämä oli kohtuullisen yhdentekevä ppv, mutta sitten taas toisaalta tässä oli sen verran paljon kuitenkin parannusta AAO:hon verrattuna, että ei tämä ihan heikko suoritus ollut. Main Event oli loistava ottelu. Samoin Starrin ja Senshin matsi oli oikeasti hieno X-Divarin ottelu. Sen lisäksi Abyss ja Sting vetivät taas hyvän HC-mähinän ja Sabin sekä Lynn takuuvarman X-Divarin ottelun. Myös Rhinon ja Stylesin ottelussa oli oma ainutlaatuisuuden tunnelmansa, vaikka painilliselta anniltaan se ei ollut huippuluokkaa. Angle vs. Steiner oli toki pienehkö pettymys, mutta ei mielestäni niin iso kuin mitä muut ovat sanoneet. Jos siis VKM vs. Heartbreakerseja ei lasketa, tämä oli kaikin puolin varsin kelpo väli-ppv ja tällaisenakin juuri ja juuri Ok:n puolelle yltävä tapahtuma.

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE No Way Out 2007

Next post

Arvio: WWE WrestleMania 23

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.