Jussi, 40, piirsi ensimmäiset showpainijansa jo 1980-luvulla, palasi vuosien tauon jälkeen sorvin ääreen ja sai huomiota Chris Jericholta
Satoja showpainijoita elämänsä aikana piirtänyt Jussi Dahlman löysi lajin jo 1980-luvulla, jolloin Jake ”The Snake” Robertsin hypnoottiset monologit tekivät vaikutuksen helsinkiläisnuoreen. Myöhemmin paini – ja piirtäminen – jäi, kunnes yllättävä yhteensattuma palautti Dahlmanin juurilleen. Nyt hänen piirustuksiaan seuraa jo yli tuhat Instagram-käyttäjää, ja jättipotti oli, kun supertähti Chris Jericho jakoi hänen piirroksensa omalla tilillään.
KULTAINEN 1980-LUKU.
Kaikki muut huutavat sekopäisesti päät punaisina kuin tomaatit, mutta Jake ”The Snake” Roberts tuijottaa kylmänviileästi kuvaputkitelevision ruudun läpi katsojaa silmiin ja puhuu rauhallisesti – hypnoottisesti.
– Se oli ihan vitun pelottavaa silloin pentuna, naurahtaa helsinkiläinen Jussi Dahlman, 40, nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.
Roberts – ja hänen hyytävä käärmeensä, Damien – luikerteli kuitenkin yhdeksi nuoren Dahlmanin suosikeista siitä huolimatta, että kylmäävä käärmemies oli pahansuopa hahmo – toisin kuin Dahlmanin ensimmäinen suosikki, periamerikkalainen kansansankari Hulk Hogan.
– Jake oli vain täysin erilainen kuin kaikki muut painijat ja muutti oman käsitykseni koko juttua kohtaan. Siihen asti olin vain odottanut, että lopettakaa se paskanjauhanta ja menkää jo kehään, mutta Roberts sai minut innostumaan promoista, ja aloin tutustua showpainiin kokonaisuutena enkä vain lihamyllynä.
Tieto oli kuitenkin kiven alla aikana, jolloin ihmiset joutuivat elämään ilman verkkoa. Dahlman itse pääsi ensi kertaa showpainin pariin silloin, kun kaapelikanavat tulivat Suomeen ja brittiläinen Sky Channel alkoi lähettää WWE:n eli silloisen World Wrestling Federationin vanhoja otteluita ohjelmistossaan.
– Tarkasti en muista, mutta ensimmäinen maksulähetys, jonka näin, taisi olla jokin SummerSlam juuri silloin kasarilla.
Sky Channelin tarjonta ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään nuoren painifanin nälkää, vaan lisää piti saada. Se, mikä tänä päivänä toteutuu kätevästi suoratoistopalveluiden välityksellä, tapahtui ennen muinoin postitse, kaiken maailman kirjepostin seassa.
– Koulukaverini tunsivat ruotsalaisia, jotka lähettivät VHS-nauhoja ympäriinsä, ja itsekin rupesin sitten treidaamaan videoita Pohjoismaissa. Helvetin hidasta se oli, ja kuvanlaatu oli usein huono, kun samalle kasetille oli kopioitu useita videoita.
Tämän harrastuksen myötä Dahlman sai myös tutustua WWF:n ulkopuoliseen showpainiin. Pohjoismaissa liikkui esimerkiksi puroresua eli japanilaista painia, ja jotkut saattoivat lähettää showpainilehtiä videopaketin ohella.
– Niistä lehdistä sain sitten tietoa muustakin kuin WWF:stä, mutta kyllä se tiedonhankinta hankalaa oli nykypäivään verrattuna, Dahlman nauraa.
Niin oli myös piirtäminen, jos piti esimerkiksi siirtää painijan polvea puolen millimetrin verran vasemmalle. Se, mikä ennen vaati pyyhekumia ja suttupaperia, käy tänä päivänä kätevästi lasson ja laitteiston avulla.
DIGITAALINEN 2010-LUKU.
Ensin nuori Dahlman katseli Jake ”The Snake” Robertsin hyytävää katsetta televisiosta, sitten omista piirustuksistaan, jotka syntyivät tussein ja värikynin 1980-luvulla. Painijoiden lisäksi Dahlman piirsi pienenä poikana intiaaneja, sotilaita ja lehmipoikia, ja siihen löytyy selitys historiasta.
– Ehkä se tuli siitä, että minun faijani oli taitava piirtäjä, ja hän piirsi kaikennäköisiä hahmoja minua huvittaakseni. Enemmän hän kyllä maalasi maisemia öljyvärein, Dahlman kertoo.
Pian koitti kuitenkin se aikakausi, jolloin paini ja piirustukset saivat tehdä tilaa muille nuoren aikuisen mielenkiinnon kohteille, kuten musiikille. Tällöin paini ja piirtäminen imeytyivät ikään kuin mustaan aukkoon, josta ne palasivat takaisin Dahlmanin elämään hieman yllättävällä tavalla noin kuusi vuotta sitten.
– Tapasin silloin eräissä illanistujaisissa uuden kaverin, ja kävi ilmi, että olimme molemmat olleet kovia painifaneja pikkupoikina ja harrastaneet tätä VHS-nauhojen lähettelyä siihen aikaan. Ken tietää, vaikka olisimme aikoinaan lähettäneet videoita toisillemme, sillä hän sattui olemaan juurikin ruotsalainen.
Kipinä sytytti vanhan kamiinan, ja Dahlman alkoi pitkästä aikaa katsella showpainia – tällä kertaa netistä. Pian lajin taika vei taas mennessään, mutta piirtäminen pysyi silti pimennossa.
– Saatoin sen pimennon aikana piirtää ehkä joitakin yksinkertaisia onnittelukortteja vanhemmilleni, mutta se oli suurin piirtein siinä.
Lopulta, kolmisen vuotta sitten, myös piirtäminen alkoi yhtä kaikki nostaa päätään. Dahlman kaivoi taas kynänsä esiin, ja ensimmäisenä showpainijana paperille ilmestyi WCW-tähti Sting.
– Alkuun vain piirtelin joihinkin vihkoihin duunimatkoillani, enkä tiedä, onko esimerkiksi se Sting tallessa enää. Se oli lähinnä sellainen ajantappokeino.
Pian Dahlman kuitenkin totesi olevansa ruosteessa. Tauko oli jättänyt jälkensä, ja piirtäminen oli ehtinyt ottaa vuosien aikana yhtä suuren harppauksen kuin showpainivideoiden levittäminen konsanaan.
– Hain silloin vinkkejä YouTubesta, ja melkein kaikki, jotka opettivat ihmisiä piirtämään, piirsivät digitaalisesti. Olin sitten sillä tavalla, että perkele, pitäisikö tuota kokeilla itsekin.
Tuo ajatus johti siihen, että Dahlman hankki tarvittavat laitteet – ja alkoi vähitellen päästä digitaaliseen piirtämiseen sisään.
– Silloin tuli vähän samankaltainen fiilis kuin pentuna aikoinaan, kun ylipäätään opetteli piirtämään. Alkoi uusi sykli, jossa opin koko ajan jotakin uutta. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän kehittyy, ja nyt pystyn tekemään puolessa tunnissa sen, mihin olisi aikaisemmin mennyt kokonainen tunti.
PAPERILTA INSTAGRAMIIN.
Tämän kirjoituksen hetkellä Dahlmanin digitaalisella taiteella on yli tuhat Instagram-seuraajaa. Kirjavan kavalkadin seasta löytyvät muun muassa Ric Flair, ”Hangman” Page ja Kenny Omega, ja uusia piirustuksia ilmestyy Instagramin virtaan jopa päivittäin.
– Jos tekee rutiininomaisen piirustuksen, niin siinä kestää noin tunti. Esimerkiksi se Omega, joka tuolla on, valmistui nimenomaan suurin piirtein tunnissa. Toki jotkin piirustukset vievät enemmän aikaa, jos painijalla on vaikkapa todella yksityiskohtaiset trikoot jaloissaan.
Yksityiskohdat tulevat kuitenkin jälkijunassa. Kaikki alkaa Dahlmanin piirustuksissa useimmiten ääriviivoista.
– Piirrän ensin jonkinmoisen tikku-ukon ja etsin hahmolle sopivan asennon ennen kuin alan keskittyä yksityiskohtiin. Siluetti on helppo luoda digitaalisesti, koska työn muokkaaminen käy nappia painamalla. Se on vain napin painallus, ja virhe on poissa.
Ohjelma, jolla Dahlman piirtää, on SketchBook Pro. Tyyli, jolla Dahlman piirtää, on sen sijaan kuin uniikki sekoitus Marvel Comicsin sarjakuvia ja amerikkalaisen Mad-huumorilehden estetiikkaa.
– En kuitenkaan tietoisesti koeta jäljitellä kenenkään tyyliä. Jännä sinänsä, että sarjakuvapiirtäjät, joita eniten ihailen, saattavat piirtää ihan erilaisia kuvia kuin minä.
Suomalaisista sarjakuvapiirtäjistä Dahlman ylistää erityisesti Petri Hiltusta. Dahlmanin oma estetiikka poikkeaa kuitenkin Hiltusen tyylistä täysin. Dahlman myös haluaa säilyttää oman estetiikkansa, sillä se pitää piirtämisen mielekkäänä.
– Olisihan piirtämisellä joskus kiva elättää itsensä vähän paremmin, mutten haluaisi, että siitä tulisi koskaan pakonomaista. Jos sitä olisi vaikkapa jonkin pelifirman konseptitaiteilija, niin siellä sanellaan aika tarkasti, mitä pitää tehdä. Sellaista en oikeastaan tahtoisi.
Intohimoa Dahlmanilla yhtä kaikki riittää. Hän piirtää päivittäin, ja päivässä voi syntyä jopa neljä valmista piirustusta. Rahaakin on joskus tullut, vaikka kyseessä on Dahlmanin mukaan lähinnä ”pakokeino arjesta”.
– Olin vastikään pari viikkoa häämatkalla Thaimaassa, ja sielläkin tuli sellainen syyhy, että pitäisi jo päästä piirtämään, Dahlman nauraa.
CHRIS JERICHO YLLÄTTI.
Nykyään Dahlman piirtää pitkälti showpainijoita, mutta mukaan mahtuu myös piirustuksia muusikoista ja Dahlmanin omista kavereista. Vireillä oli myös laajempi projekti, jossa Dahlman olisi hoitanut kuvituksen muuan jo eläköityneen brittipainijan kertomukseen.
– Hän kirjoitti tarinan, joka pohjautui osittain hänen omiin kokemuksiinsa ja oli osittain fiktiota. Alkuperäinen tarkoitus oli, että siitä olisi tullut sarjakuva-albumi, mutta hän päättikin julkaista sen kirjana. Hahmot, jotka sitä sarjakuva-albumia varten suunnittelin, ilmestynevät nyt keräilykortteina sen kirjan välissä.
Se, että moinen projekti syntyi juuri brittipainijan kanssa, ei ole sattumaa. Juuri brittipainijat ovat nimittäin löytäneet Dahlmanin taiteen ja ottaneet hänet omakseen.
– Olen saanut yllättävän paljon huomiota painijoilta, myös Yhdysvalloista. Siinä on varmaan viidakkorumpu soinut, kun painijat ovat ruvenneet seuraamaan minua ja näkemään piirustuksiani. Jotkut painijat ovat teettäneet piirustuksistani myös t-paitoja ja myyneet niitä tapahtumissa.
Suomalaisia painijoita Dahlman ei ole vielä järin paljon piirtänyt, vaikka kertookin käyvänsä FCF Wrestlingin tapahtumissa aika ajoin. Instagramista löytyy tällä hetkellä ”The Rebel” StarBuck, ja Shemeikka on toistaiseksi työn alla.
– FCF on tullut sitäkin kautta tutuksi, että Herra Tapaturma on kaverini, Dahlman kertoo.
Kotimaisen painin lisäksi Dahlman katselee erityisesti WWE:n NXT-ohjelmaa. Myös All Elite Wrestling kiinnostaa. Dahlman onkin piirtänyt kuvan The Young Bucks -joukkueesta eli Matt ja Nick Jacksonista, jotka pullistelevat lihaksiaan tuttuun tapaansa.
– Vaikeinta on piirtää jokin poikkeuksellinen asento, joka ei ole se sama vanha staattinen poseeraus. Esimerkiksi kädet voivat tuottaa hankaluuksia, jos ne pitää saada johonkin tiettyyn asentoon, ja tarkoitan nimenomaan käsiä, en käsivarsia. Myös sormet voivat olla aika hankalat.
Olennaista siinä on Dahlmanin mukaan se, missä asennossa sormet ovat. Esimerkkinä toimii yleisöä kuunteleva Hulk Hogan, joka on nostanut kätensä korvanjuureensa.
– Se ei ole mitenkään erityisen vaikea piirtää, koska siinä Hoganin sormet ovat yhdessä. Sitten taas jokin ”too sweet” voi olla hankalampi tapaus. Se on ylipäänsä vaikeaa, jos koura on jossakin tietyssä asennossa. Jos käy niin, että jokin viivan kulma on vähänkin väärä, niin se ei näytä enää luontevalta.
Se, missä Dahlman haluaisi vielä erityisesti kehittyä, on perspektiivi.
– Perspektiivi on vaikea monelle, ja luulen, etten tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä siinä, Dahlman myöntää.
Positiivista palautetta suomalaispiirtäjä on yhtä kaikki saanut. Lottovoitto oli Dahlmanin mukaan se, kun yli kolmen miljoonan Instagram-käyttäjän seuraama showpainin supertähti Chris Jericho jakoi Dahlmanin Jericho-piirroksen omalla tilillään. Tuo kuva on saanut tähän mennessä yli 21 000 tykkäystä.
– Se oli aikamoinen täyspotti, ja sain sen myötä pari sataa seuraajaa lisää.
Sitä, kuinka monta showpainijaa Dahlman on elämänsä aikana piirtänyt, hän ei osaa sanoa. Kyse on kuitenkin kolminumeroisesta luvusta – siitä Dahlman on varma.
– Tässä on yhdistynyt kaksi intohimoani, piirtäminen ja showpaini.
Seuraa Jussi Dahlmania Instagramissa ja Facebookissa. Dahlman ottaa myös tilauksia vastaan.
No Comment