HistoriaToimituksen valinta

Teksasin ruusut – Von Erichin perheen tragedia 

Vuonna 1983 Dallasin painihuuma oli kuumimmillaan. World Class Championship Wrestling (WCCW) liihotti aallonharjalla, tähtinään Von Erichin veljessarja. Kymmenen vuotta myöhemmin jäljellä oli vain savuavat rauniot ja viisi hautakiveä. Mitä tapahtui? Selvittääksemme sen, on meidän palattava alkuun.  


Jack Adkisson syntyi Jewettin Teksasissa 16. elokuuta vuonna 1929. Nuoruusvuosinaan Adkissonista kuoriutui urheilija ja saavutti menestystä yliopistossa, sekä kiekonheitossa että amerikkalaisessa jalkapallossa. Tähtäimessä vaikutti olevan ura huippu-urheilijana ja nimenomaan jalkapalloilijana. Urheilijan opiskelut Southern Methodist Universityssä kuitenkin kaatuivat rakkauden satamaan. Kesäkuussa 1950 Adkisson meni naimisiin Doris J. Smithin kanssa ja menetti stipendinsä. Tuore pari muutti Corpus Christiin, jossa Jack jatkoi opintonsa loppuun.  

 

Adkisson ei kuitenkaan koskaan pelannut NFL:ssä vaikka olikin hetken mukana Dallas Texansin harjoitusjoukkueessa palattuaan Dallasiin vuonna 1952Paikkaa ei kuitenkaan irronnut varsinaiselle jalkapallokaudelle. Samana vuonna Adkissonin perhe sai lisäystä, kun Doris synnytti avioparin esikoisen, Jack Barton Adkisson Jr:n, syyskuussa 1952. 

 

Vanhempi Jack ei luovuttanut vielä jalkapallouransa puolesta vaan suuntasi pohjoiseen Kanadaan ja hakemalla jalkapallouraa CFL:stä. Tällä matkalla, 1950 -luvun alkupuolella Edmontonissa Adkisson tapasi Stu Hartin. Hart oli lahjakas amatööripainija, joka siirtyi ammattilaiskehiin 1940-luvun lopulla ja perusti pian oman promootionsa Kanadaan. Vuosien varrella Hartista kuoriutui huippuluokan kouluttaja, jonka pahamaineisesta tyrmästä sai oppinsa moni tulevan sukupolven tähti, mukaan lukien poikansa Bret ja Owen. Jack Adkisson oli kuitenkin yksi ensimmäisistä.  

 

Jalkapalloilijasta natsisympatisoijaksi, nuori Fritz Von Erich poseeraa kuvaa varten.

Stu Hartia voidaan kiittää Von Erich -nimen keksimisestä. Adkissonista kuoriutui Hartin koulutuksessa Fritz Von Erich, ilkeä saksalaissyntyinen natsisympatisoija. Lopetusliikkeenään tuhovoimainen Iron Claw, vastustajan ohimon ympärille puristettu valtava kämmen, oli kasassa paketti, joka sai aikakauden yleisön vihat nopeasti puoleensa. Adkisson otti Von Erichin nimen omakseen ja piti sen hautaansa asti. Selvyyden vuoksi kutsumme häntä tästä eteenpäin Fritz Von Erichiksi.  

 

Fritz sai rinnalleen myös “veljen”, Waldo Von Erichin, oikealta nimeltään Walter Paul Sieberin, Hartin kanadalaisen oppilaan. Von Erichit alkoivatkin kiertää Kanadaa Hartin Stampede Wrestlingin riveissä sekä Yhdysvalloissa eri National Wrestling Alliancen alaisissa terrotorioissa. Fritz alkoi imeä itseensä oppia myös takahuoneissa, tärkeimpänä opettajanaan St. Louisin alueen promoottori Sam Muchnick. Fritz ja hänen perheensä kiersivät territoriosta toiseen 1950-luvulla. Fritz alkoi jo istuttaa siemeniä Dallasiin aloittaessaan yhteistyön legendaarisen Dallas Sportatoriumin omistajan Ed McLemoren kanssa.  

 

Myös perhe-elämä kukoisti. Doris ja Fritz saivat kaksi lasta lisää. Kevin Ross Adkisson syntyi toukokuussa 1957 ja David Alan Adkisson heinäkuussa 1958.  

 

Vuonna 1959 tragedia iski ensimmäisen kerran.  

 

Perhe asui Niegara Fallsissa asuntovaunualueella, kun Jack Jr. oli palaamassa kotiin maaliskuisena päivänä leikittyään ystäviensä kanssa. Matkallaan Jack kuitenkin päätyi lähelle avonaisia sähköjohtoja. Jack sai sähköiskun ja kaatui tajuttomana viereiseen lätäkköön.

 

Jack Adkisson Jr. hukkui tuohon lätäkköön ollessaan vasta kuusivuotias.

 

Shokki oli valtava Dorikselle sekä Fritzille. Riippuu tarinankertojasta, oliko Fritz matkalla takaisin painimasta toisessa osavaltiossa vai oliko mies kotona traagisen tapaturman sattuessa. Vielä vuosia myöhemmin Doris peilasi ajan kulumista Jackin kuolemaan, muistaen tapahtumien ajankohdat niiden etäisyydestä esikoisensa kuolemaan. Fritz hautasi tunteensa ammattiinsa, painiin.  

 

Kuukautta myöhemmin Doris oli jälleen raskaana.  

 

Kerry Gene Adkisson syntyi helmikuussa 1960. Von Erichin perhe päätti palata kotiin Teksasiin, jossa Fritz osti maata Lake Dallasin rannalta ja pystytti sinne talonsa. Doris jäi kasvattamaan lapsia kotiin, kun Fritz jatkoi elantonsa tienaamista painimalla. Tähtäimessä oli suurin palkkapussi, mikä bisneksessä oli tuolloin tarjolla. Asema NWA:n raskaan sarjan mestarina.  

 

Mutta mitä tapahtui Waldolle?  

 

Waldo jatkoi painimista itärannikolla ja päätyi painimaan Vince McMahon Sr:n omistaman WWWF:n riveissä, jopa haastaen legendaarisen Bruno Sammartinon muutamaan otteeseen. Waldo ja Fritz toimivat vielä satunnaisesti joukkueena 1960-luvulla, mutta päätyivät painimaan pääosin eri puolille maata. Waldo eläköityi lopullisesti 1970-luvun lopulla ja muutti takaisin Kanadaan ryhtyen painikouluttajaksi. Waldo eli pitkän elämän, kunnes kuoli lopulta vuonna 2009 75-vuotiaana. Mutta Waldolla tulee vielä olemaan osansa Von Erichin perheen näytelmässä.  

 

Fritz upottaa Iron Clawin Giant Baban ohimoon.

Fritz jatkoi uraansa pääosin St. Louisissa sekä Teksasissa. 1960-luvulla hän päätyi myös Japaniin taistelemaan Antonio Inokia ja Giant Babaa vastaan. Fritz voitti useita mestaruuksia, merkittävimpänä Minnesotan alueen AWA:n raskaansarjan mestaruuden vuonna 1963, mutta ei koskaan sitä suurinta. Hän ei koskaan voittanut NWA:n mestaruutta Lou Thesziltä, vaikka pääsi haastamaan sekä 1950-luvulla sekä 1960-luvulla. Syynä on pidetty pitkälti Fritzin taustaa. Fritz ei ollut amatööripainija ennen painiuraansa, eikä NWA voinut luottaa hänen, jos asiat eivät menneet kuin sovittu. Toiseksi Fritz kantoi edelleen natsisympatisoijan gimmickiä, joka ei olisi ollut hyvä keulakuva NWA:lle mestarina.  

 

Dallasissa perhe sai lisäystä läpi 1960-luvun. Michael Brett Adkisson syntyi maaliskuussa 1964 ja lapsikatraan viimeinen, Chris Barton Adkisson syyskuussa 1969. Veljekset saivat kasvaa rauhassa valtavilla tiluksilla ja leikkiä ja urheilla vapaasti. Lasten kasvaessa alkoi käydä ilmi, että Kevin, David ja Kerry olisivat kaikki seuraamassa isänsä jalanjälkiä. Isä opetti pojilleen metsästystä, moottoripyörällä ajoa sekä pystytti pihalleen kehän ja opetti poikansa painimaan jo kuusivuotiaasta lähtien. Pojat pistettiin myös huhkimaan painojen kanssa kuntosalilla, jonka Fritz oli rakentanut talonsa kellariin.  

 

Fritzin painiura ei tulisi saavuttamaan suurinta vuorenhuippua. Niinpä katseet alkoivat suuntautua omistustehtäviin. Vuonna 1966 Fritz ja Ed McLemore erkanivat Paul Boeschin omistamasta Houstonin toimistosta ja alkoivat promotoimaan tapahtumia Dallasissa. Fritz kääntyi Dallasissa face-rooliin vietettyään uransa ensimmäisen reilun vuosikymmenen heel-hahmona. Samalla viittaukset natsisympatisointiin alkoivat kadota hiljaisesti. Ainoaksi muistoksi jäi nimi Von Erich. Fritz aloitti feudin Gary Hartin (ei sukua Kanadan Harteille) ja hänen manageroimiensa painijoiden kanssa. Tuo vihollisuus tulisi kestämään seuraavat kaksikymmentä vuotta. Fritzin lisäksi Dallasin territoriossa vaikuttivat Stan StasiakinWahoo McDanielin, Jose LotharionThe Great Kabukin ja Bruiser Brodyn kaltaiset nimet.  

 

Vuonna 1969 Fritzistä tuli Dallasin toimiston ainoa omistaja McLemoren menehdyttyä sydänkohtaukseen. Nyt Fritz oli ainoa, jolla oli avaimet Dallasin Sportatoriumiin. 1970-luvulle tultaessa Fritz alkoi yhä enemmän keskittyä hommien pyörittämiseen takahuoneissa, vaikka pysyikin kehissä vielä 1980-luvun puolelle asti. Fritz sai tapahtumansa alueelliseen televisioon ja vielä silloin Big Time Wrestling -nimellä tunnettu liiga sai valtavasti silmäpareja ruudun ääreen. Painipromootio ei kuitenkaan ollut Fritzin ainoa bisnes, vaan mies omisti myös muutamia yrityksiä Dallasissa. Fritzin suunnitelma oli luoda imperiumi, tähtinään hänen omat poikansa, jotka tulisivat saavuttamaan sen, mikä jäi Fritziltä saavuttamassa: NWA:n raskaan sarjan mestaruuden. Vaati se mitä tahansa.  

 

Perhe moottoripyörien selässä 1970-luvulla.

David, Kevin ja Kerry olivat kaikki urheilijoita ja sangen menestyksekkäitä teini-ikäisinä koulujen välisissä kisoissa. Kolmikon lajeina olivat niin jalkapallo, koripallo kuin yleisurheilu. Kerry oli kiekonheittäjä, kuten myös isänsä aikoinaan. Kerry olisi halunnut kilpailla oikealla sukunimellään, mutta omien sanojensa mukaan se tuntui tavallaan pahalta ja alkoi käyttämään sukunimeä Von Erich kiekkoringissä. Kuinka paljon Fritz vaikutti tähän päätökseen? Perheen patriarkka tuntui kontrolloivan tiukasti poikiensa kehitystä. Kerryyn panostaminen kannatti pojan asettaessa juniorien maailmanennätyksen kiekonheitossa. Kerry olisi ilmeisesti päässyt edustamaan Yhdysvaltoja kiekonheitossa vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa, mutta maailmanpolitiikka astui väliin. Yli kuusikymmentä maata, mukana Yhdysvallat, päätyi boikotoimaan kisoja. Kerryn olympiaunelma mureni eikä hän saanut enää toista mahdollisuutta palata kiekkorinkiin. 

 

Tarvittiinko maailmanennätykseen ja olympiatason suorituksiin steroideja, joita Fritz alkoi tarjoamaan pojalleen jo teini-ikäisenä? 

 

Ei, ne olivat painiuraa varten.  

 

Vuosikymmeniä myöhemmin Kevin kertoi, ettei kukaan kolmikosta rakastanut painimista. Heille se oli työ tai tapa viettää aikaa ennen siirtymistään johonkin muuhun urheilulajiin.  

 

Fritz oli noussut NWA:n johtokuntaan ja jopa hetkellisesti presidentiksi. Mikä olikaan parempi asema saattaa kolme poikaansa painibisnekseen. David debytoi vuonna 1976, Kevin vuonna 1977 ja Kerry vuonna 1979. Kolmikosta kuoriutui muutaman vuoden sisään Dallasin kirkkaimmat tähdet. David alkoi kerätä huomiota myös muualla NWA:ssa taistellessaan Harley Racea vastaan St. Louisissa 1970-luvun lopulla. Big Time Wrestling muuttui lopullisesti WCCW:ksi vuonna 1982. Fritz luovutti soihdun pojilleen. Takahuoneissa Gary Hart toimi pääbuukkaajaana ja orkestroi promootion kasvun vuosia ja toimi samalla ruudussa Von Erichin perheen ikuisena vihollisena, tuoden hirviön toisensa jälkeen kohtaamaan Davidia, Kerryä ja Keviniä. Oikeassa elämässä Gary oli ollut läheinen perheen ystävä, jota pojat pitivät melkein setänään. Myös selostaja Bill Mercer, tuomari David Manning ja ex-painija Ken Mantell olivat Fritzin ystäviä ja pysyivätkin yhteyksissä perheen kanssa.  

 

Kevin, David, Fritz ja Kerry promokuvassa 1980-luvun taitteessa.

Von Erichin veljekset viettivät todellista supertähden elämää kotikaupungissaan. Naiset janosivat heidän peräänsä kaikissa World Classin tapahtumissa. He saivat kuninkaallista kohtelua kaikkialle, minne menivät. Kolmikko piti yllä puhtoista julkisivua, televisiossa ei koskaan mainittu Von Erichin poikiin naimisiinmenoa, etteivät naisfanit menettäisi toivoa Von Erichin nappaamisesta. Mutta miten käy, kun nuorilla pojilla on saatavillaan kaikkea? Nopeita autoja, kauniita naisia, bileitä, mainetta, mammonaa, alkoholia, kipulääkkeitä, huumeita… Kevinin mukaan kaikki kolme alkoivat käyttää kipulääkkeitä jo teini-iässä, syinä erinäiset urheiluvammat ja myöhemmin paini. Kahnaukset lain kanssa selvitettiin nopeasti Fritzin puhelinsoitolla. Kehässä raisu elämäntyyli ei näkynyt vielä 1980-luvun alussa.  

 

Pojat pysyivät pääosin isänsä tiukan käskyvallan alla. David, kolmikon lupaavin nimi, kuitenkin teki oman kierroksensa Yhdysvalloissa vuonna 1981. David esiintyi kertaalleen WWF:ssä ja paini sen lisäksi Floridassa, jossa hänestä tuli heel-painija. Rooli, jota hän ei olisi koskaan esittänyt kotikonnuillaan. David palasi oppimatkaltaan kesällä 1982. Kokemuksen karttumisen lisäksi Davidin nimi tarttui myös NWA:n mestaruuskomitean huulille. Muistissa olivat vielä tasokkaat koitokset Harley Racea vastaan. Pienessä osassa ei myöskään ollut mestaruusottelu Ric Flairia vastaan St. Louisissa vuonna 1981. Davidissa oli tulevaisuus.  

 

Von Erichin veljekset olivat World Classin vetonaulat, mutta yksinään he eivät tehneet liigasta yhtä aikansa kärkipaikoista. Iceman King Parsons, Kamala, Chris AdamsGino Hernandez, vanhat kasvot Bruiser Brody ja Great Kabuki sekä NWA:n mestarit Ric Flair ja Harley Race, jotka saapuivat kerta toisensa jälkeen puolustamaan mestaruutta Von Erichin veljeksiä vastaan. Myös muutama tuleva legenda ehti pistäytyä Teksasissa. Jake Roberts, Rick Rude, Mick Foley, Dingo (Ultimate) Warrior ja Shawn Michaels ehtivät piipahtaa Dallasissa 1980-luvun aikana. Mutta jokainen sankari tarvitsee arkkivihollisen. Steve Austinilla oli The Rock. Kevin Steenillä on El Generico. Tommy Dreamerilla oli Raven. Ja Von Erichin veljeksillä oli The Fabulous Freebirds

 


Michael P.S Hayes
, Terry Gordy ja Buddy Roberts olivat lyöttäytyneet yhteen Mid Southissa vuonna 1979 ja löytäneet nopeasti yhteisen sävelen. Hayes hoiti mikkipuolen, Gordy kehässä mörssäämisen ja Roberts vastustajien hyökkäysten vastaanoton. Kolmikko saapui Teksasiin vuonna 1982. Dallasin yleisö rakastui nopeasti kolmikkoon, jotka olivat hyvää pataa Von Erichin veljesten kanssa. Kaikki kuitenkin muuttui joulupäivänä 1982. Ric Flair oli kerta toisensa jälkeen säilyttänyt NWA:n mestaruuden Kerry Von Erichiä vastaan tapansa mukaan kieroin keinoin. Joulupäivänä Flairin temput olivat lopussa. Mestaruusottelu tultaisiin käymään teräshäkin sisällä ja mukana olisi toinen erikoistuomari, varmistamaan ottelun rehtiyden. Tuo mies päätettiin fanien äänestyksellä ja tuo mies oli Michael P.S Hayes. Kehän ulkopuolella ovea vartioi Terry Gordy 

 

Aiemmin illalla David Von Erich paini kahden Freebirdin kanssa ja yhdessä he voittivat World Six Man Championship –mestaruudet. David rehtinä miehenä luovutti oman vyönsä kolmannen Freebirdin Robertsin nimiin, hän kun ei ollut paikalle päässyt.  

 

Pääottelussa koko Reunion Arena kiehui täpötäytenä. Flair ja Kerry taistelivat intensiivisesti tuomareiden puuttuessa kerta toisensa Flairin metkuihin. Lopulta Flairillä keitti yli ja hän löi HayesiaHayes vastasi samalla mitalla ja tyrmäsi Flairin nyrkiniskulla. Hayes yritti kehottaa Kerryn selättämään, mutta Kerry ei tahtonut voittaa tällä tavalla. Kinastelun jälkeen Hayes päätti jättää koko ottelun taakseen ja poistua kehästä, Kerryn yrittäessä suostutella tätä jäämään. Toipunut Flair iskee polvensa Kerryn selkään, joka iskun voimasta taklaa Hayesin ulos kehästä. Gordy ja Hayes eivät näe Flairin osallisuutta, vaan luulevat että Kerry on päättänyt hyökätä heidän kimppuunsa.  

 

Niinpä Gordy iskee häkin oven Kerryn päähän ja kaksivuotisen sodan ensimmäiset laukaukset on ammuttu. Ric Flair kävelee jälleen ulos mestarina.  

 

Vuosi 1983 on World Classin paras vuosi. Kansa tulee laumoittain katsomaan Von Erichien ja Freebirdsien välistä sotaa. Joukkueiden jäsenet kohtasivat niin yksilöotteluissa kuin tulikuumissa kuuden hengen joukkueotteluissa. Kuuden miehen joukkuevyöt ovat merkittävässä roolissa vöiden vaihtaessa omistajaa puolelta toiselle. Myös muut Dallasin painijat sekaantuivat feudiin ajoittain. Vuoden aikana WCCW:n televisio-ohjelma syndikoitiin ympäri valtiota ja myös rapakon taakse Eurooppaan ja Israeliin asti. Ohjelma villitsi yleisöä ympäri maailmaa ja rahaa ropisi Von Erichien tileille.  

 

World Class oli maailman huipulla.  

 

Ja sieltä oli lyhyt matka pohjalle. 

 

 

Loppuvuodesta kehään astui myös neljäs veljes. Mike Von Erich teki debyyttinsä marraskuussa 1983 Skandor Akbaria vastaan. Mike ei kuitenkaan ollut kuten kolme vanhempaa veljeään. Vaikka julkisuudessa myös Miken vahvaa urheilutaustaa toitotettiin, oli totuus toinen. Mike ei ollut veljiensä tasoinen atleetti, eikä ollut edes halunnut nousta kehään. Hän olisi halunnut suuntautua tuotantopuolelle ja kameramieheksi. Nuoruusvuosinaan ahkera muusikko elätteli mielessään myös artistin uraa. Nämä haaveet nuori mies joutui hautaamaan, todennäköisesti Fritzin painostuksesta, ja vetämään painisaappaat jalkaan. Olihan Fritz luvannut, että hänen jokaisesta pojastaan tulee mestari. Mikella ei ollut samanlaisia lahjoja kuin veljillään ja se näkyi. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Mike asetettiin nopeasti palaseksi taistoon Freebirdsejä vastaan toimien joukkueena veljiensä kanssa.  

 

David, Mike, Kevin ja Kerry, Dallasin prinssit.

David Von Erich oli Freebirdsien lisäksi ehtinyt keskittymään myös NWA:n mestaruuden ja Ric Flairin jahtaamiseen. Huomionarvoista oli se, että David voitti juuri Flairilta NWA Missouri Heavyweight –mestaruuden St. Louisissa syyskuussa 1983. Vyötä pidettiin tietynlaisena valmistavana askeleena itse suurimman ja kauneimman, NWA:n mestaruuden voittamiseen. Joulukuussa siitä tehtiin virallista. David tapasi NWA:n hallituksen ja päätös tehtiin. David tulisi voittamaan vyön Flairilta vuonna 1984. Dallasissa ei tuhlattu aikaa, vaan kaksikon välisen ottelun rakentelu alkoi heti alkuvuodesta 1984. Flairin loukattua Mikea promossaan ja haukuttuaan hänet ala-arvoiseksi painijaksi, heitti David haasteen. Mike ja Flair kymmenen minuutin haasteessa, jos Mike ei selviä, David ei enää koskaan haasta Flairia mestaruudesta. Ottelu käytiin tammikuun lopulla ja Mike selvisi kymmenen minuuttia. Nyt David saisi päättää ajan, paikan ja stipulaation kohtaamiselle Flairin kanssa. Ottelun piti kuitenkin odottaa, sillä David oli lupautunut kiertueelle Japaniin kuukaudeksi.  

 

Näissä tunnelmissa David lähti kiertueelle All Japan Pro Wrestlingin kanssa. Ennen lähtöään David oli sairastellut ja viety ensiapuun huimauksen ja flunssaoireiden takia. Loppuvuodesta 1983 David oli myös kärsinyt vatsaoireista. Tästä huolimatta David lähti matkalle Japaniin, olivathan fanit jo maksaneet Von Erichin näkemisestä. Vaa’assa painoi varmasti, ainakin isä-Fritzin mielestä, hyvät suhteet AJPW:n omistajaan Giant Babaan sekä reissun taloudelliset hyödyt. Fritzin mukaan David oli vielä soittanut hänelle ennen lähtöään ja luvannut olevansa kunnossa paikan päällä.  

 

Helmikuun 10. päivänä Davidin hotellihuoneessa Tokiossa oli hiljaista. AJPW:n tuomari ja pääasiallinen tulkki ulkomaalaisille painijoille Joe Higuchi pyysi pääsyä huoneeseen. David ei ollut tullut paikalle kiertueen käynnistävään tapahtumaan Korakuen Halliin. David oli ollut edellisenä iltana muiden länsimaalaisten painijoiden kanssa viettämässä iltaa ja oli palannut hotellihuoneeseensa yömyöhään. Higuchi avasi oven ja löysi Davidin sängystään. Eikä David hengittänyt.  

 

David Alan Adkisson oli kuollut vain 25-vuotiaana. Dallasiin jäi suremaan vaimo Patricia.  

 

Davidin kuolema on vuosien varrella herättänyt useita teorioita. Virallisen ruumiinavauksen mukaan kuolinsyy oli ruoansulatuskanavan tulehduksesta johtunut suoliston repeämä. Perheen kertomuksien mukaanhan David oli kärsinyt vatsavaivoista kuukausia aiemmin. Alun perin myös raportoitiin, että syynä olisi ollut Japanissa ottelussa vatsaan kohdistunut potku. David ei kuitenkaan ehtinyt otella kertaakaan Japanissa tällä kiertueella. Sydänkohtauksen mahdollisuutta on myös spekuloitu. Tunnetuin teoria on luonnollisesti huumeiden yliannostus. Ric Flair ja muutamat muut ovat kertoneet, että Davidin kuolema johtui kipulääkkeiden yliannostuksesta. Kertomuksien mukaan Davidin ystävä Bruiser Brody olisi huuhtonut lääkkeet viemäriin ennen viranomaisten saapumista. Tätä emme voi tosin kuulla enää Brodyn suusta.  

 

Suru-uutinen saavutti Dallasin keskellä yötä Higuchin soittaessa tuomari David Manningille, joka välitti tiedon Fritzille ja Dorikselle. Davidin kuolema oli etusivun uutinen koko Dallasin alueella seuraavana päivänä. Nauhoitettuun World Classin jaksoon ei ehditty enää vaikuttaa. 12. päivänä esitetyssä jaksossa esitettiin vielä Davidin ja Terry Gordyn välinen ottelu. Japanissa oli AJPW:n jäsenten kesken vietetty muistotilaisuus Davidille. WCCW ehti myös järjestää muutaman televisioimattoman tapahtuman, jossa kuolemaa surtiin kymmenellä kellonsoitolla. Kevin ja Kerry eivät painineet muutamaan viikkoon perheen surressa tiluksillaan.  

 

Varsinaiset hautajaiset järjestettiin Dentonin First Baptist Churchissa 15. helmikuuta. Tilaisuus oli täpötäynnä. Tuhat ihmistä oli ahtautunut kirkkoon ja toiset kaksi tuhatta kokoontuneet pihamaalle. Useat painijat, mukaan lukien Ric Flair olivat vieraiden joukossa suremassa. Nuoret naiset itkivät lehtereillä. Kukaan ei huomannut, että Davidista myytävät valokuvat olivat kokeneet pienen hinnankorotuksen. Dallasin radiokanavia hallitsi seuraavat viikot Davidin muistoksi sävelletty kappale “Heaven Needed a Champion.” 

 


Davidin muistojakso lähetettiin muutamaa päivää myöhemmin painijoiden muistellessa Davidia televisiokameroiden edessä. Hyytävällä tavalla tämä oli prototyyppi myöhempien vuosien 
WWE:n muistojaksoista.  

 

Takahuoneissa peli NWA:n mestaruuden ympärillä alkoi kuitenkin pian. Seuraava mestari oli kuollut. Ratkaisuja oli tehtävä.  

 

Toukokuun kuudentena päivänä Texas Stadium täyttyi painikansasta WCCW:n järjestäessä ensimmäisen David Von Erich Memorial Parade of Champions -tapahtuman. Yli 30 000 ihmistä saapui paikalle katsomaan tapahtumaa, huomattava katsojaryntäys ennen kuin WWF räjähti kansallisessa suosiossa Rock n’ Wrestling –aikakauden myötä. Fritz palasi eläkkeeltä yhtä ottelua varten toimiessaan joukkueena Kerryn ja Miken kanssa vielä kerran Freebirdsejä vastaan. Illan pääottelu oli kuitenkin tunnelmallinen ja tärkein kaikista. “Modern Day Warrior” Kerry Von Erich haastoi jälleen kerran Ric Flairin NWA:n mestaruudesta. Reilua kymmentä minuuttia myöhemmin Fritzin unelma oli totta. Kerry selätti Flairin ja nousi NWA:n raskaansarjan mestariksi. Koko perhe juhli kehässä mylvivän yleisön edessä. Mestaruus oli voitettu Davidin muistoksi. 

 

Kerry nostaa NWA:n mestaruuden ilmaan Texas Stadiumilla.

Tämä hetki oli viimeinen loistokas hetki promootion historiassa. Bisnes ei koskaan nousisi tälle tasolle.  

 

Miten Kerry oli valittu mestariksi? Huhujen mukaan Fritz oli tavannut NWA:n mestaruuskomitean ja pyytänyt, anellut, vaatinut ja rukoillut, että yksi hänen pojistaan saa haltuunsa NWA:n mestaruuden, joka olisi muuten ollut Davidin. Komitea myöntyi, osittain Davidin muiston vuoksi ja osittain koska Fritz ja World Class olivat tärkeä palanen NWA:ta, etenkin WWF:n maanvalloituksen alkaessa. Kerry valittiin uskottavimman ulkonäkönsä takia, Keviniä kun pidettiin hieman karismattomana mestarin rooliin.  

 

Kahdeksantoista päivää myöhemmin Kerry menetti mestaruuden takaisin Flairille Japanissa.  

 

NWA ei pitänyt Kerryä pitkäaikaisena vaihtoehtona, sillä miehen ongelmat huumeiden kanssa olivat kohtuullisen hyvin tiedossa takahuoneissa. Toki Flair oli ahkera juomaan, mutta hän oli osoittautunut luotettavaksi mestariksi jo vuosikausien ajan. Surumielinen Kerry ymmärsi itsekin, että mestaruus ei olisi hänellä pitkään vaan huhujen mukaan kaiversi nimikirjaimensa itse vyöhön ennen viimeistä puolustusta Flairia vastaan. NWA oli vaatinut, että Kerry pudottaa vyön Flairille ennen kuin Flair kohtasi Ricky Steamboatin kuun 24. päivä.  

 

NWA:n mestaruus oli poistunut Von Erichien hallusta yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, eikä vyö tulisi koskaan palaamaan taloon.  

 

Elämän oli jatkuttava Dallasissa, kuten myös Von Erichien taiston Freebirdsejä vastaan. Mike asetettiin nopeasti Davidin saappaisiin ja hänen harteilleen kasattiin kaikki veljeltä jäänyt vastuu. Fritz ja fanit odottivat Miken täyttävän Davidin aukon, muistuttihan hän myös kasvonpiirteiltään eniten Davidia. Mutta kuten todettua, ei Mike ollut veljiensä veroinen painija. Taisto Freebirdsejä vastaan sai lopulta päätöksensä kiitospäivänä Kerryn voittaessa Hayesin Loser Leaves Town –ottelussa. Freebirds-trio jätti Teksasin taakseen ja palasi kiertämään muuta maata, mukaan lukien lyhyen reissun WWF:n riveissä. Von Erichit löysivät uudet kiistakumppanit Dynamic Duosta, Gino Hernandezista ja Chris Adamsista. Myös Gary Hart palasi tässä vaiheessa Dallasiin hetkeksi buukkausjohtoon, nostaen Adamsin ja Hernandezin osakkeita huomattavasti. Feudi oli taloudellinen menestys ja oli suuressa roolissa seuraavan vuoden ajan. Etenkin Kevinin ja Adamsin välinen taisto on jäänyt historiaan yhtenä promootion kohokohdista. 

 

Vuosi 1985 saapui rauhallisissa tunnelmissa. Toinen vuosittainen Davidin muistoksi järjestetty Parade of Champions ei ollut yhtä suuri menestys kuin vuotta aiemmin, mutta keräsi lehtereille siitä huolimatta yli 25 000 henkeä. Freebirds oli palannut jälleen Teksasiin, mutta kiista Von Erichien kanssa ei koskaan lämmennyt yhtä tulikuumaksi kuin muutamaa vuotta aiemmin. WCCW päätti myös hyödyntää maailmanlaajuista mainettaan ja lähti kiertueelle Israeliin loppukesästä 1985. Tuolla kiertueella Mike kärsi olkapäävamman, joka vaati leikkausta. Elokuun 22. päivänä olkapää leikattiin ja Mike pääsi lähtemään sairaalasta hyväkuntoisena. 

 

Kuitenkin vain muutamaa päivää myöhemmin Mike kiidätettiin sairaalaan 42 asteen kuumeessa. Olkapääleikkauksesta oli aiheutunut komplikaatioita. Mike kärsi Toxic Shock Syndromesta, hengenvaarallisesta ja harvinaisesta infektiosta. Miken paino putosi parikymmentä kiloa taudin tuhotessa hänen elimistöään. Mike taisteli hengestään eikä pystynyt kommunikoimaan muuten kuin räpyttämällä silmiään. Sairaala sai useita soittoja faneilta, jotka toivoivat Miken paranemista. Von Erichin perhe vietti päivät sairaalassa rukoillen, vaikka tohtorit eivät pitäneet Miken selviytymistä enää todennäköisenä. Fritz karjui kaikille, jotka kuuntelivat, että hänen poikansa eläisi.  

 

Ja Mike selviytyi. Fritz järjesti tiedotustilaisuuden välittömästi, kun Mike pystyi jälleen istumaan ja puhumaan.  

 

Mutta Mike ei ollut enää entisensä. 

 


Tauti ja korkea kuume olivat murjoneet myös Miken aivoja. Mike joutui elämään aivovamman kanssa lopun elämäänsä, joka vaikutti hänen puheeseensa, motoriikkaansa ja käytökseensä. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä 
Mikea alettiin hoputtaa takaisin kehään ennätysajassa.  

 

Miken toipuessa kosketuksestaan kuoleman kanssa, puuttui Fritziltä jälleen kehästä kolmas Von Erich. Faneja ei ollut varaa menettää. Niinpä loppuvuodesta 1985 ruutuun ilmestyi Lance Von Erich, poikien serkku ja Waldo Von Erichin poika.  

 

Lance ei tietenkään ollut mitään verisukua Von Ericheille. Tai edes Waldolle.  

 

William Kevin Vaughan oli syntynyt Teksasissa eikä ollut koskaan suunnitellut painijan uraa. Vaughan harrasti painonnostoa ja toimi kiinteistönvälittäjänä. Pelatessaan golfia WCCW:n tuomari David Manning tapasi Vaughanin ja ehdotti tälle painijan uraa. Vaughan päätti kokeilla hommaa. Vaughan omaksui nimen Ricky Vaughan ja siirtyi painimaan Portlandin alueelle ja oppimaan lajin salat. Paluu Teksasiin tapahtui lokakuussa 1985, kun Lance Von Erich alkoi painia Kerryn ja Kevinin rinnalla. Osaan katsojista uusi serkus upposi, osa alkoi epäillä Lancen henkilöllisyyttä alusta alkaen. Olihan Teksasissa paljon tuttuja, jotka olivat opiskelleet tai tehneet töitä hänen kanssaan.  

 

Lance Von Erich nokikkain Rick Ruden kanssa vuonna 1986.

WCCW järjesti jatkuvasti tapahtumia, jopa useita samana päivänä. Kevin ja Kerry olisi yleensä buukattu useisiin tapahtumiin päivittäin. Valitettavasti usein jompikumpi veljeksistä oli teissä tietämättömillä, juhlimassa tai muuten tuhoamassa itseään. Lance yritti pitää buukkauksistaan kiinni, mutta hänenkään kehonsa ei erityisemmin pitänyt jatkuvasta matkustamisesta. Loppuvuodesta Lance pääsi jopa ottelemaan Ric Flairia vastaan NWA:n mestaruudesta. Se jäi viimeiseksi kerraksi, kun NWA:n mestaruutta puolustettiin World Classissa. Alamäki oli vasta alussa.  

 

Vuoden 1986 tammikuussa yksi promootion suurimmista nimistä, Von Erichien tärkein kilpakumppani viimeisen reilun vuoden ajan, Gino Hernandez löydettiin kuolleena helmikuussa asunnostaan. Hernandez ei ollut saapunut paikalle kahteen tapahtumaan, jonka takia häntä lähdettiin etsimään. Hernandez ehti olla kuolleena asunnossaan muutaman päivän ajan. Vakavista huumeongelmista kärsinyt Hernandez oli kuollut kokaiinin yliannostukseen. Vasta 28-vuotias Hernandez oli juuri aloittanut juonikuvion entisen joukkueparinsa Chris Adamsin kanssa.  

 

Samoihin aikoihin Fritz riitaantui NWA:n kanssa. Jim CrockettJim Crockett Promotionsin omistaja alkoi hallita NWA:n mestaruuden kulkua ja aikoi vähentää radikaalisti kiertävän mestarin roolia. NWA ei myöskään taipunut Fritzin vaatimuksiin nostaa Kerry jälleen mestariksi. Fritz ei tätä sulattanut vaan irtautui helmikuussa NWA:n alaisuudesta, tavoitteenaan promootionsa laajentaminen kansalliseksi liigaksi, nyt kun oli päässyt pois NWA:n sateenvarjon alta. NWA:n herrasmiessopimuksen mukaan promoottorit olivat pysyneet omilla alueillaan, vaikka WCCW:n televisio-ohjelma ulottui kauas Teksasin ulkopuolelle. Rick Rude, hallitseva NWA American Heavyweight –mestari kruunattiin ensimmäiseksi World Classin maailmanmestariksi. Melkoinen muutos fanikunnalle, joille oltiin viimeiset vuosikymmenet kerrottu, että NWA:n mestaruus oli ainoa todellinen maailmanmestaruus.  

 

David Von Erich Memorial Parade of Champions järjestettiin kolmannen kerran katsojamäärien jatkaessa supistumistaan Texas Stadiumin yleisömäärän ollessa hieman yli 20 000 henkeä. Laajentumissuunnitelmat kokivat kolauksen lähes välittömästi sen jälkeen. Bill WattsMid-South territorion omistaja, suuntasi myös katseensa kansainväliseen laajentumiseen, aivan kuten WWF McMahonin käskytyksessä ja AWA Verne Gagnen komennossa. Watts uudelleennimesi promootionsa Universal Wrestling Federationiksi (UWF), haali kasaan televisiosopimukset ja käänsi katseensa Teksasiin. Watts palkkasi World Classin pitkäaikaisen buukkaajaan Ken Mantellin, Fritzin oikean käden, riveihinsä. Samalla Mantell houkutteli mukaansa paljon Dallasin avainpainijoita. UWF:n puolelle loikkasivat Freebirdit, Adams, One Man Gang, Iceman King ParsonsSkandor Akbar, John Tatum ja monet muut.  

 

Kesäkuun alussa Kerry Von Erich oli kiistattomasti WCCW:n suurin tähti. Hänen vaimonsa odotti kaksikon toista lasta. Kerry oli ajamassa moottoripyörällä kaksikaistaisella tiellä ja päätti ohittaa edellään ajaneen pakettiauton. Viereisellä kaistalla kuitenkin poliisiauto oli juuri kääntymässä vasemmalle. Kerry törmäsi kovalla vauhdilla poliisiauton takapuskuriin ja lensi pyöränsä selästä useita metrejä asfaltille. Kolarissa Von Erichin lantio meni sijoiltaan ja oikea jalka kärsi erittäin pahoja vaurioita murskaantuen vakavasti. Von Erich säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta kiidätettiin sairaalaan. Lääkärit työskentelivät parhaansa mukaan rakentaakseen Kerryn jalan takaisin kävelykuntoon, siirtäen lihaksia muualta vartalosta jalkaan. Kuntoutus tulisi kestämään pitkään.  

 

Kerry haastateltavana sairaalassa moottoripyöräkolarin jälkimainingeissa.

Mike Von Erich palasi kehään ja oli surullinen näky. Kalvennut ja keventynyt Mike ei ollut läheskään sama mies kuin muutamaa vuotta aiemmin. Koordinaatio oli kadonnut, Miken yrittäessä Dropkickia, hän saattoi laskeutua suoraan kasvoilleen. Aivovamma oli tehnyt tehtävänsä. Mike pysähtyi usein kesken ottelun, jopa kesken liikkeen, kuin unohtaen mitä oli tekemässä seuraavaksi. Mikrofonin varressakin tulos oli sama, kesken puheen Mike vaan pysähtyi ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen, puhumattakaan puheen soseutumisesta. Samalla Mike kärsi valtavista paineista “olla kuin David.” Kaikki tämä johtui muuttuneeseen käytökseen. Mike hyökkäsi kerran ensihoitajan kimppuun ollessaan sairaalassa. Kevin kertoi, että Mike hyökkäsi kerran katuvalon kimppuun turhautuneena nykytilaansa. Mike oli myös jatkuvissa kahnauksissa lain kanssa, kolaroiden autonsa ja ajautuen jatkuvasti syvemmälle masennukseen lääke- ja alkoholiaddiktion turruttamana.  

 

Miksi Mike ei voinut lopettaa painimista? Isänsä painostuksesta?  

 

Kevin ei myöskään ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa aivotärähdysten ja vanhojen polvivammojen hidastaessa menoa. Samaan aikaan kaiken kaaoksen keskellä Teksasin öljybisnes taantui merkittävästi. Alueelta katosi työpaikkoja, joka vaikutti ainakin osittain WCCW:n nopeasti katoavaan katsojakuntaan. Katsojaluvut laskivat radikaalisti koko loppuvuoden ajan eikä Fritz enää voinut yrittää maanvalloitusta yhdellä ja puolella Von Erichillä. Von Erichien puhtoinen imago oli likaantunut pysyvästi.  

 

Kerry yritti kuntouttaa jalkaansa, mutta alkoi kävellä sillä aivan liian aikaisin. 1987 alussa Kerry teki jo paluunsa kehään. Se osoittautui virheeksi. Jalka ei kestänyt ottelua vaan hajosi uudestaan. Lopulta lääkäreille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin amputoida nilkasta alaspäin. Fritz vannotti tohtorit pitämään amputoinnin salaisuutena eikä totuus Kerryn jalasta tullut yleiseen tietoisuuteen kuin vasta vuosia myöhemmin. Amputoinnin myötä Kerry ajautui vakavaan kipulääkeriippuvuuteen.  

 

Vuosi 1987 saapui bisnesmielessä synkissä tunnelmissa ja tulisi synkkenemään entisestään. Maaliskuussa häämötti WrestleMania III, WWF:n historian massiivisin tapahtuma, joka tulisi lopulta vetämään Silverdomeen noin 78 000 ihmistä. Territoriot ajautuivat yhä ahtaammalle WWF:n tiukentaessa otettaan maan painimarkkinoista. UWF oli jo nyt talousvaikeuksissa ja tulisi sulkeutumaan vuoden aikana, jolloin osa loikanneista painijoista palasi takaisin World Classiin, osa siirtyi Ken Mantellin uuteen Wild West Wrestling -organisaatioon, joka kilpaili suoraan Fritzin kanssa. Merkittävä loikkari WCCW:stä WWW:n puolelle oli Bill Mercer, World Classin ääni koko vuosikymmenen ajan. Alkuvuodesta Lance Von Erich sai tarpeekseen.  

 

Lance ajautui riitoihin Fritzin sekä World Classin toimiston kanssa palkoistaan. Hän ei missään vaiheessa ollut yhtä hyvin palkattu kuin oikeat Von Erichit ja bisneksen taantuminen teki lovea myös Lancen palkkapussiin. Lance päätti lähteä ja päätyi lopulta Ken Mantellin uuteen Wild West Wrestling -promootioon. WCCW kuitenkin omisti tavaramerkin Lance Von Erichin nimeen, joten nimi vaihtui Fabulous Lanceksi. Harvinaisessa hetkessä keväällä Fritz pesi likapyykit julkisesti televisiossa. WCCW:n televisiojaksossa Fritz kertoi julkisesti, että Lance ei ollut mitään sukua hänen perheelleen, vaan pelkkä huijari, joka oli onnistunut kiemurtelemaan sisäpiiriin. Fritz kertoi Lancen oikean nimen ja vannoi, ettei häntä enää koskaan nähtäisi tai mainittaisi lähetyksessä. 

 

Fritz paljastaa Lancen alkuperän World Classin lähetyksessä.

 

Lance jatkoi painimista vielä joitain vuosia ja muutti Etelä-Afrikkaan, jossa meni naimisiin ja perusti menestyneen varastoyrityksen. Lance kiersi vielä satunnaisissa painitapahtumissa vielä 90-luvun loppupuolella. Niiden harvojen tietojen mukaan, mitä Lancesta on olemassa, hän on elänyt onnellisen elämän päästyään irti Von Erichin nimen taakasta, viimeisimmän tiedon mukaan viettäessään eläkepäiviään Meksikossa.  

 

Mike oli ajautunut jälleen ongelmiin. Hänet pidätettiin rattijuopumuksesta ja kannabiksen hallussapidosta 12. päivä huhtikuuta. Vapauduttuaan putkasta hän hyppäsi autoonsa ja ajoi Lewisville Laken lähistölle. Siellä hän asettautui makuupussiin, joi muutaman pullon olutta ja otti yliannostuksen unilääkkeitä.  

 

Michael Brett Adkisson kuoli oman kätensä kautta 23-vuotiaana. Miken poismenoa jäi suremaan vaimo Shani 

 

Perhe löysi itsemurhaviestin samana päivänä, kun Mike katosi. Poliisi löysi ruumiin neljä päivää myöhemmin. Doris kävi tunnistamassa poikansa ruumiin. Von Erichin kuolema oli jälleen suuri uutinen alueen uutisissa. Hautajaisista ei tullut samanlaista kansanmarssia kuin kolme vuotta aiemmin Davidin kanssa. Satakunta sukulaista, ystävää ja fania saapuivat Miken muistotilaisuuteen. Mike oli ollut läheisin nuorimman veljensä, Chrisin, kanssa. Hänelle oli testamentattu Miken vanhat sukellustarvikkeet. Niiden mukana oli myös pussillinen unilääkkeitä.  

 

Fritz nimesi nopeasti toukokuun tapahtumansa David & Mike Von Erich Memorial Parade of Championsiksi. Alle 5000 ihmistä oli katsomossa.  

 

Von Erichin klaani Miken poismenon jälkeen D Magazinen artikkelissa.

Kevin oli ainoa Von Erich pystyssä ja paine alkoi käydä hänelle liian suureksi. Keväällä painiessaan joukkueottelussa Kevin menetti tajuntansa, muiden painijoiden ja katsojien kauhuksi. Ottelu keskeytettiin välittömästi tärisevän ja sinertyvän Kevinin saadessa ensiapua. Kevin kiidätettiin sairaalaan, mutta tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Kohtauksen epäiltiin johtuvan Kevinin ongelmista aivotärähdysten kanssa sekä jatkuvaa stressiä. 

 

Kerry Von Erich teki kehäpaluunsa marraskuussa 1987, noin puolitoista vuotta lähes kohtalokkaan kolarinsa jälkeen. Kerry käytti tavallista suurempaa saapasta peittääkseen proteesinsa. Yhtä noloa tapausta lukuun ottamatta (vastustaja veti Kerryn proteesin irti ottelun aikana) jalan kohtalo pysyi piilossa fanikunnan silmistä. Edes Kerryn paluu ei voinut kääntää uppoavan laivan kurssia tässä vaiheessa. Edes Freebirdsien ja monien muiden vanhojen kasvojen paluu ei auttanut. Epätoivoinen Von Erichs Over America -kiertue oli taloudellinen floppi. Kiertueen aikana Kevin ja Kerry pitivät esitelmiä huumeiden vaaroista. Ironista. Vuoden viimeisessä tapahtumassa Fritz joutui painijoiden hyökkäyksen kohteeksi Kerryn puolustaessa WCCW:n mestaruutta teräshäkissä. Ottelun jälkeen Von Erich ja hänen liittolaisensa olivat poistumassa takahuoneisiin, kun Fritz romahti lattialle. Kuuluttaja pyysi hysteeristen fanien tehdä tilaa ensihoitajille.  

 

Samana vuonna, kun Kevin oli valahtanut tajuttomaksi ja Mike tehnyt itsemurhan, myös Fritz oli kärsinyt sydänkohtauksen. Jälleen uusi tragedia… 

 

Fritz makaa kanveesissa joulupäivänä 1987.

Paitsi että Fritz ei ollut saanut sydänkohtausta. Fritz näytteli vedättääkseen katsojien tunteita ja tuodakseen lisää katseita televisioon. Se ei toiminut, vaan kuviota halveksittiin ja aivan syystä.  

 

Vuonna 1987 Fritz alkoi saada tarpeekseen promootion pyörittämisestä ja päätti myydä promootion vuoden lopussa. Ken Mantell astui takaisin kuvioihin ja osti itselleen osakkuuden World Classista, kiemurrellen takaisin liigaan, jota vastaan hän oli toiminut viimeiset vuodet. Kevin ja Kerry omistivat loppuosan. Mantell yhdisti lyhytaikaiseksi jääneen Wild West -promootionsa World Classin kanssa, tuoden jälleen vanhoja nimiä takaisin. Paitsi Lance Von Erichin. 

 

Kesällä promootion pitkäaikainen ja rakastettu vakiokasvo, Bruiser Brody murhattiin Puerto Ricossa Jose “Invader #1” Gonzalesin toimesta. Se on tarina toista artikkelia varten. Edes Brodyn paluu ei olisi enää auttanut. WWF ja JCP olivat ottaneet painibisneksen haltuun Yhdysvalloissa. Aikoinaan NWA:sta irtautuneet palaset AWA, Jerry Jarrettin CWA sekä WCCW päättivät liittoutua. Liitto kulminoitui Superclash III tapahtumaan, josta voit lukea tarkemmin täältä. Tapahtuma oli täydellinen taloudellinen pommi.  

 

Fritz ja Mantell möivät osuutensa WCCW:stä Jerry Jarrettille poikien pysyessä osaomistajina. Näin muodostui USWA, joka järjesti tapahtumiaan sekä Dallasin että Memphisin alueella. USWA onnistui jopa piristämään promootion taloudellisia lukuja, mutta ongelmat voitonjaosta Von Erichin veljesten kanssa pistivät stopin yhteistyölle. USWA vetäytyi Dallasista ja jatkoi toimintaansa muualla vielä vuosia. WCCW menetti viimeisen televisiosopimuksensa Dallasissa ja Kevin pisti lapun luukulle joulukuussa 1990.  

 

Mutta Von Erichien tarina ei ole vielä lopussa.  

 

Kerry pystyi painimaan edelleen proteesinsa kanssa ja näytti edelleen olevan elämänsä kunnossa. Niinpä Kerry siirtyi painimaan Vince McMahon nuoremman leipiin vuonna 1990. Texas Tornado sai nopeasti nostetta uralleen ja voitti Intercontinental-mestaruuden SummerSlamissa vain reilu kuukausi debyyttinsä jälkeen. Se jäikin Kerryn WWF-uran huippuhetkeksi. Tornado piti vyötä hallussaan kolmisen kuukautta ja alkoi sen jälkeen luisua alaspäin hierarkiassa. Kamppailu jatkui myös huumeongelmien kanssa. 

 


Vuonna 1990 myös veljeksistä nuorin Chris astui kehään. Toisin kuin Mike, Chris ei muuta halunnutkaan kuin seurata vanhimpien veljiensä jalanjäljissä ja tulla painitähdeksi. Chris oli nuoresta lähtien autellut takahuoneissa ja kamerahommissa sekä ajoittain esiintyen televisiossa veljiensä rinnalla juonikuvioissa. Chrisin ongelma oli kuitenkin terveys ja fysiikka. Hän oli kärsinyt vakavasta astmasta lähes koko ikänsä. Lisäksi hänen luunsa olivat erittäin hauraat ja niillä oli tapana murtua erittäin helposti. 
Edes kasvuhormonien käyttäminen ei auttanut ruumiinrakenteen vahvistamiseen. Miken itsemurha ja kaikki muu oli kuitenkin ajanut myös Chrisiä masennukseen. Hän toimi lähinnä joukkueena Kevinin kanssa, joka oli lopettelemassa uraansa loukkaantumisten vuoksi.  

 

Chris ei millään saavuttanut veljiensä tasoa eikä hänen kehonsa pysynyt kasassa. Myös nuorin Von Ericheistä oli tutustunut liian läheisesti huumeisiin. Niinpä syyskuun 12. päivä 1991 Chris veti nuppinsa sekaisin kokaiinilla sekä Valiumilla, nappasi mukaansa aseen ja käveli parin sadan metrin päähän Von Erichien kotitilasta.  

 

Chris Barton Adkisson ampui itseään päähän 21-vuotiaana.  

 

Kevin löysi veljensä kuolleena sekä viestin.  

 

“It’s nobody’s fault. I’ll be with my brothers.” 

 

Vuoden 1992 Royal Rumble jäi Kerryn viimeiseksi PPV-esiintymiseksi WWF:ssä. Ongelmat huumeiden kanssa veivät hänet muutamaan otteeseen vieroitushoitoon, mutta ennemmin tai myöhemmin Kerry palasi käyttämään aineita. Vaimo Catherine oli jo ottanut eron ja saanut kahden tyttären huoltajuuden itselleen. Samalla myös talo oli mennyt alta. Kerry jäi kiinni reseptien väärentämisestä vuoden aikana ja alkoi olla heikoilla jäillä lain kanssa, päätyen koeajalle. Seuraava kahnaus lain kanssa tietäisi matkaa kiven sisään.  

 

Samalla Fritzin ja Dorisin avioliitto mureni. Ero tuli lopulta heinäkuussa 1992 42 aviovuoden ja neljän kuolleen pojan jälkeen.  

 

Alkuvuodesta 1993 poliisit pysäyttivät Kerry Von Erichin tiellä ja löysivät hänen autostaan kokaiinia. Lisäksi tulossa oli myös reseptilääkkeiden käsittelyn oikeudenkäynti. Pahimmassa tapauksessa luvassa oli vuosia vankeutta. Kerry oli kertonut itsemurha-aikeistaan aika ajoin ystävilleen sekä veljelleen. Kukaan ei ollut uskonut, että kaikesta huolimatta myös Kerry veisi oman henkensä. Helmikuun 17. päivänä Kerry meni vierailemaan isänsä luona. Mukaan tarttui käsiase, jonka Kerry oli antanut isälleen lahjaksi muutamaa vuotta aiemmin. Kerry halasi isäänsä ja kertoi, että hänen piti mennä miettimään muutamia asioita. Kerry ajoi Von Erichin kotitiluksilla sijainneeseen metsään ja asettui istumaan puuta vasten.  

 

Kerry Gene Adkisson ampui itseään sydämeen 17.2.1993. Kerry oli 33-vuotias, vanhimpana kuollut veljes.  

 

Kevin on kertonut, että Kerry kuuli veljiensä kutsun tuonpuoleisesta ja halusi seurata heitä Kevinin anomuksista huolimatta. Kerry ei halunnut järkyttää ruumiinsa löytäjää ja ampua itseään päähän kuten Chris, vaan päätti sijoittaa yhden luodin keskelle sydäntä.  

 

Kevin paini vielä satunnaisesti palkan pitimiksi, mutta kaikki intohimo oli jo kaikonnut. Veljeksistä ainoa alkoi viettää jälleen aikaa isänsä kanssa seuraavien vuosien aikana. Dallasin painibisneksessä nähtiin muutamia yrittäjiä, mutta kukaan ei saavuttanut samanlaista menestystä kuin World Classin kultaiset vuodet.  

 

Fritz sairastui lopulta keuhkosyöpään, joka levisi etäpesäkkeiden kautta aivoihin asti. Syyskuun 10. päivänä 1997 Fritz nukkui pois rauhallisesti 68 vuoden ikäisenä.  

 

Kevin Von Erich Havaijilla vuonna 2015 dokumentissa Wrestling the Curse.

Kevin ei voinut enää pysyä Dallasissa vaan muutti perheineen Havaijille. Siellä Kevin on saanut viettää eläkepäiviään rauhassa seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan vaimonsa, neljän lapsensa sekä kahdeksan lapsenlapsensa kanssa. Doris muutti poikansa mukana Havaijille, jossa kuoli lopulta rauhassa vuonna 2015 

 

Von Erichin jäämistöjen omistajana Kevin möi lopulta oikeudet Dallasin videokirjastoon Vince McMahonille vuonna 2006. Kirjasto ulottui vain vuoteen 1988, sillä oikeudet siitä eteenpäin tuotetuille USWA aikakauden jaksoille kuuluvat IWCCW-liigalle. Kevin oli myynyt ne 1990-luvun alussa. Nykyään voit katsoa WWE Networkilta World Classin jaksoja vuodesta 1982 vuoteen 1988. Vuonna 2009 perhe valittiin WWE:n Hall of Fameen. Fritz on myös päässyt Wrestling Observerin Hall of Fameen. Dave Meltzer on myös muistanut World Classia neljällä peräkkäisellä “Most disgusting promotional tactic” -palkinnolla vuosina 1985 – 1988.  

 

Perheensä tragediasta huolimatta myös Von Erichin klaanin kolmas sukupolvi on astunut samaan kehään, joka johti niin monen nuoren miehen tuhoon. Kerryn nuorempi tytär Lacey sai sopimuksen WWE:ltä elokuussa 2007 ja suuntasi FCW:n puolelle oppimaan nuoratun neliön saloja. Pitkään ei Lacey ehtinyt Floridassa seikkailla, sillä hänen sopimuksensa purettiin jo loppuvuodesta. Muutaman vuoden indyissä pyörimisen jälkeen Lacey päätyi TNA:n riveihin loppuvuodesta 2009. Hän liittyi osaksi Beautiful People -joukkuetta Velvet Skyn ja Madison Raynen kanssa. Vuoden keikka Hogan-aikakauden TNA:ssa toi tilille yhden kauden naisten joukkuemestarina. Lacey jätti TNA:n loppuvuodesta 2011 ja piakkoin myös koko bisneksen taakseen keskittyäkseen perhe-elämään. Nykyään hän toimii vanhempainyhdistyksen johtajana Los Angelesissa.  

 

Kevin ja pojat Ross ja Marshall kehässä Israelissa.

Kevinin kaksi nuorinta lasta, Ross ja Marshall hankkivat painikoulutuksensa Harley Racelta sekä Pro Wrestling NOAH:n dojossa. Kaksikko debytoi joukkueena vuonna 2012 ja on siitä eteenpäin paininut siellä pienissä liigoissa Yhdysvalloissa ja maailmalla. Veljekset pääsivät ottelemaan TNA:n Slammiversary XII –tapahtumassa vuonna 2014 Bromansia vastaan. Teksasin yleisö ei ollut unohtanut perhettä räjähtäessään suosionosoituksiin Kevinin auttaessa poikiaan ja iskemällä kiinni legendaarisen Iron Clawin. Kevin palasi poikiensa rinnalla kehään vielä kerran Israelissa vuonna 2017. Kirjoitushetkellä näyttää kuitenkin siltä, että kukaan kolmannesta sukupolvesta ei tule kirjoittamaan nimiään historiankirjoihin samalla tavalla kuin Kevin, Kerry, Fritz, David, Mike tai Chris.  

 

Ja ehkä hyvä niin.  

 


 

Von Erichin perheen tarina on varmasti monelle tuttu. Tragediaan on varmasti törmännyt yksi, jos toinenkin innokas tiedonkerääjä. Halusin kuitenkin koota perheen historian yhden, kohtuullisen kattavan artikkelin alle myös suomeksi. Inspiraatioita tämän koostamiseen löytyi muutama. Sukelsin kuuntelemaan The Lapsed Fanin erittäin kiehtovaa podcast-sarjaa The Lamentable Tragedy of World Class, joka käy läpi saagan vaiheet vuosittain ja luo syväluotaavan katsauksen myös itse televisiojaksojen sisältöön. Siitä syntyi innoitus kertoa tarina myös suomeksi.  

 

Toisekseen, törmään aika ajoin painiaiheisilla keskustelupalstoilla tietynlaiseen välinpitämättömyyteen lajin historiasta. Johtuuko se kiinnostuksen puutteesta vai tiedon hajonneisuudesta internetin eri kolkkiin, sitä en voi sanoa. Niinpä halusin tuoda palan lajin synkkää historiaa nähtäville myös näille sivuille, joiden sisällöntuotanto sykkii vahvasti ajan sykkeessä, keskittyen usein viimeisimpiin käänteisiin. Siksi esimerkiksi Juuson tapahtuma-arviot tuovat arvokasta näkökulmaa menneisyyden haamuihin. 

 

Kiitos vielä kerran, jos jaksoit lukea loppuun asti ja matkata kanssani Von Erichin perheen tragedian lävitse.  

 

Fritz ja viisi poikaa.

 

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja. Ähisee myös Smarksiden ääniaalloilla. Viettää myös aivan liikaa aikaa painimaailman päättymättömän uutisvirran parissa. Valmiina avautumaan brittipainin tilasta kaikille kiinnostuneille.

Previous post

#MaanantainMatsi – Terry Funk vs. Jerry Lawler (1981)

Next post

King Kong Bundy on kuollut 61-vuotiaana – Von Erichin perhe kehitti hirviön, joka katsoi Hulk Hogania silmiin WrestleManiassa

1 Comment

  1. Fisu
    05.03.19 at 11:53 — Vastaa

    Mahtava!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.