JuttusarjatSmarkin sävel

Smarkin sävel – 8/2017

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.


CFO$ feat. Cody B. Ware – ”Hero’s Welcome” (2017)

Ensimmäinen kappale tulee tällä kertaa NXT:stä. Chris Hero – nykyään jälleen Kassius Ohno – palasi indykehistä takaisin NXT:hen tammikuussa vanhan ”Flatlined” -tunnarinsa tahdissa. Pian Ohno sai uuden kappaleen ”Hero’s Welcome” joka on kenenpä muunkaan kuin CFO$:n käsialaa. Mukana on myös newyorkilainen räppäri Cody Morgan Verdecias, jonka taiteilijanimi Cody B. Ware on tietysti tribuutti 80- ja 90-luvulla WWE:ssä painineelle Koko B. Warelle.

”Hero’s Welcome” ei ole ensimmäinen kerta kun CFO$ ja Cody B. Ware ovat tehneet yhdessä musiikkia WWE:lle. Yhteistyönä on syntynyt myös ”This Life” jota käytettiin SmackDownin välimusiikkina 2013, sekä ”Back to the NYC” joka oli yksi vuoden 2016 SummerSlamin teemakappaleista. Yllättäen ”Hero’s Welcome” ei ole myöskään ensimmäinen Cody B. Waren kappale jonka tahdissa Ohno nousee kehään. Ohno ja Cesaro painivat indyvuosinaan Kings of Wrestling nimisenä joukkueena, ja heidän Ring of Honorissa käyttämänsä kappale ”K.O.W. (Kings)” oli B. Waren tekosia.

Vaihto ”Flatlinedista” uuteen kappaleeseen oli mielestäni hyvä veto, sillä ”Hero’s Welcome” on huomattavasti persoonallisempi biisi kuin vanha rynkytys. ”Flatlinedin” alkuriffissä oli myös hyvin paljon samaa kuin Seth Rollinsin kappaleessa ”The Second Coming”, joten ehkäpä vaihdolla pyrittiin myös välttämään mahdollista sekaannusta. Chris Heron uudelleennimeäminen Kassius Ohnoksi on herättänyt kritiikkiä, mutta ”Oh no!” -hoilotukset istuvat hyvin kappaleen jykevän biitin päälle. Lyriikoissa ei ole mitään erikoista, vaan ne ovat melko peruskauraa vastustajien turpiin vetämisestä. Kappaleen nimi on mainio viittaus Ohnon indyuraan, ja on niin alleviivaava että pistää miettimään voiko kyseessä olla jopa jonkinlainen trollaus.


Metallica – ”Enter Sandman” (1991)

Tämän kappaleen on varmasti kuullut jokainen. Metallica löi itsensä lopullisesti läpi valtavirtaan ”mustan albumin” eli Metallican (1991) myötä, jolta ensimmäiseksi singleksi lohkaistiin ”Enter Sandman”. Singleä myytiin maailmanlaajuisesti yli 22 miljoonaa kappaletta ja se ampaisi listaykköseksi useassa maassa. Ikonisen intron ja adrenaliinit nostattavan rytminsä ansiosta kappaleesta tuli myös suosittu urheilun parissa, ja sitä on käytetty monissa lajeissa tunnelman kohottajana tai sisääntulokappaalena.

Painiskenessä kappale yhdistetään tietysti ECW:n hardcore ikoniin, The Sandmaniin. Eastern Championship Wrestlingissä Sandman esiintyi surffarina ja saapui kehään The Beach Boysin tahdissa, mutta hahmon – ja koko ECW:n – muuttuessa rankempaan suuntaan myös musiikkia oli vaihdettava. ”Enter Sandman” sopiikin Sandmanille kuin kaljatölkki otsaan.

Halusin ottaa ”Enter Sandmanin” mukaan yhden tietyn sisääntulon takia. Kyseessä on tietysti ensimmäinen ECW One Night Stand, jonka pääottelussa Sandman ja Tommy Dreamer kohtasivat The Dudley Boyzin. Täyteen ahdettu Hammerstein Ballroom sekosi täysin kun ”Enter Sandmanin” ensimmäiset soinnut kajahtivat ilmoille, ja yleisössä tuskin oli ketään joka ei olisi laulanut sydämensä kyllyydestä kappaleen mukana – Sandmanin kiskoessa kaljaa fanien keskellä tuttuun tapaansa. Harmi että WWE Networkilla ”Enter Sandman” on luultavasti lisenssien takia poistettu, ja ainoa YouTubesta löytyvä versio on laadultaan kehno.

Joka tapauksessa kyseessä on eräs parhaista yksittäisistä sisääntuloista koskaan joka nostattaa karvat pystyyn aina kun sen katselee. Kokeile vaikka itse:


Hulk Hogan and the Wrestling Boot Band – ”Hulkster in Heaven” (1995)

Tämänkertaisen Smarkin sävelen lopuksi hiljennytään kuuntelemaan illan viimeinen hidas itse Hulk Hoganin tulkitsemana. The Wrestling Boot Band oli Hulk Hoganin, Jimmy Hartin, John ”J.J.” Maguiren sekä Hoganin entisen vaimon Lindan muodostama yhtye joka julkaisi vain yhden albumin, Hulk Rules (1995). Albumilla seikkaillaan niin AOR:n, popin kuin rap rockin maailmassa, ja se onnistui nousemaan Billboardin lastenmusiikin listan top 10:een.

Vaikka kriitikoilta tulikin kuraa niskaan eikä albumi saavuttanut suurempaa menestystä on se noussut jonkinlaiseen kulttisuosioon, ollen mielenkiintoinen sivuaskel Hoganin jo muutenkin värikkäällä uralla. Kappale joka albumilta useimmin nostetaan esiin on Casio-puhaltimilla ja paatoksellisella taustalaululla kuorrutettu siirappinen slovari, ”Hulkster in Heaven”.

Ensi-istumalta voisi luulla että kyseessä on tavanomainen rakkauslaulu, mutta kappaleen taustalta löytyy surullinen tarina – ainakin Hoganin itsensä mukaan. Kappale on omistettu pienelle pojalle jonka Hogan tapasi Make-A-Wish -säätiön kautta briteissä vuonna 1992. Hogan oli järjestänyt pojalle eturivin paikan katsomaan painishow´ta, mutta oli kesken ottelun huomannut että paikka on tyhjä ja myöhemmin kuullut että poika oli ehtinyt kuolla ennen tapahtumaa. Hoganin kertomusta on kyseenalaistettu, sillä vuosiluku ja ”Hulkster in Heavenin” lyriikoissa mainittu Wembleyn areena viittaisivat kyseisen tapahtuman olleen SummerSlam 1992 jossa Hogan ei esiintynyt lainkaan.

Olipa kappaleen taustatarina sitten totta tai tarua, se ei muuta sitä totuutta että itse biisi on kiusallisen huono. Syntikalla soitetut puhaltimet saavat kokonaisuuden kuulostamaan halvalta, ja Hogan laulaa lähes yhtä huonosti kuin allekirjoittanut karaokessa. Myös Hoganin ego paistaa turhan paljon läpi sanoituksista:

I wish you were here at ring side, to cheer me on tonight
The spotlight now grows dim, and now it’s not on me

”Hulkster in Heaven” on kuitenkin vain huippu Hulk Rules -albumin muodostamasta jäävuoresta, joten jos olet rohkealla mielellä ota törmäyskurssi ja suuntaa YouTubeen josta löydät levyn kokonaisuudessaan. Brother!

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan taas ensi kuussa!

Lisää...
Ville Vuohtoniemi

Ville Vuohtoniemi

Rauha, rakkaus, showpaini.

Previous post

Arvio: Dragon Gate Kobe Pro Wrestling Festival 2017

Next post

Podcast: Kullankaivajat #2

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.