Lehmipojat ja lainsuojattomat – lajinsa viimeiset?

Kun A.J. Styles ottelee New Japan Pro Wrestlingissä, mies tuntuu kansainväliseltä supertähdeltä. Se korostuu entisestään, kun Styles lentää Japanista takaisin Pohjois-Amerikkaan ja kävelee esimerkiksi Ring of Honorin kehään – joskus jopa IWGP:n (eli NJPW:n) mestaruusvyötä kantaen. Hän on kuin lehmipoika tai seikkailija, joka on käynyt jossain ihmeellisessä maassa, niittänyt siellä mainetta ja palannut nyt takaisin kotiin. Hän on supertähti, kansainvälinen sellainen, ja villi ja vapaa kuin lainsuojaton. Jiihaa – vaan onko hän heistä viimeinen?

Triple H:n lapsi, WWE Networkilla nähtävä NXT, on mullistanut showpainin maailman. Se on kuin WWE:n oma indy-liiga, jonka kohdeyleisöksi on valittu lajin hardcore-fanit. NXT – toisin kuin WWE:n televisio-ohjelmat Raw, SmackDown jne. – ei ensisijaisesti pyri maksimoimaan katsojalukuja tai rahantekoa aggressiivisesti, vaan brändin tarkoituksena on tuottaa vaihtoehtoista show’ta sellaisille henkilöille, jotka ovat syventyneet lajin saloihin ja janoavat (heidän näkökulmastaan) parempaa painia. Se selittää NXT:n synnyttämän buumin ja brändin omintakeisen tyylin. Ei ole ihme, että yleisöt ovat hehkuttaneet NXT:tä myös päärosterin puolella; sana leviää, ja tauti tarttuu.

A.J. Stylesin hevonen hirnahtaa ja nousee takajaloilleen. Lehmipoika laskeutuu satulalta alas ja tuijottaa mietteliäänä eteensä. Hän näkee NXT:n, tuon houkuttelevan uuden kaupungin, jossa jokainen kylpee dollareissa ja naiset ovat ihania. Huhun mukaan kaupungista lähtee vieläpä rautatie WWE:hen, maailman ytimeen. Styles seisoo hetken paikoillaan, kunnes kapuaa takaisin hevosensa selkään, kääntyy ympäri ja laukkaa pois.

Sami Zayn nousi NXT:n mestariksi NXT TakeOver: R Evolutionissa.

Alkuun peli oli selvä. Eritoten NXT TakeOver: R Evolution oli ilmiö, joka teki NXT:stä showpainin oman Kanaaninmaan. Tapahtuma oli niin hyvä menestys, että Reddit-verkkosivuston intohimoinen Squared Circle -yhteisö jopa lähetti Triple H:lle hedelmäkorin kiitokseksi show’n laadusta. Fiilis oli katossa. Miksi katsella pienemmällä budjetilla tuotettua Ring of Honoria tai jotain muuta indy-liigaa, kun NXT tarjoaa yhtä hyvää ellei jopa parempaa painia ylivoimaisesti paremmin tuotettuna? Eikö ole vain hyvä asia, että Triple H narraa lajin parhaimmiston haaviinsa ja tuo heidät meidän koteihimme WWE Networkin välityksellä?

Ensimmäinen todella merkittävä askel ei kuitenkaan ollut täydellisesti onnistunut R Evolution. Se oli Rhyno – entinen WWE-tähti ja nykyinen indy-nimi, joka ilmestyi yllättäen NXT:hen ja liittyi brändin rosteriin. Rhyno itsessään ei kuitenkaan ollut se merkittävä tekijä, vaan miehen uniikki sopimus mullisti kaiken: Triple H ei sitonut Rhynoa WWE:hen, vaan Rhyno kirjoitti avoimen kontrahdin. Rhyno sai siis luvan otella samaan aikaan NXT:ssä ja indy-liigoissa. Se ei toki teoriassa ollut mikään upouusi asia, sillä esim. Jerry ”The King” Lawler on paininut ja painii yhä indy-liigoissa WWE-sopimuksestaan huolimatta, mutta Rhynon tapaus oli erilainen. Se raivasi tien.

Rhynon jälkeen NXT:hen astui The Brian Kendrick – toinen entinen WWE-tähti ja nykyinen veteraani. Silloin fanikunta alkoi pohtia sitä, keitä muita Rhynon ja Kendrickin kaltaisia ex-tähtiä NXT:hen voisi oikein saapua. Vaan seuraavaksi paikalle käveli joku täysin toisenlainen nimi: vastikään Total Nonstop Actionista lähtenyt indy-legenda Samoa Joe, joka on edelleen kuuma nimi lähestulkoon missä tahansa, mukaan lukien Ring of Honorissa. Rhynon raivaama tie oli nyt lopullisesti raivattu, ja kansalla meni taas sormi suuhun. Miten voi olla mahdollista, että Triple H sallii Joen painia NXT:ssä ja indy-liigoissa samaan aikaan? Eihän tällainen voi käydä päinsä?

Samoa Joe luo Kevin Owensiin murhaavan katseen (NXT TakeOver: Unstoppable).

Jo silloin luuli, että showpainin maailma on mennyt sekaisin. Se sekoaminen tapahtui kuitenkin vasta sen jälkeen, kun WWE ilmoitti, että legendaarinen NJPW-painija Jushin ”Thunder” Liger tulee ottelemaan NXT:n seuraavassa erikoistapahtumassa TakeOver: Brooklyn.

Ligerin tapaus herätti lukuisia kysymyksiä mm. WWE:n ja NJPW:n väleistä, WWE:n ja ROH:n potentiaalisesta sodasta ja ennen muuta indy-painin tulevaisuudesta. NJPW – joka julkaisi WWE Networkin kaltaisen suoratoistopalvelunsa NJPW Worldin joulukuussa 2014 – on ollut viime aikoina nousussa ja halukas levittämään tuotettaan kansainvälisille markkinoille mm. Yhdysvalloissa olevan intohimoisen fanikuntansa vuoksi. Tämä halu on johtanut siihen, että NJPW on ryhtynyt yhteistyöhön useiden yhdysvaltalaisten promootioiden – kuten Ring of Honorin ja Jeff Jarrettin upouuden Global Force Wrestlingin – kanssa. Näin ollen esim. A.J. Styles ja Japanin kirkkaimmat tähdet Kazuchika Okada ja Shinsuke Nakamura ovat painineet viime aikoina ROH:n tapahtumissa.

Seuraavan kerran Okada ja Nakamura ottelevat ROH:ssa lauantaina 22. elokuuta New Yorkin Brooklynissä. Se tarkoittaa sitä, että ROH ja NXT järjestävät ison tapahtuman samassa kaupungissa samaan aikaan.

Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sotaa, jossa entiset ROH-legendat Samoa Joe ja Kevin Steen ja entinen NJPW-tähti Prince Devitt taistelevat WWE:n puolella ROH:ia ja tavallaan myös NJPW:tä vastaan.

Jushin ”Thunder” Liger ottelee NXT TakeOver: Brooklynissä. Kuva: WWE.com.

Vaan entä se Liger sitten? Kuinka NJPW:n painija voi sotia WWE:n riveissä NJPW:tä vastaan?

Liger ei ehkä ole lehmipoika, mutta lainsuojaton hän on – ja legenda. Miehen status on näet niin erityinen, että NJPW sallii hänen buukata itse itseään. Liger on siis kuin Rhyno, joka voi otella siellä sun täällä. Mutta Rhynon ja Ligerin ero on se, että Liger on paljon suurempi tähti kuin Rhyno. Liger oli yksi merkittävimmistä alemman raskaansarjan (junior heavyweight) painijoista 1990-luvulla ja on otellut ympäri maapalloa jo vuodesta 1986 saakka. Liger on paininut mm. WCW:ssä, TNA:ssa, ROH:ssa, Meksikossa, Kanadassa ja tietenkin Japanissa, ja moni fani pitää hänen omintakeista maskiaan japanilaisen painin kasvoina. Hän on siis kansainvälinen legenda, kun taas Rhynoa voi korkeintaan pitää alkuperäisen ECW:n legendana – ja NXT:n seuraava TakeOver on historiallisesti ensimmäinen kerta, kun Liger esiintyy WWE:n järjestämässä show’ssa.

Kieliikö tämä kaikki siitä, että Triple H pyrkii tukahduttamaan Ring of Honorin kasvua ja kenties jopa ROH:n ja NJPW:n välejä? Onko NXT:n tarkoituksena tehdä ROH:n faneista WWE:n faneja? Aiheuttaako NXT:n ja ROH:n välinen sota ainoastaan kitkaa ja kipinöitä niille ROH:n faneille, joita Triple H kukaties koettaa kalastaa itselleen? Onko NXT:n nousu sittenkin vain kuolemansuudelma, joka johtaa turmioon mutta jota ei voi vastustaa? Milloin fanikunta närkästyy NXT:n mahdolliseen monopoliin ja pelkää, että joku rakastettu Adam Colen tai Kyle O’Reillyn kaltainen lehmipoika ratsastaa Triple H:n syntiseen syliin? Mitä tapahtuu, jos NJPW jatkaa Yhdysvaltain valloittamista entistä nälkäisemmin ja astuu WWE:n varpaille? Syttyykö sota – ja mitä sitten seuraa?

Finn Bálor, Triple H, Kevin Owens ja Hideo Itami – 2010-luvun Kliq?

NXT on tarjonnut tähän asti jo ilmiömäistä showpainia ja käsittämättömiä yllätyksiä. Brändin taso on ollut niin korkea, että sen haittavaikutuksia on vaikea nähdä tai myöntää. Ei ole helppoa kritisoida WWE:n tuottamaa ohjelmaa, jossa Kevin Steen ja El Generico saavat feudata toisiaan vastaan, Prince Devitt (Finn Bálor) nousee mestariksi Tokiossa, Samoa Joe ilmestyy täysin yllättäen kuvioihin, Sasha Banksin ja Charlotten kaltaiset naiset muuttavat koko lajia parempaan suuntaan, PAC (Neville) painii erinomaisia matseja mm. Tyson Kiddin kanssa, KENTA (Hideo Itami) potkii vastustajistaan ilmat pihalle ja painityyli muistuttaa aika ajoin Ring of Honoria. Silmiään ei siitä huolimatta saa sulkea. Indy-liigojen ja WWE:n ulkopuolisen painin tulevaisuus on vaakalaudalla, jos NXT poimii kaikki marjat kakun päältä. Vince McMahon tappoi territoriot 1980-luvulla; en tahdo, että Triple H tekee indy-liigoille saman 2010-luvulla.

A.J. Styles, lehmipoika, ratsastaa erämaalla. Häntä seuraa kaksi muuta lehmipoikaa, The Young Bucks. He laukkaavat naureskellen Japania kohti – lainsuojattomat. NXT:n kaupungin valot näkyvät vielä kolmikon takaa, mutta valot sekoittuvat pöllyävään hiekkaan ja pimeään yöhön. He eivät tarvitse NXT:tä tai WWE:tä, sillä he ovat – ja tahtovat olla – vapaita.

Vaan vielä joskus heistä jokainen on WWE:n jäsen, ja silloin A.J. Styles tulee olemaan yhtä valtava nimi kuin ”Nature Boy” Ric Flair WWF:ssä 1990-luvun alussa – kansainvälinen supertähti ja moninkertainen maailmanmestari, joka saa paikallisen sheriffin varpailleen jo ennen kuin koskee revolveriinsa tai edes astuu kapakkaan sisään.