Raha ratkaisee

2015 oli loukkaantuneiden painijoiden osalta pahin vuosi WWE:n historiassa. Ei liene tarvetta luetella nimilistaa, joka on todella pitkä. Laji on vaarallinen ja loukkaantumisia sattuu, se on väistämätön fakta. Yhtiön toimintamallissa on silti jotain pielessä, jos vammoja ilmenee lähestulkoon viikoittain.

Tavanomaisen yksittäisen WWE-ottelun fyysinen rasitus ei ole ammattiurheilijalle erityisen kova. Kumulatiivinen eli kasautuva vaikutus ja jatkuva matkustaminen ovat puolestaan kovia rasitteita. Pieniä vammoja ei ole aikaa parannella, koska seuraavana päivänä pitää jo otella jossain toisessa kaupungissa tai jopa maassa. Lepoaikaa ei ole.

WWE:llä ei ole esim. NHL:n tai Veikkausliigan kaltaisten urheilusarjojen tavoin taukoja, vaan show jatkuu läpi vuoden. Televisiolähetysten lisäksi on live-tapahtumia (house show), joita järjestetään joka ikisenä viikkona. Tälle aikataululle on vain yksi syy – kaikkivoipa dollari. On selvää, että useampi tapahtuma tuottaa enemmän rahaa. WWE on noudattanut tuota kivenkovaa filosofiaansa Vince McMahonin koko valtakauden ajan. Siitä on myös tullut vakiintunut käytäntö, jota ei juurikaan kyseenalaisteta. Se vaan on niin. Yhtiö on käyttänyt sitä jopa markkinointistrategianaan: WWE:n fanina et joudu kärsimään kesä- tai talvitauoista, vaan näet tapahtumia ympäri vuoden.

Seth Rollins joutui luopumaan mestaruudestaan polvivamman takia viime marraskuussa. Kuva tapahtumasta Hell in a Cell 2015.

Onko tuo toimintamalli kuitenkaan edes faneille se paras mahdollinen? Väittäisin, että ei ole. Mikä tekee esimerkiksi Robert Heleniuksen nyrkkeilymatseista niin mielenkiintoisia? Se, ettei Helenius ottele joka lauantai. Tapahtumaa on saanut odottaa luoden siihen samalla jännitettä. Kun Heleniusta näkee vain harvakseltaan, niin miehen jokainen ottelu on iso tapaus. WWE:ssä ajatellaan ihan toisin. Ykköstähti Roman Reignsiä nähdään televisiossa joka viikko useaan otteeseen, ja hän kiertää myös kaikki live-tapahtumat. Ei ole mikään ongelma laittaa Reignsiä puolustamaan mestaruuttaan tasoitusottelussa paria päivää ennen maksutapahtuman isoa ottelua. Tuolla tyylillä Reignsin ”naama palaa”. Häntä näkee niin paljon, että miehen otteet alkavat toistaa itseään liikaa. Katsoja kyllästyy. Tulee yliannostus. Ymmärrän toki, että WWE:tä on ongelmallista verrata nyrkkeilyyn ja muihin kamppailu-urheilulajeihin, mutta perusidea tuolta varmaankin erottuu.

Satunnaisesti esiintyvä Brock Lesnar on täydellinen esimerkki erilaisesta tavasta käyttää painijoita. Lesnar ottelee harvoin ja pysyy näin ollen freesinä ja mielenkiintoisena. Kovassa markkinaehtoisessa maailmassa raha ratkaisee, ja on utopistista ajatella, että WWE alkaisi harventaa aikatauluaan kovinkaan paljoa. Toisaalta loukkaantuneiden lista ja yleisön kyllästyminen tähtipainijoihin on asia, johon kannattaisi reagoida. Olisiko kompromissiratkaisu se, että WWE laajentaisi reilusti painijarosteriaan? Tapahtumia pidettäisiin, mutta laajan rosterin vuoksi voitaisiin tehdä rotaatiota, joka veisi kovimman kuormituksen Reignsin kaltaisilta työjuhdilta pois. NXT:tä katsomalla on voinut huomata, että Triple H:n filosofia saattaa olla toisenlainen kuin Vince McMahonin.

Toivotaan, että tähän tulee muutos. Se olisi paras vaihtoehto niin painijoiden terveydelle kuin meille faneillekin.