KolumnitUFC

Ronda Rousey, Floyd Mayweather ja WrestleMania?

Naispuolinen UFC-supertähti Ronda Rousey väittää, että hän kykenisi voittamaan maailman parhaimpien nyrkkeilijöiden joukkoon lukeutuvan Floyd ”Money” Mayweatherin tappelussa, jossa ei ole sääntöjä. ”Nyrkkeilyottelussa Floyd voittaisi minut varmasti”, Rousey sanoo, ”mutta tappelussa voin päihittää ihan jokaisen ihmisen tältä planeetalta.”

UFC:n höyhensarjan mestari Conor McGregor on samoilla linjoilla. ”Ronda päihittäisi hänet sekunneissa”, McGregor toteaa ja perustelee sitten väitettään sillä, ettei Mayweather osaa muuta kuin nyrkkeillä. Tappelu, jossa ei ole sääntöjä, vaatii myös toisenlaisia taitoja. Rouseylta niitä taitoja löytyy, sillä nainen on ollut täysin ylivoimainen ottelija vapaaotteluorganisaatio UFC:n kehissä.

Mayweather itse ei ole innostunut Rondan letkautuksista. Kun häneltä kysyttiin vuosi sitten, voisiko Rousey todella voittaa hänet, miehen provosoiva vastaus kuului näin: ”I don’t even know who he is.” Rouseyn tuoreimpaan haastatteluun hän reagoi niin ikään provokatiivisesti. ”En ole koskaan nähnyt yhdenkään vapaaottelijan tai jonkun toisen nyrkkeilijän tienaavan 300 miljoonaa dollaria 36 minuutissa”, Mayweather tilittää. ”Kun hän [Rousey] tekee sen, hän voi soittaa minulle.”

Tunnelma on siis kiristynyt, ja hullu huhumylly jauhaa taukoamatta, mutta voisiko kaksikon tie vielä joskus todella johtaa samaan kehään samaan aikaan – vai onko loanheitto vain laskelmoitua fantasiaa, jolla myydään lehtiä ja tehdään Rouseysta ja Mayweatherista elämää suurempia hahmoja, legendoja?

 

rousey

The Rock ja Ronda Rousey vierailivat WrestleMania 31:ssä 29.3.2015.

 

Ronda Rouseyn ja Floyd Mayweatherin matsi tuntuu kiehtovalta ajatukselta siksi, että se on sidoksissa ikiaikaiseen tarinaan, jota on kerrottu jo vuosituhansien ajan ja joka on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Mies on alistanut naista muinaisista ajoista lähtien, ja naista on pidetty miestä heikompana sukupuolena. Tämä tarina ajautuisi äärimmäiseen kliimaksiin, jos Ronda Rousey (nainen) voittaisi Floyd Mayweatherin (miehen) tappelussa. Se olisi suurenmoinen osoitus tasa-arvosta ja siitä, ettei sukupuoli määrittele ihmistä. Voitto olisi kuin Neil Armstrongin askel Kuun pinnalla – valtava harppaus ihmiskunnalle.

Toisaalta kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Minkälainen olo syntyisi siitä, jos Mayweather (mies) tinttaisi Rouseylta (naiselta) tajun kankaalle ja osoittaisi siten olevansa parempi ottelija? Mitä hyvää Mayweatherin voitto todistaisi? Syntyisikö siitä ainoastaan synkempi sovinistien ja feministien välinen sota, joka kiristäisi miehen ja naisen suhdetta ja sukupuolten välisiä stereotypioita entisestään? Mayweather paitsi päihittäisi Rouseyn myös todistaisi sen, että nainen oli väärässä väittäessään olevansa kykeneväinen voittamaan miehen. Se olisi Mayweatherin voiton implisiittinen sanoma, joka heijastuisi automaattisesti naisten yhteiskunnalliseen asemaan.

Ottelu olisi siis eittämättä melkeinpä myyttinen matsi ja rutkasti isompi ilmiö kuin vain kahden urheilijan välinen taisto. Kehätoiminta olisi toki urheilua (äärimmäisen mielenkiintoista sellaista), mutta sen sanoma ja tarina kuin raamatullista kirjoitusta. Se kiinnostaisi yleisöä enemmän kuin mikään muu kaksintaistelu koskaan. Jokainen puhuisi siitä. Se ei olisi ainoastaan Floyd Mayweather vastaan Ronda Rousey; se olisi mies vastaan nainen – ja itse asiassa todella sentimentaalinen sellainen, sillä Mayweather on tunnettu ja tuomittu vaimonhakkaaja, joka on jopa istunut vankilassa naisiin kohdistuneen väkivaltaisuutensa takia. Kehässä siis seisoisi naisia hakannut mies ja sellainen nainen, joka voisi halutessaan hakata miehiä.

Siinä piilee samalla syy, joka viimeistään estää tämän ottelun toteutumisen. Kamppailu-urheilussa vaaditaan ammattiliiton lupa, jotta organisaatio saa järjestää ottelun. Rousey ja Mayweather eivät siis voi yksinkertaisesti sopia tappelevansa vaikkapa seuraavassa UFC:n maksulähetyksessä eikä esim. se UFC voi sellaista ottelua ilman lupaa järjestää, vaan liiton on hyväksyttävä ottelu ensin. Jo pelkästään ajatus siitä, että mies ottelisi naista vastaan ja että jokin liitto hyväksyisi moisen kohtaamisen, on absurdi, mutta erityisen mahdottomalta se tuntuu tässä tapauksessa, jossa miespuolinen ottelija on aiemmin tuomittu vankeuteen pahoinpideltyään naispuolisen henkilön. Aito, todellinen kamppailu on siis poissa laskuista, mutta…

 

173-senttinen ja 68-kiloinen Floyd Mayweather ottelemassa 213-senttistä ja 193-kiloista Big Show'ta vastaan WrestleMania 24:ssä 30.3.2008.

173-senttinen ja 68-kiloinen Floyd Mayweather ottelemassa 213-senttistä ja 193-kiloista Big Show’ta vastaan WrestleMania 24:ssä 30.3.2008.

 

Showpainissa mikä tahansa on mahdollista. Parhaimmillaan showpaini onkin kuin elokuvaa, jossa nähdään ikimuistoisia tarinankerronnallisia elementtejä yhdistettynä näyttävään toimintaan eli kehässä ja toisinaan myös sen ulkopuolella tapahtuvaan kamppailuun. Syntyy fantasiamaailma, joka on kuitenkin pohjimmiltaan niin aito, että siihen pääsee helposti ja vahvasti sisään – ja kykenee uskomaan.

Erinomainen esimerkki tästä on nimenomaan Floyd Mayweatherin matsi jättiläismäistä Big Show’ta vastaan WWE:n WrestleMania 24:ssä vuonna 2008. Mayweather ja Big Show saivat aikaan jännittävän ja dramaattisen ottelun, jossa oli vahva juonenkäänne. Matsi ei toki muistuttanut aitoa tappelua, vaan siis silkkaa näytöstä, mutta silti se sai yli 74 000 ihmisestä koostuneen katsomon kannustamaan suosikkiaan intohimolla. Taistelun ei siis tarvitse olla todellinen kilpailu, jotta se kiehtoo; tarina on tekijöistä tärkein. Eihän esim. Luke Skywalkerin ja Darth Vaderin taistelu Star Warsissa ole yhtään sen ”aidompi” ja siten arvaamattomampi kuin vaikkapa Brock Lesnarin ottelu The Undertakeria vastaan tämän vuoden SummerSlamissa, mutta silti Skywalkerin ja Vaderin (niin kuin myös Lesnarin ja Undertakerin) tarina kiinnostaa. Kaiken tarinankerronnan tukipylväitä ovat hyvät hahmot, joita tahdomme joko vihata tai rakastaa.

Floyd Mayweatherin ja Ronda Rouseyn ottelu olisi tästä syystä kuin luotu WWE:tä ja eritoten WrestleManiaa varten. Mayweather ja Rousey eivät voi koskaan otella toisiaan vastaan kamppailu-urheilijoina, mutta showpainijoina he voisivat tehdä unelmaottelustaan totta. Mayweather olisi vihattu pahis, Rousey rakastettu sankari. Tiedostan toki, ettei showpainiottelu ole välttämättä sitä, mitä moni ihminen Mayweatherin ja Rouseyn väliseltä ottelulta janoaa, mutta samalla alleviivaan aidon tappelun mahdottomuutta ja järjenvastaisuutta. WWE:n fantasiamaailmassa taru päättyisi varmasti siten, että Rousey päihittäisi (tavalla tai toisella) Mayweatherin, ja Mayweather onnittelisi Rouseya matsin jälkeen. On tietysti aiheellista kyseenalaistaa, suostuisiko Mayweather häviämään Rouseylle edes WWE:ssä, mutta kukaties tarpeeksi mehukas palkkašekki ja ymmärrys WWE:n elokuvallisen maailman luonteesta kääntäisi Floydin pään – ja ehkä Mayweather tahtoisi pyytää näin anteeksi niiltä naisilta, joita hän on kohdellut kaltoin.

”Mitä tapahtuisi, jos Ronda Rousey ottelisi Floyd Mayweatheria vastaan?” on muuten kysymys, joka kiteyttää rakkauteni showpainia kohtaan. Tämä laji nimittäin tarjoaa vastauksia tuollaisiin kysymyksiin. Showpainifani voi ihmetellä esimerkiksi sitä, mitä tapahtuisi, jos intiaani kohtaisi lehmipojan, jenkki venäläisen, kääpiö jättiläisen, alkuasukas akateemikon, upseeri poliisin, sekopää toisen sekopään tai vaikkapa vanhus nuorukaisen. Kilpaurheilun maailmassa unelmaotteluista voidaan useimmiten vain nimenomaan unelmoida, kun taas showpainissa niistä tehdään totta. Syntyy kertomuksia, joita ei välttämättä unohdeta ikinä.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Snacky Slam 2015: Niittykumpu

Next post

Arvio: WWF Royal Rumble 1997

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.