Ikimuistoisimmat SummerSlam–ottelut kautta aikojen

SummerSlam kuuluu WWE:n perinteikkäimpiin tapahtumiin. Tapahtuma oteltiin ensi kertaa Madison Square Gardenissa 29.8. vuonna 1988, joten tulevan sunnuntain show on järjestyksessään jo 28. laatuaan.

Tammikuinen Royal Rumble ja marraskuinen Survivor Series ovat isoja tapahtumia, mutta henkilökohtaisesti pidän nimenomaan SummerSlamia koko vuoden toiseksi tärkeimpänä iltana WWE:ssä. Tänä vuonna se on ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa neljän tunnin mittainen show, mikä kielii siitä, että myös WWE:n johtoportaassa ollaan samoilla linjoilla.

Ensikosketukseni WWE:hen oli vuonna 2002, mutta katkeamaton ja aktiivinen seuraamiseni on jatkunut kesästä 2004 tähän päivään saakka. Kun aloin seurata Raw’ta ja SmackDownia SubTV:ltä silloin kesällä 2004, niin tuntui, ettei siellä muusta puhuttukaan kuin lähestyvästä SummerSlamista. Se tosiaan tuntui elämää suuremmalta jutulta. Oikeastaan ihan tuosta lähtien sillä on ollut erityinen paikka sydämessäni.

Listaan nyt kymmenen itselleni tärkeintä SummerSlam-ottelua. Tämä ei siis ole listaus parhaimmista otteluista, vaan subjektiivinen mielipiteeni. Aloin tosiaan seurata WWE:tä aktiivisesti vuodesta 2004, joten listaukseni pääpaino on senjälkeisissä vuosissa. Muutama ottelu on kuitenkin jälkikäteen katsottuna tehnyt niin suuren vaikutuksen, että ansaitsee paikkansa listallani.

10. Icon vs. Icon (2005)

Hulk Hogan vs. Shawn Michaels

Kesällä 2005 kävin vielä lukiota pienessä kotikunnassani ja olin edelleen suhteellisen tuore WWE-fani. Kaikkien aikojen tunnetuimman showpainijan, Hulk Hoganin, paluu kehään oli nähty keväällä, ja olin täysin myyty. Toki tiedostin jo tuolloin, ettei Hogan kehässä pystynyt taikatemppuihin, mutta miehessä oli vaan sitä jotain – karismaa, joka vei mennessään ja teki minusta hulkamaanikon. Muistan edelleen Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä 4.7.2005 nähdyn Raw-lähetyksen. Se päättyi siihen, kun kansansuosikki Shawn Michaels potkaisi Hulk Hogania leukaan ja tyrmäsi Hulksterin siihen paikkaan. Se oli aivan käsittämätön käänne, ja ennen pitkää oli selvää, että asia selvitettäisiin SummerSlamissa.

Tämä oli ainutlaatuinen kahden ikonin kohtaaminen, joka ikävästi muistetaan myös siitä, kuinka painijoiden politikointi läikkyi kehän puolelle. Shawn Michaels nimittäin liioitteli lähes kaikki Hoganin iskut ja liikkeet. Osittain se meni naurettavuuden puolelle. Kaikesta huolimatta ottelu on painunut ikuisesti aivolohkooni. Huikea tunnelma, veriset loppuhetket ja Hoganin odotettua paljon parempi kehäkunto. Hieno ja muistettava ottelu.

Katso WWE Networkissa

9. WWE Intercontinental Championship (2009)

Dolph Ziggler vs. Rey Mysterio (c)

On luonnollista, että ainoastaan tapahtuman isot ja paljon mainostetut pääottelut jäävät mieleen. Aina silloin tällöin tulee kuitenkin poikkeuksia, ja tässä on esimerkki siitä. Kesällä 2009 elettiin SmackDownin eräänlaista kulta-aikaa. Joka viikko ”sinisessä show’ssa” nähtiin huipputason kohtaamisia, ja erittäin tärkeänä osana kuvioita oli Intercontinental-mestaruus.

Tuona kesänä havahduin siihen, että Dolph Ziggler on aivan loistava painija. Ennen sitä mies ei ollut onnistunut suurempaa vaikutusta tekemään, mutta juonikuvio Rey Mysterion kanssa nosti Dolphin minun silmissäni kovan luokan tekijäksi. Siitä lähtien Ziggler on kuulunut suosikkeihini, eikä se mielipide ole horjunut vuosien mittaan. Tämä nimenomainen ottelu nähtiin heti tapahtuman alussa, ja matsi tarjosi loistavan räjähtävän startin kesän suurimmalle juhlalle.

Katso WWE Networkissa

8. Singles Match (2004)

Eddie Guerrero vs. Kurt Angle

Kun aloin kesällä 2004 seurata SmackDownia, Kurt Angle istui pyörätuolissa ja toimi ohjelman toimitusjohtajana. Anglen päätökset sorsivat järjestään Eddie Guerreroa, jota hän vihasi yli kaiken: Eddie kun oli voittanut Kurtin saman vuoden WrestleManiassa, ja miesten välillä oli pahaa verta rutkasti. Kesän aikana juonikuvio eteni siten, että Mr. McMahon antoi Anglelle potkut toimitusjohtajan pestistä ja pakotti hänet palaamaan aktiiviseksi painijaksi. Kurtin ensimmäinen iso ottelu paluunsa jälkeen nähtiin SummerSlamissa ja juurikin Eddie Guerreroa vastaan.

Kurt Angle oli ensimmäinen suosikkipainijani ja alkuperäinen syy siihen, miksi aloin SmackDownia seurata. Muiden tavoin olin skeptinen ”pellepainia” kohtaan, mutta aidon olympiavoittajan esiintyminen toi show’hun ihan erilaista legitimiteettiä; katsominen ei ollutkaan enää yhtä ”noloa”. Eddie Guerrero on myös kiistaton painilegenda ja oman sukupolvensa parhaimpia esiintyjiä. Otteluna tämä oli todella hyvä, mutta ei aivan niin loistava kuin Angle vs. Eddie parhaimmillaan olisi voinut olla. Päällimmäisinä tästä ovat kuitenkin ne muistot sieltä painin seuraamisen alkuajoilta, ja se mieletön intohimon ja odotuksen määrä, jolla tähän otteluun suhtauduin.

Katso WWE Networkissa

7. WWE World Heavyweight Championship (2014)

Brock Lesnar vs. John Cena (c)

Olipa kyseessä kirja, elokuva tai painiottelu, niin usein sen hienouden ymmärtää vasta jonkin ajan kuluttua. Viime vuoden SummerSlamin pääottelun loppuessa tiesi siltä istumalta, että tämä on ottelu, josta puhutaan pitkään. Matsia markkinoitiin tasaväkisenä kahden WWE:n suurimman mestarin kohtaamisena, mutta itse ottelu oli kaikkea muuta. Michael Cole sanoi tätä yksipuolisimmaksi mestaruusotteluksi historiassa, eikä se ainakaan kaukana totuudesta ole. Koko ottelun keston ajan Lesnar möyhensi Cenaa toinen toistaan hurjemmilla heitoilla, ja 15-kertainen maailmanmestari Cena sai hädin tuskin yhtään iskua perille. Tämä rikkoi onnistuneesti kaikkia ennakko-oletuksia ja konventioita. Ottelun päättyessä katsoja jäi vain haukkomaan henkeään ja ihmettelemään, että ”oliko näkemäni oikeasti totta”. Juuri sen vuoksi tämä oli niin onnistunut ja mieleenpainunut ottelu.

Katso WWE Networkissa

6. Unsanctioned Match (2002)

Triple H vs. Shawn Michaels

En seurannut WWE:tä aktiivisesti vielä vuonna 2002, mutta sen vuoden SummerSlam oli yksi ensimmäisistä DVD:istä, joita itselleni hankin. Ottelu teki myös jälkikäteen katsottuna niin lähtemättömän vaikutuksen, että ehdottomasti ansaitsee paikkansa listallani.

Shawn Michaelsin ja Triple H:n yhteinen tarina on yksi kiehtovimmista ja tapahtumarikkaimmista koko WWE:n historiassa. Tämä Michaelsin paluu painikehään yli neljän vuoden sairasloman jälkeen on olennainen osa kaksikon tarinaa. Kukaan ei voinut varmaksi tietää, mihin Michaels kehässä kykenisi noin pitkän tauon jälkeen. Hyvin nopeasti kuitenkin selvisi, että huonosta selästään ja pitkästä tauostaan huolimatta Shawn oli edelleen kaikkien lempinimiensä veroinen painija. Aivan käsittämättömän huikea painiottelu, joka saattaa tähtiarvosana-asteikolla olla koko tapahtuman historian paras.

Katso WWE Networkissa

5. Undisputed WWE Championship (2011)

John Cena (c) vs. CM Punk (c)

Kesä 2011 oli CM Punkin. Sen huikeimmaksi kohdaksi on kanonisoitunut heinäkuinen Money in the Bank – ja ihan syystä. Se ei kuitenkaan vie mitään pois tältä SummerSlamilta, joka tarjosi myös aivan tajuttoman kovan ottelun. Money in the Bankissa CM Punk voitti John Cenan, häipyi juonikuvion mukaan omille teilleen ja vei WWE:n mestaruuden mennessään. Ennen SummerSlamia järjestettiin turnaus, jossa uudeksi WWE-mestariksi kruunattiin Rey Mysterio, jolta John Cena kuitenkin voitti vyön jo samana iltana itselleen. Partasuinen kansansuosikki CM Punk palasi vielä saman Raw’n päätteeksi WWE:hen ja nosti ”aidon” mestaruusvyön ilmaan. Pöytä oli katettu SummerSlamia varten. Eikä tämä pettänyt, koska ottelu oli mitä mainion ja ehkä kaikkein suurin SummerSlam-matsi sen tähänastisessa historiassa.

Katso WWE Networkissa

4. WWE Championship (2013)

Daniel Bryan vs. John Cena (c)

Jos kesä 2011 oli CM Punkin, niin yhtä lailla kesä 2013 oli Daniel Bryanin. Karvanaamaisesta altavastaajasta oli kuin varkain tullut fanien suurin suosikki, ja kun John Cena sai itse valita haastajansa SummerSlamiin, hän valitsi Bryanin tarjoten tälle elämänsä tilaisuuden. Ottelun erikoistuomarina toimi Triple H.

SummerSlam 2013 oli loistava tapahtuma. Tätä ennen oli jo nähty CM Punkin ja Brock Lesnarin upea ottelu, joten rima oli korkealla. Cena ja Bryan eivät olleet tästä moksiskaan, vaan ottelivat samana iltana toisen ”vuoden matsi -kandidaatin”. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun Bryanin polvi tärähti John Cenan leukaan, ja sitä seurasi kauan odotettu selätys. Ottelun jälkeen tapahtui vielä paljon, ja lähetyksen loppuessa WWE:n mestarina ei poistunut kumpikaan näistä ottelijoista. Se ei kuitenkaan himmennä sitä, että tämä oli yksi koko vuoden parhaimpia painiotteluita.

Katso WWE Networkissa

3. Hell in a Cell Match (2008)

The Undertaker vs. Edge

Tämä taistelupari oli hallinnut koko vuotta 2008 ja otellut toisiaan vastaan lukemattomia kertoja. Hämmentävin juttu oli, että joka ikinen noista otteluista oli aivan mainio. Joka kerta panoksena oli ollut maailmanmestaruus, mutta nyt vyö oli toisissa käsissä ja ottelu pelkästään henkilökohtaista draamaa. Vihanpito oli niin suurta, että ainoastaan julma Hell in a Cell voisi sen ratkaista.

Ottelu tarjosi kaikkea sitä, mitä parhaimmalta mahdolliselta päämatsilta voi toivoa. Se myös antoi definitiivisen päätöksen vihanpidolle, joka oli jatkunut koko vuoden. Hassu knoppitieto on, että Undertaker ei ole tämän jälkeen otellut SummerSlamissa. Sunnuntaina Undertaker siis palaa SummerSlamiin ottelijana seitsemän vuoden tauon jälkeen.

Katso WWE Networkissa

2. WWE Championship (2003)

Brock Lesnar vs. Kurt Angle (c)

Tähän liittyy tarina. Kun kesällä 2004 minusta kuoriutui pesunkestävä painifani, en halunnut mitään muuta kuin tilata SummerSlam 2004 -DVD:n. Kävi kuitenkin ilmi, että ne tulivat myyntiin Suomessa 2–3 kuukauden viiveellä. Se oli aivan liian pitkä aika malttamattomalle fanipojalle. Niinpä tilasin ”lohdutuspalkintona” ensin edellisen vuoden SummerSlamin, joka kolahti postilaatikkooni parissa päivässä. Kyseessä oli ihan ensimmäinen wrestling-DVD, jonka ostin.

Siihen mennessä olin katsonut vain viikoittaislähetyksiä televisiosta, ja minulle oli hieman hämärän peitossa se, miten maksutapahtuma niistä poikkeaisi. Anglen ja Lesnarin WWE-mestaruusmatsi oli ensimmäinen oikeasti valtavan kokoluokan pääottelu, jonka koskaan näin. Ottelu oli niin hyvä, että katsoin sitä uudestaan ja uudestaan. Nyt toistakymmentä vuotta ja tuhansia painimatseja myöhemmin on helppo todeta, että eihän tämä mikään maailmanhistorian paras ottelu ollut. Todella hyvä kyllä, mutta ei mikään vuoden matsi. Muistot ovat kuitenkin niin lämpimät, että pelkkä maininta tästä ottelusta tuo edelleen hymyn huulilleni.

Katso WWE Networkissa

1. The Best vs. The Beast (2013)

CM Punk vs. Brock Lesnar

Kyllä vain, listan ykkönen on näinkin tuore tapaus. Tämän juonikuvion keskiössä oli Paul Heyman. Hän oli sekä Brock Lesnarin että CM Punkin manageri. Jostain syystä Heyman piti nämä kaksi miestä toisistaan erossa. Syyksi selvisi se, että Heyman tiesi, mitä tulisi tapahtumaan – räjähdys. Kun Heymanin ja CM Punkin suhde otti käänteen huonompaan suuntaan, Paul päästi pedon irti. Punkin ja Lesnarin kohtaamiset Raw’ssa olivat päättyneet hallitsemattomiin tappeluihin ja olivat painiviihdettä parhaimmillaan. Epäilin kuitenkin sitä, kuinka hyvän ottelun Lesnar ja Punk saisivat aikaan. Epäilin, että ”pienikokoinen” Punk ei pystyisi ottelemaan uskottavasti järkälemäistä entistä UFC-mestaria vastaan.

Joskus on kiva olla väärässä, ja tämä on malliesimerkki siitä. Ottelu ylitti heittämällä kaikki odotukseni, ja päädyin valitsemaan tämän koko vuoden parhaimmaksi matsiksi. Punk ja Lesnar olivat tähtiä jo ottelun alkaessa, mutta sen loppuessa ei ollut enää epäilystäkään siitä, että näissä kahdessa on tosiaan jotain ainutlaatuista. Punk näytti, että pystyy olemaan uskottava haastaja kenelle tahansa, ja Lesnar todisti, että pystyy ottelemaan huippumatsin varsin erilaisten painijoiden kanssa. Tämä on minulle merkittävin SummerSlam-ottelu tapahtuman historiassa.

Katso WWE Networkissa

---

 

Tuossa oli vain kymmenen pientä makupalaa: pieniä vinkkejä, joilla voi vielä viikonlopun aikana virittää itseään SummerSlamin tunnelmaan. Listaani katsomalla huomaa, että John Cena ja Brock Lesnar ovat otelleet varsin monta muistettavaa SummerSlam-ottelua. Kummatkin ovat myös tänä vuonna mukana isoissa otteluissa, joten ehkä historia toistaa itseään?

Lopuksi tarjoan vielä muutaman vinkin lisää. Nämä ovat otteluita, jotka niukasti karsiutuivat kärkikymmeniköstä:

– Bret Hart vs. The British Bulldog (1992)

– Bret Hart vs. Owen Hart (1994)

– The Rock vs. Brock Lesnar (2002)

– Rey Mysterio vs. Kurt Angle (2002)

– Chris Benoit vs. Randy Orton (2004)

– CM Punk vs. Jeff Hardy (2009)

– Team Nexus vs. Team WWE (2010)