WWE:n leijonat ja lampaat 2018: Tapahtumarikas vuosi sisälsi useita huippumatseja mutta myös pettymyksiä – Matti pani vuoden parhaimmiston järjestykseen

Alkuun hieman taustatietoa projektistani. Tein showpainin suhteen sellaisen uudenvuodenlupauksen vuoden 2017 päätteeksi, että ottaisin vuonna 2018 arvioihini myös NXT:n mukaan. Se lupaus tuli täytettyä. Vuonna 2018 katsoin jokaisen WWE:n erikoistapahtuman, mukaan lukien kaikki NXT:n TakeOver-lähetykset, lähes jokaisen Raw’n ja Smackdownin, suurimman osan NXT:n viikoittaisista, mukaan lukien NXT UK:n, Mae Young Classicin jokaisen jakson sekä WWE Networkin originaalisisältöä.

Lisäksi loppuvuodesta 2018 – pitkälti Smark Night: Survivor Series -saunaillan ja Smarksiden Discord-serverin innoittamana – olen katsonut useita isompia tapahtumia myös WWE:n ulkopuolelta. Lautaselta on löytynyt muun muassa All In, Progressin Chapter 36, Defiantin muutama satunnainen jakso, ROH:n Final Battle ja Impact Wrestlingin tuotantoa. Oma lukunsa on vielä Raw After Mania -projektini, joka kesti syyskuun puolivälistä aina tapaninpäivään saakka ja jossa kävin siis läpi WrestleManian jälkeisiä Raw-jaksoja.

Tuttuun tapaan tähän perinteiseen mutta nyt Smarksidessa ensimmäistä kertaa julkaistavaan Leijonat ja lampaat -artikkeliini sisällytän vain WWE:n, koska muiden promootioiden seuraaminen on ollut satunnaista. Koen, että pystyn aika vahvalta pohjalta tämän vuoden valinnat tekemään. Panostin tänä vuonna tähän julkaisuun paljon, ja koskaan aiemmin en ole yhtä montaa työtuntia tähän upottanut.

Käyn ensin läpi WWE-vuoden huonoimpia tapauksia ja siirryn sen jälkeen parhaimpiin. Artikkelin lopusta löytyy PPV-arvosanani, huippuotteluiden lista ja WWE-painijoiden tähtipörssi.

---

Huonoin ottelu 2018

Dolph Ziggler vs. Shane McMahon / WWE Crown Jewel

Marraskuun alussa tapahtunut Saudi-Arabian reissu oli kaikilla tavoilla täydellinen katastrofi. Siihen liittyneessä World Cup -turnauksessa haettiin maailman parasta showpainijaa. Ironista oli, että kaikki kahdeksan turnaukseen osallistunutta painijaa olivat yhdysvaltalaisia. Huhujen mukaan moinen turnaus järjestettiin, koska Saudi-Arabian kuningasperhe oli halunnut World Cupin, koska ovat kateellisia siitä, että naapurimaa Qatar isännöi jalkapallon World Cupia (eli MM-kisoja) vuonna 2022. Joka tapauksessa turnaus oli täysi fiasko ja sen finaaliottelu (tietyllä tapaa looginen) surkeuden huipentuma. Smackdownin komissaari Shane McMahon tuppautui otteluun leikisti loukkaantuneen Mizin tilalle ja vei kusisen kipon matkaansa. Tämän ottelun surkeutta lisää se, että tämä ei edes johtanut Shanen hahmonmuutokseen televisiossa.

2. D-Generation X vs. Brothers Of Destruction / Crown Jewel
3. Braun Strowman vs. Kevin Owens / Summerslam

---

Huonoin feudi 2018

Roman Reigns vs. Brock Lesnar

Eritoten Raw’n puolella ei huonoista ja itseääntoistavista feudeista ollut puutetta. Ehkäpä niistä kaikkein pitkäveteisin ja pakkosyötetyin oli kuitenkin Roman Reignsin ja Brock Lesnarin vuodelta 2015 uudelleenlämmitetty kilvoittelu. Road to WrestleManian aikana siihen sisältyi muutamia mielenkiintoisia elementtejä, kuten Lesnarin erityiskohtelun esille tuominen televisiossa, mutta Manian jälkeen jatkaminen oli vihonviimeistä pakkopullaa. Kun Reigns lopulta mestaruuden Summerslamissa vei, niin eipä se oikein ketään enää kiinnostanut. Myös hopea- ja pronssisijat Raw’lle.

2. Baron Corbin vs. Finn Balor, Braun Strowman
3. Bobby Lashley vs. Sami Zayn

---

Huonoin gimmick 2018

Finn Bálor

Tilanne on harmillinen, sillä parhaillaan Finn Balór voisi olla merkittäväkin tekijä Raw’ssa. Todellisuus on kuitenkin ollut toista ja koko vuoden 2018 ajan Baloria on bookattu aivan miten sattuu. Yhdentekeviä feudeja keskikortissa, turhia tappioita ja kummallista LGBT-propagandaa. Sillekin on paikkansa, mutta ei ehkä kuitenkaan entisen Bullet Clubin johtohahmon sisääntulon aikana. NXT:ssä ja päärosteriuransa ensiaskelien aikana Balór demonisen alter egonsa kanssa oli kiehtova hahmo, mutta vuonna 2018 kaikki mystiikka on karissut pois. Vahinkoa on tullut tehtyä niin paljon, että hahmo tarvitsee melko täydellisen buuttauksen, jotta sen voi jälleen ottaa vakavasti.

2. Bray Wyatt
3. Baron Corbin

---

Huonoin painija 2018

Nia Jax

Nia Jax ei ole humoristisella tavalla huono, vaan vaarallisella tavalla huono. Otteluissa Nian kanssa on tapahtunut niin paljon vahinkoja, että sitä on hankalaa enää painaa villaisella. Becky Lynchin naaman murtaminen on tunnetuin tapaus, mutta myös Zelina Vega, Alexa Bliss, Charlotte ja Bayley ovat kokeneet loukkaantumisia Nian käsittelyssä viimeisen puolentoista vuoden sisään. Nia on arvokas mainosnainen ja hyvä body positivity -mannekiini, mutta kehässä hän on yksinkertaisesti huono ja vaarallinen. Ihan kaikkea ei voi antaa anteeksi vaikka The Rockin serkku onkin.

2. Brie Bella
3. Big Cass

---

Huonoin show 2018

WWE Crown Jewel

Minun kirjoissani Crown Jewel onnistui tarjoamaan vuoden kaksi huonointa ottelua ja muutenkin koko kortti oli täynnä jonninjoutavaa tauhkaa. Kertakaikkisen puistattava kokemus jokaisella tasolla. Alempana asiasta lisää.

2. WWE Extreme Rules
3. WWE Fastlane

---

Vuoden 2018 negatiivinen yllätys

WWE:n ja Saudi-Arabian yhteistyösopimus

WWE:n ja Saudi-Arabian kuningasperheen maaliskuussa tekemä 10-vuotinen yhteistyösopimus tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Crown Jewelia ympäröi iso kohu, koska lokakuun alussa Saudi-Arabian kuningasperheestä kriittisesti kirjoittanut toimittaja Jamal Khashoggi murhattiin Saudi-Arabian lähetystössä Istanbulissa. Tämä johti siihen, että useat kansainväliset yritykset vetäytyivät Saudi-Arabiasta. WWE:tä moinen hyvesignalointi ei kuitenkaan kiinnostanut, vaan öljydollarit kelpasivat. Tämän valossa tuntuu todella irvokkaalta, että yhteistyötä saudien kanssa pitäisi tehdä aina vuoteen 2028 asti.

2. Shawn Michaelsin kehäpaluu
3. WrestleMania 34

---

Paras turn 2018

Daniel Bryan

Marraskuun 13. päivän Smackdownin tapahtumat ovat oiva osoitus siitä, että varovaiseksi ja konservatiiviseksi haukuttu WWE osaa aina silloin tällöin yllättää. On jotenkin käsittämätöntä ajatella, että keväällä tunteikkaan paluun kehään tehnyt WWE:n historian yksi suurimmista yleisön suosikeista on nyt iljettävä nilkki, joka syyllistää katsojia ympäristön tuhoamisesta ja kerää buuauksia. Tapaus on vielä sen verran tuore, että vielä ei pysty arvioimaan mihin tämä sijoittuu suuremmassa mittakaavassa, mutta shokkiarvoltaan kyseessä on yksi merkittävimmistä. Muutenkin vuosi 2018 useita onnistuneita heelturneja. Becky Lynchin tapaus ei ole tässä listauksessa. Lopputulos on erinomainen, mutta onnistuneena turnina sitä ei voi pitää.

2. Johnny Gargano
3. Dean Ambrose

---

Paras face 2018

AJ Styles

Olen vahvasti sitä mieltä, että onnistuneelta protagonistilta vaaditaan enemmän kuin antagonistilta. On kieltämättä totta, että AJ Stylesin hahmo ei muuttunut mihinkään koko vuoden aikana; toisaalta juuri tämä tekee AJS:n suosiosta niin käsittämätöntä. Vuoden mittaisen mestaruuskauden aikana hurraukset eivät juurikaan vaimentuneet ja yksi tärkeä päivämäärä oli 30. lokakuuta. Tuolloin Styles puolusti WWE:n mestaruuttaan Smackdownissa Daniel Bryania vastaan. YES-liikkeen isälle buuattiin ja Stylesille hurrattiin. Tämä yleisön reaktio lienee myös toiminut yhtenä pontimena Bryanin heel turnille, joka toteutettiin kahta viikkoa myöhemmin. Pari muutakin todella suosittua facea rosterista löytyi, mutta liikaa tungosta tällä vaativalla osastolla ei ole. Kun katsoo WWE:n päärosteria vuodenvaihteessa 2018–2019, niin face-puolella on rajua vajausta.

2. Seth Rollins
3. Ronda Rousey

---

Paras heel 2018

Tommaso Ciampa

2018 oli loistavien heel-hahmojen vuosi. Nimiä voisi pudotella vaikka useamman rivin verran. Parhaaksi antagonistiksi valitsin NXT:n päämestaruutta pitkään hallussaan pitäneen Tommaso Ciampan. Hänen ja Johnny Garganon tarina hallitsi keltaista show’ta läpi vuoden ja on kaikkine käänteineen ja upeine matseineen todella ainutlaatuinen tapaus. Kaiken tämän keskellä Ciampa on puhjennut täyteen loistoonsa esiintyjänä ja on miltei täydellinen heel. Yksittäisenä hetkenä on jäänyt mieleen Ciampan sisääntulo TakeOver New Orleansissa ilman mitään musiikkia. Siinä oli areena täynnä pyhää vihaa. Kunniamainintoja voisi jakaa pitkän listan, mutta päädyin valitsemaan Samoa Joen ja Shayna Baszlerin, jotka ovat myös hoitaneet roolinsa erinomaisesti.

2. Samoa Joe
3. Shayna Baszler

---

Paras gimmick 2018

The Velveteen Dream

Tyypillisesti olen tähän kategoriaan voittajaksi valinnut Brock Lesnarin tahi John Cenan kaltaisia hahmoja, jotka eivät sinällään edes ole perinteisellä tavalla hahmoja, vaan suuressa määrin vain omia itsejään. Monen vuoden ajan olin tässä suhteessa hieman tosikko ja en kovinkaan övereistä hahmoista pitänyt. Tänä vuonna on toisin. Vähitellen olen oppinut nauttimaan myös aivan yliampuvista hahmoista ja Velveteen Dream ­— jos kuka — on juuri tällainen. Nuoren miehen otteet ovat säväyttäneet jokaisessa Takeoverissa. Räiskyvän pirskahtelevaa hahmoa tukevat timanttiset otteet kehässä kuukaudesta toiseen. Ainoa murheenkryyni on se, kuinka ihmeessä hahmon pystyisi pitämään yhtä freesinä päärosterin puolella, mutta nautitaan nyt kun vielä voidaan.

2. Becky Lynch
3. Brock Lesnar

---

Hauskin hetki 2018

Titus O’Neil kompastuu ja sukeltaa kehän alle

Huumorilla tuntuu olevan entistä tärkeämpi rooli. Sellaisen päätelmän voi tehdä vaikkapa tutkimalla millaista tarjontaa WWE Networkilta tulee. Edge & Christian show’n sekä Hardyjen sekoilut ovat tärkeässä osassa. Mikään käsikirjoitettu juttu ei kuitenkaan koskaan voi ylittää tilannekomiikkaa, jota Titus O’Neil tarjoili huhtikuun lopussa.

2. Braun Strowman soittaa selloa
3. Matt Hardy vs. Bray Wyatt: Ultimate Deletion

---

Paras spotti 2018

Kevin Owens heitetään teräshäkin katolta / WWE Extreme Rules

En olisi tahtonut nähdä tätä Kevin Owensin rysähdystä, koska riskit ovat vaan yksinkertaisesti niin kovat. Mielipiteeni Owensista ei olisi heikentynyt, vaikka hän olisi kieltäytynyt ottamasta vastaan moista henkeäuhmaavaa pudotusta. Sellainen kuitenkin nähtiin ja kun kaikki meni nappiin, niin onhan sitä upeaa jälkikäteen kelailla. Ristiriitaista.

2. Jeff Hardyn rysähdys Hell in a Cellissä
3. Becky Lynch tuhoaa Charlotten ja selostajanpöydän / WWE Evolution

---

Vuoden 2018 positiivinen yllätys

Evolutionin menestys

Kokonaan naisille suunnattua erikoistapahtumaa ei sinällään voi pitää yllätyksenä ottaen huomioon Stephanie McMahonin projektin voimallisuuden. Sen sijaan että tapahtuma kuuluu vuoden viiden parhaan joukkoon on todellakin positiivinen yllätys. Muita positiivisia yllätyksiä olivat NXT UK:n perustaminen ja Hulk Hoganin paluu WWE:hen rasistikohun jälkeen.

2. NXT UK:n alku
3. Hulk Hoganin paluu

---

Aliarvostetuin painija 2018

Chad Gable

Diversiteetti on ilman muuta hyvästä, mutta vuoden 2018 lopussa rosterit ovat joka paikassa täynnä. Laiska ja mielikuvitukseton bookkaus on iso syy, mutta kieltämättä niitä näytön paikkoja on vaan hankala luoda kaikille sellaisen ansaitseville. Chad Gable säväytti jo vuonna 2015 NXT:ssä ja olen vakuuttunut, että hänellä riittäisi eväitä vaikka mihin. Harmillisesti vuoden 2018 Gable oli täysin unohduksissa, kunnes loppuvuodesta perusti Bobby Rooden kanssa varsin teennäisen joukkueen. Toivottavasti Gablelle avautuu enemmän näytön paikkoja tulevana vuonna. Mies ei ole toki iällä pilattu, mutta ei tätä paskaa kohtelua viitsisi vuodesta toiseen katsoa.

2. Anderson & Gallows
3. Tyler Breeze

---

Yliarvostetuin painija 2018

Baron Corbin

Corbinin kohdalla on yritetty kaikkea mahdollista, mutta oikein mikään ei tunnu auttavan. Tilaisuuksia hänellä on riittänyt: Lone Wolf, Andrén muistopalkinnon voitto, Money in the Bank -voitto, feudi itsensä John Cenan kanssa ja nyt viimeksi stintti Raw’n väliaikaisena toimitusjohtajana. Lopputuloksena täysi katastrofi. Kannattaisiko jo pikku hiljaa uskoa, että Corbin ei ole se hevonen, johon panokset kannattaa laittaa?

2. Nia Jax
3. Braun Strowman

---

Vuoden läpimurtaja 2018

Pete Dunne

Bruiserweight Pete Dunne voitti WWE UK -mestaruuden toukokuussa 2017, eikä ole vyöstä sen koommin luopunut. Vääräleuat tietysti sanovat, että jättimäisen pitkä mestaruuskausi johtuu vain WWE:n laiskasta bookkauksesta, mutta tämä on vain yksi puoli tarinasta. Dunne on perkeleellisen kova ottelija ja suorastaan tihkuu karismaa. Jokainen ottelu mitä olen Dunnelta vuonna 2018 nähnyt on ollut vähintäänkin hyvä, osa jopa erinomaisia. Eipä ihme, että NXT UK -brändi rakentuu Dunnen ja muutaman muun avainhenkilön ympärille. Ellei mitään ikävää satu, tulee Dunnesta taatusti vielä nimi, joka tähdittää vieläkin isompia areenoita.

2. Mustafa Ali
3. Buddy Murphy

---

Vuoden tulokas 2018

Ronda Rousey

Täydellä aikataululla viikosta toiseen painaminen on julmaa touhua ja Ronda Rouseyn taianomaisuus on kerta kerralta karissut pois. Tähän arkeen imeytyessä helposti unohtuu millaisen sankarin vastaanoton hän sai Royal Rumblessa ja kuinka erinomainen hänen ensimmäinen ottelunsa WrestleManiassa oli. Rousey on sopeutunut myös WWE-tyyliseen promottamiseen ja ottelemiseen nopeammin kuin olisi saattanut toivoa. Pidän häntä aivan erityisenä luonnonlahjakkuutena, joka kuuluu samaan eliittisarjaan sellaisten nimien kuin Kurt Angle ja Brock Lesnar kanssa. Rouseysta myös näkyy, että hän todellakin nauttii liveyleisön edessä esiintymisestä, eikä ole tullut paikalle vain palkkashekkiä lunastamaan. Luonnollinen jatkumo tälle olisi, että tulevana vuonna Rousey esiintyisi WrestleManian viimeisessä ottelussa. Se jää nähtäväksi.

2. Io Shirai
3. Matt Riddle

---

Vuoden paluu 2018

Daniel Bryan

YES-liikkeen isän paluu kehään vieläpä uransa suurimman menestyksen näyttämöllä New Orleansissa on tapahtuma, joka ei ihan heti unohdu. Harmillista on tietenkin se, että kyseessä oli joukkueottelu Shane McMahonin rinnalla ja seuraavat kuukaudet Big Cass -kohtaamisineen ja Team Hell No! -pelleilyineen uhkasivat tehdä Bryanin sankarillisesta paluusta pannukakun. Onneksi lääke kuitenkin löytyi marraskuussa heel turnin muodossa.

2. Bobby Lashley
3. Rey Mysterio

---

Vuoden promottaja 2018

Alexa Bliss

Paul Heyman, Triple H ja muut vanhan liiton edustajat eivät ole toki promotaitojaan menettäneet, mutta olivat vuonna 2018 joko varsin vähän esillä (HHH) tai sitten toistivat itseään (Heyman). Daniel Bryan ja The Miz olivat mikrofonin varressa loistavia, mutta eivät siltikään aivan pärjää Alexa Blissille. Alexa on todella monipuolinen sanataituri ja pystyy manipuloimaan yleisön reaktioita tahtonsa mukaan. Tähänkin vuoteen mahtui monenlaista erilaista tyyliä ja erilaista promoa. Puheenlahjat osoittautuivat myös todella tärkeiksi, sillä niiden myötä Alexan oli mahdollista pysyä televisiossa relevanttina hahmona Nia Jaxin runtelun jälkeenkin. Mieleen on jäänyt erityisesti Alexan promo Elimination Chamber -ottelun jälkeen. Suosittelen, että käytätte päivästänne kolme minuuttia ja 18 sekuntia aikaa sen katsomiseen.

2. The Miz
3. Daniel Bryan

---

Vuoden manageri 2018

Paul Heyman

En oikeastaan tahtoisi antaa pystiä jälleen Paul Heymanille, mutta tämäkin vuosi oli WWE:ssä managerien osalta todella kuiva. Heymanin ohella vaihtoehdot ovat lähinnä Lio Rush, Zelina Vega ja Drake Maverick. Heymanin vuosi 2018 tarjosi oikeastaan yhden muistettavamman promon ja se nähtiin Summerslamin alla, kun Lesnarin ja Heymanin välirikolla kiusoiteltiin ja Paul tilitti tuntojaan kyynelsilmin. Pelkästään tuolla esityksellä Heyman jättää taakseen heikot kilpailijansa tässä kategoriassa.

2. Lio Rush
3. Zelina Vega

---

Vuoden selostaja 2018

Mauro Ranallo

Mauro Ranallo on erinomainen selostaja. Ei ole sattumaa, että Ranallo selostaa myös Showtimella isoimmat nyrkkeilyottelut, kuten 1. joulukuuta käydyn Deontay Wilderin ja Tyson Furyn taistelun. Ranallon eduksi on vielä se, että hän selostaa ainoastaan NXT:n viikoittaiset ja Takeoverit ja pysyy siten huomattavasti freesimpänä kuin vaikkapa Michael Cole ja Vic Joseph, jotka urakoivat viikoittain useassa ohjelmassa. Kunniamaininta Corey Gravesille, joka on parhaillaan huippuhauska kommentaattori. Hän kuitenkin kärsii pahasti siitä, että viikoittaisannos Gravesia on liian suuri. Renee Young on kaiketi kerännyt paljon kehuja, mutta itse en ole hänen selostukseen erityisemmin syttynyt. Kaipaan JBL:ää.

2. Corey Graves
3. Michael Cole

---

Vuoden talli 2018

The Undisputed Era

Rosterit ovat joka puolella täynnä, joten aika olisi otollinen talleille. Raw’n ja Smackdownin puolella tätä optiota ei kuitenkaan ole tänäkään vuonna osattu hyödyntää. On myös hieman kyseenalaista ovatko kolmen hengen yhteenliittymät (Shield, New Day, Riott Squad) talleja vai joukkueita? Ainoa oikeasti merkittävä ja mieleenpainuva talli vuodelta 2018 löytyy NXT:stä ja se on tietenkin Adam Colen johtama The Undisputed Era. On upeaa, että loppuvuodesta koko nelikko saatiin kasaan loukkaantumisten jäljiltä. Shayna Baszlerin johtamat hevosnaiset saattavat nousta isoon rooliin, mutta se lienee enemmän tulevan vuoden tarinoita. British Strong Style (Pete Dunne, Trent Seven ja Tyler Bate) on pirun kova talli, mutta WWE:n lipun alla heitä ole sellaisena juurikaan mainostettu. Vaihtoehtoja ei siis tälle vuodelle tungokseksi asti ole.

2. The Riott Squad
3. The Shield

---

Vuoden joukkue 2018

The Moustache Mountain

Päärosterin puolella vuosi 2017 oli joukkuepainille erinomainen. Sen sijaan kulunut vuosi 2018 oli todella heikko, melkeinpä katastrofaalinen. Divisioonan tukipilarit kuten New Day, The Bar ja Usot ovat vain pysyneet paikallaan ja otelleet keskenään viikosta ja kuukaudesta toiseen ilman kummempaa uudistumista. Päärosterin puolella lähtökohtaisesti mielenkiintoisia joukkueita olivat Matt Hardy ja Bray Wyatt, Sami Zayn ja Kevin Owens sekä Sasha Banks ja Bayley. Mutta nimenomaan ja ainoastaan lähtökohtaisesti, sillä mistään näistä ei saatu ulosmitattua potentiaalia vuonna 2018. Sen tähden katse kääntyy tässäkin kategoriassa NXT:n suuntaan ja voittajaksi valikoituu Tyler Baten ja Trent Sevenin Moustache Mountain. Takeover Brooklyn IV:n ottelu Undisputed Eraa vastaan oli vuoden parhaimpiin lukeutuvia otteluita ja viiksimiehet ovat kantaneet selässään myös britti NXT:n loppuvuodesta synnytettyä vielä ohutta joukkuedivisioonaa. Päärosterin puolella vuoden paras joukkuematsi lienee ollut Hell in s Cellissä nähty Ziggler ja McIntyre vs. The Shield.

2. The Undisputed Era
3. Matt Hardy ja Bray Wyatt

---

Vuoden feudi 2018

Charlotte Flair vs. Becky Lynch

Valinnanvaraa oli kiitettävästi, sillä vuosi 2018 tarjosi useita mielenkiintoisia feudeja. Smackdownin puolella AJ Stylesin ja Shinsuke Nakamuran tarina kiinnosti aluksi, mutta lopulta sitä venytettiin liian pitkäksi. Samoin Stylesin ja Samoa Joen henkilökohtainen tarina koti-invaasioineen kyllä maistui entiselle TNA-fanille. Randy Ortonin ja Jeff Hardyn feudi oli myös yllättävän hyvä. NXT:ssä mahtavia feudeja olivat Ricochet vs. Adam Cole, Velveteen Dream vs. EC3 ja ennen muuta Tommaso Ciampa vs. Johnny Gargano. Siihen tarinaan on sisältynyt ihan kaikkea ja on suorastaan hämmästyttävää, että NXT:n puolella näille kahdelle ”indyuikkarille” on luotu näin laaja keskinäinen historia. Tämä ansaitsisi monena vuonna pystin. Päädyn kuitenkin valitsemaan voittajaksi Charlotte Flairin ja Becky Lynchin tarinan, joka alkoi keskellä kesää ja kantaa edelleen. Siinä sivussa Becky Lynchista kuoriutui tavattoman suosittu ottelija. Matsit naisten välillä ovat myös kuuluneet vuoden ehdottomaan parhaimmistoon. Todella vaikea valinta kahden parhaan väliltä, mutta nyt näin päin.

2. Tommaso Ciampa VS. Johnny Gargano
3. AJ Styles VS. Samoa Joe

---

Vuoden paras show 2018

WWE Hell in a Cell

Perinteiset Big 4 -tapahtumat olivat tänä vuonna hyviä, pois lukien WrestleMania, jonka bookkausratkaisuihin en ollut laisinkaan tyytyväinen. Royal Rumble, Summerslam ja Survivor Series olivat rautaa. NXT:n kaikki viisi Takeoveria olivat mahtavia ja ehkäpä rahtusen verran muiden yläpuolelle nousee kesäkuussa oteltu Takeover Chicago, joka tarjosi kolme vähintään neljän tähden ottelua. Pystin vie kuitenkin hieman takavasemmalta ja yllättäen syyskuussa järjestetty Hell in a Cell. Pidin tapahtumasta todella paljon. Jeff Hardy ja Randy Orton aloittivat illan räjähtävällä tavalla, Ziggler ja McIntyre vs. Ambrose ja Rollins oli päärosterin vuoden paras joukkuematsi, AJ Styles ja Samoa Joe ottelivat rajun WWE- mestaruusmatsin ja supersuosioon noussut Becky Lynch voitti vihdoin naisten mestaruuden. Pääottelu Braun Strowmanin ja Roman Reignsin välillä oli heikko, mutta Brock Lesnarin yllätyesiintyminen lievitti pettymystä. Kokonaisuutena todella mahtava tapahtuma. Mielenkiintoinen nyanssi on, että myös vuonna 2017 HIAC vei tämän kategorian nimiinsä.

2. NXT Takeover Chicago
3. WWE Royal Rumble

---

Vuoden ottelu 2018

Johnny Gargano vs. Tommaso Ciampa / NXT TakeOver: New Orleans

Huippumatsien osalta WWE:n vuosi oli varsin hyvä. Listalle päätyi peräti 24 ottelua, joista neljä oli niin erinomaista, että niiden välillä joutui toden teolla miettimään lopullista valintaa. Vuoden paras matsi nähtiin WrestleMania-viikonloppuna NXT:n puolella. Tässä vaiheessa Tommaso Ciampan ja Johnny Garganon välillä oli jo kerennyt tapahtua vaikka sun mitä ja taistelu oli niin henkilökohtainen, että ottelua ei oltu edes sanktioitu. Tällä kertaa tuo myös tarkoitti jotain, eikä ollut pelkkä mainoslause. Gargano oli näet erotettu NXT:stä, koska oli helmikuun 21. päivä hävinnyt mestaruusottelun Andrade ”Cien” Almasia vastaan Ciampan sekaantumisen seurauksena. Erityisen hyytävä hetki tässä oli Tommaso Ciampan sisääntulo ilman mitään musiikkia. Koko areena oli vaan täynnä pyhää vihaa. Ottelu oli helvetillinen taistelu, jossa ei jätetty mitään kiveä kääntämättä. 37 minuutin jälkeen Gargano pakotti pahuuden ruumillistuman taputtamaan ja kaikki oli maailmassa hetken aikaa hyvin.

2. Becky Lynch vs. Charlotte Flair / WWE Evolution
3. The Velveteen Dream vs. Ricochet / NXT TakeOver: Chicago
4. Cien Almas vs. Johnny Gargano / NXT TakeOver: Philadelphia
5. Ziggler & McIntyre vs. Ambrose & Rollins / WWE Hell in a Cell

---

Vuoden naispainija 2018

Becky Lynch

Sen voi sanoa ilman mitään lisäselityksien tarvetta: 2018 oli kaikkien aikojen paras vuosi naispainille. Stephanie McMahonin revoluutio on ehkä muovinen ja pakkosyötetty, mutta fakta on, että koskaan aiemmin naisten painilla ja mestaruusvöillä ei ole ollut sellaista merkitystä kuin kuluneena vuonna. Stephanien revoluutio on myös syvemmällä tapaa muuttanut showpainiskeneä, sillä naisten paini on rajussa nousukiidossa kaikkialla, myös WWE:n ulkopuolella.

Vaihtoehtoja riitti:

Ronda Rousey omaksui WWE:n tyylin ja tavat hämmästyttävän nopeasti ja oli mukana suurimmassa osassa Raw’n vuoden parhaista juonikuvioista. Debyyttiottelu WrestleManiassa on sellainen hetki, joka ei hevillä unohdu.

Charlotte Flair jatkoi siitä mihin edellisvuonna jäi ja oli järjestään aina mukana kun jotain suurempaa tapahtui. Flair myös pysäytti Asukan kaksi ja puoli vuotta kestäneen tappiottoman putken WrestleManiassa.

Shayna Baszler oli NXT:n puolella aivan erinomainen ja naisten divisioonan ehdottomasti tärkein kulmakivi. Aluksi hänen MMA-taustainen hahmonsa vaikutti kuivakalta, mutta eritoten vuoden jälkimmäisellä puoliskolla Baszler alkoi tuntua todella karismaattiselta ottelijalta. Joskus tulevaisuudessa tahtoisin nähdä hänen ja Ronda Rouseyn kohtaavan.

Syvyyttä löytyi myös näiden nimien ulkopuolelta. Asuka, Alexa Bliss, Ember Moon olivat kaikki jossain vaiheessa vuotta todella hyviä. Mae Young Classicin puolella erityisesti Toni Storm ja Io Shirai säväyttivät.

Voittajaksi valitsen Becky Lynchin. En väitä, että olisin Dusty Rhodesin tavoin profetoinut Beckyn menestyksen vuosia etukäteen, mutta olen NXT:n hevosnaisvuosista alkaen pitänyt Beckysta todella paljon ja minua harmitti kun koko vuoden ensimmäisen puoliskon Becky kynsi Smackdownissa mitäänsanomattomissa otteluissa. Jotenkin tuolloinkin oli nähtävissä, että nälkää riittää ja Summerslamin jälkeen palkinto monien vuosien työstä realisoitui. Beckystä tuli koko WWE:n kuumin juttu ja Evolutionissa oteltu Last Woman Standing -ottelu Charlottea vastaan on kaikkien aikojen paras naisten ottelu WWE:ssä. Tällä hetkellä tuntuisi täysin oikeutetulta, että sateenkaaren päästä palkintona löytyisi WrestleManian pääottelu Ronda Rouseya vastaan.

2. Charlotte Flair
3. Ronda Rousey
4. Shayna Baszler
5. Toni Storm

---

Vuoden miespainija 2018

Seth Rollins

Olen hieman vanhanaikainen ja yksinkertainen. Arvostan todella paljon kovaa työmoraalia, joka jatkuu viikosta toiseen koko vuoden läpi. Siinä, että ottelee harvakseltaan on oma taikansa, koska tällöin jokainen esiintyminen tuntuu erikoiselta. Vuoden parasta palkittaessa suosin kuitenkin sellaisia, ketkä ovat olleet koko vuoden aktiivisesti mukana.

AJ Styles on tämän pystin voittanut useaan otteeseen, eikä se kaukana ollut tänäkään vuonna. AJS oli mestarina kuutta viikkoa vaille koko vuoden ja tuohon sisältyi hienot ottelusarjat Shinsuke Nakamuran, Samoa Joen ja viimemmäksi Daniel Bryanin kanssa. Vuoden vielä kruunasi joulupäivänä lähetetty Smackdown, jossa Styles tirpaisi Vince McMahonia nyrkillä naamaan. Ehkäpä hämmästyttävin juttu on se, että Styles pysyi koko vuoden hurjan suosittuna painijana, vaikka hahmonkehityksen eteen ei joulupäivää lukuun ottamatta tehty mitään.

The Miz. Vuosi alkoi Raw 25 -vuotisjuhlalla, jolloin Miz nousi kahdeksatta kertaa Intercontinental-mestariksi päihittämällä Roman Reignsin. Smackdown-treidin jälkeen Miz on ollut viikosta toiseen yksi parhaista esiintyjistä ja sekaan mahtuvat myös erinomaiset ottelut Seth Rollinsia (Backlash) ja Daniel Bryania (Summerslam) vastaan. Miz on selkeästi ymmärtänyt, että uusiutumiskyky on kaiken alku ja juuri. Ajatelkaapa vaikka sitä kuinka monta erilaista fraasia Miz on keksinyt ja käyttänyt? Laiskempi olisi vain jäänyt toistelemaan awesomea ja reallya ja tyytynyt siihen.

Drew McIntyre. Skotlantilainen kuului suosikkeihini jo Chosen One -aikakaudella, mutta nyt käsissä on aivan eri tason mies kuin 2010-luvun alussa. Indykierroksensa aikana Drew löysi määrätietoisuuden ja palasi WWE:hen valmiina pakettina. Vuoteen 2019 lähdettäessä McIntyre vaikuttaisi mitä täydellisimmältä valinnalta Brock Lesnarin kaatajaksi WrestleManiassa.

Raw oli tänä vuonna huono. Siitä eräänlainen todiste on, että joulukuun aikana kaikkien aikojen surkein katsojaluku rikottiin kahteen otteeseen. Ensiksi 4. joulukuuta ja uudestaan jouluaattona. Valopilkkuna läpi synkeän vuoden toimi Seth Rollins. Kuten aluksi sanoin, pidän siitä, että painijoilla on työmoraali kohdillaan ja he antavat aina kaikkensa oli kyseessä sitten livetapahtuma Iowassa tai WrestleMania. Seth Rollins antaa aina kaikkensa ja sitä arvostan aivan tajuttoman paljon. Parhaimpina otteluina on mieleen jääneet Rollinsin huikea suoritus helmikuun 19. päivän Raw’ssa. Tuolloin nähtiin gauntlet-ottelu, jossa Rollins oli mukana ennätykselliset 65 minuuttia. Tuona aikana Seth selätti sekä John Cenan että Roman Reignsin.

Universal-mestaruuden ollessa käytännössä poissa pelistä korostui Intercontinental-vyön rooli. Seth oli käytännössä koko vuoden kiinni näissä kuvioissa ja sekaan mahtuivat erinomaiset ottelut Miziä (Backlash) ja Dolph Ziggleriä (Summerslam) vastaan. Lisäksi Shieldin hetkellinen paluu ja loppuvuoden äärimmäisen henkilökohtainen Dean Ambrose -feudi ovat olleet Raw’n heikon vuoden parasta antia. Ja vielä kerran: Rollinsin työmoraali on asia, joka erottaa hänet edukseen. Pidemmän päälle se voi kostautua uran lyhenemisenä, mutta katsojan näkökulmasta ei voi muuta kuin arvostaa ja hattua nostaa.

2. AJ Styles
3. The Miz
4. Drew McIntyre
5. Johnny Gargano

---

PPV-arvosanat 2018 (asteikko 1–10)

10: —

9: Takeover Chicago, Hell In A Cell

8: Takeover Philadelphia, Royal Rumble, Takeover New Orleans, Takeover Brooklyn IV, Summerslam, Evolution

7: Greatest Royal Rumble, Money In The Bank, Takeover War Games, Survivor Series

6: Backlash

5: Elimination Chamber, TLC

4: Fastlane, Extreme Rules, Super Show-Down

3: WrestleMania XXXIV

2: ­–

1: Crown Jewel

 

Erikoistapahtumia oli yhteensä 20 kappaletta, joista viisi NXT:n TakeOveria. Greatest Royal Rumblesta ja Backlashista kirjasin ylös vain tulokset ja arvosanat. Kaikista muista löytyy pidemmät arviot Matin showpainiblogista.

---

Huippumatsit:

• Adam Cole vs. Aleister Black / Takeover Philadelphia
• Andrade ”Cien” Almas vs. Johnny Gargano / Takeover Philadelphia
• Men’s Royal Rumble Match
• Women’s Royal Rumble Match
• Six Man Ladder Match / Takeover New Orleans
• Tommasso Ciampa vs. Johnny Gargano / Takeover New Orleans
• 50 Man Royal Rumble / Greatest Royal Rumble
• Seth Rollins vs. The Miz / Backlash
• Lorcan & Burch vs. Undisputed Era / Takeover Chicago
• Velveteen Dream vs. Ricochet / Takeover Chicago
• Johnny Gargano vs. Tommasso Ciampa / Takeover Chicago
• Shinsuke Nakamura vs. AJ Styles / MITB
• Adam Cole vs. Ricochet / TO Brooklyn 4
• Tommasso Ciampa vs. Johnny Gargano / TakeOver Brooklyn 4
• Seth Rollins vs. Dolph Ziggler / Summerslam
• AJ Styles vs. Samoa Joe / Summerslam
• Daniel Bryan vs. The Miz / Summerslam
• Jeff Hardy vs. Randy Orton / HIAC
• McIntyre & Ziggler vs. Ambrose & Rollins / HIAC
• AJ Styles vs. Samoa Joe / HIAC
• Becky Lynch vs. Charlotte Flair / Evolution
• Velveteen Dream vs. Tommaso Ciampa / Takeover War Games
• Brock Lesnar vs. Daniel Bryan / Survivor Series
• Asuka vs. Becky Lynch vs. Charlotte Flair / TLC

Huippumatsilla tarkoitan ottelua, joka on saanut arvosanakseen vähintään tasan neljä tähteä. Lihavointi tarkoittaa sitä, että ottelu on saanut arvosanakseen vähintään 4 ½ tähteä ja on samalla ehdolla vuoden parhaaksi otteluksi. Huippuotteluista 14 nähtiin päärosterin ja 10 NXT:n puolella.

---

Tähtipörssi 2018:

1. AJ Styles – 11  (2)

2. Johnny Gargano – 10  (2)

3. Seth Rollins 8 – (1)

 

7 tähteä: Tommaso Ciampa, Daniel Bryan

6 tähteä: Charlotte Flair, Velveteen Dream

5 tähteä: Samoa Joe, Becky Lynch, Dolph Ziggler

4 tähteä: Ronda Rousey

3 tähteä: Kevin Owens, McIntyre & Ziggler, Ricochet, Finn Balor, Alexa Bliss, Roman Reigns, Randy Orton, Shinsuke Nakamura, The Miz

2 tähteä: Ambrose & Rollins, Brock Lesnar, Cien Almas, Sasha Banks, Braun Strowman, Bobby Roode

1 tähti: Bobby Lashley, Jeff Hardy, Buddy Murphy, Io Shirai, Alesteir Black, Rey Mysterio, Adam Cole

Menneenä vuonna tähtipörssikisa oli poikkeuksellisen tasainen. Esimerkiksi viime vuonna tilanne oli täysin erilainen, kun AJ Styles vei voiton huimalla 10 pisteen erolla seuraavaan. Tälläkin kertaa AJ Styles löytyy listan kärjestä, hän keräsi kahdesta tapahtumasta täydet kolme tähteä. Kilpailun moraalisena voittajana voi kuitenkin pitää Johnny Garganoa. Hän keräsi tähtiä jokaisesta vuoden viidestä Takeoverista ja oli kaksi kertaa ykköstähti. Seth Rollins täydentää kärkikolmikon. 31 yksilöpainijaa ja 2 joukkuetta keräsivät tähtimainintoja. Vuonna 2017 vastaavat luvut olivat 23 / 5.

---

Lopuksi: Näin on jälleen yksi WWE:n vuosi taiteltu nätisti pakettiin. Kovalevyni kätköistä löytyy vastaavanlainen yhteenveto alkaen vuodesta 2004. Poikkeuksena ainoastaan vuosi 2016, josta en ollut tehnyt yhteenvetoa. Showpainin osalta uudenvuodenlupaukseni on, että täydennän tuon puuttuvan vuoden 2016. Lisäksi ajatuksena olisi tulevana vuonna seurailla WWE:n ulkopuolelta tärkeimpien amerikkalaisten ja brittiläisten promootioiden merkittävimmät tapahtumat.

Hyvää uutta vuotta!