Arvio: NWA TNA Maaliskuu 2004

Päivämäärä: 3. – 24.3.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

Maaliskuun aikana TNA:sta katosi muutamia talentteja, joista harmillisin omasta mielestäni on The Gatheringin (ja samalla James Mitchellin) poistuminen. Helmikuun lopussa nähty squash-tyylinen ottelu Raven & Sabu vs. The Gathering oli ilmeisesti koko feudin päätös ja kieltämättä aika tyly tapa saattaa Gathering ulos TNA:sta. Buu! Samaan hengenvetoon mainittakoon, että myös Ravenin kavereiden Sandmanin ja Terry Funkin vierailut päättyivät helmikuussa. Saa nähdä, tuleeko Sandman vielä takaisin: mies on pyörinyt kuvioissa aika kauan.

Yllättävin poistuminen oli se, että koko alkuvuoden ajan ruutuaikaa tuhottomasti vienyt Don Callis oli todella nyt hävinnyt kuvioista pysyvästi Vince Russon saapumisen jälkeen. Aika yllättävä oli myös tapa, jolla pitkään midcard-kuvioissa pyörinyt Joe Legend heitettiin pois TNA:sta. Vielä 18.2. jaksossa hän paini Kevin Northcuttin kanssa Redshirtseinä El Leonia ja Dustin Rhodesia vastaan, mutta tuon ottelun jälkeen hän alkoi aukoa päätään backstagella Jeff Jarretille, ja Jarrett täräytti hänet kitaralla kanveesiin. Tuon jälkeen ei Legendiä ole nähty. En jää häntäkään kaipaamaan, vaikka TNA:ssa on huonompiakin isoja miehiä rosterissa. Samaa voin sanoa Dustin Rhodesista, jonka visiitti ME-kuvioissa jäi hieman yllättäen vain parin jakson mittaiseksi. Tykkään kyllä Dustinista (ainakin Goldustina), mutta tällä hetkellä hän on aika lailla viimeinen nimi, jolle toivon TNA:ssa minkäänlaista ME-pushia.

Niin ja lisäksi joukko indy-janttereita (Jason Cross & Jimmy Rave & Shark Boy & Roderick Strong) kävi vierailulla helmikuussa, mutta heitä ei ole sen jälkeen nähty.

Weekly PPV #83 (3.3.2004)

Singles Match
Kevin Northcutt vs. Chris Harris
* *
10-Man Tag Team Match
Kid Kash & Michael Shane & David Young & Glenn Gilberti & Johnny Swinger vs. Sonny Siaki & D-Lo Brown & Ron Killings & Konnan & Simon Diamond
* * *
Singles Match
Frankie Kazarian vs. Jerry Lynn
* * *
6-Man Tag Team Match
NOSAWA & Ebessan & Kuishinbo Kaben vs. Chris Sabin & Elix Skipper & Sonjay Dutt
* * ½
Falls Count Anywhere Match
Abyss vs. AJ Styles
* * *
Singles Match (Special Referee: Don Harris)
Chris Harris vs. Shane Douglas
* *

Hyvät uutiset:

1. Ottelut olivat kokonaisuutena yllättävän viihdyttäviä ja saivat myös sopivasti aikaa.
2. Frankie Kazarian teki comebackinsa.
3. X-Divarissa on muutenkin nyt paljon uusia nimiä ja paljon säpinää America’s X Cupin ansiosta.
4. Chris Harrisin rakentelu kohti päämestaruusottelua on toimivaa ja uskottavaa.
5. Midcardissa on yllättävän paljon potentiaalia.

Ottelullisesti show’n heikko puoli oli se, että tässä ei nähty yhtään yli kolmen tähden yltävää ottelua, eli mitään varsinaisia huippukamppailuja ei tässä ppv:ssä nähty. Tuo ei kuitenkaan häirinnyt tällä kertaa kovinkaan paljon, koska kokonaisuutena tarkasteltuna show’n ottelullinen anti oli suorastaan yllättävän viihdyttävä. Kuudesta ottelusta peräti puolet ylsi ***-arvosanaan, ja vielä neljäskin olisi päässyt samaan porukkaan, jos kamppailu olisi vain kestänyt minuutin tai pari pidempään. Kaksi muutakaan ottelua eivät olleet huonoja vaan ihan ok:ita kohtaamisia, jossa Chris Harris teki kaikkensa saadakseen Kevin Northcuttista ja Shane Douglasista irti ok:t ottelut. Ottelullisesti tämän viikon tapahtuma oli siis oikein pätevä.
Tätä ei varmaan tarvitse perustella kovin pitkästi. Yksi show’n ehdottomasti parhaimmista uutisista oli se, että Frankie Kazarian teki vihdoin paluunsa kuukausien poissaolon jälkeen. Kazarianin poissaolon syitä ei selitetty sen tarkemmin, mutta ennen comebackia nähdyssä Kazarianin promossa mies itse syytti koko kuviosta Jerry Lynniä, sillä Kazarianin mukaan Lynn oli savustanut ulos TNA:sta. Lisäksi Kazarian syytti Lynniä siitä, ettei hän ollut valinnut Kazariania osaksi Team NWA:ta, ja juuri tämän takia Kazarian ottikin yhteen Lynnin kanssa ottelussa, joka oli illan paras.
Kazarianin paluun lisäksi X-Divarissa tapahtuu tällä hetkellä ilahduttavan paljon. Team Mexico ei ole kadonnut mihinkään, vaan he edelleen elävät America’s X Cup -voittonsa jälkeistä huumaa. Heidän haastajiksi on noussut nyt siis Team Canada, joka saapui tällä viikolla haastamaan riitaa Team Mexicon kanssa ja ajautui epäviralliseen tappeluun cup-omistajien kanssa. Ensi viikolla on siis vuorossa America’s X Cup, jossa selvitetään, onko Kanada parempi kuin Meksiko. Näiden kahden porukan lisäksi Team NWA on myös edelleen jatkanut tiivistä yhteistyötä, ja tässä show’ssa uusimpana porukka nähtiin Team Japan, jonka edustajina esiintyivät NOSAWA, Ebessan ja Kuishinbo Kaben. Näistä herroista ensimmäinen kävi pyörähtämässä TNA:ssa viime syksynä ja on ehkä muutenkin tutuin esim. tämän foorumin lukijoille. Ebessan ja Kaben ovat puolestaan kaksi maskipäistä ja muutenkin erikoisesti pukeutunutta painijaa, joista esim. Goner osaisi varmaan kertoa enemmän. Joka tapauksessa he tekivät varsin hyvän vaikutelman ensiesiintymisessään. Kokonaisuudessan X-Divari on siis tällä hetkellä täynnä kaiken maailman lahjakkuuksia, ja erityisesti tässä show’ssa he myös saivat hyvin ruutuaikaa.
Ilahduttavaa on huomata myös se, että TNA ihan tosissaan rakentelee Chris Harrisia Jeff Jarrettin haastajaksi kahden viikon päästä järjestettävään mestaruusotteluun. Olen edelleen sitä mieltä, että Harrisin nostaminen muun muassa AJ Stylesin ja Ravenin ohi on varsin älytön ratkaisu, mutta ainakin tässä yritetään luoda uutta tähteä, mikä ei ole koskaan huono asia. Harris on myös käyttänyt saamansa tilaisuuden hyväkseen ja yrittää näyttää mahdollisimman hyvältä jokaisessa esiintymisessään. Harrisista olisi tosissaan voinut tulla uskottava ME-peluri TNA:ssa, jos hän ei olisi valinnut Braden Walker -tietä. Tässä jaksossa Harris otteli siis sekä Kevin Northcuttia että Shane Douglasia vastaan, koska Vince Russo pyrkii kouluttamaan häntä mahdollisimman rankoilla keinoilla valmiiksi tuota suurta mestaruusottelua varten. Show’n lopussa Russo saapui ilmoittamaan, että hän ei usko Harrisin olevan valmis mestaruusotteluun, koska tässäkin show’ssa hän tarvitsi James Stormin apua otteluissaan. Russo yritti peruuttaa koko mestaruusottelua, mutta raivostunut Harris ei tähän suostunut, ja lopulta Russo suostui pitämään buukkauksensa, mutta hän ilmoitti, ettei usko Harrisin olevan valmis. Saa nähdä, mitä tuossa ottelussa käy.
Kehuin ME-kuvion rakentelua ja X-Divaria, joten lopetetaanpa tämän yllättävän arvostelun hyvät uutiset myös midcardin huomioimiseen. Erityisen ilahduttavaa oli seurata näitä lahjakkaita ja vähitellen oman paikkansa löytäneitä midcardilaisia suuressa 10 miehen joukkueottelussa, jossa ei oikeastaan ollut yhtään turhaa tyyppiä. Esimerkiksi Gilbertin ja Konnaninkin tapaiset tyypit toimivat hyvin juuri midcardin täytteenä samalla, kun ne merkittävimmät nimet saavat loistaa eniten. Tuo midcardereiden taidonnäyteottelu oli muutenkin piristävän kivaa katsottavaa, ja siinä tuotiin hyvin esille Vince Russon puolella olevat tyypit ja Jeff Jarrettin puolella olevat ketkut. Midcardin kehumiseen kuulu myös se, että Ravenin ja Gatheringin kuvio näyttää tosiaan nyt olevan ohi. Tässä show’ssa Raven veti hemmetin hyvän promon, jossa hän ilmoitti tehneensä vihdoin selvää jokaikisestä hänen vastustastajaan ja jossa hän vaati sitä kauan odottamaan mestaruusottelua. Tuon promon keskeytti Naturals-kaksikko, joka hyökkäsi Ravenin kimppuun mutta jäi lopulta alakynteen, kun Sabu saapui Ravenin apuriksi.

Huonot uutiset:

1. Taas älytöntä sekavuutta joukkuemestaruuskuvioissa.
2. AJ Styles ja Abyss junnaavat tosi pahasti paikoillaan.
3. Stylesin ja Abyssin ottelun lopetus oli taas raivostuttavaa kuraa.
4. Johnny Fairplayn, Insane Clown Possen ja Goldielocksin tapaisia turhia nimiä pidetään turhaan esillä.

Sekavuudet TNA:n joukkuemestaruskuvioissa saavuttivat taas uuden pisteen tämän show’n alussa, kun ensimmäisen ottelun aikana selostajat ilmoittivat, että viime viikon show’ssa nähdyn ME:n seurauksena joukkuemestaruudet on hyllytetty toistaiseksi. Tuossa ottelussahan oli tarkoitus ratkaista mestaruusvöiden kiistaton omistaja, sillä mestarikaksikko Abyss ja Styles ei pystyisi toimimaan yhdessä. Abyss vei voiton, kun Lex Luger teki comebackinsa ja paiskasi Stylesin pöydästä läpi. Tällä viikolla ei Lugerista ollut tietoakaan, ja samaa voi sanoa joukkuemestaruuksista. En voi kuin veikata, että Lugerista oli tarkoitus tehdä uusi joukkuemestari Abyssin kanssa ja että Luger on viime hetkellä vetäytynyt koko kuviosta. Oli miten oli, nyt vyöt oli tosiaan hyllytetty, eikä mitään ilmoitusta niiden tulevaisuudesta saatu illan aikana. Hienoa.
Mestaruusvöiden lisäksi ongelmana oli myös ex-mestareiden feudin tilanne. Alun perin tällä viikolla piti nähdä ratkaiseva joukkuemestaruusottelu, jossa Abyss puolustaisi vöitä uuden joukkueparinsa kanssa AJ Stylesiä ja tämän joukkueparia vastaan. Koska vyöt oli päätetty hyllyttää, tuo ottelu oli peruttu, ja sen sijaan saimme nauttia taas yhdestä Stylesin ja Abyssin yhteenotosta. Sinänsä en voi valittaa tuosta yksittäisestä ottelusta, koska ottelu oli laadultaan pirun viihdyttävä ja ilman idioottimaista lopetusta (kohta lisää siitä) olisi varmasti ollut illan paras kohtaaminen. Yksittäisen ottelun sijaan suuri ongelma on se, että Styles on nyt oikeasti jumittunut feudaamaan Abyssin (ja Johnny Fairplayn kanssa) ja että koko hänen kuvionsa Jeff Jarrettin kanssa painuu viikko viikolta enemmän unholaan. Ei tämä j******ta voi mennä näin. Ja koska ottelulle saatiin idioottimainen lopetus, jossa kaikki jäi epäselväksi, Abyssin ja Stylesin feudi jatkuu tulevinakin viikkoina takuuvarmasti. Tämä on niin epäonnistunutta käyttöä sekä Stylesille että Abyssille.
Joo, haukuinkin jo tuossa edellä Abyssin ja Stylesin ottelun lopetuksen, mutta se ansaitsee ihan oman kohtansakin. Kuinka tajuttoman monta kertaa TNA on onnistunut buukkaamaan No DQ -tyyliseen otteluun, joka päättyy joko a) diskaukseen tai b) no contestiin? No, nyt niitä tuli taas yksi lisää. Ratkaisutapa, jossa kaikki tuomarit telottiin vahingossa tajuttomiksi, oli vieläpä äärimmäisen kömpelö, eikä lisää yhtään millään tavalla ainakaan minun kiinnostustani Abyssin ja Stylesin feudia kohtaan. Tämän kuvion olisi pitänyt päättyä viimeistään nyt.
Viimeisenä miinuksena pitää sanoa, että TNA ei ole edelleenkään päässyt eroon kaikista turhista jäsenistä rosterissaan. Pahin tapaus on toki Johnny Fairplay, joka on (Luojan kiitos) näytellyt parina viime viikkona sopivan pientä roolia mutta joka tälläkin viikolla sekaantui Abyssin ja Stylesin otteluun, mikä viittaa siihen, että TNA suunnittelee edelleen jotain yhteenottoa Stylesin ja Fairplayn välille. Pienempi paha on sitten Insane Clown Posse, koska yleisö oikeasti tykkää heistä, mutta minun mielestäni ICP ja heidän feudinsa Gilbertin ja kumppaneiden kanssa alkaa olla jo nähty juttu. Kokonaan oma tarinansa on Goldielocks, joka esittää sekopäätä ja vetää jotain täysin epäkiinnostavaa juonikuviota Erik Wattsin kanssa, vaikka Wattsia ei ole nähty viikkoihin. Goldielocks, mene pois.

Yllättävän onnistunut show, minkä ansiosta tämä on toinen Kehno ppv TNA:lta tänä vuonna.

Weekly PPV #84 (10.3.2004) – America’s X Cup Tournament Part II

America’s X Cup First Round Match
Teddy Hart vs. Mr. Aguila
* * ½
America’s X Cup First Round Match
Petey Williams vs. Juventud Guerrera
* * *
America’s X Cup First Round Match
Johnny Devine vs. Abismo Negro
* * ½
America’s X Cup First Round Match
Jack Evans vs. Hector Garza
* *
America’s X Cup Second Round Match
Teddy Hart & Jack Evans vs. Abismo Negro & Juventud Guerrera
* * *
America’s X Cup Second Round Match
Petey Williams & Johnny Devine vs. Mr. Aguila & Hector Garza
* * *
America’s X Cup Final Match
Teddy Hart & Petey Williams & Johnny Devine & Jack Evans vs. Juventud Guerrera & Mr. Aguila & Hector Garza & Abismo Negro
* * * ½
Dark Carnival Match
Kid Kash & Glenn Gilberti & David Young vs. Insane Clown Posse & 2 Tuff Tony
* *

Hyvät uutiset:

1. America’s X Cup viihdytti jälleen painillisella annillaan suuresti.
2. Neljä vähintään ***-ottelua, joka jätti hyvän fiiliksen koko jaksosta.
3. Monty Brown teki comebackinsa Main Eventissä.

En ala tässä enää toistelemaan viime kuun America’s X Cupissa kirjoittamiani monipuolisia listauksia turnauksen hienoudesta, koska lähes tulkoon kaikki tuolloin kirjoittamani hyvät uutiset pätevät myös tämänkertaiseen America’s X Cupiin. Voidaan toki kysyä, onko tällaisen turnauksen järjestäminen useasti näin lyhyellä aikavälillä kovinkaan fiksu ratkaisu ja pitäisikö TNA:n keskittyä tällaisten erikoisjaksojen sijaan enemmän sen kokonaistuotteen parantamiseen. Itse olen sitä mieltä, että yksi turnaus vuodessa riittäisi ja että paljon enemmän huomiota pitäisi kiinnittää kokonaistuotteen parantamiseen, mutta en voi silti väittää, ettenkö viihtyisi poikkeuksellisen paljon näitä America’s X Cup -turnauksia katsellessa. Sitä paitsi oli todella kiva nähdä Teddy Hartia, Jack Evansia, Petey Williamsia ja Johnny Devineä, jotka olivat aivan tuoreita nimiä TNA:ssa. Hart ja Evans olivat toki ehkä kaksi maailman pahinta spottiapinaa näinä vuosina, ja hetkittäin heidän touhunsa meni aivan yli, mutta suurimman osan ajasta se oli tosi viihdyttävää katsottavaa. Hauskaa muuten, että Team Mexico veti Team NWA:ta vastassa ollessaan heel-roolia, mutta nyt he olivat selvästi facejen asemassa.
Mainitaan nyt vielä erikseen, että show’ssa oli tosiaan kolme ***- ja yksi ***½-ottelu. Suurin ero edelliseen America’s X Cupiin oli siis se, että yhtään MOTYC-ottelua ei nähty, mutta vastapainona otteluiden kokonaislaatu oli ehkä hieman tasaisempi. Niinpä tästä jäi oikein hyvä fiilis vaikkei ihan niin hyvä kuin ensimmäisestä turnauksesta. Finaaliottelu oli liian lyhyen kestonsa ja liian nopesti läpivedetyn loppunsa vuoksi pieni pettymys.
Tällä kertaa America’s X Cup -show’ssa nähtiin ME-otteluna tosiaan täysin turnaukseen liittymätön ottelu, kun Kid Kash, Glenn Gilberti ja David Young kohtasivat ICP:n ja 2 Tuff Tonyn HC-ottelussa. Tuo kohtaaminen oli laadultaan yllättävän ok (kiitos HC-stipulaation), mutta ehdottomasti sen paras hetki oli lopetus, jossa Monty Brown teki paluunsa TNA:han! Alpha Malea oli nähty edellisen kerran vuoden 2002 syksyllä, joten olin ehtinyt jo jonkun aikaa odotella Brownin paluuta. Hienoa, että mies oli vihdoin takaisin kuvioissa, ja nyt hän vaikutti olevan paljon valmiimpi painiesiintymisiin kuin ensimmäisellä runillaan. Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

Huonot uutiset:

1. X-Divari on kyllä esillä, mutta mites X-Divisioonan mestaruus?
2. America’s X Cupit eivät pelasta TNA:ta.

Kehuin viime show’nkin kohdalla jo sitä, että tällä hetkellä TNA:ssa on esillä todella runsas määrä erilaisia ja toinen toistaan viihdyttävämpiä X-Divisioonan painijoita, mikä on mahtava kehityssuuntaus. X-Divari saa paljon ruutuaikaa muun muassa näiden turnausten ansiosta. Nyt on kuitenkin pakko purnata siitä, että kaiken tämän America’s X Cup -meiningin keskellä X-Divisioonan mestaruudesta on tullut aivan yhdentekevä kapistus, joka ei kiinnosta ketään. Kaikki juoksevat America’s X Cupin perässä, vaikka se ei oikeuta minkäänlaiseen ykköshaastajuuteen. Samalla Chris Sabin on puolustanut mestaruuttaan tasan yhden kerran vuoden 2004 aikana. Pitäisiköhän tilanteella alkaa tehdä vähitellen jotain?
Ja kuten jo sanoin, America’s X Cupeilla ei tosiaan korjata TNA:n suurempia ongelmia. Toivottavasti tulevaisuudessa keskitytään siis enemmän niihin ja vähemmän jatkuvien erikois-show’iden järjestämiseen.

Eihän tässä voi muuta sanoa kuin, että viihdyttävää meininkiä tämä tämmöinen on. Ok show.

Weekly PPV #85 (17.3.2004)

Singles Match
Frankie Kazarian vs. Elix Skipper
* * ½
Singles Match
Monty Brown vs. Chris Vaughn
* ½
Singles Match
Shane Douglas vs. James Storm
*
10 Man Contenders Gauntlet Match
Participants: Simon Diamond, David Young, Kid Kash, D-Lo Brown, Glenn Gilberti, Sonny Siaki, Michael Shane, Konnan, Ron Killings, Johnny Swinger
* * ½
Ladder Match for the NWA World Heavyweight Title Shot
Abyss vs. AJ Styles
* * *
NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Chris Harris
* * *

Hyvät uutiset:

1. Ensimmäinen kunnollinen päämestaruusottelu koko vuonna.
2. Pitkästä aikaa mielenkiintoinen tilanne päämestaruuden haastajakuvioissa, ja kunnon säpinää luvassa tulevillekin viikoille.
3. Ykköshaastajuusottelu oli oikein viihdyttävä paketti.
4. ME-kuvioiden turhuudet on karsittu vähitellen pois.
5. Alakortin piristysruiskeina oli tarjolla X-Divisioonaa ja Monty Brown.

Tämä oli todellakin ensimmäinen kerta, kun vuonna 2004 järjestettiin kunnollinen NWA World Heavyweight -mestaruusottelu. Jarrett oli toki puolustanut vyötään kerran tänä vuonna ennen tätä, mutta silloin vastustajana oli Dustin Rhodes ja koko ottelu oli muutenkin aika vitsi. Nyt kyseessä oli tosipaikka, kun yli kuukauden ajan rakenneltu feud Chris Harrisin ja Jeff Jarrettin välillä sai huipennuksensa. Oli helppo huomata myös ottelun huikeasta tunnelmista (alusta lähtien ”Let’s go Wild Cat” ja ”Jarrett sucks” -chantteja), että yleisökin oli innoissaan kunnollisesta päämestaruusottelusta. Laadultaan ottelu oli varsin hyvää painia, ja tuo hieno tunnelma paransi sitä entisestään. Loppupuolella nähtiin myös ihan jänniä near falleja, mutta tietenkin loppuun piti sitten pistää niitä turhia sekaantumisia ja muuta sotkua, jotka veivät vähän pois fiiliksestä. Hyvä päämestaruusottelu, mutta Jarrettin ja Harrisin tarina tuskin päättyi tähän.
Päämestaruusottelu hoidettiin siis varsin kunniakkaasti, ja samaa pitää nyt sanoa päämestaruuskuvioiden imagon kohottamisesta. Lähes koko vuoden olen haukkunut näiden kuvioiden buukkaamista, mutta nyt oli pitkästä aikaa kunnon säpinää päämestaruuden ympärillä. Tähän asti on ollut se fiilis, että Jarrett vain patsastelee vyön kanssa ja mitään ei tapahdu ja ketään ei nosteta kunnolliseksi haastajaksi hänelle, mikä on aivan järkyttävän kamalaa buukkausta. Harrisin nostaminen ykköshaastajaksi oli hieman kumallisesti valittu ensiaskel, mutta siitä on hyvä jatkaa. Ensinnäkin Raven piti möykkää koko show’n ajan siitä, kuinka hänet on taas kerran sivuutettu täysin päämestaruuskuvioissa. Vince Russo yritti tarjota Ravenille paikkaa sekä Contenders Gauntlet että ykköshaastajuusottelussa, mutta Ravenille eivät ne kelvanneet: hän olisi halunnut saman tien Harrisin paikalle mestaruusotteluun. Tuota Russo ei voinut hänelle antaa, joten Raven sekaantui illan aikana niin Contenders Gauntlet, ykköshaastajuus- kuin päämestaruusotteluunkin. Show’n päätteeksi Russo lupasi, että Raven saa tuta tekojensa seuraukset ensi viikolla. Ravenin lisäksi ykköshaastajuudesta olivat kiinnostuneet AJ Styles, Abyss ja 10 muuta keskikortin painijaa. TNA tosiaan järjesti Contenders Gauntlet Matchin, joka oli laadultaan ihan kiva ja jossa oli ideana se, että Stylesin/Abyssin mestaruusottelun jälkeen mestarille aletaan nimittää haastajia tuon ottelun eliminointijärjestyksessä. En usko, että kukaan muu kuin ehkä juuri tuon ottelun voittaja saa sen mestaruusottelunsa, koska nämä ”Ranking”-ottelut eivät ikinä wrestlingissä toimi, mutta kiva idea silti.
Contenders Gauntletia tärkeämpi ottelu oli tietenkin AJ Stylesin ja Abyssin Ladder Match, joka oli toivottavasti nyt se vihoviimeinen ja ratkaiseva ottelu näiden kahden välillä. Viime ottelun jälkeen tuskailin sitä, että feud jatkuu edelleen ja Styles joutuu koko ajan kauemmaksi päämestaruuskuvioista tämän feudin takia. Onneksi TNA tajusi vihdoin korjata molemmat ongelmat samalla kertaa pistämällä tämän ottelun panokseksi ykköshaastajuuden. Ottelu oli luultavasti paras tästä Abyss vs. AJ -sarjasta, vaikka vieläkään ei päästy yli kolmen tähden. Se johtuu pitkälti siitä, että hetkittäin ottelu eteni vähän kankeasti ja että lopetus oli todella hurjasta bumpista huolimatta aika harmillinen ja loppuratkaisultaan kehno. Joka tapauksessa pitää kehua vielä erikseen Stylesiä siitä, kuinka hän pisti jälleen kroppansa 100-prosenttisesti likoon.
Pienenä lisäkehuna ME-kuvioille pitää antaa vielä se, että vihdoin TNA on saanut jätettyä kaikki turhat osuudet näissä kuvioissa joko kokonaan pois tai hyvin pienelle roolille. Goldielocks jatkoi Erik Wattsille puhelimen välityksellä rääkymistä tässäkin show’ssa, mutta se sivuutettiin hyvin nopeasti. Samoin Jonny Fairplay esiintyi tässäkin show’ssa, mutta vain katsomon puolella ”vierailevana tähtenä”, jota joku hömppätoimittaja mukamas haastatteli. Tilanne alkaa näyttää aika hyvältä.
Hieman yllättäen show’n onnistunein osio oli tällä kertaa siis päämestaruuskuviot. Vähän pitää antaa kuitenkin kehua myös alakortin puolelle. Ensinnäkin paluunsa äskettäin tehnyt ja TNA:n X-Divarin painijoille katkeroitunut Frankie Kazarian jatkoi sotaansa Team NWA:ta vastaan, ja tällä kertaa hän kohtasi kehässä Elix Skipperin. Ottelu ei ollut mikään maailmaamullistava, ja aikaa se olisi tarvinnut enemmän, mutta kokonaisuutena silti ihan mukava opener illalle. Ottelun jälkeen Kazarian otti yhteen sekä Skipperin että Jerry Lynnin kanssa. Ottelun aikana selostajat muuten vihjailivat, että Elix Skipperin yritykset Triple X:n yhdistämiseksi olivat ehkä ottaneet askeleen eteenpäin, sillä Low Ki ja Christopher Daniels olivat kuulema pitkästä aikaa puheväleissä. Toinen erityiskehu midcardissa pitää antaa paluunsa tehneelle Monty Brownille, joka oli kieltämättä monta kertaa vakuuttavamman ja taidokkaamman oloinen kuin vuonna 2002. Nyt tässä on sitä Brownia, josta voi tulla iso nimi. Pounce paukkui näkyvästi Chris Vauhgnia vastaan, ja ottelun jälkeen Brown otti yhteen Vauhgnin Blackshirt-security kaverin Don Harrisin kanssa.

Huonot uutiset:

1. Otteluiden taso ei varsinaisesti vielä huimannut päätä.
2. Todellinen tajunnanräjäyttävyys puuttuu yhä.

Tässä show’ssa nähtiin kaksi ***-ottelua, mutta sillä ei vielä päästä ihan kuuhun. Varsinkin kun ottaa huomioon, että molemmat ottelut olivat vielä laadultaan hienoisia pettymyksiä siltä osin, että parempaan olisi voitu pystyä, jos vain turhia sekaantumisia ei olisi ollut niin paljon. Muuten ottelut liikuivatkin välillä ”ihan kiva” – ”huono”. Jälkimmäistä kategoriaa edusti James Stormin paluuottelu Shane Douglasia vastaan. Se oli hämmästyttävän heikko ja mitäänsanomaton, eikä siis kovin kummoinen tapa Stormilta palata painikehiin. Ottelun jälkeen Michael Shane ja Shane Douglas ottivat taas yhteen, ja miesten erimielisyyksien rakentelua jatkettiin myös myöhemmin illalla. Ei otteluiden taso siis varsinaisesti huono ollut, ja paljon pahempaakin on nähty, mutta enemmän voisi silti toivoa TNA:lta.
Aika jännää, että minulla ei ole tästä show’sta hirveästi huonoa sanottavaa, mutta silti tämä ei jättänyt mitenkään erityisen onnistunutta fiilistä. Ei tätä voi sanoa edes välishow’ksikaan, koska päämestaruuskuvioita edistettiin tässä jaksossa niin kovalla sykkeellä. Periaatteessa olin siis ihan tyytyväinen show’n tasoon, mutta mitään sellaista järisyttävää paukkua tässä ei silti nähty, että tämä olisi erityisen hyvänä show’na itsessään jäänyt mieleen. Toivottavasti tässä jaksossa istutetut siemenet kehittyvät toivotulla tavalla, niin taso paranee toivon mukaan entisestään.

Ihan jees, mutta laadultaan silti vain Kehno. Lupaa ihan hyvää jatkoa kuitenkin.

Weekly PPV #86 (24.3.2004)

NWA Tag Team Title Tournament First Round Match
New Franchise vs. Christopher Daniels & Low Ki
* * *
NWA Tag Team Title Tournament First Round Match
Glenn Gilberti & David Young vs. Slash & Sinn
* *
NWA Tag Team Title Tournament First Round Match
Kid Kash & Unnamed Man vs. Simon Diamond & Sonny Siaki
* * ½
NWA Tag Team Title Tournament First Round Match
The Naturals vs. 3 Live Kru
* *
Singles Match
Abyss vs. Ron Killings
* * ½
NWA X Division Title Shot Match
Petey Williams vs. NOSAWA vs. Frankie Kazarian vs. Elix Skipper vs. Jerry Lynn vs. Amazing Red
* * *

Hyvät uutiset:

1. Päämestaruuskuviot etenevät mielenkiintoisesti ja viihdyttävästi.
2. Joukkuemestaruuskuviot etenevät mielenkiintoisesti ja viihdyttävästi.
3. X-Divisioonan mestaruus- ja America’s X Cup -kuviot etenevät mielenkiintoisesti ja viihdyttävästi.
4. Ei yhtään huonoa ottelua kortissa.
5. Monty Brownin buukkaus jatkuu vakuuttavasti.

Täytyy heti alkuun huomauttaa, että tässä mestaruuskuvioiden kehumisessa on se kummallinen sivukäänne, että yksikään TNA:n mestareista ei esiintynyt tässä show’ssa. Jeff Jarrett oli ilmeisesti Meksikossa, Chris Sabin loukkaantuneena ja joukkuemestaruudet vakatoituna. Silti kuviot etenevät koko ajan paremmin, erityisesti päämestaruuspuolella. Ehkä ratkaisu on nimenomaan Jarrettin ulkona pitäminen. Päämestaruuskuvioissa jatkettiin tosiaan viime viikolta, jolloin Abyss voitti ykköshaastajuuden ja Ron Killings Contenders Gauntlet Matchin. Lisäksi Chris Harris olisi jo voittanut Jeff Jarretilta mestaruuden viime viikon show’ssa (James Stormin avustuksella), ellei Raven olisi viime hetkellä estänyt tuota voittoa. Sekä Raven että Storm oli hyllytetty tästä show’sta sekaantumistensa vuoksi, mutta Ravenia ei hyllytyskään haitannut: hän kävi illan aikana aukomassa päätään Russolle ja sekaantumassa Abyssin ja Killingsin otteluun. Abyssin ja Killingsin ottelun panos oli siis se, että ottelun voittaja kohtaisi seuraavalla viikolla Chris Harrisin ja tuon ottelun voittaja pääsisi painimaan Jeff Jarrettia vastaan NWA World Heavyweight -vyöstä TNA:n historian suurimmassa Steel Cage Matchissa. Ottelu oli ihan kiva, mutta parasta tässä oli se, että Raven ja mestaruusottelua kuumeisesti janoava AJ Styles pidettiin myös kuvioissa hyvin mukana ja että myös ensi viikolle on mielenkiintoista jatkoa luvassa. Nyt päämestaruusvyö on saanut sitä arvostusta, mitä sille kuuluu.
Myös joukkuemestaruuskuvioiden lämmittely aloitettiin tyylikkäällä tavalla puhtaalta pöydältä. Koko alkuvuoden jatkunut sekavuus ja kehnot ottelut oli nyt unohdettu, kun kahdeksan joukkuetta aloitti taistelun joukkuemestaruuksista kunnollisessa turnauksessa. Kaikki turnausottelut olivat vähintään ihan kivoja ja parhaimmillaan hyviä. Lisäksi turnauksen ansiosta nähtiin sekä Slashin ja Sinnin että ennen kaikkea Christopher Danielsin ja Low Ki’n comebackit. Daniels ja Low Ki olivat todella löytäneet vihdoin ja viimein yhteisen sävelen, ja nyt he olivat valmiita ottelemaan joukkuemestaruuksista. Turnauksessa nähtiin myös mystisen, toistaiseksi nimettömänä pysyneen isokokoisen miehen debyytti. Kid Kash nimitti miestä sukulaisekseen. Alun perin Kashin parina piti olla Johnny Swinger, mutta Kash ei ollut halunnut tehdä yhteistyötä tämän kanssa. Kokonaisuudessaan tässä mestaruusturnauksessa on paljon potentiaalia, ja ehkä nyt TNA alkaa taas tarjota sitä oikeasti kovatasoista joukkuepainia, johon sillä on täydet mahdollisuudet. New Franchisen keskenäiset ongelmat jatkuivat taas turnauksen jälkimainingeissa.
X-Divarin kuvioiden suurin ongelma on nyt se, että mestari Chris Sabin loukkaantui maaliskuun alussa eikä ole sen jälkeen esiintynyt lähetyksissä. Toivottavasti mies paranisi pian, koska nyt tässä show’ssa TNA muisti pitkästä aikaa myös sen, että heillä on America’s X Cupin lisäksi X-Divisioonan mestaruusvyö. Tämä huomio ilahdutti minua suuresti, ja vielä enemmän ilahdutti se, että mestaruudesta järjestetty ykköshaastajuusottelu oli illan Main Event. Ikävä kyllä ottelu sai vähän turhan vähän aikaa ja oli siksi paikoitellen turhan pikaisesti läpijuostu, mutta yhtä kaikki se oli viihdyttävää spottailua ja illan paras ottelu. Parasta tuossa ottelussa oli kuitenkin kauan aikaa poissa olleen Amazing Redin comeback. Toivottavasti kyseessä on pysyvämpi paluu! X-Divarin mestaruuskuvioiden lisäksi myös America’s X Cup -kuviot jatkuvat. Edelleen pokaalia hallitseva Team Mexico piti backstagella promon, jossa paljastui, että Juventud Guerrera on lähtenyt pois joukkueesta. Ilmeisesti tässä oli kyse Guerreran ego-ongelmista, joista mies on tunnettu. Guerreran tilalle tiimiin oli tuotu Heavy Metal, ja uusi kapteeni oli Hector Garza. Ensi kuun alussa nähdään seuraava America’s X Cup, jossa Team Mexicon pitäisi kohdata Team UK. Show’n aikana nähtiin kuitenkin hyvä promo, jossa Jerry Lynn ja Elix Skipper ehdottivat, että vihdoin järjestettäisiin koko America’s X Cupin päättävä kokonaisturnaus, johon osallistuisivat kaikkien maiden joukkueet ja paras voittaisi koko roskan. Toivottavasti tämä idea toteutuisi.
Kuten tässä on käynyt jo selville, kaikki joukkuemestaruusturnauksen ottelut olivat vähintään ihan kivoja ja parhaimmillaan hyviä. Samoin X-Divarin ykköshaastajuusottelu oli viihdyttävää katsottavaa ja päämestaruuskuviota edustanut Abyss vs. Ron Killingskin oli ihan kiva kokonaisuus. Kun muita otteluita ei show’ssa nähty, voi huoletta sanoa, että tämän kerran ottelutarjonta oli varsin mukava kokonaisuus.
Pitää lopuksi kehua vielä, että mestaruuskuvioiden lisäksi Monty Brownin buukkaus jatkuu mielenkiintoisesti. Tällä viikolla Brown tuhosi ensin Don Harrisin, jonka oli tarkoitus puolustaa ystävänsä Chris Vaugnin kunniaa viimeviikkoisen jäljiltä kunnon ottelussa. Tuota ottelua ei kuitenkaan nähty, kun Brown pieksi Harrisin ennen kehään pääsemistä. Tämän jälkeen Brown jätti avoimen haasteen, johon vastasi yllättäen Sabu! Näidenkään välillä ei (vielä) nähty kunnon ottelua, vaan sen sijaan Sabu onnistui yllättämään Brownin ja täräyttämään tälle perhanan näyttävän Triple Jump Moonsaultin. Odotan näiden ottelua mielenkiinnolla

Huonot uutiset:

1. Sting teki täysin turhan esiintymisen.
2. Ei taskaan yhtään mieleenpainuvan hienoa ottelua.

Show’n ehdottomasti turhin osuus oli se, kun Mike Tenay nousi yhtäkkiä kehään ja toivotti huikeiden ylistyssanojen saattelemana Stingin kehään. Stingin edellisestä esiintymisestä oli ehtinyt kulua jo kolme kuukautta, joten kaipa miehen oli taas aika tulla keräämään palkkashekkinsä. Ikävä kyllä tällä kertaa Sting ei tehnyt yhtään mitään rahojensa eteen. Stinger veti kehässä todella vaivaannuttavan ja tylsän promon, jossa hän kertoi itsestään kertovasta elokuvasta, jota he ovat parhaillaan kuvaamassa. Tämän jälkeen hän kehui TNA:ta ja yleisöä ja lupasi olla paikalla myös ensi viikolla. Jippii. Juuri kun muuten näistä kaikista turhuuksista (Jonny Fairplay yms.) on päästy pois (Goldielocksiakaan ei taidettu enää edes nähdä), niin sitten meille pitää tarjoilla turhaa Stinger-show’ta. Ei siinä mitään, jos miehellä olisi jotain annettavaa TNA:lle, mutta tällä hetkellä ei ole.
Vaikka kehuin show’iden laatua siinä mielessä, että yhtään huonoa ottelua ei nähty, niin ei tässä ikävä kyllä nähty yhtään erityisen hienoa tai ikimuistettavaakaan ottelua. Tuo oli myös suurin syy siihen, että tämänkään viikon jakso ei nouse vuoden parhaiden TNA-lähetysten tasolle eikä ole arvosanaltaan Kehnoa parempi. Main Eventillä olisi ollut potentiaalia huippuotteluksi, mutta liian lyhyen keston takia sekin jäi vain hyväksi. Huippuottelut, missä olette?

Jepjep. Selvästi parempaan päin ollaan koko ajan menossa, ja Kehno-arvosana on ihan ok suoritus kuitenkin.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 11.5.2014

Lisää...