Arvio: NWA TNA Weekly PPV #29
Päivämäärä: 29.1.2003
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Vuorossa tammikuun 2003 viimeinen TNA-PPV. Selostajinamme ketkäpä muutkaan kuin Mike Tenay ja Don West.
Ennen ensimmäistä ottelua show avattiin edellisellä viikolla TNA-debyyttinsä tehneen Ravenin promolla. Raven oli taas vakuuttavamman oloinen kuin kertaakaan 2000-luvulla pitäessään hallussa Jeff Jarrettin NWA World Heavyweight -mestaruutta. Ravenin mukaan vyön hallussapito on käytännössä sama asia kuin sen omistaminen. Raven haukkui Jarrettia promossaan ja toivotti kaikki tervetulleeksi hänen Clockwork Orange House of Funiinsa. Promo päättyi siihen, että Jeff Jarrett hyökkäsi Ravenin kimppuun roskapöntön kanssa ja raahasi hänet piestynä kehään. Siellä Jarrett yritti pistää Ravenin pöydästä läpi, mutta viime hetkellä Vince Russo sekaantui ja auttoi Ravenia Jarrettin pieksemisessä. Jerry Lynn, The Truth ja America’s Most Wanted saapuivat Jarrettin avuksi, mutta Raven ja Russo ehtivät lähteä paikalta pois mestaruusvyön kanssa. Mukava avausangle, vaikka Ravenin promo ei mikään klassikko ollutkaan. Ravenin hankinta oli aivan ehdottomasti parasta, mitä tässä SEX-kuviossa oli tähän mennessä nähty. Ravenista saa oikealla buukkauksella todella uskottavan ME-kaverin.
Singles Match
Amazing Red vs. Jorge Estrada
Amazing Red oli tehnyt viime viikolla paluunsa TNA:han parin viikon poissaolon jälkeen, mutta vieläkään hän ei saanut sitä mestaruusottelua, joka hänelle oli luvattu jo #27-PPV:hen. Sen sijaan Red joutui kohtaamaan Jorge Estradan, jota SEX oli yrittänyt edellisviikolla saada rekrytoitya riveihinsä. En ymmärrä edelleenkään miksi, koska Estrada oli tässä vaiheessa TNA-uraansa täysin pellen roolissa ja vieläpä painillisilta taidoiltaan monta kertaa huonompi kuin vielä puoli vuotta sitten. Estrada oli ennen ottelua haastattelussa sanonut Goldielocksille, että ehkäpä hänen uransa kannalta olisi oikeasti viisas veto liittyä SEX:ään. SEX:n rekrytointivastaava Mike Sanders seurasi tätä ottelua ringsidellä.
Tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Estradan juna on ajanut ohitse jo ajat sitten, ja viime aikoina hänen otteensa ovat tuntuneet olevan kerta toisensa jälkeen huonompia ja huonompia. Tässä ottelussa nähtiin kuitenkin ihmeellinen parannus, kun Estrada pystyi hetkittäin jopa oikein kivoihin otteisiin. Edelleen varmuudessa olisi ollut parissa kohtaa paljon parannettavaa, mutta tällä kertaa ei nähty häiritseviä botcheja tai muuta mokailua. Luultavasti suurin kiitos Estradan ryhdistäytymisestä kuuluu kuitenkin Amazing Redille, joka teki ottelussa taas vakuuttavaa työtä. Red väläytti upeita high flying -liikkeitä ja myi myös Estradan liikkeet tosi uskottavasti. Kokonaisuutena tämä oli siis yllättävän kiva X-Divarin avausottelu, vaikkei tasossa nyt sentään mainittavan erikoisiin otteisiin ylletty. Sellaista ei tosin Estradalta kannattane enää edes odottaa. Ottelun jälkeen Estrada ilmoitti, ettei aio liittyä SEX:ään. Tästä palkkiona Mike Sanders toi paikalle aikaisemmin Disco Infernona tunnetun miehen, joka tästä lähin käytti omaa Glenn Gilbertti -nimeään (ilmeisesti trademark-syistä). Gilbertti teki siis TNA-paluunsa muutaman kuukauden poissaolon jälkeen ja liittyi samalla SEX:ään. Ensitöikseen hän pieksi petturi-Estradan. Tarvitsemmeko oikeasti Glenn Gilberttiä? Emme.
* * ½
Singles Match
David Flair vs. Jerry Lynn
David Flair oli edellisellä viikolla otellut SEX-kumppaninsa Mike Sandersin kanssa Jerry Lynniä ja The Truthia vastaan. Tällä viikolla oli Singles-kohtaamisten vuoro, kun Flair joutui kohtaamaan entisen NWA X-Division ja NWA Tag Team -mestarin kahden kesken. Onneksi Flairilla oli edelleen apunaan juuttikangassäkkinsä, jota hän oli viime viikkojen aikana kantanut mukana otteluihinsa ja joilla hän oli kolkannut vastustajansa tajuttomaksi vikko toisensa jälkeen. Edelleenkään ei ollut tietoa, mitä Flairin säkissä oli.
Jaahas, semmoinen ottelu sitten. Homma lähti käyntiin yllättävän hyvin, koska Lynnin annettiin hoitaa kaikki työ. Flair pystyi keskittymään liikeiden myymiseen ja parin Chopin tarjoamiseen. Myymisessäkään Flair ei ollut mikään nero, mutta sen hän pystyi sentään joten kuten hoitamaan (toisin kuin painimisen). Samalla Lynn piti ottelun tempoa ihan kivana ja väläytteli näyttäviä liikkeitä. Parhaimmillaankin ottelu oli vain ihan kivan tasolla, koska ei tästä yksinkertaisesti vain välittynyt mitenkään hyvän ottelun fiilistä. Olisin kuitenkin Lynnin työskentelyn ansiosta voinut antaa tälle kaksi tähteä, ellei lopetusta olisi tarvinnut pilata taas sekoilulla ja uudella typerällä käänteellä. Russo, lopeta jo. Nämä käänteet eivät kiinnosta. Erityisesti kuin muutenkin liian vähäisestä nykypäivän tähtien star powerista kärsivän NWA-joukon tyyppejä aletaan kääntää toisiaan vastaan.
* ½
Tässä välissä America’s Most Wanted saapui kehään promottamaan Triple X:stä, joka oli edellisellä viikolla onnistunut huijaamalla voittamaan joukkuemestaruusvyöt AMW:ltä. AMW vaati uusintaottelua heti tälle illalle, mutta BG James saapui muiden SEX:läisten kanssa keskeyttämään heidät. James kertoi, ettei Triple X olisi tänä iltana paikalla, mutta AMW saisi kokemuksen ”ryhmä-SEXistä” (kyllä, James sanoi näin promossaan) saman tien. James ja viisi muuta SEX:läistä nousi kehään pieksemään AMW:n, mutta yhtäkkiä Rock ’n’ Roll Express ryntäsi kehään. Jippii, lisää ’80-luvulla kulta-aikaansa viettäneitä vanhoja pieruja tähän kuvioon! Ja mikä vielä parempaa, Ricky Morton ja Robert Gibson ensin näyttivät auttavan AMW:tä taistelussa SEX:ää vastaan, mutta yhtäkkiä he kääntyivätkin AMW:tä vastaan. Rock ’n’ Roll Express auttoi SEX:ää pieksemään AMW:n, ja lopulta he poistuivat yhdessä paikalta. En enää oikeasti jaksa tätä kuraa tässä kuviossa.
Singles Match
Mike Sanders vs. The Truth
Viime viikon joukkueottelijoista David Flair ja Jerry Lynn kohtasivat toisensa, joten luontevasti myös Mike Sandersin ja The Truthin välille oli buukattu ottelu. Truth oli äskeisen ottelun lopuksi lyönyt (vahingossa) Lynniä ja lähtenyt sen jälkeen pois paikalta selittämättä tekojaan. Nyt Truth kuitenkin saapui paikalle valmiina pieksemään Sandersin, joten ei hän ilmeisesti ollut SEX:äänkään liittynyt. En edes yritä pysyä perillä tästä kuviosta.
Edellisen ottelun aloittama linja jatkuu. Ottelu vaikutti muuten ihan ok:lta tv-tasoiselta kamppailulta, mutta jälleen sekava ja typerä lopetus heikensi arvosanaa. Tämä ei tosin ollut läheskään yhtä nopeatempoinen kuin Lynnin kamppailu Flairia vastaan, mutta muuten tämä toimi yllättävän hyvin. Mike Sanders ei ole mikään varsinainen paininero, mutta siitä huolimatta hänen hallintaansa oli ihan jees katsoa. Lopulta Truth pääsi niskan päälle ja täräytti hemmetin näyttävän Missile Dropkickin. Hetken aikaa ehdin jo ajatella, että tästä voisi sittenkin kuoriutua oikein mukava keskikortin tasaväkinen kamppailu, mutta sitten soppaan piti taas sekoittaa David Flair ja Jerry Lynn. Sen jälkeen sekamelska olikin valmis, ja lopetus oli taas todella laimea. Nämä kaksi ottelua eivät ole olleet niin kummoisia, että minulla olisi kiinnostusta näiden katsomiseen, kun buukkaustakaan ei viitsitä hoitaa kunnolla.
* ½
AJ Styles saapui kehään promottamaan jälleen siitä, kuinka hän haluaa mestaruusottelun Jeff Jarrettia vastaan. Stylesin kuitenkin keskeytti Raven, joka kehotti Stylesiä pitämään tarkkaavaisesti silmällä TNA:n tapahtumia. Tällä hetkellä Raven oli nimittäin mies, joka kantoi NWA World Heavyweight -vyötä. Tämän jälkeen Styles ja Raven haukkuivat toisiaan jälleen varsin nautittavassa sanasodassa, mutta lopulta homma päättyi laimeasti, kun Jeff Jarrett juoksi paikalle, pieksi molemmat ja nappasi vyönsä takaisin.
Singles Match
AJ Styles vs. Larry Zbyszko
Äskeisen välikohtauksen jälkeen Raven poistui kehästä SEX:n takahuoneeseen, ja AJ Styles jäi yksin kehään piestynä. Tällöin paikalle saapui Stylesin kiistakumppani ja Living Legend Larry Zbyszko, jonka Styles oli onnistunut voittamaan viime viikolla huijauksella. Zbyszko kertoi näkevänsä paljon nuorta itseään Stylesissä, mutta hänen mukaansa Stylesillä on vielä paljon opittavaa painimaailmasta, ennen kuin AJ:stä voisi tulla maailmanmestari. Zbyszko haastoi Stylesin uusintaotteluun, johon pistettäisiin kunnon panokset. Styles oli aikaisemmin illalla uhonnut pystyvänsä voittamaan Zbyszkon kahdesti putkeen, joten Larry haastoi hänet 10-minuuttiseen otteluun, jonka aikana Stylesin pitäisi pystyä päihittämään Zbyszko kahdesti. Jos AJ onnistuisi, Larry tekisi kaiken voitavansa, jotta AJ saisi mestaruusottelunsa. Jos AJ ei pystyisi voittamaan Zbyszkoa kahdesti 10 minuutin aikana, Zbyszkosta tulisi Stylesin mentori. Ensin Styles ei suostunut haasteeseen, mutta lopulta Larryn läimäytettyä nuorukaista kasvoille Styles sai tarpeekseen ja otti haasteen vastaan.
Tämä oli omalla tavallaan ihan viihdyttävä ottelu, vaikkakin suurin osa tästä nähtiin jo edellisellä viikolla. Samanlainen old school vs. new school -rakenne, joka on kyllä ihan toimiva. Se kuitenkin alkaa väsyttää hieman, kun homma toistetaan vain hieman pidempänä versiona kahdessa jaksossa putkeen. Asiaa ei myöskään parantanut se, että Styles saatiin näyttämään tässä ottelussa luvattoman heikolta. Viime ottelussa hänellä oli sentään jonkinmoisia hallintajaksoja, mutta tässä lähes koko ottelu oli pelkkää Zbyszkon hallintaa. Ei kovin hyvä asia, kun Stylesin pitäisi olla firman suurimpia tulevaisuuden nimiä. No, tämä oli joka tapauksessa ihan kiva koitos, mutta lopetuksen ja näin yleisestikin buukkauksen takia tästä jäi hieman paha maku suuhun.
* *
Äskeisen ottelun jälkeen oli tarjolla yksi vuosituhannen vaivaannuttavimmista ja idioottimaisimmista angleista, joka alkoi Percy Pringlen haastattelulla. Pringle oli toipunut parin viikon takaisesta SEX-pieksenästä, ja nyt Goldielocks kyseli hänen olotilastaan ja siitä, miksi Pringle oli ollut valmis hyppäämään SEX:n kelkkaan. Mitään selvää vastausta ei Pringleltä saatu, vaan hän alkoi puhua Cauliflower Alley Clubilta saamasta tunnustuksestaan. Sen jälkeen hän haukkui Russoa. Ahaa, Pringle on nyt siis sittenkin face? Miksi minun pitäisi kannattaa häntä, kun hän oli pari viikkoa sitten valmis hyppäämään SEX:n puolelle? Homma meni kuitenkin vielä paljon pahemmaksi, sillä yhtäkkiä paikalle saapui Tony Schiavone. Tony ”v***n” Schiavone.
Tony ”Maailman huonoin selostaja jos Mark Madden ei olisi syntynyt” Schiavone. Schiavone saapui kehään ja haukkui minuutissa sekä Pringlen että Goldielocksin. Pringle oli kuulema vain pelkkä takinkääntäjä ja Goldielocks oli haastattelijan roolissa tasan kahden syyn (TNA) takia. Tässä vaiheessa Schiavonen WCW-aikaisella selostuskumppanilla Mike Tenaylla keitti yli, ja hän saapui kehään rauhoittamaan Schiavonea. Tenayn mukaan Tonylla ei ole oikeutta saapua TNA:han haukkumaan viattomia henkilöitä. Tästäpä sitten alkoikin vasta sanasota, joka oli a) aivan liian pitkä ja b) ei yhtään millään tavalla kiinnostava. Schiavone mm. syytti Tenayta siitä, että hän ei ollut saanut töitä WCW:n kaatumisen jälkeen. Schiavonen mukaan Tenay oli myös yliarvostettu p**ka, joka ei osannut selostaa. Tenay kertoi kantaneensa Schiavonea selostamossa vuosikaudet ja syytti Schiavonea siitä, että Tenay oli WCW:n loppuaikoina tiputettu pois selostustiimistä. Kyllä, nämä olivat Schiavonen sanoja. Ei Luoja. Tenayn mukaan Schiavone oli suuri takahuonepoliitikko. Koko tämän sanasodan ajan Percy Pringle seisoi kehässä ilman mitään järkevää tekemistä. Yleisö chanttasi ”Shut the fuck up”, koska sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lopulta Vince Russo saapui paikalle ja rekrytoi Schiavonen SEX:ään. Tämä jos mikä oli täyttä kuraa.
Tag Team Match
Sonny Siaki & Desire vs. Kid Kash & Trinity
Tämä feud oli tällä hetkellä X-Divarin pääkuvio. Periaatteessa en edes valita, koska potentiaalia pitäisi olla ihan hienoihin otteluihin asti, mutta harmillisesti niitä ei ole toistaiseksi nähty. Oikeastaan koko Siakin mestaruuskausi on ollut otteluiden tasoa tarkastellessa aika hirveä floppi. Katsotaan, paraneeko tilanne seuraavina viikkoina. Tämä kuvio alkoi kuitenkin kaksi viikkoa sitten, kun Kash otteli Siakia vastaan mestaruudesta. Tuohon otteluun Kash oli saanut hankittua managerikseen Trinityn, sillä hän tiesi Siakin managerin Desiren tekevän kaikkensa Siakin voiton eteen. Desire ja Trinity ottivatkin jo tuon ottelun aikana yhteen. Seuraavalla viikolla Siaki puolusti mestaruuttaan vitsiottelussa Chris Vaughnia ja Athenaa vastaan. Ottelun jälkeen Kash ja Trinity juoksivat paikalle ja pieksivät Siakin sekä Desiren. Nyt heillä olisi mahdollisuus näyttää osaamisensa joukkueottelussa.
Tässä ottelussa oli potentiaalia, mutta jostain syystä kaikkea sitä ei tahdottu hyödyntää. Ottelu lähti käyntiin todella vauhdikkaasti, ja Kash tarjoili Siakin kanssa X-Divarin menoa, jota ei ole mestaruustasolla päästy viime viikkoina liikaa näkemään. Sitten otteluun tuotiin mukaan Trinity, mikä ei kuitenkaan ollut paha veto, koska Trinity on todellakin yksi taidokkaimmista naispainijoista TNA:ssa. Harmi vain, että samalla mukaan tuotiin myös Desire, joka ei yltänyt ollenkaan samanlaisiin suorituksiin. Samalla ottelun tempo laski huomattavasti, eikä asiaa auttanut se, että kehään vaihdettiin Siaki tappelemaan Trinityn kanssa. Lopuksi otteluun piti tuoda vielä Athenan sekaantuminen ja vaisu lopetus, eikä Kash päässyt loppupuolella enää ollenkaan painimaan, vaikka hän oli ottelun alkupuolella liekeissä. Lopputuloksena ihan mukava Mixed Tag Team Match, joka olisi pidempänä versiona ja paremmalla buukkauksella voinut olla vielä selvästi parempi. Taitoa olisi ollut ainakin. Ottelun jälkeen Konnan teki jo perinteeksi muodostuvan viikottaisen esiintymisensä, jossa hän hyökkäsi hävinneen osapuolen kimppuun. Konnan lupasi, että ensi viikolla saamme vastauksia. Alkaa olla aikakin.
* *
Tag Team Match
Rock ’n’ Roll Express vs. America’s Most Wanted
Illan Main Eventissä toisensa kohtasivat klassikkojoukkue ja tulevaisuuden suurtiimi. Rock ’n’ Roll Express oli siis tehnyt heti TNA-debyytissään shokeeraavan turnin ja liittynyt SEX:ään. TNA:n buukkauksesta vastaava Bob Armstrong oli ilmoittanut hieman myöhemmin, että palkinnoksi tästä tempustaan Ricky Morton ja Robert Gibson pääsevät ottelemaan James Stormia ja Chris Harrista vastaan.
Eipä ollut kovin vakuuttava tämä illan ”Main Eventtikään”. Ottelu lähti vielä käyntiin oikein mukavasti, kun AMW:n annettiin hallita alkuosuutta. Harris ja Storm esittivät oikein näyttäviä liikkeitä, ja Rock ’n’ Roll Expresskin pysyi tässä myymisvaiheessa yllättävän hyvin nuorukaisten vauhdissa mukana. Alkuvaiheita katsoessa olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tästä voisi tullakin ihan mukava ottelu. Harmi vain, että ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun hallintavastuu siirtyi Expressille. Mortonin ja Gibsonin ikä sekä väsymys näkyivät turhan vahvasti siinä, ettei heillä ollut enää minkäänlaista kykyä hallita ottelua kiinnostavasti. Kaksikko esitteli laimeita liikkeitä sekä rest holdeja ja onnistui myös botchaamaan parisen kertaa. Lopussa AMW pääsi taas vauhtiin, ja ehdin jo hiukan innostua, kunnes ottelun lopetus munittiin taas aivan täysin. Chris Harris saatiin näyttämään aivan idiootilta, koska lopun sekaantumisen toteutus onnistuttiin kusemaan pahasti. Harris joutui häiriköimään tuomaria, vaikka hänen oma joukkuekaverinsa oli samalla selättämässä Gibsonia, jotta ”yllättävä sekaantuminen” voitaisin toteuttaa tuomarin huomaamatta. Kokonaisuutena aika heikko esitys. Rock ’n Roll Express voi painua sinne, mistä tulikin. Nyt on vuosi 2003. Ottelun jälkeen Disciples of the New Church saapuu paikalle ja hyökkää SEX:n kimppuun.
* ½
Show’n lopuksi nähtiin vielä yksi pitkä ja fyysinen yhteenotto Ravenin ja Jeff Jarrettin välillä. Se päättyi siihen, että AJ Styles ryntäsi paikalle juuri sopivalla hetkellä ja ryösti Jarrettin NWA World Heavyweight -mestaruuden itselleen. Mitä ensi viikolla voikaan tapahtua?
Mitä tähän nyt pitäisi enää sanoa? Russo on saanut muutettua vajaassa kahdessa kuukaussa TNA:n tyylin aivan päälaelleen. Vielä marraskuussa promootio oli hyviä X-Divisioonan otteluita tarjoava ja muuten hieman tylsähkö promootio, jolta välillä nähtiin oikeasti kivoja tapahtumia. Nyt TNA:n ppv:eitä katsoessa ei kieltämättä tule tylsää, koska tämä buukkaus noudattaa kaikkia ’90-luvun lopun Attitude Eran ”Crash TV:n” peruspilareita. Harmi vain, että TNA:lla ei ole a) yhtä kiinnostavia painijoita tai b) yhtä kiinnostavia juonikuvioita, jotta tämä jatkuva ”crash”-meininki jaksaisi oikeasti kiinnostaa. Lisäksi tapahtumien taso on romahtanut täysin. Vielä joulukuussa nähtiin pari ihan ok:ta viikottaista tapahtumaa, mutta tammikuu on ollut aivan järkyttävää kuraa ja heittämällä TNA:n historian huonoin kuukausi tähän mennessä. Toivon todella, että tästä ei ole tie kuin ylöspäin. Tässä show’ssa paras ottelu oli **½-kohtaaminen Amazing Redin ja Jorge Estradan välillä. Samalla se oli ainut ottelu, jossa oli puhdas lopetus. Olisiko näillä asioilla jotain tekemistä? Tämä oli Surkea suoritus ja aivan kiistatta vuoden huonoin tapahtuma tähän mennessä.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 30.6.2013
No Comment